Limnoksen saari sopii niille, jotka kaihtavat turistimassoja mutta rakastavat kiireetöntä kreikkalaista tunnelmaa.

Ateenalainen Vicky, 24, näpyttää kannettavaansa ja lusikoi välillä hajamielisesti kahvinsa pinnalla kelluvaa kermavaahtoa. Poikaystävä Yannis, 24, tuijottelee merelle ja imaisee pillillä jääkahviaan. Aamupäivän aurinko on paahtanut Myrinan kaupungin kujat hohkaavan kuumiksi, mutta köynnöskasvien suojaamalla terassilla on vilpoisaa.

Yannis ja Vicky tietävät, mikä Limnoksella on parasta. Saarella ei välttämättä tarvitse tehdä mitään, paitsi ehkä juoda vähän kahvia.

Egeanmeren saari Limnos sopii niille, jotka kaihtavat Rodoksen Suomi-baareja ja Kreetan turistilaumoja, mutta rakastavat Kreikan kiireetöntä tunnelmaa: pappojen kansoittamia kahviloita, siestaksi hiljeneviä kujia, pitkiä illallisia ja kirkkaansinisenä aaltoilevaa merta.

– Limnos ei ole niille, jotka kaipaavat yöelämää. Me teemme joka päivä samat jutut: kokkaamme, uimme ja kalastamme, saarella kesät lomaileva Yannis sanoo.

Limnokseen tutustuminen kannattaa aloittaa pääkaupungista
Myrinasta. Viiden tuhannen asukkaan Myrina on talvisin uinuva pikkukylä, mutta kesällä ostoskatu täyttyy varsinkin kreikkalaisista turisteista ja kaupat pidentävät
aukioloaikojaan iltamyöhään asti.

Myrinan ilmettä hallitsevat punatiilikattoiset rapatut talot. Länsilaitaa reunustaa pastellinväristen uusklassisten rakennusten rivistö, ja vuoteen 1912 kestäneestä ottomaanien ajasta kertovat muutamat turkkilaistyyliset kivitalot.

Leppoisa aamuhetki

Limnoslaiset matkustavat mantereelle harvoin, joten Myrinasta löytyy yllättävän paljon erikoisliikkeitä: kenkäkauppoja, herkkumyymälöitä, koruliikkeitä, sisustuskauppa, kodinkoneliike. Laatoitettu ostoskatu kaartaa kalasatamasta matalien rapattujen talojen väliin. Putiikkien julkisivut on haluttu pitää perinteisinä, eikä kadulla loista valomainoksia.

Ennen aamukymmentä kauppojen edessä vaeltelee vähän ihmisiä. Keskellä katua köllöttelee paksuturkkinen koira, ja laihat kissat kurkkivat sivukujien aidatuilta pikkupihoilta.

Vierekkäisten liikkeiden myyjät Elena, 29, ja Nadia, 24, istuvat vaatekaupan oviaukossa ja karistavat savukkeitaan portaille nostettuun tuhkakuppiin.

– Täällä on kesällä ihan erilaista kuin talvella. Heinäkuun puoli¬välistä elokuun puoliväliin kadut ovat ihan täynnä. Talvella on hiljaista, Elena kertoo.

Naiset ovat muuttaneet mantereelta mutta eivät kaipaa isompiin ympyröihin.  

Kesäisin Elena ja Nadia viettävät vapaa-aikansa uimalla ja istumalla terasseilla. Kun talven kylmänkosteat tuulet puhaltavat, he menevät satamaan kuntosalille.

– Tykkään siitä, että täällä on rauhallista. Lisäksi ihmiset ovat paljon ystävällisempiä kuin kaupungissa, Nadia pohtii.

Kaikki eivät arvosta Limnoksen rauhallisuutta. Saarella on Egeanmeren yliopiston ravitsemustieteen laitos, ja nuoria naisia harmittaa yöelämän ja miesopiskelijoiden puute. Keskustaan jo aamusta eksyneet 19-vuotiaat Konstantina ja Foteini valittavat, ettei saarella ole mitään tekemistä.

– Olemme tulleet isommasta kaupungista ja tottuneet siihen, että on ihmisiä ja paikkoja, minne mennä. Että tapahtuu jotain.

