Intian pienimmästä osavaltiosta löytyy bailupaikkojen lisäksi suojaisia paratiisirantoja, joilla rentoudutaan tähtien loisteessa.

Pari itsetietoisen näköistä lehmää makoilee rannalla. Toisen kaulaan on kiedottu kukkaseppele. Nuori valkoinen ori astelee verkkaisesti rantavedessä omistajansa kanssa, ja pari kalastusvenettä keikkuu horisontissa. Agonda Beach heräilee vähitellen uuteen päivään. Aurinko porottaa, eikä kenelläkään ole kiire minnekään.

Agonda Beach on vähemmän tunnettu keidas keskellä Intian vilkasta Etelä-Goaa. Yhteensä Goalle suunnistaa vuosittain jopa kaksi miljoonaa turistia, mutta Agondan rannoilla voi lomailla kelloon katsomatta, istua iltaa paikallisten kanssa ja nauttia omasta rauhasta.

Bobby Chow, majatalo Shanti Coco Hutsin omistaja, kiertelee haukotellen pöydästä toiseen, istuu alas ja vaihtaa kuulumisia
jokaisen vieraan kanssa. Bobbyn tytär, viisivuotias Ahaana, kiipeilee sohvilla muovisen sarvikuonon kanssa. Verkkainen tahti ei tunnu haittaavan ravintoloitsijaa. Hän on jättänyt kauluspaitansakin pyykkinarulle.

– Täällä on juuri tarpeeksi ihmisiä. Tulemme oikein hyvin toimeen. Huoneita ei kannata rakentaa enempää, koska tämänkin pystyttämisessä menee aina puolitoista kuukautta.

Kyllä. Rannan majat ja ravintolat rakennetaan joka vuosi uudestaan. Rakennusmääräykset kieltävät pysyvien rakennusten pystyttämisen lähelle rantaa, eivätkä bambu, heinä ja vaneri kestä toukokuussa alkavaa monsuunikautta. Bobby ei koe jokavuotista rakennusurakkaa ongelmaksi, sillä se tekee Agondan kaltaisista rannoista erilaisia.

– Turistit haluavat rannalta hiekkaa, aurinkoa, puhtaan meren ja öisen tähtitaivaan, jota neonvalot eivät pilaa. Täällä riittää niitä kaikkia.

Bobbyn aloittaessa bambumajat sai pystyttää lähes minne vain, sillä ranta oli pääosin rakentamatonta, apinoiden ja lehmien asuttamaa pusikkoa. Nyt sekaan ei enää mahtuisi useampia yrittäjiä.

Illallinen rannalla

Kun paahtava aurinko ohittaa jo lakipisteensä, alkavat muutamat punakat turistit keräillä tavaroitaan rannalla. Yksinäinen rastafari vaeltaa rantavedessä didgeridoonsa kanssa edestakaisin. Näyttää siltä, että Agonda Beach hiljenee.

Toisin kuitenkin käy. Päivän kääntyessä iltaan hietikolle kerääntyy pieniä seurueita, lomalla olevia intialaisperheitä ja nuoria pareja, joille vapaamielinen Goa on usein ainoa paikka missä käsi kädessä kävely onnistuu avoimesti. Puheensorina, nauru ja pastellinsävyiset vaatteet täyttävät oranssissa ilta-auringossa kylpevän rannan, ja pojat juoksevat jalkapallon perässä kilpaa kulkukoirien kanssa. Goalle saavutaan kaukaa, jopa toiselta puolelta maata. Kun aurinko laskee Arabianmereen, kiireet unohtuvat ja miljoonakaupungin valkokaulustyöläinenkin voi vaihtaa hetkeksi vapaalle.

Pimeän laskeuduttua rantahietikolle kannetaan pöytiä ja tuoleja. Vähitellen sinne tänne syttyy kynttilöitä, joita seuraamalla on helppo löytää syötävää. Illallinen tähtitaivaan alla on tunnelmallinen.

Tyypillisten intialaisten ruokien, kuten naanleivän ja tandoorivartaiden, lisäksi tarjolla on paljon  tuoretta kalaa – goalaista erikoisuutta. Kalavalikoima vaihtelee päivittäin, sillä ravintolat tarjoavat sitä, mitä rantaan palaavat kalastajat tuovat mukanaan.

