Jet-hotellin uikkaribileissä rynkyttää konemusiikki jo iltapäivällä.
Jet-hotellin uikkaribileissä rynkyttää konemusiikki jo iltapäivällä.

Espanjan bailusaari tekee näyttävän paluun suomalaisten pariin. Mitä siellä aistii?

Näköaistille:
Muotigurujen mukaan Ibizalla kuuluu nyt pukeutua valkoiseen – kirkuvat neonvärit ovat so last season. Nehän olivat Ibiza-muotia kesällä 2012 ja joskus kauan sitten 1990-luvun alussa, kun nykyiset nelikymppiset suomalaisetkin pörräsivät aamuun asti Ibizan vaahtobileissä. Mutta kuka piittaa tyylipoliiseista: Platja d’en Bossalla nuoret brittineitoset nauttivat auringosta ja kuumien katseiden hyväilyistä neonbikineissään. Drinkkiainekset kellivät vieressä jääpaloin täytetyissä sangoissa. Tekokynsiä korostaa hilelakka ja silmiä tuoreet ripsenpidennykset.

Tunto- ja kuuloaistille:
Kolmen kilometrin pituisen rannan puolivälissä konemusiikki jytkyy kuin viimeistä päivää. Jet-hotellin kohdalla on ruuhka: kaikki bilettäjät eivät mahdu tanssimaan uima-altaan ympärille. Dj on vääntänyt nupit kaakkoon kello 16.30, ja sähköinen biitti värähtelee vatsassa asti.

Makuaistille:
Matkan parhaan aterian syön Ses Roques -ranta­ravintolassa Cala Bassan lahdella. Tapaspöydän kruunaa kaksi kukkurallista simpukkalautasta, joista seitsenhenkinen pöytä­seurueemme tekee  selvää hetkessä.
Tarvitaan kaksi tarjoilijaa kantamaan  apupöydälle meille tarkoitettu paellapannu – läpimittaa noin metri. Toivun nopeasti, sillä yhtä hyvää äyriäispaellaa en ole eläissäni syönyt. Kahvikupillisen ja hierbas ibicencas -yrttiliköörin jälkeen tekee kauppansa vielä perinteinen jälkiruoka. Greixonera on kanelilla ja sitruunalla maustettu maitovanukas, jonka taikinaan on murennettu keko ensaimada-leivonnaisia.

Hajuaistille:
Katso kuvaa.

Lähde Pirkko Puoskari: Bileet vailla valomerkkiä, Matkaopas 7/2013

Lue koko juttu Matkaopas-lehdestä 7/2013.