Yhdeltätoista kadut alkavat täyttyä. Opiskelijat löntystelevät rannalle, ja Nadia ja Elena joutuvat nousemaan palvelemaan asiakkaita. Moni rientää ostoksille ennen puoli kahdelta alkavaa siestaa.

Vilinää onkin hyvä paeta tutustumalla saaren tunnetuimpaan nähtävyyteen.

Peurojen perässä

Aurinko kimaltelee hiljakseen aaltoilevalla merellä, joka näyttää jatkuvan ikuisuuksiin. Kun katsetta hieman kääntää, huomaa vastapäisen rannan kirkon, vettä halkovan aallonmurtajan, kalastajaveneet ja tiilikattoisten talojen muodostamat kylät. Myrinan linnoitukselta aukeava maisema on niin lumoava, että siihen uppoutuessaan unohtaa jyrkän nousun.

Kallioisen kumpareen päälle rakennettu linna on Limnoksen maamerkki, joka hallitsee kylää vuorokauden ympäri.  Kiemurtelevat muurit on valaistu niin, että öisin linna näyttää leijailevan ilmassa.

Parinkymmenen minuutin kapuaminen kannattaa myös kukkulan asukkien vuoksi. Papanakasat piikikkäiden kasvien seassa paljastavat, että jyrkillä rinteillä taiteilee parisensataa peuraa. Ne saavat elää vapaana, mutta rinteille on kannettu kasoittain kuivaa heinää ruuaksi ja peltisiä vesilaareja juoma-astioiksi.

Koko saari päivässä

Etäisyys saaren laidalta toiselle on vain viitisenkymmentä kilometriä, joten kiinnostavimmat nähtävyydet kiertää päivässä. Helpoimmin matkaan pääsee vuokra-autolla tai opastetulla bussikierroksella.

Vähän väliä vastaan tulee pikkuisia kyliä, kuten turistien suosima rantakohde Plati, tuulimyllyistään tunnettu Kontias ja paikallisen savenvalajan kotikylä Kontopouli. Tien varrella vilisee taloja, viinitarhoja, kukkoja ja vuohia.

Kylien välillä maisema kumpuilee kallioisena. Tuliperäiset kukkulat näyttävät lähes paljailta, mutta lähempää huomaa, kuinka niitä peittää piikikkäiden kasvien kerros. Siellä täällä erottaa rinteillä kapuavia lampaita.

Bussi ohittaa sateiden täyttämän suolajärven. Opas kertoo, että keskikesällä järvi kuivuu ja suolakerrokset näyttävät lumelta. Toisinaan järvelle pyrähtää parvi flamingoja.

Lopulta bussi kaartaa saaren toiselle laidalle Kotsinasiin. Kylän tärkein nähtävyys on pieni ortodoksikirkko, jonka turkoosin katon hallitsemassa hämyssä palaa muutama tuohus.

Koristeellinen kirkko on kukka-asetelmineen ja ikoneineen tunnelmallinen, mutta todellinen salaisuus piilee maan alla.
Kapeat kiviaskelmat katoavat syvyyksiin. Ahdas portaikko jatkuu ja jatkuu, ja kasvoille pöllähtää kosteaan ilmaan sekoittunutta maakellarin tuoksua. Juuri kun ahtaanpaikankammo uhkaa iskeä, eteen ilmestyy hämärä huone. Kiviseinien keskeltä pilkistää pikkuinen kaivo. Sieltä limnoslaiset hakevat pyhää vihkivettä.

Mutta on Limnoksella kristinuskoa vanhempaakin historiaa.
Poliochnin kuivuuttaan pölisevää maata kuvioivat kiviset muodostelmat. Kyse ei ole mistä tahansa kivikasoista, vaan 6000 vuoden takaisesta asutuksesta. Limnoslaiset ylpeilevät sillä, että Poliochni on saattanut olla Euroopan ensimmäinen kaupunki.

Demokratian historiasta muistuttavat kiviröykkiöiden keskeltä erottuvat parlamentin rauniot.

Riittävästi rantoja

Kun nähtävyydet on kierretty ja kylät koluttu, voi hyvällä omallatunnolla omistautua sille, mikä turisteja saarelle houkuttaa: Limnoksella on noin 30 uimarantaa.