Ruokalistakin tuodaan pyydettäessä, mutta paras ateria syntyy, kun kertoo kokille mitä ei halua ja antaa ammattilaisen hoitaa loput. Portugalilainen ja intialainen ruokakulttuuri yhdistyvät Goalla tavalla, jossa nimien tulkkaamisesta ei juuri ole hyötyä.

Kuulokebileet

Jos Agonda alkaa tuntua illalla liian hiljaiselta, voi hypätä riksaan tai bussiin ja suunnata läheiseen Palolemiin. Se on rannoista tunnetumpi ja vilkkaampi, ja sieltä löytyy tekemistä sekä päiväsaikaan että öisin.

Kannattaa ehdottomasti kokeilla ainakin hauskoja ”silent noise” -bileitä, joissa osallistujille jaetaan langattomat kuulokkeet musiikinsoittokiellon kiertämiseksi. Kun muu Palolem nukahtaa kaikessa hiljaisuudessa, tanssittavat vierailevat DJ:t satoja juhlijoita aamuun saakka.

Kyyti takaisin Agondalle löytyy varsin vaivattomasti, vaikka aluksi näyttääkin siltä, että parkkipaikalla on painuttu jo yöpuulle. Pieni koputus tuulilasiin herättää riksassaan nukkuvan viiksekkään kuljettajan, joka saa moottorin käyntiin parissa sekunnissa. Vaikka Goa onkin intialaisittain rikasta seutua, ei perheellisellä ole varaa kieltäytyä rupioista. Ei edes yöllä. Ennen päätielle pääsyä kuljettaja on jo napittanut paitansa, hieronut unet silmistään ja ehtinyt selvittää, missä Suomi sijaitsee.

Riksa ei liimaudu tiehen, vaan moottorin liikuttama laatikko
pikemminkin lentää. Kurveissa kulkuneuvon kolmesta pyörästä tiehen tuntuvat osuvan enää kaksi, mutta kuski rauhoittelee ja tiivistää samalla koko Goan yhteen lauseeseen: ”Don't worry in India!” Huoletta on hyvä olla.

Tosiasiassa liikenne on kaoottista, katuvaloja ei juuri ole, ja suuremmillakin teillä pimeydestä saattaa ilmestyä eteen mitä tahansa härkävankkureista turisti¬bussiin. Onneksi kuskit tuntevat tiet kuin omat takapihansa.

Salainen lomakohde

Monissa matkaoppaissa Agondasta ja muista Etelä-Goan rannoista ei ole paria riviä enempää tekstiä. Se on outoa, sillä pikkuruiselle Goalle on usein varattu enemmän tilaa kuin monelle suuremmalle osavaltiolle yhteensä. Rantahietikolla hedelmäsalaattiinsa keskittynyt englantilainen Kathy kuulee keskustelun ja laskee haarukkansa. Hän kertoo tietävänsä syyn.

– Tunnen Lonely Planetin matkaoppaan toimittajan, ja hänen mukaansa tekijät haluavat pitää tämän salassa. Hekin pitävät tästä juuri tällaisena.

Tyttärensä muovieläimiä keräilevä Bobby nyökkää hyväksyvästi. Pitäisikö Agondasta sitten tehdä matkajuttuja lainkaan?

– Pitäisi tietysti. Ilman matkailijoita meiltä loppuisi ruoka pöydästä. Tottakai kaikki ovat tervetulleita, Bobby sanoo.

Kun rankkasateet ja trooppiset myrskyt riepottelevat aurinkorantaa, istuvat Agondan yrittäjät sisämaassa ja miettivät ideoita ensi kaudeksi. Niitä on kuulemma jo valmiina, mutta Bobby on ideoista vaitonainen.

– Se on yllätys, mutta sen verran voin kertoa, että luksusta haluaville on enemmän tarjontaa.

– Kannattaa tulla itse katsomaan, hän sanoo iloisesti.

Kathy nousee aurinkotuoliltaan ja tervehtii lähestyvää valkoista hevosta. Hän on varannut ratsastustunnin tyhjälle rantahietikolle.

