Limnoksen saari sopii niille, jotka kaihtavat turistimassoja mutta rakastavat kiireetöntä kreikkalaista tunnelmaa.

Ateenalainen Vicky, 24, näpyttää kannettavaansa ja lusikoi välillä hajamielisesti kahvinsa pinnalla kelluvaa kermavaahtoa. Poikaystävä Yannis, 24, tuijottelee merelle ja imaisee pillillä jääkahviaan. Aamupäivän aurinko on paahtanut Myrinan kaupungin kujat hohkaavan kuumiksi, mutta köynnöskasvien suojaamalla terassilla on vilpoisaa.

Yannis ja Vicky tietävät, mikä Limnoksella on parasta. Saarella ei välttämättä tarvitse tehdä mitään, paitsi ehkä juoda vähän kahvia.

Egeanmeren saari Limnos sopii niille, jotka kaihtavat Rodoksen Suomi-baareja ja Kreetan turistilaumoja, mutta rakastavat Kreikan kiireetöntä tunnelmaa: pappojen kansoittamia kahviloita, siestaksi hiljeneviä kujia, pitkiä illallisia ja kirkkaansinisenä aaltoilevaa merta.

– Limnos ei ole niille, jotka kaipaavat yöelämää. Me teemme joka päivä samat jutut: kokkaamme, uimme ja kalastamme, saarella kesät lomaileva Yannis sanoo.

Limnokseen tutustuminen kannattaa aloittaa pääkaupungista
Myrinasta. Viiden tuhannen asukkaan Myrina on talvisin uinuva pikkukylä, mutta kesällä ostoskatu täyttyy varsinkin kreikkalaisista turisteista ja kaupat pidentävät
aukioloaikojaan iltamyöhään asti.

Myrinan ilmettä hallitsevat punatiilikattoiset rapatut talot. Länsilaitaa reunustaa pastellinväristen uusklassisten rakennusten rivistö, ja vuoteen 1912 kestäneestä ottomaanien ajasta kertovat muutamat turkkilaistyyliset kivitalot.

Leppoisa aamuhetki

Limnoslaiset matkustavat mantereelle harvoin, joten Myrinasta löytyy yllättävän paljon erikoisliikkeitä: kenkäkauppoja, herkkumyymälöitä, koruliikkeitä, sisustuskauppa, kodinkoneliike. Laatoitettu ostoskatu kaartaa kalasatamasta matalien rapattujen talojen väliin. Putiikkien julkisivut on haluttu pitää perinteisinä, eikä kadulla loista valomainoksia.

Ennen aamukymmentä kauppojen edessä vaeltelee vähän ihmisiä. Keskellä katua köllöttelee paksuturkkinen koira, ja laihat kissat kurkkivat sivukujien aidatuilta pikkupihoilta.

Vierekkäisten liikkeiden myyjät Elena, 29, ja Nadia, 24, istuvat vaatekaupan oviaukossa ja karistavat savukkeitaan portaille nostettuun tuhkakuppiin.

– Täällä on kesällä ihan erilaista kuin talvella. Heinäkuun puoli¬välistä elokuun puoliväliin kadut ovat ihan täynnä. Talvella on hiljaista, Elena kertoo.

Naiset ovat muuttaneet mantereelta mutta eivät kaipaa isompiin ympyröihin.  

Kesäisin Elena ja Nadia viettävät vapaa-aikansa uimalla ja istumalla terasseilla. Kun talven kylmänkosteat tuulet puhaltavat, he menevät satamaan kuntosalille.

– Tykkään siitä, että täällä on rauhallista. Lisäksi ihmiset ovat paljon ystävällisempiä kuin kaupungissa, Nadia pohtii.

Kaikki eivät arvosta Limnoksen rauhallisuutta. Saarella on Egeanmeren yliopiston ravitsemustieteen laitos, ja nuoria naisia harmittaa yöelämän ja miesopiskelijoiden puute. Keskustaan jo aamusta eksyneet 19-vuotiaat Konstantina ja Foteini valittavat, ettei saarella ole mitään tekemistä.