Yksi suosituimmista on muutaman kilometrin päästä Myrinasta löytyvä Plati. Sieltä löytyy  700 metriä rantaviivaa, aurinkotuoleja, värikkäitä varjorivistöjä, vesiurheilua, veneretkiä ja rantatavernoita. Turistien harmiksi hiekka ei ole silkkistä, vaan karkea rouhe nipistelee jalkapohjia.

Sen sijaan maisema on taianomainen. Utuisesta merestä kohoaa jylhiä kallioluotoja, joiden taustalla ulappa katoaa horisonttiin.

Saari on tunnettu tuulisuudestaan, mutta nyt se yllättää: rannalla ei näy aallon aaltoa, vain peilityyni pinta heijastaa taivasta.

Aallot lyövät saaren itärantaan, joka on tuulien vuoksi surffaajien suosiossa. Keroksen rannalla voi kokeilla laine- tai leijalautailua, ja sitä kehutaan aloittelijoillekin turvalliseksi.

Merimetsoja ja delfiinejä

Osalle Limnoksen rannoista pääsee vain veneellä. Kuulostaa hankalalta, mutta vaivannäkö tarkoittaa ihanaa rauhaa muilta turisteilta.

Kuskimme Panagiotis ohjaa veneen varovasti kallioiden välistä. Jylhiltä rinteiltä erottuu mustia hahmoja. Laiva keinuu lähemmäs, ja hahmot paljastuvat uljaita kaulojaan ojenteleviksi merimetsoiksi.

Edellisen illan turisteille luontoelämys on ollut vielä huikeampi. Delfiinit ovat uineet aivan Panagiotiksen veneen kylkeen. Ne näyttäytyvät useimmin kesä–heinäkuun vaihteessa ja syyskuussa.

Nyt delfiinejä ei näy. Veneen lasipohjan läpi erottuu vain pikkuisia kaloja ja tuliperäisiä kallionjärkäleitä. Tuuli on sekoittanut veden hieman sameaksi, mutta parhaimmillaan voi nähdä yli kymmenen metrin syvyyteen.

Panagiotis pysäyttää veneen yhdelle lukuisista uimarannoista. Hiekalla vaeltelee vain yksi pariskunta koiransa kanssa. Muita ei suojaisessa poukamassa näy.

On aika kavuta veneestä, kahlata rantaan ja heittää vaatteet hiekalle.

Istu iltaa Myrinassa x 3

  • Karagiozis. Päivisin Karagiozis on kuin mikä tahansa frappea tarjoileva rantakahvila, ehkä hieman muita trendikkäämpi ja suositumpi. Iltaisin kaiuttimet vyöryttävät klubimusiikkia ja paikan valtaavat drinkkejä nauttivat nuoret ja opiskelijat. Kun kysyy ehdotusta illanviettopaikaksi lähes keneltä tahansa nuorelta, vastaus on Karagiozis.
  • Alexandros. Myös modernisti sisustettu Alexandros muuttuu iltaisin rauhallisesta kahvilasta musiikkia tulvivaksi drinkkipaikaksi.
  • Cafe Aigaion. Kahvila on perustettu 80 vuotta sitten entisen moskeijan paikalle. Päivisin terassin valtaavat vanhemmat miehet, mutta iltaisin kahvilan munkeista, täytetyistä letuista ja kookkaista jäätelöannoksista nauttivat kaikki.

Meze-paloja ja ranskiksia

Kaikkea ei voi ymmärtää. Tavernoiden ruokalistat pursuavat
yli-ihania pikkuisia meze-paloja: leivitettyä saganaki-juustoa, viininlehtikääryleitä, tyropitakia-juustopiirakkaa, grillattuja paprikoita ja uppopaistettuja kesäkurpitsanpaloja. Ja mitä tilaavat kreikkalaiset? Ranskanperunoita. Niitä tuntuu menevän pöytään kuin pöytään. Kannattaa silti unohtaa ranskalaiset ja tilata noin viiden euron meze-annoksia koko seurueen maisteltaviksi. Saarella kun ollaan, Limnoksella maistuvat myös erilaiset merenelävät.

