Matkaopas-lehden päätoimittaja Pirkko Puoskari paljastaa pääkirjoituksessaan oman TOP 5 -listansa paikoista, joihin ihmisen pitäisi päästä kerran elämässä.

Matkaopas-lehden päätoimittaja Pirkko Puoskari paljastaa pääkirjoituksessaan oman TOP 5 -listansa paikoista, joihin ihmisen pitäisi päästä kerran elämässä.

Minne ihmisen pitäisi matkustaa kerran elämässä? Keskustelu aiheesta on käynyt kuumana nettisivuillamme. Omalle listalleni, sinne Egyptin, Machu Picchun, Inarin ja New Yorkin joukkoon, kuuluisi ehdottomasti myös Bali, pieni hindulainen saari keskellä islaminuskoista Indonesiaa.

Sain tilaisuuden käydä Balilla vuosituhannen vaihtuessa, ja vieläkin näen silmissäni sen riisipeltojen vihreyden. Vaikutuksen teki myös balilaisten henkisyys. Jumalat ovat siellä läsnä kaikkialla ja kaiken aikaa.

Upeasti koristeltuja temppeleitä on joka kylässä. Hengille ja jumaluuksille tarjoillaan naisväen huolellisesti valmistamia värikkäitä herkkupaloja monta kertaa päivässä. Juhlapäivinä naiset kantavat jumalten uhripöytiin kukkurapäisiä ruokatarjottimia.

Jos matka tuntuu juuri nyt liian pitkältä, tarjoamme tässä numerossa pikamatkan jumalten saarelle. Balista kertova artikkeli alkaa lehden sivulta 76.

Meillä länsimaissa palvotaan toisenlaisia jumalia, ja rituaalimmekin ovat toista maata. Mitä itse teen joka aamu?  En rukoile enkä polta suitsukkeita, vaan kahlaan jo aamiaispöydässä sanomalehden läpi, katson toisella silmällä tv:tä, avaan internetin ja alan naputella sähköposteja. Joku toinen uppoaa pörssikurssien sarakkeisiin. Joku nostaa bussissa kuulokkeet korville, joku katoaa facebookin syövereihin.

Siinä missä Balin hindu perustaa uhri­alttarin jumalille riisipellon laitaan tai jalkakäytävän reunalle, meidän alttarimme taitavat nykyään sijaita pankeissa ja pörssisaleissa. Perinteisemmän alttarin voi meillä muuttaa vaikka hotellihuoneiksi. Ellet usko, lue tuoreen lehden Haavi auki -palsta sivulta 82.

Maallistuneen länsimaalaisen on helppo hymähtää jumalien palvonnalle, mutta toisinaan tuntuu, että moni meistä luulee elävänsä ikuisesti. Suhteemme kuolemaan on vähintäänkin ristiriitainen. Ehkäpä meille länkkäreille tekisi hyvää kerran elämässä osallistua vainajien juhlintaan Meksikossa – katso Matkakuume-palsta sivulla 17.

Marraskuun alkupäivinä vietettävässä vainajien juhlassa ei soiteta Peltoniemen Hintriikin surumarssia, vaan kaduilla raikaa mariachi ja salsa. Día de los muertos on värikäs ja riehakas fiesta. Kuolleille omaisille viedään ruokaa ja juomaa hautausmaille. Ensimmäisenä yönä vieraaksi tulevat lapsivainajien henget, toisena aikuisten. Pääkallon muotoiset
karamellit ja luurankohahmot kuuluvat juhlan rekvisiittaan.

Kuolemalla on Meksikossa monta lempinimeä, mutta aina se on nainen. La tiliquita, laiheliini. La que no perdona, hän joka ei anna anteeksi. La jefesita, pikku johtajatar. Senora del carruaje, kärryjen rouva. Día de los muertos muistuttaa meksikolaisia elämän päättymisestä, mutta myös siitä, että kannattaa ottaa ilo irti jokaisesta päivästä. Me matkakuumeen riivaamat  osaamme ehkä nauttia elämän pienistä iloista tavallista paremmin. Siihen riittävät jo kauniit maisemat,  hyvä ruoka, uudet maat ja kansat –  joskus jo hyvä nojatuolimatka.

Pitäkää hauskaa!

Pirkko Puoskari
päätoimittaja

Pääkirjoitus on julkaistu Matkaopas 6/2011 -lehdessä.

Kuva Balilta.

Lue virolaisen ravintolakriitikon Maris Oravin suositukset Tallinnan baareihin ja ravintoloihin. Niistä löytyy jokaiselle kukkarolle ja moneen makuun.

Tallinna on huipputrendikäs ravintola- ja shoppailukaupunki. Ravintoloiden sisustukset ovat usein kansainvälisen tason helmiä, ja shoppailukierroksen kruunaakin visiitti kauniisti sisutettuun baariin tai päivällinen jossain kaupungin tyylikkäistä ravintoloista.

