Matkailija löytää mahtipontisesta Singaporesta sympaattisen sydämen, kun vähän jalkautuu.

Ensin kielellä maistuu raikas pomelohedelmän mehu. Sitten maku nousee sieraimiin ja kihoaa silmiin kuin vimmainen, tunkeutuva tuulenpuuska. Maku on millintarkasti mitoitettu: se kuumottaa vaan ei polta. Nenä noroilee ja ikenissä kihelmöi, mutta leppoisasti. Punaiset, kuivatut hiutaleet pomelon pinnalla ovat chiliä, yhtä sorttia chililajikkeiden viidakossa, josta herutellaan likimain kaikkeen singaporelaisessa keittiössä. Tämän chilin tarkoitus on vasta kutitella aistit hereille. Ne chilisoturit, jotka saavat ripsetkin hikoilemaan, odottavat myöhemmissä pöydissä.

Singaporelaiset käyttävät chilejään taiten. Niillä kompataan alkupaloja ja jälkiruokia, puuroja, soseita ja salaatteja. Maustetaan, värjätään, säilötään ja elävöitetään. Mutta auta armias, jos vaikkapa paistetun kanariisin kaveriksi ei löydy tismalleen oikeanlaista chilikastiketta, paikallisen mielestä herkkuateria on kertalaakista pilalla.

Pomelo-rapusalaatti, laksa-pestopasta ja täydellisesti kypsytetty tandoorilammas toimivat loistavana avauseränä kaikkien aistien hemmottelusarjalle, jota Singaporessa voisi pyörittää loputtomiin.

Ensikosketus Aasiaan

Aasia-neitsyille Singapore on erinomainen sukellusalusta syvemmän kaakkoisen kaaokseen. Pieni kaupunkivaltio on siisti, järjestelmällinen ja helppo – harjaantuneemmille seikkailijoille jopa yllätyksetön.

Se on myös kirjaimellisesti porttikongi naapuriin Malesiaan ja Indonesiaan tai edemmäs Thaimaahan, Balille ja Vietnamiin. Kuala Lumpuriin pääsee puolessa tunnissa lentäen ja Bintaniin alle tunnissa laivalla. Siellä useimmat singaporelaiset käyvät lomillaan.

Vaikka saari onkin pieni, ei sieltä heti hingu edemmäs. Monikulttuurinen väestö luo kaupunginosiin vaihtelevan tunnelman.  Chinatownin, intialaisten korttelien ja arabikatujen välillä on vain muutama metropysäkki, mutta fiilikseltään ne ovat puolen maailman etäisyydellä toisistaan.

Pelkästään Chinatownissa voi valita ostokujien kuhinan tai buddhalaistemppelin rauhan. Temppeliin astellessa vieras saa sääret peittävän kietaisuhameen ja hymysuisen tervetulotoivotuksen. Alttarit ovat niin valtavia, että niiden edessä mykistyy. Perimmäisessä salissa puheensorina ja kameroiden surina katkeavat seremonian alkuun, kun oranssikaapuinen munkki kumauttaa rumpua. Sen kaikuessa lisää munkkeja kävelee alttarin eteen ja aloittaa hyräilynsä. Temppelin ovet ovat auki, mutta kadulla jatkuvat kaupustelu ja kuhina eivät ulotu tänne.

Temppelit, moskeijat, vanhat kaupunkikorttelit ja ökyilevät pilvenpiirtäjät tekevät Singaporen arkkitehtuurista kiehtovaa hämmästeltävää. Maisemaa esitelläänkin mieluusti ylhäältä käsin. Korvat naksahtavat lukkoon, kun superhissi tempaisee 320 metriin pilvenpiirtäjän katolle avattuun näköalabaariin, 1-Altitudeen. Sen näkymät ovat huikeat mutta drinkit laimeita.

Lungimmalla nopeudella kaupunkia tarkkailee Singapore Flyerista, valtavasta maailmanpyörästä, jonka ikkunaseinäisessä kapselissa körötellään puoli tuntia kerrallaan. Flyerin huippu ulottuu 165 metriin, siis 30 metriä korkeammalle kuin serkkulaitteensa London Eye Englannissa. Viereinen matkailija miettii, olisiko upeaa kosia maailmanpyörän huipulla.Toivottavasti vastaus on myönteinen, muuten paluu  alas tuntuu piinaavan pitkältä.

Autobongari paratiisissa

Singaporelaisista vinoillaan, että heillä on viiden C:n arvot: Car, Condominium, Credit card, Club & Cash. Elämä on hanskassa, jos ihmisellä on auto, asunto, luottokortti, kerho johon kuulua sekä käteistä.

Singaporea ei turhaan kutsuta maailman Ferrari-tiheimmäksi valtioksi: missään muualla ei suhaa yhtä paljon Ferrareita, Lamborghineja ja Bentleytä. Autobongarille hetki iltapäiväruuhkassa on yhtä kuohuttava jysäys kuin tuplaespresso aamulla tyhjään vatsaan.