Jälkiruuaksi syödään yleensä hedelmiä, joita saatetaan tuoda pöytään pyytämättä. Herkuttelijan kannattaa testata pähkinäistä karidopita-kakkua ja hunajalla makeutettua ihanan tuhtia kreikkalaista jogurttia.

Niin, ja laihduttajan ei kannata huijata itseään välimeren dieetin terveellisellä maineella. Oliiviöljyä lorautellaan kauniisti sanottuna ronskisti.

Kesäkohde Egeanmerellä

  • Vulkaaninen Limnoksen saari sijaitsee Egeanmeren koillislaidalla Athos-vuoren ja Lesboksen saaren välissä. Saarella on 18 000 asukasta, joista kolmannes asuu pääkaupunki Myrinassa.
  • Limnos on ehdottomasti kesäkohde. Lämpö kohoaa kesäisiin lukemiin toukokuussa, ja helteitä riittää syyskuun puoliväliin. Talvella saarella on viileää, tuulista ja sateista.
  • Pakettimatkoja Limnokselle järjestää Aurinkomatkat. Omatoimisesti saarelle pääsee helpoimmin varaamalla tunnin kestävän lennon Ateenasta. Olympic Air -lentää Limnokselle 2–3 kertaa päivässä, ja meno-paluulennot saa noin 120 eurolla.

Laivalla Turkkiin

Jos frappen siemailu ja auringonotto alkavat jostain syystä kyllästyttää, historialliset elämykset ovat laivamatkan päässä. Saarelta järjestetään päiväretkiä Turkkiin myyttiseen Troijan kaupunkiin. Laivamatka kestää 2,5 tuntia, ja meno-paluulippu maksaa 80 euroa.

Kun aurinko ei riitä

Upotan jalan ammeeseen ja vetäisen sen saman tien pois. Lähdevesi on niin kuumaa, että siihen on hivuttauduttava vähitellen. Jos auringon lämpö ei riitä, Myrinassa voi nauttia kuumuudesta myös juuri remontoidussa Therma Spassa. Loikoilla voi ulkoaltaassa tai ammeessa oman huoneen rauhassa. Lemmenlomalaiset voivat pulahtaa myös kahden hengen Afrodite-altaaseen.

Kylpyjen lisäksi spa tarjoaa hemmottelua shiatsuhieronnasta suklaahoitoihin. Tunnelma on ylellinen: marmoripintaisilla käytävillä soi rauhallinen musiikki, sisustuksen täydentävät orkideat ja huoneita valaisevat lamppujen sijaan kynttilät ja kattoikkunat. Tunnin hieronnat maksavat 55–90 euroa, useimmat kylpyhoidot 25–35 euroa.

Therma Spa, Myrina 81400

The Telegraph -lehti pyysi asiantuntijoiden arviot siitä, millaisia ihmisiä käytävä- ja ikkunapaikoilla mieluiten istuvat ovat.

Aina istumapaikkaansa lentokoneessa ei pääse valitsemaan, mutta kun pääsee, minkä paikan otat? Brittiläinen The Telegraph pureutuu pitkässä artikkelissaan tähän dilemmaan. 

Lehden mukaan tilastot osoittavat siihen suuntaan, että aavistuksen yli puolet ihmisistä valitsee ikkunapaikan ilot, jos pääsee valitsemaan ikkuna- ja käytäväpaikan välillä. Loput ovat vannoutuneita käytäväpaikkaihmisiä. 

Jos penkkirivillä on kolme rinnakkaista paikkaa, aniharva valitsee keskimmäisen, sillä siinä saa huonot puolet niin ikkuna- kuin käytäväpaikastakin. Keskellä istuvalla ei ole omaa rauhaa eikä ylimääräistä tilaa, ei maisemia eikä mahdollisuutta jaloitella kanssamatkustajia häiritsemättä. 

Lue myös: Kuulutko tietämättäsi heihin? Nämä ovat vihatuimmat lentomatkustajatyypit

Persoonallisuustesti

The Telegraphin mukaan istumapaikan valinta lentokoneessa on pienimuotoinen persoonallosuustesti. Lehti haastatteli peräti kahta psykologia, Becky Spelmania ja Jo Hemmingsiä, siitä, mitä istumapaikan valinta kertoo ihmisestä. Selvisi, että vaikka mitä:

Valitsitko ikkunapaikan? Psykologien mukaan...