– Olemme tulleet isommasta kaupungista ja tottuneet siihen, että on ihmisiä ja paikkoja, minne mennä. Että tapahtuu jotain.

Yhdeltätoista kadut alkavat täyttyä. Opiskelijat löntystelevät rannalle, ja Nadia ja Elena joutuvat nousemaan palvelemaan asiakkaita. Moni rientää ostoksille ennen puoli kahdelta alkavaa siestaa.

Vilinää onkin hyvä paeta tutustumalla saaren tunnetuimpaan nähtävyyteen.

Peurojen perässä

Aurinko kimaltelee hiljakseen aaltoilevalla merellä, joka näyttää jatkuvan ikuisuuksiin. Kun katsetta hieman kääntää, huomaa vastapäisen rannan kirkon, vettä halkovan aallonmurtajan, kalastajaveneet ja tiilikattoisten talojen muodostamat kylät. Myrinan linnoitukselta aukeava maisema on niin lumoava, että siihen uppoutuessaan unohtaa jyrkän nousun.

Kallioisen kumpareen päälle rakennettu linna on Limnoksen maamerkki, joka hallitsee kylää vuorokauden ympäri.  Kiemurtelevat muurit on valaistu niin, että öisin linna näyttää leijailevan ilmassa.

Parinkymmenen minuutin kapuaminen kannattaa myös kukkulan asukkien vuoksi. Papanakasat piikikkäiden kasvien seassa paljastavat, että jyrkillä rinteillä taiteilee parisensataa peuraa. Ne saavat elää vapaana, mutta rinteille on kannettu kasoittain kuivaa heinää ruuaksi ja peltisiä vesilaareja juoma-astioiksi.

Koko saari päivässä

Etäisyys saaren laidalta toiselle on vain viitisenkymmentä kilometriä, joten kiinnostavimmat nähtävyydet kiertää päivässä. Helpoimmin matkaan pääsee vuokra-autolla tai opastetulla bussikierroksella.

Vähän väliä vastaan tulee pikkuisia kyliä, kuten turistien suosima rantakohde Plati, tuulimyllyistään tunnettu Kontias ja paikallisen savenvalajan kotikylä Kontopouli. Tien varrella vilisee taloja, viinitarhoja, kukkoja ja vuohia.

Kylien välillä maisema kumpuilee kallioisena. Tuliperäiset kukkulat näyttävät lähes paljailta, mutta lähempää huomaa, kuinka niitä peittää piikikkäiden kasvien kerros. Siellä täällä erottaa rinteillä kapuavia lampaita.

Bussi ohittaa sateiden täyttämän suolajärven. Opas kertoo, että keskikesällä järvi kuivuu ja suolakerrokset näyttävät lumelta. Toisinaan järvelle pyrähtää parvi flamingoja.

Lopulta bussi kaartaa saaren toiselle laidalle Kotsinasiin. Kylän tärkein nähtävyys on pieni ortodoksikirkko, jonka turkoosin katon hallitsemassa hämyssä palaa muutama tuohus.

Koristeellinen kirkko on kukka-asetelmineen ja ikoneineen tunnelmallinen, mutta todellinen salaisuus piilee maan alla.
Kapeat kiviaskelmat katoavat syvyyksiin. Ahdas portaikko jatkuu ja jatkuu, ja kasvoille pöllähtää kosteaan ilmaan sekoittunutta maakellarin tuoksua. Juuri kun ahtaanpaikankammo uhkaa iskeä, eteen ilmestyy hämärä huone. Kiviseinien keskeltä pilkistää pikkuinen kaivo. Sieltä limnoslaiset hakevat pyhää vihkivettä.

Mutta on Limnoksella kristinuskoa vanhempaakin historiaa.
Poliochnin kuivuuttaan pölisevää maata kuvioivat kiviset muodostelmat. Kyse ei ole mistä tahansa kivikasoista, vaan 6000 vuoden takaisesta asutuksesta. Limnoslaiset ylpeilevät sillä, että Poliochni on saattanut olla Euroopan ensimmäinen kaupunki.

Demokratian historiasta muistuttavat kiviröykkiöiden keskeltä erottuvat parlamentin rauniot.

