Intian pienimmästä osavaltiosta löytyy bailupaikkojen lisäksi suojaisia paratiisirantoja, joilla rentoudutaan tähtien loisteessa.

Pari itsetietoisen näköistä lehmää makoilee rannalla. Toisen kaulaan on kiedottu kukkaseppele. Nuori valkoinen ori astelee verkkaisesti rantavedessä omistajansa kanssa, ja pari kalastusvenettä keikkuu horisontissa. Agonda Beach heräilee vähitellen uuteen päivään. Aurinko porottaa, eikä kenelläkään ole kiire minnekään.

Agonda Beach on vähemmän tunnettu keidas keskellä Intian vilkasta Etelä-Goaa. Yhteensä Goalle suunnistaa vuosittain jopa kaksi miljoonaa turistia, mutta Agondan rannoilla voi lomailla kelloon katsomatta, istua iltaa paikallisten kanssa ja nauttia omasta rauhasta.

Bobby Chow, majatalo Shanti Coco Hutsin omistaja, kiertelee haukotellen pöydästä toiseen, istuu alas ja vaihtaa kuulumisia
jokaisen vieraan kanssa. Bobbyn tytär, viisivuotias Ahaana, kiipeilee sohvilla muovisen sarvikuonon kanssa. Verkkainen tahti ei tunnu haittaavan ravintoloitsijaa. Hän on jättänyt kauluspaitansakin pyykkinarulle.

– Täällä on juuri tarpeeksi ihmisiä. Tulemme oikein hyvin toimeen. Huoneita ei kannata rakentaa enempää, koska tämänkin pystyttämisessä menee aina puolitoista kuukautta.

Kyllä. Rannan majat ja ravintolat rakennetaan joka vuosi uudestaan. Rakennusmääräykset kieltävät pysyvien rakennusten pystyttämisen lähelle rantaa, eivätkä bambu, heinä ja vaneri kestä toukokuussa alkavaa monsuunikautta. Bobby ei koe jokavuotista rakennusurakkaa ongelmaksi, sillä se tekee Agondan kaltaisista rannoista erilaisia.

– Turistit haluavat rannalta hiekkaa, aurinkoa, puhtaan meren ja öisen tähtitaivaan, jota neonvalot eivät pilaa. Täällä riittää niitä kaikkia.

Bobbyn aloittaessa bambumajat sai pystyttää lähes minne vain, sillä ranta oli pääosin rakentamatonta, apinoiden ja lehmien asuttamaa pusikkoa. Nyt sekaan ei enää mahtuisi useampia yrittäjiä.

Illallinen rannalla

Kun paahtava aurinko ohittaa jo lakipisteensä, alkavat muutamat punakat turistit keräillä tavaroitaan rannalla. Yksinäinen rastafari vaeltaa rantavedessä didgeridoonsa kanssa edestakaisin. Näyttää siltä, että Agonda Beach hiljenee.

Toisin kuitenkin käy. Päivän kääntyessä iltaan hietikolle kerääntyy pieniä seurueita, lomalla olevia intialaisperheitä ja nuoria pareja, joille vapaamielinen Goa on usein ainoa paikka missä käsi kädessä kävely onnistuu avoimesti. Puheensorina, nauru ja pastellinsävyiset vaatteet täyttävät oranssissa ilta-auringossa kylpevän rannan, ja pojat juoksevat jalkapallon perässä kilpaa kulkukoirien kanssa. Goalle saavutaan kaukaa, jopa toiselta puolelta maata. Kun aurinko laskee Arabianmereen, kiireet unohtuvat ja miljoonakaupungin valkokaulustyöläinenkin voi vaihtaa hetkeksi vapaalle.

Pimeän laskeuduttua rantahietikolle kannetaan pöytiä ja tuoleja. Vähitellen sinne tänne syttyy kynttilöitä, joita seuraamalla on helppo löytää syötävää. Illallinen tähtitaivaan alla on tunnelmallinen.

Tyypillisten intialaisten ruokien, kuten naanleivän ja tandoorivartaiden, lisäksi tarjolla on paljon  tuoretta kalaa – goalaista erikoisuutta. Kalavalikoima vaihtelee päivittäin, sillä ravintolat tarjoavat sitä, mitä rantaan palaavat kalastajat tuovat mukanaan.

Ruokalistakin tuodaan pyydettäessä, mutta paras ateria syntyy, kun kertoo kokille mitä ei halua ja antaa ammattilaisen hoitaa loput. Portugalilainen ja intialainen ruokakulttuuri yhdistyvät Goalla tavalla, jossa nimien tulkkaamisesta ei juuri ole hyötyä.

Kuulokebileet

Jos Agonda alkaa tuntua illalla liian hiljaiselta, voi hypätä riksaan tai bussiin ja suunnata läheiseen Palolemiin. Se on rannoista tunnetumpi ja vilkkaampi, ja sieltä löytyy tekemistä sekä päiväsaikaan että öisin.

Kannattaa ehdottomasti kokeilla ainakin hauskoja ”silent noise” -bileitä, joissa osallistujille jaetaan langattomat kuulokkeet musiikinsoittokiellon kiertämiseksi. Kun muu Palolem nukahtaa kaikessa hiljaisuudessa, tanssittavat vierailevat DJ:t satoja juhlijoita aamuun saakka.