Täällä auto on statussymboli mutta kuvastaa myös sinnikkyyttä. Kaaran hankinta on viilattu huippuunsa hankalaksi: tarvitaan arvonnassa voitettava lupa, josta pitää myös maksaa, kalleimmillaan jopa 98 000 Singaporen dollaria eli noin 65 000 euroa. Autokaupoissa hintoihin lätkäistään 41 prosentin vero sekä 650 euron rekisteröintimaksu. Lisäksi ajamisesta pulitetaan ruuhkamaksuja sekä liikenneveroa.

Rapsuilla ja rajoituksilla Singapore rajoittaa ruuhkia ja patistaa väkeä julkisen liikenteen käyttäjiksi. Siinä on myös onnistuttu. Rumien mainoskylttien sijaan valtaväyliä reunustavat rehevät puut ja värikkäät kukat. Julkinen kyyti on sujuvaa ja halpaa. Tiet tukkeutuvat oikeastaan vain syyskuussa, jolloin kaupungissa ajetaan F1-osakilpailu.

Osta, osta!

Jos syksyllä Singaporeen rynnivät formulaturistit, juuri nyt sinne pakkautuvat shoppailijat. Massiivinen alesesonki, The Great Singapore Sale, houkuttelee ostosmatkailijoita erityisesti Kiinasta ja Lähi-Idästä ja kestää heinäkuun 22. päivään. Meikäläisittäin hinnat eivät ole superhalpoja, mutta merkkitietoisen silmää tarjonta hivelee. Katukuvassa näkee yhdellä silmäyksellä megaostoskeskuksia ja muotieliitin
putiikkeja: Pradaa, Guccia, Bulgaria, Vuittonia, Hermésta, Chanelia… Lisäksi edustettuina ovat kaikki tunnetuimmat merkit Gapista Abercrombie & Fitchiin sekä löytämisen arvoiset paikalliset, muun muassa keskihintaisten kenkien ja käsilaukkujen ketju Keith & Charles. Turistit ostavat Singaporesta eniten kelloja, elektroniikkaa ja muotia.

Paikallinen perheenäiti Naseem väittää, että singaporelaisen hemmottelu on helppoa.

– Me syömme usein ja hyvin. Sitten käymme vähän shoppailemassa ja syömme lisää.

Usein putiikkien välistä löytää span tai hierontapaikan. Hemmotteluhoidot ovat iso bisnes. Hotellien ylihintaisia hoitoloita käyttävät lähinnä turistit, katutason ja ostoskeskusten putiikkeja paikalliset.

Niissä Naseemkin laitattaa kyntensä ja hierottaa jalkapohjiensa akupisteet. Jalkojen vyöhyketerapia kutittaa ensin, mutta käsittelyn jälkeen olo on kuin vastaladatulla akulla. Hoidon päälle tarjotaan kupillinen vihreää teetä.

Ihanasti löyhkäävä huipennus

Tuntuu, että Singapore haluaa tehdä vaikutuksen mahtipontisuudellaan. Se jää helposti mieleen kiiltävänä, korkeana ja äveriäänä.

Matkan herkullisin hetki osuu kuitenkin pikkuruisen Blue Ginger -ravintolan kotikutoiseen lounaspöytään. Chilin kyllästämien rendangin (nautaa), otak-otakin (kalaa) ja babi pong tayn (possua) jälkeen pöytään kannetaan jälkiruuat gula melaka ja durian chendol. Ensimmäinen näyttää jäiseltä vanukkaalta, toisen päällä pötköttää vihreitä hyytelöpampuloita. Sen mätää raatoa muistuttava haju on niin tyrmäävä, että kahden pöydän päässä istuva herraseurue peittää kainosti nenänsä servietillään.

Löyhkä on peräisin herkullisesta durian-hedelmästä. Chilien tapaan duriania käytetään vähän kaikkeen. Useimmissa hotelleissa durian on kuitenkin pannassa ja sen kuljettaminen julkisissa kulkuneuvoissa on kielletty lailla. Sen kuvottava haju kun läpäisee tiukimmatkin muovikelmut.

Lue virolaisen ravintolakriitikon Maris Oravin suositukset Tallinnan baareihin ja ravintoloihin. Niistä löytyy jokaiselle kukkarolle ja moneen makuun.

Tallinna on huipputrendikäs ravintola- ja shoppailukaupunki. Ravintoloiden sisustukset ovat usein kansainvälisen tason helmiä, ja shoppailukierroksen kruunaakin visiitti kauniisti sisutettuun baariin tai päivällinen jossain kaupungin tyylikkäistä ravintoloista.

Tallinnan ravintolat ovat täynnä viikonloppuisin, joten tunnetuimpiin ja kalliimpiin ravintoloihin kannattaa tehdä pöytävaraus.

