Lumihuippuisia vuoria, tyylikkäitä pikkukaupunkeja ja takapihan juustotehtaita. Ei ihme, että korsikalaiset ovat ylpeitä saarestaan.

Shutterstock

Damien Delgrossi nostaa kätensä korvalleen kaikukopaksi ja nojautuu oluttuoppinsa yli. Yksi, kaksi, kolme, ja Damien puhkeaa laulamaan.

Pyöreän baaripöydän ääreen ahtautuneet seuralaiset kuulostelevat muutaman sekunnin ja löytävät omat sävelensä. Pian ajacciolaisen pubin terassi täyttyy kolmen miehen a cappella -laulusta. Hieman epä­vireiset soinnut kaikuvat keskiaikaista tunnelmaa, ja sanat kertovat tietenkin menetetystä rakkaudesta.

Tällaista voi tapahtua vain Korsikalla. Täällä nuoretkin ovat niin ylpeitä juuristaan, että veisaavat radiohittien sijaan omia perinnelaulujaan. Niin kuin nyt nämä kolmekymppiset miehet, jotka ovat myös opiskelleet kansanmusiikkia ja surevat kuihtuvan korsikan kielen kohtaloa.

– Muuten, osaatko sinä soittaa kanteletta? Damien innostuu.

Parasta, ainakin melkein

Korsikan saaren jylhä kauneus nostattaa ihastuneita huokauksia: tuolla pilkottaa lumihuippuinen vuori, tuolla taiteilevat lampaat rinnettä pitkin, tuolta aukeaa vaahtopäille puhjennut meri. Maalaisidyllillä on kuitenkin kääntöpuolensa, jonka vuoksi Korsikasta ei ole koskaan tullut Ranskan Kreetaa. 

Itsenäisyydestä haaveilleet nationalistit aloittivat 70-luvulla pommi-iskujen sarjan, ja satunnaiset terrori-iskut säikyttelivät asukkaita vielä 2000-luvun alussa. Rauha on palannut saarelle vasta viime vuosina.

Turisti huomaa korsikalaisten kansallistunnon lähinnä siitä, miten ylpeitä asukkaat ovat omasta italiansukuisesta kielestään, musiikistaan ja ruuastaan.

Korsikalla kaikki on parasta jollakin mittapuulla: Damien hehkuttaa, että Ajaccion kaupunki on Euroopan aurinkoisin, ja useammassakin paikassa tarjoillaan vähintäänkin saaren parasta viiniä. Pieni googlaus tosin paljastaa, että Ajaccio on yksi Ranskan, ei sentään koko maanosan aurinkoisimmista paikoista. Viinille superlatiivit sallittakoon.

Aitous arvossaan

Korsikalaiset arvostavat paikallisuutta, omavaraisuutta ja aitoutta. Missä tahansa muualla adjektiivit kuulostaisivat matkailuesitteestä lainatuilta kliseiltä, mutta Korsikalla pystyy melkein unohtamaan, että turismi on saaren tärkeimpiä tulonlähteitä.

Ravintoloiden ovilla ei parveile äänekkäitä sisäänheittäjiä, eikä ostoskujilla jyllää avaimenperä-turistilippis-linja. 

Kun vihanneslaatikoiden takaa aukeavasta kaupanovesta livahtaa sisään, pääsee haistelemaan juustotiskiltä tulvahtavia tuoksuja. Viikunahillopurkkien korkkeja peittävät rusetilla sitaistut punavalkoruudulliset liinat, hinnat on piirretty huolettomasti pikkuisiin liitutauluihin, ja katosta roikkuvien makkararivistöjen seurana kiemurtelevat köynnökset.

Jopa matkaopaskirjojen hehkuttama Pignan käsityöläiskylä onnistuu vaikuttamaan epäilyttävän aidolta. Papparainen veistelee pajassaan puupalikkaa sen näköisenä kuin ei olisi kuullutkaan hehkulamppua tuoreemmista keksinnöistä. 

Ja vaikka korsikalaiset selvästi rakastavat nostalgista söpöilyä, hillitty tyylikkyys on kaikkialla läsnä. Pignan joulupukinpajahenkisten puotien ja ikiaikaisten muurien kätköistä löytyy ravintola, jonka pöydässä istuu tietenkin aito pariisitar. Nuori nainen selaa muotilehteä ja rapsuttelee jaloissaan pyörivää suurisilmäistä chihuahuaa.

Ajaccion kaupungissa voi puolestaan hämmästellä pikkutyttöjä, jotka kulkevat vanhempiensa käsipuolessa trensseissään ja ballerinoissaan. 

Yhtä suurta perhettä

Ajacciolaisnaiset Marie-Charlotte, 26, ja Audrey, 27, istuvat kadulle nostetun baaripöydän ääressä ja hörppivät rauhassa oluitaan. Tällä terassilla kotiseutuylpeyttä ei korosteta laululla vaan puheilla. Pariisi ei ole ole naisten mielestä mitään verrattuna Korsikaan.