Riittävästi rantoja

Kun nähtävyydet on kierretty ja kylät koluttu, voi hyvällä omallatunnolla omistautua sille, mikä turisteja saarelle houkuttaa: Limnoksella on noin 30 uimarantaa.

Yksi suosituimmista on muutaman kilometrin päästä Myrinasta löytyvä Plati. Sieltä löytyy  700 metriä rantaviivaa, aurinkotuoleja, värikkäitä varjorivistöjä, vesiurheilua, veneretkiä ja rantatavernoita. Turistien harmiksi hiekka ei ole silkkistä, vaan karkea rouhe nipistelee jalkapohjia.

Sen sijaan maisema on taianomainen. Utuisesta merestä kohoaa jylhiä kallioluotoja, joiden taustalla ulappa katoaa horisonttiin.

Saari on tunnettu tuulisuudestaan, mutta nyt se yllättää: rannalla ei näy aallon aaltoa, vain peilityyni pinta heijastaa taivasta.

Aallot lyövät saaren itärantaan, joka on tuulien vuoksi surffaajien suosiossa. Keroksen rannalla voi kokeilla laine- tai leijalautailua, ja sitä kehutaan aloittelijoillekin turvalliseksi.

Merimetsoja ja delfiinejä

Osalle Limnoksen rannoista pääsee vain veneellä. Kuulostaa hankalalta, mutta vaivannäkö tarkoittaa ihanaa rauhaa muilta turisteilta.

Kuskimme Panagiotis ohjaa veneen varovasti kallioiden välistä. Jylhiltä rinteiltä erottuu mustia hahmoja. Laiva keinuu lähemmäs, ja hahmot paljastuvat uljaita kaulojaan ojenteleviksi merimetsoiksi.

Edellisen illan turisteille luontoelämys on ollut vielä huikeampi. Delfiinit ovat uineet aivan Panagiotiksen veneen kylkeen. Ne näyttäytyvät useimmin kesä–heinäkuun vaihteessa ja syyskuussa.

Nyt delfiinejä ei näy. Veneen lasipohjan läpi erottuu vain pikkuisia kaloja ja tuliperäisiä kallionjärkäleitä. Tuuli on sekoittanut veden hieman sameaksi, mutta parhaimmillaan voi nähdä yli kymmenen metrin syvyyteen.

Panagiotis pysäyttää veneen yhdelle lukuisista uimarannoista. Hiekalla vaeltelee vain yksi pariskunta koiransa kanssa. Muita ei suojaisessa poukamassa näy.

On aika kavuta veneestä, kahlata rantaan ja heittää vaatteet hiekalle.

Istu iltaa Myrinassa x 3

  • Karagiozis. Päivisin Karagiozis on kuin mikä tahansa frappea tarjoileva rantakahvila, ehkä hieman muita trendikkäämpi ja suositumpi. Iltaisin kaiuttimet vyöryttävät klubimusiikkia ja paikan valtaavat drinkkejä nauttivat nuoret ja opiskelijat. Kun kysyy ehdotusta illanviettopaikaksi lähes keneltä tahansa nuorelta, vastaus on Karagiozis.
  • Alexandros. Myös modernisti sisustettu Alexandros muuttuu iltaisin rauhallisesta kahvilasta musiikkia tulvivaksi drinkkipaikaksi.
  • Cafe Aigaion. Kahvila on perustettu 80 vuotta sitten entisen moskeijan paikalle. Päivisin terassin valtaavat vanhemmat miehet, mutta iltaisin kahvilan munkeista, täytetyistä letuista ja kookkaista jäätelöannoksista nauttivat kaikki.

Meze-paloja ja ranskiksia

Kaikkea ei voi ymmärtää. Tavernoiden ruokalistat pursuavat
yli-ihania pikkuisia meze-paloja: leivitettyä saganaki-juustoa, viininlehtikääryleitä, tyropitakia-juustopiirakkaa, grillattuja paprikoita ja uppopaistettuja kesäkurpitsanpaloja. Ja mitä tilaavat kreikkalaiset? Ranskanperunoita. Niitä tuntuu menevän pöytään kuin pöytään. Kannattaa silti unohtaa ranskalaiset ja tilata noin viiden euron meze-annoksia koko seurueen maisteltaviksi. Saarella kun ollaan, Limnoksella maistuvat myös erilaiset merenelävät.

