Intian pienimmästä osavaltiosta löytyy bailupaikkojen lisäksi suojaisia paratiisirantoja, joilla rentoudutaan tähtien loisteessa.

Pari itsetietoisen näköistä lehmää makoilee rannalla. Toisen kaulaan on kiedottu kukkaseppele. Nuori valkoinen ori astelee verkkaisesti rantavedessä omistajansa kanssa, ja pari kalastusvenettä keikkuu horisontissa. Agonda Beach heräilee vähitellen uuteen päivään. Aurinko porottaa, eikä kenelläkään ole kiire minnekään.

Agonda Beach on vähemmän tunnettu keidas keskellä Intian vilkasta Etelä-Goaa. Yhteensä Goalle suunnistaa vuosittain jopa kaksi miljoonaa turistia, mutta Agondan rannoilla voi lomailla kelloon katsomatta, istua iltaa paikallisten kanssa ja nauttia omasta rauhasta.

Bobby Chow, majatalo Shanti Coco Hutsin omistaja, kiertelee haukotellen pöydästä toiseen, istuu alas ja vaihtaa kuulumisia
jokaisen vieraan kanssa. Bobbyn tytär, viisivuotias Ahaana, kiipeilee sohvilla muovisen sarvikuonon kanssa. Verkkainen tahti ei tunnu haittaavan ravintoloitsijaa. Hän on jättänyt kauluspaitansakin pyykkinarulle.

– Täällä on juuri tarpeeksi ihmisiä. Tulemme oikein hyvin toimeen. Huoneita ei kannata rakentaa enempää, koska tämänkin pystyttämisessä menee aina puolitoista kuukautta.

Kyllä. Rannan majat ja ravintolat rakennetaan joka vuosi uudestaan. Rakennusmääräykset kieltävät pysyvien rakennusten pystyttämisen lähelle rantaa, eivätkä bambu, heinä ja vaneri kestä toukokuussa alkavaa monsuunikautta. Bobby ei koe jokavuotista rakennusurakkaa ongelmaksi, sillä se tekee Agondan kaltaisista rannoista erilaisia.

– Turistit haluavat rannalta hiekkaa, aurinkoa, puhtaan meren ja öisen tähtitaivaan, jota neonvalot eivät pilaa. Täällä riittää niitä kaikkia.

Bobbyn aloittaessa bambumajat sai pystyttää lähes minne vain, sillä ranta oli pääosin rakentamatonta, apinoiden ja lehmien asuttamaa pusikkoa. Nyt sekaan ei enää mahtuisi useampia yrittäjiä.

Illallinen rannalla

Kun paahtava aurinko ohittaa jo lakipisteensä, alkavat muutamat punakat turistit keräillä tavaroitaan rannalla. Yksinäinen rastafari vaeltaa rantavedessä didgeridoonsa kanssa edestakaisin. Näyttää siltä, että Agonda Beach hiljenee.

Toisin kuitenkin käy. Päivän kääntyessä iltaan hietikolle kerääntyy pieniä seurueita, lomalla olevia intialaisperheitä ja nuoria pareja, joille vapaamielinen Goa on usein ainoa paikka missä käsi kädessä kävely onnistuu avoimesti. Puheensorina, nauru ja pastellinsävyiset vaatteet täyttävät oranssissa ilta-auringossa kylpevän rannan, ja pojat juoksevat jalkapallon perässä kilpaa kulkukoirien kanssa. Goalle saavutaan kaukaa, jopa toiselta puolelta maata. Kun aurinko laskee Arabianmereen, kiireet unohtuvat ja miljoonakaupungin valkokaulustyöläinenkin voi vaihtaa hetkeksi vapaalle.

Pimeän laskeuduttua rantahietikolle kannetaan pöytiä ja tuoleja. Vähitellen sinne tänne syttyy kynttilöitä, joita seuraamalla on helppo löytää syötävää. Illallinen tähtitaivaan alla on tunnelmallinen.