  • Olet muita itsekkäämpi – sinua ei haittaa olla muille häiriöksi. 
  • Olet ehkä kokenut matkustaja, jolla on itsevarmuutta pyytää muita väistämään, jotta pääset esimerkiksi vessaan.
  • Pidät siitä, että tilanne on hallinnassasi. 
  • Ärsyynnyt helposti, ja viihdyt siksi parhaiten omassa kuplassasi.

Valitsitko käytäväpaikan? Psykologien mukaan...

  • Olet muita seurallisempi ja sovinnollisempi tyyppi. 
  • Toisaalta saatat olla varautunut luonne. Ainakin olet huomaavainen muita kohtaan etkä ärsyynny helposti.
  • Olet levoton matkustaja, etkä todellakaan mikään lentokoneessa nukkumisen mestari.
  • Voi myös olla, että kärsit pienestä rakosta tai ahtaanpaikankammosta, ja siksi käytäväpaikka miellyttää sinua eniten. 

Kysely

Millä paikalla istut mieluiten lentokoneessa?

Haksi

Valitsetko lentokoneessa ikkuna- vai käytäväpaikan? Psykologit paljastavat, mitä se kertoo sinusta

No pyh! Valitsen plus ikkunapaikan siksi kun on jalkatilaa, sieltä näkee hienot maisemat, ja on seinä johon nojata, kun nukkuminen on muuten istualtaan lähes mahdotonta. Bussissa otan yleensä käytäväpaikan, ettei jalat räjähdä. Nämä ovat täysin fyysisiä syitä, eikä niillä ole mitään tekemistä luonteeni kanssa. Tai on sen verran, etten nauti itseni kiduttamisesta.
Lue kommentti
Vierailija

Valitsetko lentokoneessa ikkuna- vai käytäväpaikan? Psykologit paljastavat, mitä se kertoo sinusta

Höpö höpö. Itse valitsen ikkunapaikan, koska nukun yleensä koko lennon ja äärimmäisen harvoin nousen vessaan. Ainoastaan pitkillä lennoilla ja silloinkin pyrin nousemaan samaan aikaan vieressä istuvan kanssa, jottei hänen tarvitsisi väistellä. Aika rajusti arvioivat ikkunapaikalla istujat. Kaikkeen sitä psykologit aikaansa käyttävätkin!
Lue kommentti

München on yllättävän ihana, ja jo alle tunnissa sieltä pääsee huikeisiin patikkamaastoihin.

Edellisen kerran kävin Saksassa kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin kohteena oli Hampuri, joka tuntui synkältä ja kolholta.

Tällä kertaa koin kuitenkin iloisen yllätyksen. Rakastuin Baijerin pääkaupunkiin, vehreään puolentoista miljoonan asukkaan Müncheniin. Pyöräilin laakeilla puistoalueilla ja kävelin vihreän Isar-joen rannalla. Istahdin olutpuutarhoihin Radlerille ja Prezelille ja vaihdoin kuulumisia paikallisten kanssa.

Münchenin kaupunkisuunnittelussa puistoalueita on kunnioitettu. Suurkaupungiksi München on idyllinen ja ystävällinen, ja siellä riittää tekemistä useammaksikin päiväksi. Mutta kokonaan kaupunkiin ei kannata jumiutua, sillä München sijaitsee keskellä mahtipontista vuoristomaisemaa. Retkiä eri luontokohteisiin voi tehdä helposti.

Junaverkosto on kätevä, raiteet vievät nopeasti paikkaan kuin paikkaan. Vajaassa tunnissa pääsee keskelle alppimaisemaa.

Vaellusreittiä valitessa kannattaa muistaa, että viiden kilometrin lenkki Alpeilla tuntuu kropassa enemmän kuin samanpituinen lenkki suomalaisessa maastossa. Nousut ovat jyrkkiä, ja laskut koettelevat harjaantumattoman jalkalihaksia. Ei ole hullumpi idea ottaa mukaan kävelysauvoja. Tukevat vaelluskengät ovat niin ikään ehdottomat. Jos paikalliset sanovat, että jokin reitti on haastava, se mitä todennäköisimmin on sellainen. Sykkeeni nousi ja polveni tutisivat jo helpoiksi luonnehdituilla reiteillä.