Jälkiruuaksi syödään yleensä hedelmiä, joita saatetaan tuoda pöytään pyytämättä. Herkuttelijan kannattaa testata pähkinäistä karidopita-kakkua ja hunajalla makeutettua ihanan tuhtia kreikkalaista jogurttia.

Niin, ja laihduttajan ei kannata huijata itseään välimeren dieetin terveellisellä maineella. Oliiviöljyä lorautellaan kauniisti sanottuna ronskisti.

Kesäkohde Egeanmerellä

  • Vulkaaninen Limnoksen saari sijaitsee Egeanmeren koillislaidalla Athos-vuoren ja Lesboksen saaren välissä. Saarella on 18 000 asukasta, joista kolmannes asuu pääkaupunki Myrinassa.
  • Limnos on ehdottomasti kesäkohde. Lämpö kohoaa kesäisiin lukemiin toukokuussa, ja helteitä riittää syyskuun puoliväliin. Talvella saarella on viileää, tuulista ja sateista.
  • Pakettimatkoja Limnokselle järjestää Aurinkomatkat. Omatoimisesti saarelle pääsee helpoimmin varaamalla tunnin kestävän lennon Ateenasta. Olympic Air -lentää Limnokselle 2–3 kertaa päivässä, ja meno-paluulennot saa noin 120 eurolla.

Laivalla Turkkiin

Jos frappen siemailu ja auringonotto alkavat jostain syystä kyllästyttää, historialliset elämykset ovat laivamatkan päässä. Saarelta järjestetään päiväretkiä Turkkiin myyttiseen Troijan kaupunkiin. Laivamatka kestää 2,5 tuntia, ja meno-paluulippu maksaa 80 euroa.

Kun aurinko ei riitä

Upotan jalan ammeeseen ja vetäisen sen saman tien pois. Lähdevesi on niin kuumaa, että siihen on hivuttauduttava vähitellen. Jos auringon lämpö ei riitä, Myrinassa voi nauttia kuumuudesta myös juuri remontoidussa Therma Spassa. Loikoilla voi ulkoaltaassa tai ammeessa oman huoneen rauhassa. Lemmenlomalaiset voivat pulahtaa myös kahden hengen Afrodite-altaaseen.

Kylpyjen lisäksi spa tarjoaa hemmottelua shiatsuhieronnasta suklaahoitoihin. Tunnelma on ylellinen: marmoripintaisilla käytävillä soi rauhallinen musiikki, sisustuksen täydentävät orkideat ja huoneita valaisevat lamppujen sijaan kynttilät ja kattoikkunat. Tunnin hieronnat maksavat 55–90 euroa, useimmat kylpyhoidot 25–35 euroa.

Therma Spa, Myrina 81400

Haaveiletko käsivarren Lapin ruskan kokemisesta? Tässä 5 vinkkiä kymmenen kertaa Kilpisjärvellä käyneeltä.

Niin kliseeltä kuin se ehkä kuulostaakin, ruska-aika on Lappia parhaimmillaan. Hyttyset, mäkärät ja paarmat eivät enää piinaa kuten kesällä. Hanki ei peitä vaellusmaastoja kuten talvella. Luonnon väriloisto on päihdyttävämpi kuin keväällä.

Tähtää siis syksyyn. Parhaimmillaan päivät ovat kirpeän raikkaita mutta aurinkoisia, ja kauneutta löytyy kaikkialta minne katse osuu.

Lappi on täynnä hienoja paikkoja, mutta oma suosikkini on ehdottomasti Kilpisjärvi. Käsivarren suurtunturien, Saanan ja Mallan, näkymiä ei voi unohtaa. Mielestäni tämä on Suomen kaunein paikka.

Tienvarrestakin avautuu huikeita näkymiä. Pakkasaamu käsivarren Lapissa. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth
Tienvarrestakin avautuu huikeita näkymiä. Pakkasaamu käsivarren Lapissa. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth

1.    Ajoita reissusi oikein

Wikipedia kertoo, että pohjoisimmassa Lapissa ruska on parhaimmillaan yleensä syyskuun toisella viikolla. Siis yleensä.

