Wadi Rumin autiomaa hehkuu lämpöä myös talvikuukausina, mutta öisin voi olla jopa pakkasta.

Avojeeppimme kiipeää kirppuna punaisilla dyyneillä. Hiekkalaatikolla on kokoa 720 neliökilometriä. Täälläkin luonto on leikkinyt taiteilijaa: vuoret ovat kuin Dalín surrealistisia houreita. Beduiiniteltassa on myytävänä helminauhoja, sormuksia, mausteita ja tinapyttyjä. Kukaan ei kuitenkaan kauppaa tavaroita: isännät keskittyvät tarjoilemaan meille minttuteetä. Monet paimentolaisista ovat jo muuttaneet taajamiin, mutta veri vetää kuitenkin telttaan avaran taivaan alle – aivan kuten meitä suomalaisia kesämökeille.

Hyvissä ajoin ennen auringonlaskua kiipeämme näköalapaikalle kallion laelle. Pian rinne on täynnä jeeppejä – aavikkosafareilla ilta-ohjelma taitaa olla aina sama. Auringonlaskun jälkeen syömme illallisen beduiiniteltassa. Täysikuu valaisee vuoret ja dyynit. Lopuksi tutkimme leirin majoitustilat: parhaissa teltoissa on omat vessat ja suihkut. Useimmissa Wadi Rumin telttakylistä yhteissuihkujen hanoista tulee vain kylmää vettä. Mutta on sellaisiakin leirejä kuin Bait Ali Camp: sen vip-majoissa vesi lämpiää aurinkopaneelien avulla, ja ulkona tähtitaivaan alla odottaa oma jacuzzi-allas.

Teksti ja kuva

Pirkko Puoskari

Lue lisää Jordaniasta Matkaoppaan numerosta 1/2012.