Koko Goa viikossa

Koska Goa on pikkuruinen, Intian osavaltioista pienin, sen ehtii ajaa jo viikon mittaisella lomalla vaikka ympäri.

Noin neljänkymmenen kilometrin päässä Agonda Beachiltä pohjoiseen sijaitseva Margao on hyvä paikka aloittaa. Goan vilkkaimman kaupungin torit ovat tunnettuja mausteistaan ja käsitöistään, ja hinnat ovat selvästi alhaisempia kuin rantakohteissa.

Matka Margaoon kannattaa tehdä jo maisemien takia. Viidakon vähitellen valtaamat siirtomaahuvilat, hindutemppelit ja vihreät riisipellot näyttävät meren ja hiekan vastapainoksi toisenlaisen Intian. Riksakuski innostuu huomatessaan että hänen kotiseutunsa kiinnostaa.

 – Tuossa kasvaa cashewpensas, tuolla on vanha temppeli ja tuossa ajoin aamulla melkein nuoren tiikerin päälle!

Kuski sekoittaa konkania, portugalia ja englantia sujuvasti, mutta asia tulee kyllä selväksi.

Taksi Agondasta Margaoon ja takaisin maksaa noin 20 euroa.

Miten perille?

Helpoin tapa matkustaa Goalle on varata pakettimatka, joita saa monilta matkanjärjestäjiltä, kuten Aurinkomatkoilta ja Tjäreborgilta. Äkkilähdön Goalle voi saada jopa hieman alle 700 eurolla. Yleisin hinta viikon lomalle on noin 1 000 euroa.

Halvin omatoimireitti Goalle kulkee Istanbulin ja Mumbain kautta. Turkish Airlinesin lennot Helsinki-Istanbul-Mumbai maksavat alkaen 389 euroa veroineen (meno-paluu), ja junamatka Mumbaista Margaon rautatieasemalle ykkösluokan makuuvaunussa noin 32 euroa/suunta. Halvempia luokkia on junassa useita, mutta ykkösluokassa nukutaan lukittavassa ja ilmastoidussa kahden tai neljän hengen hytissä. Sekä lennot että junaliput paikkatietoineen voi varata etukäteen netissä.

The Telegraph -lehti pyysi asiantuntijoiden arviot siitä, millaisia ihmisiä käytävä- ja ikkunapaikoilla mieluiten istuvat ovat.

Aina istumapaikkaansa lentokoneessa ei pääse valitsemaan, mutta kun pääsee, minkä paikan otat? Brittiläinen The Telegraph pureutuu pitkässä artikkelissaan tähän dilemmaan. 

Lehden mukaan tilastot osoittavat siihen suuntaan, että aavistuksen yli puolet ihmisistä valitsee ikkunapaikan ilot, jos pääsee valitsemaan ikkuna- ja käytäväpaikan välillä. Loput ovat vannoutuneita käytäväpaikkaihmisiä. 

Jos penkkirivillä on kolme rinnakkaista paikkaa, aniharva valitsee keskimmäisen, sillä siinä saa huonot puolet niin ikkuna- kuin käytäväpaikastakin. Keskellä istuvalla ei ole omaa rauhaa eikä ylimääräistä tilaa, ei maisemia eikä mahdollisuutta jaloitella kanssamatkustajia häiritsemättä. 

Lue myös: Kuulutko tietämättäsi heihin? Nämä ovat vihatuimmat lentomatkustajatyypit

Persoonallisuustesti

The Telegraphin mukaan istumapaikan valinta lentokoneessa on pienimuotoinen persoonallisuustesti. Lehti haastatteli peräti kahta psykologia, Becky Spelmania ja Jo Hemmingsiä, siitä, mitä istumapaikan valinta kertoo ihmisestä. Selvisi, että vaikka mitä:

Valitsitko ikkunapaikan? Psykologien mukaan...

  • Olet muita itsekkäämpi – sinua ei haittaa olla muille häiriöksi. 
  • Olet ehkä kokenut matkustaja, jolla on itsevarmuutta pyytää muita väistämään, jotta pääset esimerkiksi vessaan.
  • Pidät siitä, että tilanne on hallinnassasi. 
  • Ärsyynnyt helposti, ja viihdyt siksi parhaiten omassa kuplassasi.

