Mirador de la Pena, El Hierro/Sami Lamberg
Mirador de la Pena, El Hierro/Sami Lamberg

Löytöretkiin asti El Hierro oli maailman läntisin paikka. Nykyään lautta Teneriffalta vie sinne muutaman kerran viikossa ja lentokoneet neljästi päivässä.

Maaemon raivonpuuskat ovat jättäneet jälkensä El Hierron maisemaan. Tulivuoren kraattereita on toista tuhatta, ja mustat jähmettyneet laavavirrat hallitsevat maisemaa saaren sisäosissa. Monet talotkin on rakennettu laavakivestä.

El Golfon kalderasta on jäljellä vain puolikas – toinen puoli on vajonnut mereen. Napakkalehtinen ananas viihtyy kalderalaaksossa hyvin, mutta banaanit joudutaan kasvattamaan pressujen alla: Atlantin laidalla tuulee aina.

Fronteran kylän viiniosuuskunta on pystyttänyt meille sympaattisen kotikutoiset markkinat. Viini- ja juustomaistiaisia tarjoillaan.

Matka jatkuu ylöspäin kohti kalderan reunaa. Keskellä rinnettä sukellamme pilven sisään.

Valkoinen harso peittää ensin näkymät kalderalaaksoon myös Mirador de la Penan näköalapaikalla. Sitten esirippu aukeaa juuri sen verran, että ehdimme nähdä vihreänä hehkuvan laakson, turkoosin meren ja kalliorantoja pitsikauluksena reunustavat vaahtopäät.

Aurinko valaisee pikkuruisen talon melkein yhtä pikkuruisella niemellä meren äärellä.

- Hotel Punta Grande, kertoo opas. - Huoneita on neljä, yö aamiaisineen 80 euroa.

Toivottavasti Atlantin-puolimmainen huone on varattu minulle, kun seuraavan kerran pääsen El Hierrolle.

Pirkko Puoskari

Lue juttu kuuden saaren Kanarian-risteilystä Matkaoppaan numerosta 6/2013.