Kuva Lauri Laan
Kuva Lauri Laan

Parrot minibar

Ravintola-baarin pienet, tapasmaiset annokset tarjoillaan virolaisista käsintehdyistä astioista.

►Vana-Posti 7, facebook.com/parrotminibar

Salt 

Pienessä ja viihtyisässä ravintolassa tarjoillaan välimeren alueen ruokaa. Illallisen kesto viikonloppuisin noin 2,5 tuntia.

►Vase 14, saltrestoran.ee

Umami

Perheystävällinen ravintola tarjoaa hyvää ruokaa vanhassa huvilassa. 

Tunnistaisitko vihannesten maut niitä näkemättä? Neljän ruokalajin illallinen on mahdollista nauttia myös erikseen varattavassa tilassa silmät maskilla peitettyinä. Syömisestä tulee hauskaa ja hiukan jännittävääkin, kun ei näe eikä tiedä, mitä suuhunsa pistää. 

Vai kokeilisitko perinteisempää brunssia? 

Kuva Toñu Tunnel
Kuva Toñu Tunnel

►Kadaka tee 141, umamiresto.ee/en

Klaus

Illallinen upeiden merimaisemien äärellä. Kokeilemisen arvoinen brunssi, hyviä päivän tarjouksia!

►Kalasadama 8, klauskohvik.ee

Pikaruokaa viidellä eurolla

Burger Box

Kaupungin parhaimmat hampurilaiset!

►Kopli 4a, facebook.com/burgerboxbox

Noodle box

Aasialaista vegaaniruokaa.

►Telliskivi 24, facebook.com/Noodle-Box
 

Kokeile myös näitä!

 

Ravintolat

La Bottega

►labottega.ee

Restaurant Juur 

►restoranjuur.ee

Tuljak 

►tuljak.ee

Mon repos

►monrepos.ee

Leipomot

RostPagar

►facebook.com/RostPagar

Bekker

►facebook.com/bekkerpagariari

Baarit

Whisper Sister

Tyylikäs salakapakka, ►facebook.com/whispersisterbar

Frank

Pariisilaistyylinen baari, erinomaisia cocktaileja ja ruokaa, ►frankbistro.ee 

Pudel 

Baari käsityönä valmistettujen oluiden ystäville, ►pudel.ee

Peatus

Piipahda drinkillä Telliskiven alueelle pysäköidyssä junanvaunussa, ►peatus.eu

Kuva PIa Hollo
Kuva PIa Hollo

Nizza, Pariisi ja Amsterdam ovat Jenny Alexandrovan suosikkikaupunkeja.

Matkustipa Jenni Alexandrova sitten Pariisissa tai Turun saaristossa, onnistuneen reissun ainekset ovat samat.

– Loma on lomaa, kun nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa, syödään rauhassa aamiaista eikä suunnitella liikoja.

”Yksi nähtävyys per päivä riittää.”

Raukeaan lomarytmiin ei kuulu loputon museoihin jonottelu tai ympäri kaupunkia säntäily.

– Yksi nähtävyys per päivä riittää. Mieluummin fiilistelen jossain sattumalta löytämässäni kahvilassa ja jätän jotain nähtävää seuraavaan kertaan.

Viime vuosina Jenni on päässyt lomamoodiin helpoiten avopuolisonsa Jussi Heikelän ohjaaman veneen kyydissä Suomen saaristossa. Merellä aika menettää merkityksensä.

– Silloin vain lillutaan ja mennään tuulten mukana, ja välillä rantaudutaan johonkin kivaan paikkaan. Se on tosi ihanaa, Jenni kertoo.

”Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä.”

Saaristoluonto on niin kaunis, että se vetää hiljaiseksi puhealan ammattilaisenkin.

– Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä, auringonlasku värjää koko taivaan purppuraksi, ja on niin tyyntä, että kuulee kalan hyppäävän. 

EUROOPAN TOP 3

  1. Nizzassa parasta on valo, meren väri ja se, että kaupungissa on helppo liikkua. Ranta on aika hulinaranta, ja sieltä kannattaakin lähteä vaikka 40 minuutin ajomatkan päähän Cannesiin, missä on rauhallisempaa. Siellä tosin meikäläisillä on varaa juoda vain yksi mojito puoliksi, sillä siitä saa pulittaa 20 euroa.
  2. Pariisissa minun ei tulisi mieleenkään mennä verkkareissa kauppaan, siellä kopistellaan korkkareilla! Minua viehättää ranskalaisten pieni ylimielisyys ja ylpeys siitä, mitä heillä on: vaikkapa juuri ranskalainen keittiö, johon kaikki muut keittiöt perustuvat.
  3. Amsterdam vain 1,5 tunnin lennon päässä on kuin pikku Venetsia. Kaikki on pientä, suloista ja nättiä. Kaupungissa on paljon taidegallerioita ja hyviä ravintoloita.