Heti satamasta alkavilla rinteillä kohoaa Riomaggiore, yksi Cinque Terren maakunnan viidestä kylästä.

Lukumäärästä johtuu alueen nimi, Cinque Terre, viisi maata.

Jokainen kylistä on omanlaisensa. Satama on kaikille tärkeä, samoin meri, josta on aina saatu toimeentulo. Viiniviljelmiltä on tullut särvin ja pientä lisätienestiä.

Kalastus, merenkäynti ja kova työ viljelmillä ovat muokanneet seudun ihmisistä mutkattomia, italialaisittain jopa jäyhiä. Siinä onkin osa alueen viehätystä.

Kylän pääkatu alkaa aina satamasta. Katu kohoaa jyrkästi ja liittyy vuorella kulkevaan Genova–Livorno-tiehen. Satamasta katsoen kaikki tiet vievät aluksi ylöspäin ja sitten – vaikka Roomaan.

Cinque Terressä ei ole tasaista kuin verkkaisa elämänrytmi auringon noustessa ja laskiessa. Kaikki muu tällä rannikolla on tasapainoilua, kapuamista ylös- tai alaspäin.

Talot, tiet ja viinitarhat on pengerretty rinteille. Korkein vuorenhuippu yltää lähes kilometriin asti. Sinne on pitkä ja kivinen tie.

Aluksi nousu sujuu kevyesti asvaltoidulla, talojen välissä kiertelevällä kapealla kujalla, sitten portaita. Yksi, kaksi, kolme…

On mukavaa laskea askeleita: neljä-, viisi-, kuusikymmentä. Sadannen jälkeen en enää viitsi. Turvallinen kaide päättyy, betonirappuset muuttuvat kivisiksi.

On niin hikikin.

Juhani Korhonen

Lue koko juttu Cinque Terrestä Matkaoppaan numerosta 4/2012.