Valitsitko käytäväpaikan? Psykologien mukaan...

  • Olet muita seurallisempi ja sovinnollisempi tyyppi. 
  • Toisaalta saatat olla varautunut luonne. Ainakin olet huomaavainen muita kohtaan etkä ärsyynny helposti.
  • Olet levoton matkustaja, etkä todellakaan mikään lentokoneessa nukkumisen mestari.
  • Voi myös olla, että kärsit pienestä rakosta tai ahtaanpaikankammosta, ja siksi käytäväpaikka miellyttää sinua eniten. 

Kysely

Millä paikalla istut mieluiten lentokoneessa?

Haksi

Valitsetko lentokoneessa ikkuna- vai käytäväpaikan? Psykologit paljastavat, mitä se kertoo sinusta

No pyh! Valitsen plus ikkunapaikan siksi kun on jalkatilaa, sieltä näkee hienot maisemat, ja on seinä johon nojata, kun nukkuminen on muuten istualtaan lähes mahdotonta. Bussissa otan yleensä käytäväpaikan, ettei jalat räjähdä. Nämä ovat täysin fyysisiä syitä, eikä niillä ole mitään tekemistä luonteeni kanssa. Tai on sen verran, etten nauti itseni kiduttamisesta.
Lue kommentti
Vierailija

Valitsetko lentokoneessa ikkuna- vai käytäväpaikan? Psykologit paljastavat, mitä se kertoo sinusta

Höpö höpö. Itse valitsen ikkunapaikan, koska nukun yleensä koko lennon ja äärimmäisen harvoin nousen vessaan. Ainoastaan pitkillä lennoilla ja silloinkin pyrin nousemaan samaan aikaan vieressä istuvan kanssa, jottei hänen tarvitsisi väistellä. Aika rajusti arvioivat ikkunapaikalla istujat. Kaikkeen sitä psykologit aikaansa käyttävätkin!
Lue kommentti

München on yllättävän ihana, ja jo alle tunnissa sieltä pääsee huikeisiin patikkamaastoihin.

Edellisen kerran kävin Saksassa kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin kohteena oli Hampuri, joka tuntui synkältä ja kolholta.

Tällä kertaa koin kuitenkin iloisen yllätyksen. Rakastuin Baijerin pääkaupunkiin, vehreään puolentoista miljoonan asukkaan Müncheniin. Pyöräilin laakeilla puistoalueilla ja kävelin vihreän Isar-joen rannalla. Istahdin olutpuutarhoihin Radlerille ja Prezelille ja vaihdoin kuulumisia paikallisten kanssa.

Münchenin kaupunkisuunnittelussa puistoalueita on kunnioitettu. Suurkaupungiksi München on idyllinen ja ystävällinen, ja siellä riittää tekemistä useammaksikin päiväksi. Mutta kokonaan kaupunkiin ei kannata jumiutua, sillä München sijaitsee keskellä mahtipontista vuoristomaisemaa. Retkiä eri luontokohteisiin voi tehdä helposti.

Junaverkosto on kätevä, raiteet vievät nopeasti paikkaan kuin paikkaan. Vajaassa tunnissa pääsee keskelle alppimaisemaa.

Vaellusreittiä valitessa kannattaa muistaa, että viiden kilometrin lenkki Alpeilla tuntuu kropassa enemmän kuin samanpituinen lenkki suomalaisessa maastossa. Nousut ovat jyrkkiä, ja laskut koettelevat harjaantumattoman jalkalihaksia. Ei ole hullumpi idea ottaa mukaan kävelysauvoja. Tukevat vaelluskengät ovat niin ikään ehdottomat. Jos paikalliset sanovat, että jokin reitti on haastava, se mitä todennäköisimmin on sellainen. Sykkeeni nousi ja polveni tutisivat jo helpoiksi luonnehdituilla reiteillä.

Jos jyrkät nousut ja laskut hirvittävät, Baijerin järvialueiden ympäristössä on tasaista – ja silti taustalla siintää alppimaisema.