Jos jyrkät nousut ja laskut hirvittävät, Baijerin järvialueiden ympäristössä on tasaista – ja silti taustalla siintää alppimaisema.

Polut ovat hyvin merkittyjä. Valinnanvaraa riittää niin pituudessa kuin haastavuudessakin, sillä esimerkiksi Garmisch-Partenkirchenistä lähtee satoja eritasoisia ja erimittaisia reittejä. Näköalapaikoilta avautuvat huikeat maisemat Alpeille.

Jos jyrkät nousut ja laskut hirvittävät, Baijerin järvialueiden ympäristössä on tasaista – ja silti taustalla siintää alppimaisema. Ympäriltä löytyy historiaa, kulttuuria, kauniita kartanoita ja leppoisia rantaravintoloita. Ei hullumpaa.

Keisarinna Sissin jäljillä

Puolen tunnin junamatkan päässä Münchenistä sijaitsee hulppeiden kartanoiden reunustama Starnbergin järvi. Sen ympäri kulkee 50 kilometrin pituinen pyöräreitti, jolla voi ihastella mahtipontisia huviloita, pysähtyä pienessä terassikahvilassa ja tiirailla alppimaisemaa.

Juna-aseman vieressä on satama, josta pääsee laivalla Possenhofiin, Itävallan keisarinna Elisabethin eli Sissin lapsuudenlinnaan, tai vaikkapa Buchheim-museoon. Pienellä Roseninselin saarella sijaitsee Baijerin kuningas Ludwig II:n kesähuvila. Tarinan mukaan Ludwig II murhattiin hukuttamalla juuri Starnbergin järveen. Kohtaa, josta kuninkaan ruumis vuonna 1886 löydettiin, osoittaa veteen pystytetty risti.

Huikeita järvi­maisemia

BOB eli Bayerische Oberlandbahn -juna kulkee tunnissa Münchenistä Tegernseelle, jonka juna-asemalta lähtee eripituisia vaellusreittejä. Tegernseen järvimaisema Alppien keskellä on kaunis kuin kuva. Voit vaeltaa esimerkiksi Neureuthiin, jonka näköalapaikalla sijaitsee Berggasthof Neureuth -ravintola. Lounaaksi maistuvat omat eväät tai perinteiset saksalaisherkut oluen kera. Neureuthiin vie kaksi eri reittiä, joista toinen seuraa juurakkoista metsäpolkua. Tegernseeltä on mahdollista vaeltaa myös viereiselle Schlierseen-järvelle. Molempien järvien ympäri voi tehdä myös pyöräretken.

Retkeilijän alppiunelma

Itävallan rajan tuntumassa sijaitseva Garmisch-Partenkirchen on tunnettu mäkiviikoistaan, mutta alue on upea vaelluskohde myös kesällä. Kylän tuntumassa sijaitsee Saksan korkein vuori Zugspitze, joka kurottuu lähes 3000 metriin. Ympäristöstä löytyy satoja vaellusmahdollisuuksia.

Voit pysähtyä hetkeksi Garmisch-Partenkirchenin kylässä, jossa riittää toinen toistaan suloisempia kahviloita ja ravintoloita. Perinteiset baijerilaiset rakennukset ovat kuin piparkakkutaloja. Turistikausina kylässä on myös vilkasta iltaelämää.

Kaupungin tuntumassa Schachenissa sijaitsee yksi Ludvig II:n rakennuttamista satumaisista linnoista. Garmisch-Partenkirchenissä sijaitsevat myös säveltäjä Richard Straussin ja kirjailija Michael Enden museot. He syntyivät tällä alueella.

Oluella luostaripanimossa

Andechs on Starnbergseen alueella sijaitseva legendaarinen luostaripanimo, joka kuuluu benediktiiniläismunkeille.

Luostarin ravintolasta ja olutpuutarhasta voi ostaa perinteisiä baijerilaisia herkkuja ja totta kai munkkien valmistamaa vahvaa olutta. Panimon tuotteita myydään myös kansainvälisesti. Luostarissa on valmistettu olutta vuodesta 1455 asti. Myös luostarin rokokootyylinen kirkko on näkemisen arvoinen.