Kyyti takaisin Agondalle löytyy varsin vaivattomasti, vaikka aluksi näyttääkin siltä, että parkkipaikalla on painuttu jo yöpuulle. Pieni koputus tuulilasiin herättää riksassaan nukkuvan viiksekkään kuljettajan, joka saa moottorin käyntiin parissa sekunnissa. Vaikka Goa onkin intialaisittain rikasta seutua, ei perheellisellä ole varaa kieltäytyä rupioista. Ei edes yöllä. Ennen päätielle pääsyä kuljettaja on jo napittanut paitansa, hieronut unet silmistään ja ehtinyt selvittää, missä Suomi sijaitsee.

Riksa ei liimaudu tiehen, vaan moottorin liikuttama laatikko
pikemminkin lentää. Kurveissa kulkuneuvon kolmesta pyörästä tiehen tuntuvat osuvan enää kaksi, mutta kuski rauhoittelee ja tiivistää samalla koko Goan yhteen lauseeseen: ”Don't worry in India!” Huoletta on hyvä olla.

Tosiasiassa liikenne on kaoottista, katuvaloja ei juuri ole, ja suuremmillakin teillä pimeydestä saattaa ilmestyä eteen mitä tahansa härkävankkureista turisti¬bussiin. Onneksi kuskit tuntevat tiet kuin omat takapihansa.

Salainen lomakohde

Monissa matkaoppaissa Agondasta ja muista Etelä-Goan rannoista ei ole paria riviä enempää tekstiä. Se on outoa, sillä pikkuruiselle Goalle on usein varattu enemmän tilaa kuin monelle suuremmalle osavaltiolle yhteensä. Rantahietikolla hedelmäsalaattiinsa keskittynyt englantilainen Kathy kuulee keskustelun ja laskee haarukkansa. Hän kertoo tietävänsä syyn.

– Tunnen Lonely Planetin matkaoppaan toimittajan, ja hänen mukaansa tekijät haluavat pitää tämän salassa. Hekin pitävät tästä juuri tällaisena.

Tyttärensä muovieläimiä keräilevä Bobby nyökkää hyväksyvästi. Pitäisikö Agondasta sitten tehdä matkajuttuja lainkaan?

– Pitäisi tietysti. Ilman matkailijoita meiltä loppuisi ruoka pöydästä. Tottakai kaikki ovat tervetulleita, Bobby sanoo.

Kun rankkasateet ja trooppiset myrskyt riepottelevat aurinkorantaa, istuvat Agondan yrittäjät sisämaassa ja miettivät ideoita ensi kaudeksi. Niitä on kuulemma jo valmiina, mutta Bobby on ideoista vaitonainen.

– Se on yllätys, mutta sen verran voin kertoa, että luksusta haluaville on enemmän tarjontaa.

– Kannattaa tulla itse katsomaan, hän sanoo iloisesti.

Kathy nousee aurinkotuoliltaan ja tervehtii lähestyvää valkoista hevosta. Hän on varannut ratsastustunnin tyhjälle rantahietikolle.

Koko Goa viikossa

Koska Goa on pikkuruinen, Intian osavaltioista pienin, sen ehtii ajaa jo viikon mittaisella lomalla vaikka ympäri.

Noin neljänkymmenen kilometrin päässä Agonda Beachiltä pohjoiseen sijaitseva Margao on hyvä paikka aloittaa. Goan vilkkaimman kaupungin torit ovat tunnettuja mausteistaan ja käsitöistään, ja hinnat ovat selvästi alhaisempia kuin rantakohteissa.

Matka Margaoon kannattaa tehdä jo maisemien takia. Viidakon vähitellen valtaamat siirtomaahuvilat, hindutemppelit ja vihreät riisipellot näyttävät meren ja hiekan vastapainoksi toisenlaisen Intian. Riksakuski innostuu huomatessaan että hänen kotiseutunsa kiinnostaa.

 – Tuossa kasvaa cashewpensas, tuolla on vanha temppeli ja tuossa ajoin aamulla melkein nuoren tiikerin päälle!

Kuski sekoittaa konkania, portugalia ja englantia sujuvasti, mutta asia tulee kyllä selväksi.

Taksi Agondasta Margaoon ja takaisin maksaa noin 20 euroa.

Miten perille?

Helpoin tapa matkustaa Goalle on varata pakettimatka, joita saa monilta matkanjärjestäjiltä, kuten Aurinkomatkoilta ja Tjäreborgilta. Äkkilähdön Goalle voi saada jopa hieman alle 700 eurolla. Yleisin hinta viikon lomalle on noin 1 000 euroa.

Halvin omatoimireitti Goalle kulkee Istanbulin ja Mumbain kautta. Turkish Airlinesin lennot Helsinki-Istanbul-Mumbai maksavat alkaen 389 euroa veroineen (meno-paluu), ja junamatka Mumbaista Margaon rautatieasemalle ykkösluokan makuuvaunussa noin 32 euroa/suunta. Halvempia luokkia on junassa useita, mutta ykkösluokassa nukutaan lukittavassa ja ilmastoidussa kahden tai neljän hengen hytissä. Sekä lennot että junaliput paikkatietoineen voi varata etukäteen netissä.