Tallinnan ravintolat ovat täynnä viikonloppuisin, joten tunnetuimpiin ja kalliimpiin ravintoloihin kannattaa tehdä pöytävaraus.

Kuva Lauri Laan
Kuva Lauri Laan

Parrot minibar

Ravintola-baarin pienet, tapasmaiset annokset tarjoillaan virolaisista käsintehdyistä astioista.

►Vana-Posti 7, facebook.com/parrotminibar

Salt 

Pienessä ja viihtyisässä ravintolassa tarjoillaan välimeren alueen ruokaa. Illallisen kesto viikonloppuisin noin 2,5 tuntia.

►Vase 14, saltrestoran.ee

Umami

Perheystävällinen ravintola tarjoaa hyvää ruokaa vanhassa huvilassa. 

Tunnistaisitko vihannesten maut niitä näkemättä? Neljän ruokalajin illallinen on mahdollista nauttia myös erikseen varattavassa tilassa silmät maskilla peitettyinä. Syömisestä tulee hauskaa ja hiukan jännittävääkin, kun ei näe eikä tiedä, mitä suuhunsa pistää. 

Vai kokeilisitko perinteisempää brunssia? 

Kuva Toñu Tunnel
Kuva Toñu Tunnel

►Kadaka tee 141, umamiresto.ee/en

Klaus

Illallinen upeiden merimaisemien äärellä. Kokeilemisen arvoinen brunssi, hyviä päivän tarjouksia!

►Kalasadama 8, klauskohvik.ee

Pikaruokaa viidellä eurolla

Burger Box

Kaupungin parhaimmat hampurilaiset!

►Kopli 4a, facebook.com/burgerboxbox

Noodle box

Aasialaista vegaaniruokaa.

►Telliskivi 24, facebook.com/Noodle-Box
 

Kokeile myös näitä!

 

Ravintolat

La Bottega

►labottega.ee

Restaurant Juur 

►restoranjuur.ee

Tuljak 

►tuljak.ee

Mon repos

►monrepos.ee

Leipomot

RostPagar

►facebook.com/RostPagar

Bekker

►facebook.com/bekkerpagariari

Baarit

Whisper Sister

Tyylikäs salakapakka, ►facebook.com/whispersisterbar

Frank

Pariisilaistyylinen baari, erinomaisia cocktaileja ja ruokaa, ►frankbistro.ee 

Pudel 

Baari käsityönä valmistettujen oluiden ystäville, ►pudel.ee

Peatus

Piipahda drinkillä Telliskiven alueelle pysäköidyssä junanvaunussa, ►peatus.eu

Kuva PIa Hollo
Kuva PIa Hollo

Nizza, Pariisi ja Amsterdam ovat Jenny Alexandrovan suosikkikaupunkeja.

Matkustipa Jenni Alexandrova sitten Pariisissa tai Turun saaristossa, onnistuneen reissun ainekset ovat samat.

– Loma on lomaa, kun nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa, syödään rauhassa aamiaista eikä suunnitella liikoja.

”Yksi nähtävyys per päivä riittää.”

Raukeaan lomarytmiin ei kuulu loputon museoihin jonottelu tai ympäri kaupunkia säntäily.

– Yksi nähtävyys per päivä riittää. Mieluummin fiilistelen jossain sattumalta löytämässäni kahvilassa ja jätän jotain nähtävää seuraavaan kertaan.

Viime vuosina Jenni on päässyt lomamoodiin helpoiten avopuolisonsa Jussi Heikelän ohjaaman veneen kyydissä Suomen saaristossa. Merellä aika menettää merkityksensä.

– Silloin vain lillutaan ja mennään tuulten mukana, ja välillä rantaudutaan johonkin kivaan paikkaan. Se on tosi ihanaa, Jenni kertoo.

”Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä.”

Saaristoluonto on niin kaunis, että se vetää hiljaiseksi puhealan ammattilaisenkin.

– Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä, auringonlasku värjää koko taivaan purppuraksi, ja on niin tyyntä, että kuulee kalan hyppäävän. 

EUROOPAN TOP 3

  1. Nizzassa parasta on valo, meren väri ja se, että kaupungissa on helppo liikkua. Ranta on aika hulinaranta, ja sieltä kannattaakin lähteä vaikka 40 minuutin ajomatkan päähän Cannesiin, missä on rauhallisempaa. Siellä tosin meikäläisillä on varaa juoda vain yksi mojito puoliksi, sillä siitä saa pulittaa 20 euroa.
  2. Pariisissa minun ei tulisi mieleenkään mennä verkkareissa kauppaan, siellä kopistellaan korkkareilla! Minua viehättää ranskalaisten pieni ylimielisyys ja ylpeys siitä, mitä heillä on: vaikkapa juuri ranskalainen keittiö, johon kaikki muut keittiöt perustuvat.
  3. Amsterdam vain 1,5 tunnin lennon päässä on kuin pikku Venetsia. Kaikki on pientä, suloista ja nättiä. Kaupungissa on paljon taidegallerioita ja hyviä ravintoloita.