Andechsiin pääsee joko autolla tai junalla Münchenistä. Asema sijaitsee läheisessä Herrschingin kylässä, josta kävelee vajaan tunnin Andechsin kukkulalle.

Surffausta kaupunkipuistossa

Englischer Garten on yksi maailman suurimmista kaupunkipuistoista. Sinne mennään piknikille, pyöräilemään, lenkkeilemään tai vaikkapa uimaan puiston läpi kulkevassa Isar-joessa. Puiston eteläpäässä joen virta ja laineet ovat niin voimakkaat, että taitavimmat surffaajat
hyppäävät lainelautojen päälle. Surffareita kannattaa käydä itsekin ihmettelemässä. Tietysti puistossa sijaitsee myös valtava olutpuutarha, jossa täytyy nauttia suolainen Prezel-rinkeli
olutkolpakollisen ohessa.

Alastomia saksalaisia ei kannata pelästyä. Nudismi on puistossa sallittu.

3 x keskellä kaupunkia

Jokireittejä

Itävallasta alkava, lähes 300 kilometrin pituinen Isar-joki kulkee Münchenin läpi. Se on kaunista kävely- tai pyöräilymaastoa. Talkirchenin eläintarhan vieressä on ranta-alue, jonne paikalliset tulevat aurinkoisella säällä grillaamaan.

Miniversio Versaillesista

Nymphenburgin linnaa kutsutaan pikku Versaillesiksi. Sen puisto on suosittua lenkkimaastoa. Linnan lähistöllä sijaitsee Münchenin suurin olutpuutarha Hirschgarten, jossa on tilaa jopa 8000 oluenystävälle.

Olympiahavinaa

Münchenin olympiapuisto rakennettiin vuoden 1972 olympialaisia varten. Sen 291 metriä korkeasta olympiatornista kantaa maisema yli koko valtavan olympiakylän ja olympiastadionin omalaatuisen arkkitehtuurin. Matka huipulle maksaa muutaman euron puuhaa jokaiselle

▶ Sauvakävelyä: Kävelysauvat ovat hyvä idea. Vaellusreitit vuorilla ovat yllättävän jyrkkiä.

▶ Kimppakyytejä: Bayern-junalipulla voi matkustaa päivän ajan minne päin Baijeria tahansa. Mitä useampi matkustaa samalla lipulla (max 5 henkilöä), sitä edullisemmaksi kyyti tulee.

▶ Pyöräretkiä: Kaupunkipyörät ovat Münchenissä yleisiä. Hyvät pyöräreitit vievät ympäri kaupunkia ja läheisiä järvialueita. Kokeile maastopyöräilyä Alpeilla.

▶ Omat eväät: Baijerissa on tapana viedä olutpuutarhoihin omat eväät ja tilata ravintolasta vain juomat. Jos pöydissä ei ole pöytäliinoja, omat eväät ovat sallittuja.

Miten ja milloin Müncheniin?

▶ Finnair ja Lufthansa

lentävät Müncheniin päivittäin suorin lennoin. Hyödynnä kohteessa Bayern-junalippuja.

▶ Lämmin sää saattaa

kestää huhtikuusta lokakuun lopulle.

▶ Olut virtaa Münchenin klassikkomaineen saavuttaneilla Oktoberfesteillä syys-lokakuun vaihteessa.

▶ Etelä-Saksan joulumarkkinat kannattaa kokea Münchenin Marieplatzin lisäksi idyllisessä Regensburgissa ja Nürnbergissä.

▶ Valkoiset alppikylät ovat parhaimmillaan tammi-­helmikuussa.

Maastopyörän selkään?

▶ Hyppää Wolfatshauseniin kulkevaan S7-junaan ja pyöräile takaisin Müncheniin Isar-laaksoa pitkin. Reitin pituudeksi tulee
30 kilometriä.

▶ Ota BOB-juna Fischbachauhin ja pyöräile Rotwandin ympäri. Kaunis 40 kilometrin reitti maastossa on merkitty hyvin.

▶ Tegenseeltä lähtee reitti nimeltä Erzherzog-Johann-Reibn. Piipahda matkalla Wildbad Kreuthin uima-altaalla. Pituutta reitille tulee 43 kilometriä.

Reittivinkit antoi alppiasiantuntija Jonathan O’Leary.