Käytännön kokemus on osoittanut, että täsmälleen oikeaan hetkeen tähtääminen on melkoista hakuammuntaa. Kesän kuumuus ja kuivuus saattaa vaikuttaa ruskan ajoitukseen, samoin elo- ja syyskuun taitteen sää. Matkat pitää kuitenkin varata etukäteen, sillä ruska-aikaan majoituksen saaminen Kilpisjärven suhteellisen pienestä hotelli- ja mökkikapasiteetista ei ole itsestäänselvyys.

Tähtää siis syyskuun alkuviikkoihin ja toivo parasta.

2.    Valitse oikea väline

Kilpisjärvi on niin kaukana kaikesta, että sinne pääseminen vaatii suunnittelua. Jos asut pääkaupunkiseudulla, kätevin tapa matkata pohjoisen perukoille on oman auton ja VR:n autojunan yhdistelmä. Lähdet illalla Helsingistä tai Tampereelta, heräät aamulla Kolarissa, josta Kilpisjärvelle on matkaa enää 274 kilometriä eli ajoaikana reilut 3 tuntia.

Myös julkisilla pääset perille, mutta se on työläämpää. Kittilään lennetään ympäri vuoden. Jatkokuljetus lennoilta Kilpisjärvelle järjestyy linja-autolla ja kutsutaksiliikenteenä. Rovaniemeltä pääsee linja-autolla Kilpisjärvelle päivittäin. Kolarin rautatieasemalta on kesä–syyssesonkina suora bussiyhteys Kilpisjärvelle.

Kannattaa pitää silmällä VR:n tarjouksia.

Pohjoisen harvaanasutuilla seuduilla auto on kuitenkin kulkupeleistä parhain. Automatka Norjan puolelle, Tromssaan tai Skibotniin, on helppo yhdistää Kilpisjärven reissuun, jos käytössä on auto.

Autojuna on perinteisesti ollut hintava tapa matkustaa, joten pohjoisen reissua suunnitellessa kannattaa pitää silmällä VR:n tarjouksia. Edullisimmillaan kahden hengen makuuvaunun ja autopaikan välille Helsinki-Kolari voi saada alle 150 eurolla.

Matka Kilpisjärvelle on sen verran pitkä ja työläs, että perillä kannattaa olla vähintään kolme, mielellään neljä tai viisi yötä.

Näkymä Mallan rinteeltä Kilpisjärvelle. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth
Näkymä Mallan rinteeltä Kilpisjärvelle. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth

3.    Mieti majoitusta

Telttailu tuntureiden sylissä tuntuu hauskalta ajatukselta, mutta käytännössä vaelluksesta kolottavat raajat on mukavinta oikaista yöksi oikeaan sänkyyn.

Helpoiten pääset vaeltamaan suurtuntureilla yöpymällä Kilpisjärvellä tai sen lähistöllä vuokramökissä tai hotellihuoneessa ja tekemällä 5–15 kilometrin mittaisia päivävaelluksia.

Ruska-aikaan majoitus irtoaa Kilpisjärveltä edullisimmillaan noin 80 eurolla per yö. Edullisin on hostellityyppinen majoitus. Mukavuudesta ja yksityisyydestä maksat enemmän. 

Kilpisjärven Retkeilykeskuksen luota pääset nousemaan Saanalle. Aivan lähistöltä pääset laivaan, joka vie Kilpisjärven yli. Likeltä pääset myös Mallan luonnonpuiston huikeille reiteille. 

Yksi tapa majoittua on yöpyä matkailuautossa tai -vaunussa, jolloin liikkumisen vapaus kasvaa. Jos vuokraat matkailuauton eteläisestä Suomesta, kilometrirajat tulevat kuitenkin helposti vastaan.