Polut ovat hyvin merkittyjä. Valinnanvaraa riittää niin pituudessa kuin haastavuudessakin, sillä esimerkiksi Garmisch-Partenkirchenistä lähtee satoja eritasoisia ja erimittaisia reittejä. Näköalapaikoilta avautuvat huikeat maisemat Alpeille.

Jos jyrkät nousut ja laskut hirvittävät, Baijerin järvialueiden ympäristössä on tasaista – ja silti taustalla siintää alppimaisema. Ympäriltä löytyy historiaa, kulttuuria, kauniita kartanoita ja leppoisia rantaravintoloita. Ei hullumpaa.

Keisarinna Sissin jäljillä

Puolen tunnin junamatkan päässä Münchenistä sijaitsee hulppeiden kartanoiden reunustama Starnbergin järvi. Sen ympäri kulkee 50 kilometrin pituinen pyöräreitti, jolla voi ihastella mahtipontisia huviloita, pysähtyä pienessä terassikahvilassa ja tiirailla alppimaisemaa.

Juna-aseman vieressä on satama, josta pääsee laivalla Possenhofiin, Itävallan keisarinna Elisabethin eli Sissin lapsuudenlinnaan, tai vaikkapa Buchheim-museoon. Pienellä Roseninselin saarella sijaitsee Baijerin kuningas Ludwig II:n kesähuvila. Tarinan mukaan Ludwig II murhattiin hukuttamalla juuri Starnbergin järveen. Kohtaa, josta kuninkaan ruumis vuonna 1886 löydettiin, osoittaa veteen pystytetty risti.

Huikeita järvi­maisemia

BOB eli Bayerische Oberlandbahn -juna kulkee tunnissa Münchenistä Tegernseelle, jonka juna-asemalta lähtee eripituisia vaellusreittejä. Tegernseen järvimaisema Alppien keskellä on kaunis kuin kuva. Voit vaeltaa esimerkiksi Neureuthiin, jonka näköalapaikalla sijaitsee Berggasthof Neureuth -ravintola. Lounaaksi maistuvat omat eväät tai perinteiset saksalaisherkut oluen kera. Neureuthiin vie kaksi eri reittiä, joista toinen seuraa juurakkoista metsäpolkua. Tegernseeltä on mahdollista vaeltaa myös viereiselle Schlierseen-järvelle. Molempien järvien ympäri voi tehdä myös pyöräretken.

Retkeilijän alppiunelma

Itävallan rajan tuntumassa sijaitseva Garmisch-Partenkirchen on tunnettu mäkiviikoistaan, mutta alue on upea vaelluskohde myös kesällä. Kylän tuntumassa sijaitsee Saksan korkein vuori Zugspitze, joka kurottuu lähes 3000 metriin. Ympäristöstä löytyy satoja vaellusmahdollisuuksia.

Voit pysähtyä hetkeksi Garmisch-Partenkirchenin kylässä, jossa riittää toinen toistaan suloisempia kahviloita ja ravintoloita. Perinteiset baijerilaiset rakennukset ovat kuin piparkakkutaloja. Turistikausina kylässä on myös vilkasta iltaelämää.

Kaupungin tuntumassa Schachenissa sijaitsee yksi Ludvig II:n rakennuttamista satumaisista linnoista. Garmisch-Partenkirchenissä sijaitsevat myös säveltäjä Richard Straussin ja kirjailija Michael Enden museot. He syntyivät tällä alueella.

Oluella luostaripanimossa

Andechs on Starnbergseen alueella sijaitseva legendaarinen luostaripanimo, joka kuuluu benediktiiniläismunkeille.

Luostarin ravintolasta ja olutpuutarhasta voi ostaa perinteisiä baijerilaisia herkkuja ja totta kai munkkien valmistamaa vahvaa olutta. Panimon tuotteita myydään myös kansainvälisesti. Luostarissa on valmistettu olutta vuodesta 1455 asti. Myös luostarin rokokootyylinen kirkko on näkemisen arvoinen.

Andechsiin pääsee joko autolla tai junalla Münchenistä. Asema sijaitsee läheisessä Herrschingin kylässä, josta kävelee vajaan tunnin Andechsin kukkulalle.

