Mongoliaan pitää päästä uudelleen. Miksi ihmeessä? Pääkaupunki Ulan Bator ei ole mikään kaunotar, eikä maan keittiötä voi suositella kenellekään.

Tiet ovat surkeassa jamassa: routa rouhii asvalttiin syvät kraatterit, ja välillä tie on pelkkä maastossa mutkitteleva kärrypolku. Mutta ne maisemat ja avara taivas. Gobin autiomaa dyyneineen ja kaksikyttyräisine kameleineen. Siintävät vuoret ja valtavat ruohotasangot hevoslaumoineen. Kotkat, jotka pelottomasti istuskelevat tienposkessa.

Peffa puutuu, kun köröttelemme päivän ilmastoimattoman Unimog-pakettiauton kyydissä. Isäntäväki nauraa kursailematta, kun kömmimme pölyisinä ulos autosta. Paimentolaisperhe vuokraa yhtä jurttaansa matkailijoille. Itämaisilla matoilla vuoratun teltan keskellä on kamina. Sängyt ja lipastot on sijoitettu seinustoille. Meille esitellään Ulan Batoriin muuttaneiden perheenjäsenten valokuvat. Illalla esiintyy kurkkulaulaja. Ihmeellinen laulu värähtelee vatsassa ja pääkopassa asti. Hevoset laiduntavat kauempana, mutta jakit ovat kotona. Toisin kuin olin luullut, ne ovatkin lauhkeita kuin lehmät. Topakka emäntä antaa minun kokeilla lypsämistä. Ensi kerralla tulen tänne piiaksi.

Paras aika matkustaa on kesäkuusta syyskuuhun. Suomesta järjestetään kiertomatkoja Mongoliaan, 11–14 päivää täysihoidolla 2 800–3 800 €. Meno-paluu Helsingistä Ulan Batoriin Turkish Airlinesilla alkaen noin 665 €, vaihto Istanbulissa, toiseen suuntaan myös yöpyminen lentojen välillä (ei sisälly hintaan). Aeroflotin meno-paluu Moskovan kautta alkaen noin 1 000 €. Klassikkoreissu Mongoliaan tehdään junalla Moskovasta Siperian halki Ulan Batoriin.

Ulan Batorin hotellitarjonta on melko vaatimaton, mutta guest houseja on runsaasti. Majatalot hoitavat myös retkijärjestelyt toiveiden mukaan.

Pirkko Puoskari  Kuva Morandi Bruno/Hemis.fr/MVphotos

Lue lisää tuoreita reissuelämyksiä Matkaoppaan numerosta 6/2012.