Mallan luonnonpuiston maisemaa. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth
Mallan luonnonpuiston maisemaa. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth

4.    Tee vaellusretkistä nautinto

Älä yliarvioi kuntoasi. Suurtuntureilla vaelluspolut ovat usein louhikkoisia ja nousut jyrkkiä. On eri asia taapertaa tasamaalla viisi kilometriä pururataa kuin nousta sama matka ylös tunturin rinnettä. Esteettömiä tai lastenrattaille sopivia reittejä ei Kilpisjärvellä oikeastaan ole, mutta hyvä peruskunto riittää jo pitkälle.

Reitit ovat hyvin merkittyjä, mutta kartta ja kompassi tai ainakin kännykkä varavirtapankin kanssa kannattaa varata mukaan. Samoin sadeviitta tai vähintään kertakäyttösadetakki, sillä tuntureilla sää saattaa muuttua nopeasti.

Tunturiin kannattaa varata mieluummin liikaa kuin liian vähän evästä.

Fiksu vaeltaja pukee ylleen kerroksia, esimerkiksi fleeceä alle ja goretexia päälle. Ylimääräisen vaatteen voi kääräistä reppuun kun nousuissa tulee kuuma, mutta jos aurinko menee pilveen tai sataa, lisäkerrosta osaa arvostaa.

Tärkein varuste ovat hyvät, nilkkaa tukevat vaelluskengät. Moni vannoo myös kävelysauvojen nimeen, mutta minusta ne ovat louhikkoisessa maastossa usein vain tiellä.

Tunturiin kannattaa varata mieluummin liikaa kuin liian vähän evästä. Kunnon evästauot rytmittävät vaellusta mukavasti.

Tunturipurojen vesi on niin puhdasta, että monet vaeltajat täyttävät surutta juomapullonsa luonnonvedellä. Ylivarovaista tai ei, itse olen aina vienyt mukanani pullovettä.

Vaellusten jälkeen kipugeelille, rakkolaastareille ja särkylääkkeille voi tulla tarvetta, varaa siis majoituspaikkaan myös niitä.

Tunturista löytyy puolukkaa ja mustikkaa. Ammattimainen marjastaminen on luonnonpuistossa kielletty. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth
Tunturista löytyy puolukkaa ja mustikkaa. Ammattimainen marjastaminen on luonnonpuistossa kielletty. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth

5.    Löydä oikea mielentila

Stressaako työ, kiristääkö pinna? Lapin majesteettisissa maisemissa turhat huolet unohtuvat. Kun katsoo erämaamaisemaa, johon ihmisen käsi ei ole juuri jälkeään jättänyt, ymmärtää oman pienuutensa ja ongelmiensa suhteellisuuden. Täällä on vaikea olla pahalla tuulella.

Harvoihin vastaantuleviin vaeltajiin alkaa suhtautua kuin ystäviin. Hymy, nyökkäys ja parin ystävällisen sanan vaihtaminen kuuluvat etikettiin. 

Välillä voi pysähtyä ja noukkia suuhunsa pari puolukkaa tai mustikkaa. On mukava istua kivelle ja katsoa kultaisena hehkuvan tunturikoivikon yli Ruotsin ja Norjan suuntaan. Siellä korkeimpia huippuja peittää jo syyskuussa lumi ja jää.

Vaihteeksi voi vain sulkea silmät ja hengittää syvään. Tuntea, miten hyvää puhdas, raikas ilma, ulkona olo ja liikunta tekevät koko kehossa.

Ihan parasta meditaatiota.

Ruskan sävyjä maassa. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth
Ruskan sävyjä maassa. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth

Jätä bilettäjät Rodokselle ja pakene Symin pikkusaarelle. Symppis Symi tarjoaa lepoloman maalauksellisissa maisemissa. 

1. Se on järkyttävän kaunis

Symin rinteisiin kohoavat talot ovat saaren tunnusmerkki. Eri vuorokaudenaikoina aurinko värjää julkisivut vaihtuvin sävyin. Aurinkoisen keskipäivän kirkkaan keltainen vaihtuu asteittain illaksi okraan ja punainen ruskeaan. Turkoosit ovenpielet ja ikkunaluukut muistuttavat kreikkalaisuudesta, vaikka saari on ollut historiansa aikana osa lukuisia valloittajia.

Symin saari on vain kahdeksan kilometriä leveä ja noin 15 kilometriä pitkä. Vakituisia asukkaita on alle 3 000.