– Pariisissa kaikilla on kiire, eivätkä ihmiset edes katso kadulla tosiaan, Marie-Charlotte valittaa.

Saarella kaikki ovat sen sijaan kuin suurta perhettä. Ja perhe, se vasta onkin korsikalaisille tärkeä. Sen takia nuoretkin jäävät mieluummin 300 000 asukkaan saarelle kuin pakenevat mantereelle. 

Tosin jotain vikaa täälläkin on: tyypit, joiden laulu kantautuu baarista joskus tälle sivukujalle asti.

– Miehet ovat ärsyttävän machoja. He eivät pese pyykkiä eivätkä  laita ruokaa, Marie-Charlotte sanoo.

Onneksi täällä on niin paljon muuta, kuten kauniita rantoja, mäntymetsiä ja purjeveneiden täyttämiä satamia, että sellaisen viankin voi unohtaa hetkeksi.

 

Takapihalta pöytään

Tomaattisalsa on parasta ikinä. Ja hummus! Ja viikunahillo! Ja vuohenjuusto!

Tuuli riepottelee L’Île Rousse’n kupeessa sijaitsevaa Saleccian kasvitieteellistä puutarhaa, ja alkava sade täplittää istutusten välissä kulkevan hiekkatien. Se ei haittaa, sillä puiston paras anti on katettu katoksen alle.

Ruoka on niin täydellistä, että se vetää hiljaiseksi. Paitsi silloin, kun on pakko huokaista vielä yksi ylisana.

Kastajapannukakut, parsat ja kinkkusiivut katoavat lautasilta. Viikunahillopurkin pohjalta löytyy pehmeän vuohenjuuston seuraksi vielä yksi kokonainen hedelmäklöntti. Ähky uhkaa, mutta vielä olisi jaksettava maistella perinteistä korsikalaista jälkiruokaa kastanjakakkua. Kosteanmuhkeassa kakkupalassa maistuu kastanjan hieman savuinen aromi.

Korsikalla arvostetaan paikallista ruokaa. Ravintolasta on helppo löytää saaren omia erikoisuuksia kuten villisikaa.

Saleccian tilan emäntä vakuuttaa ylpeänä, että pöydän antimet ovat luomua ja osin myös omalta tilalta. Vuohenjuuston tuottajat eivät ihan näy katokselle asti, mutta siellä ne laiduntavat kukkaistutusten ja puiden takana.

Route de Bastia, Monticello 20220 

Parasta meillä – paikalliset vinkkaavat

"Kesällä kannattaa vuokrata auto ja ajaa 15 kilometrin päähän Capo di Fenon rannalle. Se on kuin toinen maailma, paratiisi maan päällä. Rannalla on pari ravintolaa, ja joka toinen viikonloppu siellä järjestetään bileitä, joissa ihmiset tanssivat hiekalla." Marie-Charlotte Macha, Ajaccio

"Pigna on kaunis käsityöläiskylä, jossa voi ihailla paikallisten savenvalajien työtä. Casa Musicale -ravintolassa järjestetään konsertteja, ja siellä voi onnistua kuulemaan perinteistä korsikalaista musiikkia. Calvin kaupunki tuo puolestaan mieleen Cannesin tai Nizzan. Se on rikkaiden suosiossa, ja siellä on yöelämääkin." Susan Suzzoni, L’Île Rousse 

Korsika

Mikä? Ranskalle kuuluva 300 000 asukkaan saari Välimerellä.
Milloin? Parhaimmillaan kesällä. Heinä-elokuussa lämpötila kipuaa lähelle kolmeakymmentä astetta, mutta kuumuutta voi paeta vuoristoon. Ruuhkaisinta elokuussa.
Miten? Korsikalle on helpointa lentää Ranskan kautta. Saaren isoimmat lentokentät ovat Ajacciossa ja Bastiassa, ja niihin lentävät muun muassa Air Corsica, Air France ja EasyJet. Saaren pikkukaupunkeihin ja kyliin kannattaa tutustua vuokra-autolla. Pienet matkanjärjestäjät, kuten Langley, tekevät saarelle myös valmismatkoja.

Lue virolaisen ravintolakriitikon Maris Oravin suositukset Tallinnan baareihin ja ravintoloihin. Niistä löytyy jokaiselle kukkarolle ja moneen makuun.

Tallinna on huipputrendikäs ravintola- ja shoppailukaupunki. Ravintoloiden sisustukset ovat usein kansainvälisen tason helmiä, ja shoppailukierroksen kruunaakin visiitti kauniisti sisutettuun baariin tai päivällinen jossain kaupungin tyylikkäistä ravintoloista.

Tallinnan ravintolat ovat täynnä viikonloppuisin, joten tunnetuimpiin ja kalliimpiin ravintoloihin kannattaa tehdä pöytävaraus.

