Ruotsalainen kirjailija Liza Marklund rakastaa Keniaa ja vihaa lentokoneen keskipaikkaa. Unicefin lähettiläs on nähnyt matkoillaan koviakin kohtaloita.

Kuva Erja Lempinen

Kenia, Kolumbia, Argentiina, Kuuba, Espanja, Tukholma, Saksa, Itävalta, Irlanti, Florida, Ruotsi, Tansania, Pohjois-Somalia, Kalifornia ja taas Ruotsi. Suunnilleen tältä on näyttänyt kirjailija Liza Marklundin, 49, matkaohjelma tänä vuonna.

Liza matkustaa sekä työkseen että huvikseen. Kuluneen viiden vuoden aikana hän ei ole ehtinyt kuin piipahtaa Ruotsissa silloin tällöin.

– Olemme matkustaneet aina paljon, siitä saakka kun lapset olivat pieniä. Kun heillä oli koulusta vähintään kolme päivää vapaata, lähdimme koko perhe jonnekin.

On nähtävä omin silmin

Kirjaideat eivät synny pelkästä mielikuvituksesta, vaan Lizan tapa on mennä ja etsiä ideoita. Hänen tavoitteenaan on käydä kaikissa paikoissa, joista hän kirjoittaa.

Annika Bengtzon -sarjan uusin kirja Panttivanki sijoittuu Tukholman lisäksi Somalian raja-alueille. Sen vuoksi Liza matkusti Keniaan Liboin kaupunkiin, lähelle Somalian rajaa. Noilla tienoilla ei ole kunnollisia teitä, joten ainoa vaihtoehto oli vuokrata lentokone ja laskeutua Liboihin.

Reilu vuosi sitten Liboi oli kuitenkin suljettu kaupunki, ja laskeutumislupa heltisi lennonjohdolta ilmeisesti vahingossa. Lizan pilottikaan ei tiennyt, ettei kaupunkiin pitäisi mennä. Lizan vuokraama lentokone oli ensimmäinen yksityiskone, joka oli koskaan rullannut alas Liboin kentälle.

Välittömästi laskeutumisen jälkeen Liza pidätettiin. Ensin kuulusteli armeija, sitten poliisi.

Olennaisin kysymys oli: "Mitä teet täällä?"

– Siinä tilanteessa ei auttanut olla söpö ja sanoa olevansa vain katselemassa vähän paikkoja. Selitin, että olen kirjailija, kirjoitan fiktiota, että se kaikki on mielikuvitukseni tutotetta, mutta minun pitää päästä käymään erilaisissa paikoissa – nähdä, haistaa ja tuntea.

– Poliisimiehen ilmeestä näki, että hän piti minua kajahtaneena. Sitten hän sanoi: "Oman turvallisuutesi vuoksi annan mukaasi kaksi sotilasta", Liza matkii möreää miehen ääntä.

Lasten puolesta

Syyskuussa Liza palasi jälleen takaisin Keniaan: Liboihin ja Dadaabiin, jossa on nyt maailman suurin pakolaisleiri. Kaupungit ovat viime aikoina olleet uutisissa ympäri maailmaa, sillä kuivuus ja nälänhätä ovat saaneet somalialaiset hakeutumaan naapurimaan puolelle Keniaan.

Liza on Unicefin lähettiläs, ja tällä kertaa hän kirjoitti paikan päältä artikkeleita Unicefille ja ruotsalaislehti Expresseniin. Hän haluaa keskittyä erityisesti lasten ja nuorten oloihin.

– Työni on jakaa tietoa. Kun kerron tilanteesta maailmalla,
ihmiset haluavat auttaa.

Liza on nähnyt itse, että Unicefin apu todella pääsee perille, vaikka sen toimittaminen keskelle ei mitään onkin hankalaa.

Taianomainen Afrikka

Afrikka on Lizan suosikki, siellä hän haluaisi asuakin. Se on hänen mielestään viimeinen maanosa, jossa on jotain taianomaista.

Minne Liza matkustaakin, parasta ovat ihmiset. Hän yllättyi iloisesti esimerkiksi Kreikassa, kun törmäsi paikalliseen mieheen, joka kertoi kiinnostavasti Knossoksesta ja antiikin kulttuurista. Ilman miestä paikka olisi jäänyt Lizalle pelkäksi kivikasaksi.
Pietarissa Liza tapasi huumeriippuvaisia ja hiv-positiivisia lapsia. Tulkki otti lopputilin kahden päivän jälkeen, mutta Lizasta lasten tapaaminen oli mielenkiintoista, vaikka heidän kohtaloidensa näkeminen olikin rankkaa.

– Nautin siitä, olen hieman outo. Koskaan en ole ollut matkoilla peloissani, ehkä minulta puuttuu jokin ominaisuus.

Utelias reissunainen

Liza on matkustanut paljon, mutta hänenkin kartassaan on vielä
tutkimattomia kolkkia. Muun muassa Länsi-Afrikka on koluamatta, samoin Intia. Liza haluaisi matkustaa myös Alaskan Fairbanksiin.

– En ole koskaan käynyt Moskovassa enkä Pekingissä. Venäjällä ja Kiinassa olen toki ollut. Seuraava projektini on matkustaa Indonesian ja Malesian halki.

Todellisuudessa Liza ei ole edes laskenut, kuinka monessa maassa hän on tai ei ole käynyt. Jostakin syystä kutkuttavimpia ovat paikat, joihin pääseminen on hankalaa tai jopa vaarallista.

– Haluaisin kovasti matkustaa Pohjois-Korean pääkaupunkiin Pjongjangiin, koska olen utelias. Olen jo käynyt Etelä-Korean puolella katsomassa rajan yli pohjoiseen. Haluaisin myös mennä Libyan pääkaupunkiin Tripoliin ja nähdä, mitä kaupungissa tapahtuu nyt, kun Muammar Gaddafi on kuollut.

Lizan top 3

1. Baalbek, Libanon
2. Nairobi, Kenia
3. Bogota, Kolumbia