2. Tunnet astuneesi postikorttiin

Vilkas satamaelämä tarjoaa katukahvilassa istuskelevalle lomailijalle runsaasti katseltavaa. Päiväretkelle tulevat matkailijat huokailevat näkemäänsä, kalastajaveneet keikkuvat rannalla, minijuna kierrättää turisteja, skootterit puikkelehtivat rantapromenadilla ja katukoirat kerjäävät syötävää.

Satamasta pääsee myös laivaretkille, joiden tauoilla voi pulahtaa Välimereen.

3. Se on herkullinen

Ravintoloiden hintataso on hieman korkeampi kuin monissa muissa kreikkalaisissa lomakohteissa, mutta suomalaisittain silti edullinen: illallisen hinta juomineen on noin 15–20 euroa henkilöltä. Tuoretta lähiruokaa, kalaa ja mereneläviä, on tarjolla eri muodoissaan. Kuorineen paistetut katkaravut ovat symiläinen erikoisuus, jota kannattaa kokeilla.

Baarit ovat auki myöhään, mutta meno on rauhallista. Bilettäjät ovat jääneet Rodokselle.

4. Siellä on mahtavat reippailumaastot

Aivan ehdoton kokemus Symillä on kiivetä Kali Strata -kadun lähes 500 askelmaa ylös Chorion kylään. Matkan varrella on kauniisti entisöityjä uusklassisia taloja ja luhistumassa olevia kartanoita. Mielikuvitus laukkaa parin vuosisadan taakse ylimystön kesänviettoon.

Rakennusten välistä pilkistää kirkas meri ja purjelaivat. Kymmenet kissat seuraavat uteliaina matkailijoiden hikistä kipuamista. Huipulta aukeavat näkymät Egeanmerelle, satamaan ja rantapoukamiin.

Saaren kumpuilevat maastot polkuineen sopivat hyvin patikointiin. Rinteet ovat kuivia ja joskus kivisiäkin. Sypressejä ja oliivipuita kasvaa siellä täällä.

Symin korkein kohta kohoaa yli 600 metriin. Huippua kohti pääsee kipuamaan esimerkiksi matkaamalla saaren eteläosaan Panormitikseen Arkkienkeli Mikaelin luostariin. Retken voi tehdä tilataksin tyyppisellä paikallisbussilla: jännitettävää riittää –varsinkin, jos turisti on istutettu lisäpenkille auton käytävälle.

5. Siellä paistaa varmasti

Symi on yksi Kreikan lämpimimpiä ja aurinkovarmimpia kohteita. Tuulet vilvoittavat, mutta voivat äärimmillään vaikuttaa esimerkiksi laivaliikenteeseen. Hienohiekkaisia uimarantoja ei ole, vaan kaikki uimarannat ovat pikkukiveä.

Symin kaupungissa, keltaisen Ekklisia Evaggelistria -kirkontornin alapuolella, on pieni uimaranta tavernoineen. Satamasta lähtee aamuisin veneitä myös kauempana sijaitseville uimarannoille. Kävelymatkan tai lyhyen bussimatkan päässä Symin kaupungista on Pedin kylä, jonka ranta ja taverna ovat hyvin hoidettuja.

Symin rannat ovat valkoista pikkukiveä. Kuva: Shutterstock
Symin rannat ovat valkoista pikkukiveä. Kuva: Shutterstock

Symillä ei ole lentoasemaa, mutta noin 50 km päässä sijaitsevalta Rodokselta pääsee Symille helposti yhteisaluksella. Ne lähtevät aamuisin ja saapuvat joko Gialoksen keskustaan tai Panormitikseen Arkkienkeli Mikaelin luostariin.

Matka-aika on pari tuntia, ja yhdensuuntainen lippu on noin 20 euroa henkilöltä. Paikkavaraus on hyvä tehdä etukäteen ainakin kesäaikaan.

Keskikesällä saarella on kuumaa ja ruuhkaista. Keväällä ja syksyllä on rauhallisempaa. Lämpötila nousee päivällä vielä yli 20 asteeseen, ja merivesi on lämmintä.