Hmong-heimon markkinoilla/Seppo Lampila
Hmong-heimon markkinoilla/Seppo Lampila

Täällä mies sammuu tien varteen, ja vaimo jää uskollisesti odottamaan selviämistä.

Illalla hyppäämme junaan, joka lähtee Lao Caihin. Yö jytkytetään makuuvaunussa. Aamulla olemme perillä.

Syömme torin laidalla aamiaisen ja jatkamme autolla, suuntana Bac Ha.

Matkalla on jylhää vuoristomaisemaa, pieniä kyliä, kalalammikoita, teeviljelmiä ja riisiterasseja.

Asuinseutu kuuluu vähemmistökansoille. Niitä on Vietnamissa 60. Jokaisella on oma kielensä ja uskontonsa. Uskonnot ovat usein sekoittuneet: henkien palvontaa, buddhismia, konfutselaisuutta.

Bac Hassa on hmongien sunnuntaimarkkinat. Hmongit jakaantuvat käyttämänsä perinnepuvun mukaan ruskeisiin, mustiin ja sinisiin. Sinisten kerrotaan vielä aivan lähi-historiassa harjoittaneen ihmissyöntiä.

Markkinatorin ruokakojujen annokset ovat aika epämääräisen näköisiä: vatsalaukkuja, sisälmyksiä, käärmeitä. Eläintorilla myydään puhveleita, hevosia, ankkoja ja mustia sikoja. Pienet porsaat kiljuvat kimeästi, kun niitä suljetaan säkkiin.

Värikkäitä kudonnaisia on paljon. Naiset tekevät kauppaa, miehet istuvat ringissä riisiviinikanisterin kanssa.

Kun mies on riittävästi juovuksissa, markkinapäivä on päättynyt. Kärsivällinen ja nöyrä vaimo lähtee taluttamaan miestä kotiin.

Usein mies ottaa ja sammuu tien varteen, mutta vaimo jää viereen istumaan ja odottaa selviämistä. Jos sataa, vaimo suojaa miestä sateenvarjolla.

Seppo Lampila

Lue koko juttu Matkaoppaan numerosta 6/2013.