Kuva Lauri Laan
Kuva Lauri Laan

Parrot minibar

Ravintola-baarin pienet, tapasmaiset annokset tarjoillaan virolaisista käsintehdyistä astioista.

►Vana-Posti 7, facebook.com/parrotminibar

Salt 

Pienessä ja viihtyisässä ravintolassa tarjoillaan välimeren alueen ruokaa. Illallisen kesto viikonloppuisin noin 2,5 tuntia.

►Vase 14, saltrestoran.ee

Umami

Perheystävällinen ravintola tarjoaa hyvää ruokaa vanhassa huvilassa. 

Tunnistaisitko vihannesten maut niitä näkemättä? Neljän ruokalajin illallinen on mahdollista nauttia myös erikseen varattavassa tilassa silmät maskilla peitettyinä. Syömisestä tulee hauskaa ja hiukan jännittävääkin, kun ei näe eikä tiedä, mitä suuhunsa pistää. 

Vai kokeilisitko perinteisempää brunssia? 

Kuva Toñu Tunnel
Kuva Toñu Tunnel

►Kadaka tee 141, umamiresto.ee/en

Klaus

Illallinen upeiden merimaisemien äärellä. Kokeilemisen arvoinen brunssi, hyviä päivän tarjouksia!

►Kalasadama 8, klauskohvik.ee

Pikaruokaa viidellä eurolla

Burger Box

Kaupungin parhaimmat hampurilaiset!

►Kopli 4a, facebook.com/burgerboxbox

Noodle box

Aasialaista vegaaniruokaa.

►Telliskivi 24, facebook.com/Noodle-Box
 

Kokeile myös näitä!

 

Ravintolat

La Bottega

►labottega.ee

Restaurant Juur 

►restoranjuur.ee

Tuljak 

►tuljak.ee

Mon repos

►monrepos.ee

Leipomot

RostPagar

►facebook.com/RostPagar

Bekker

►facebook.com/bekkerpagariari

Baarit

Whisper Sister

Tyylikäs salakapakka, ►facebook.com/whispersisterbar

Frank

Pariisilaistyylinen baari, erinomaisia cocktaileja ja ruokaa, ►frankbistro.ee 

Pudel 

Baari käsityönä valmistettujen oluiden ystäville, ►pudel.ee

Peatus

Piipahda drinkillä Telliskiven alueelle pysäköidyssä junanvaunussa, ►peatus.eu

Kuva PIa Hollo
Kuva PIa Hollo

Nizza, Pariisi ja Amsterdam ovat Jenny Alexandrovan suosikkikaupunkeja.

Matkustipa Jenni Alexandrova sitten Pariisissa tai Turun saaristossa, onnistuneen reissun ainekset ovat samat.

– Loma on lomaa, kun nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa, syödään rauhassa aamiaista eikä suunnitella liikoja.

”Yksi nähtävyys per päivä riittää.”

Raukeaan lomarytmiin ei kuulu loputon museoihin jonottelu tai ympäri kaupunkia säntäily.

– Yksi nähtävyys per päivä riittää. Mieluummin fiilistelen jossain sattumalta löytämässäni kahvilassa ja jätän jotain nähtävää seuraavaan kertaan.

Viime vuosina Jenni on päässyt lomamoodiin helpoiten avopuolisonsa Jussi Heikelän ohjaaman veneen kyydissä Suomen saaristossa. Merellä aika menettää merkityksensä.

– Silloin vain lillutaan ja mennään tuulten mukana, ja välillä rantaudutaan johonkin kivaan paikkaan. Se on tosi ihanaa, Jenni kertoo.

”Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä.”

Saaristoluonto on niin kaunis, että se vetää hiljaiseksi puhealan ammattilaisenkin.

– Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä, auringonlasku värjää koko taivaan purppuraksi, ja on niin tyyntä, että kuulee kalan hyppäävän. 

EUROOPAN TOP 3

  1. Nizzassa parasta on valo, meren väri ja se, että kaupungissa on helppo liikkua. Ranta on aika hulinaranta, ja sieltä kannattaakin lähteä vaikka 40 minuutin ajomatkan päähän Cannesiin, missä on rauhallisempaa. Siellä tosin meikäläisillä on varaa juoda vain yksi mojito puoliksi, sillä siitä saa pulittaa 20 euroa.
  2. Pariisissa minun ei tulisi mieleenkään mennä verkkareissa kauppaan, siellä kopistellaan korkkareilla! Minua viehättää ranskalaisten pieni ylimielisyys ja ylpeys siitä, mitä heillä on: vaikkapa juuri ranskalainen keittiö, johon kaikki muut keittiöt perustuvat.
  3. Amsterdam vain 1,5 tunnin lennon päässä on kuin pikku Venetsia. Kaikki on pientä, suloista ja nättiä. Kaupungissa on paljon taidegallerioita ja hyviä ravintoloita.