Surffausta kaupunkipuistossa

Englischer Garten on yksi maailman suurimmista kaupunkipuistoista. Sinne mennään piknikille, pyöräilemään, lenkkeilemään tai vaikkapa uimaan puiston läpi kulkevassa Isar-joessa. Puiston eteläpäässä joen virta ja laineet ovat niin voimakkaat, että taitavimmat surffaajat
hyppäävät lainelautojen päälle. Surffareita kannattaa käydä itsekin ihmettelemässä. Tietysti puistossa sijaitsee myös valtava olutpuutarha, jossa täytyy nauttia suolainen Prezel-rinkeli
olutkolpakollisen ohessa.

Alastomia saksalaisia ei kannata pelästyä. Nudismi on puistossa sallittu.

3 x keskellä kaupunkia

Jokireittejä

Itävallasta alkava, lähes 300 kilometrin pituinen Isar-joki kulkee Münchenin läpi. Se on kaunista kävely- tai pyöräilymaastoa. Talkirchenin eläintarhan vieressä on ranta-alue, jonne paikalliset tulevat aurinkoisella säällä grillaamaan.

Miniversio Versaillesista

Nymphenburgin linnaa kutsutaan pikku Versaillesiksi. Sen puisto on suosittua lenkkimaastoa. Linnan lähistöllä sijaitsee Münchenin suurin olutpuutarha Hirschgarten, jossa on tilaa jopa 8000 oluenystävälle.

Olympiahavinaa

Münchenin olympiapuisto rakennettiin vuoden 1972 olympialaisia varten. Sen 291 metriä korkeasta olympiatornista kantaa maisema yli koko valtavan olympiakylän ja olympiastadionin omalaatuisen arkkitehtuurin. Matka huipulle maksaa muutaman euron puuhaa jokaiselle

▶ Sauvakävelyä: Kävelysauvat ovat hyvä idea. Vaellusreitit vuorilla ovat yllättävän jyrkkiä.

▶ Kimppakyytejä: Bayern-junalipulla voi matkustaa päivän ajan minne päin Baijeria tahansa. Mitä useampi matkustaa samalla lipulla (max 5 henkilöä), sitä edullisemmaksi kyyti tulee.

▶ Pyöräretkiä: Kaupunkipyörät ovat Münchenissä yleisiä. Hyvät pyöräreitit vievät ympäri kaupunkia ja läheisiä järvialueita. Kokeile maastopyöräilyä Alpeilla.

▶ Omat eväät: Baijerissa on tapana viedä olutpuutarhoihin omat eväät ja tilata ravintolasta vain juomat. Jos pöydissä ei ole pöytäliinoja, omat eväät ovat sallittuja.

Miten ja milloin Müncheniin?

▶ Finnair ja Lufthansa

lentävät Müncheniin päivittäin suorin lennoin. Hyödynnä kohteessa Bayern-junalippuja.

▶ Lämmin sää saattaa

kestää huhtikuusta lokakuun lopulle.

▶ Olut virtaa Münchenin klassikkomaineen saavuttaneilla Oktoberfesteillä syys-lokakuun vaihteessa.

▶ Etelä-Saksan joulumarkkinat kannattaa kokea Münchenin Marieplatzin lisäksi idyllisessä Regensburgissa ja Nürnbergissä.

▶ Valkoiset alppikylät ovat parhaimmillaan tammi-­helmikuussa.

Maastopyörän selkään?

▶ Hyppää Wolfatshauseniin kulkevaan S7-junaan ja pyöräile takaisin Müncheniin Isar-laaksoa pitkin. Reitin pituudeksi tulee
30 kilometriä.

▶ Ota BOB-juna Fischbachauhin ja pyöräile Rotwandin ympäri. Kaunis 40 kilometrin reitti maastossa on merkitty hyvin.

▶ Tegenseeltä lähtee reitti nimeltä Erzherzog-Johann-Reibn. Piipahda matkalla Wildbad Kreuthin uima-altaalla. Pituutta reitille tulee 43 kilometriä.

Reittivinkit antoi alppiasiantuntija Jonathan O’Leary.