Tyypillisten intialaisten ruokien, kuten naanleivän ja tandoorivartaiden, lisäksi tarjolla on paljon  tuoretta kalaa – goalaista erikoisuutta. Kalavalikoima vaihtelee päivittäin, sillä ravintolat tarjoavat sitä, mitä rantaan palaavat kalastajat tuovat mukanaan.

Ruokalistakin tuodaan pyydettäessä, mutta paras ateria syntyy, kun kertoo kokille mitä ei halua ja antaa ammattilaisen hoitaa loput. Portugalilainen ja intialainen ruokakulttuuri yhdistyvät Goalla tavalla, jossa nimien tulkkaamisesta ei juuri ole hyötyä.

Kuulokebileet

Jos Agonda alkaa tuntua illalla liian hiljaiselta, voi hypätä riksaan tai bussiin ja suunnata läheiseen Palolemiin. Se on rannoista tunnetumpi ja vilkkaampi, ja sieltä löytyy tekemistä sekä päiväsaikaan että öisin.

Kannattaa ehdottomasti kokeilla ainakin hauskoja ”silent noise” -bileitä, joissa osallistujille jaetaan langattomat kuulokkeet musiikinsoittokiellon kiertämiseksi. Kun muu Palolem nukahtaa kaikessa hiljaisuudessa, tanssittavat vierailevat DJ:t satoja juhlijoita aamuun saakka.

Kyyti takaisin Agondalle löytyy varsin vaivattomasti, vaikka aluksi näyttääkin siltä, että parkkipaikalla on painuttu jo yöpuulle. Pieni koputus tuulilasiin herättää riksassaan nukkuvan viiksekkään kuljettajan, joka saa moottorin käyntiin parissa sekunnissa. Vaikka Goa onkin intialaisittain rikasta seutua, ei perheellisellä ole varaa kieltäytyä rupioista. Ei edes yöllä. Ennen päätielle pääsyä kuljettaja on jo napittanut paitansa, hieronut unet silmistään ja ehtinyt selvittää, missä Suomi sijaitsee.

Riksa ei liimaudu tiehen, vaan moottorin liikuttama laatikko
pikemminkin lentää. Kurveissa kulkuneuvon kolmesta pyörästä tiehen tuntuvat osuvan enää kaksi, mutta kuski rauhoittelee ja tiivistää samalla koko Goan yhteen lauseeseen: ”Don't worry in India!” Huoletta on hyvä olla.

Tosiasiassa liikenne on kaoottista, katuvaloja ei juuri ole, ja suuremmillakin teillä pimeydestä saattaa ilmestyä eteen mitä tahansa härkävankkureista turisti¬bussiin. Onneksi kuskit tuntevat tiet kuin omat takapihansa.

Salainen lomakohde

Monissa matkaoppaissa Agondasta ja muista Etelä-Goan rannoista ei ole paria riviä enempää tekstiä. Se on outoa, sillä pikkuruiselle Goalle on usein varattu enemmän tilaa kuin monelle suuremmalle osavaltiolle yhteensä. Rantahietikolla hedelmäsalaattiinsa keskittynyt englantilainen Kathy kuulee keskustelun ja laskee haarukkansa. Hän kertoo tietävänsä syyn.

– Tunnen Lonely Planetin matkaoppaan toimittajan, ja hänen mukaansa tekijät haluavat pitää tämän salassa. Hekin pitävät tästä juuri tällaisena.

Tyttärensä muovieläimiä keräilevä Bobby nyökkää hyväksyvästi. Pitäisikö Agondasta sitten tehdä matkajuttuja lainkaan?

– Pitäisi tietysti. Ilman matkailijoita meiltä loppuisi ruoka pöydästä. Tottakai kaikki ovat tervetulleita, Bobby sanoo.

Kun rankkasateet ja trooppiset myrskyt riepottelevat aurinkorantaa, istuvat Agondan yrittäjät sisämaassa ja miettivät ideoita ensi kaudeksi. Niitä on kuulemma jo valmiina, mutta Bobby on ideoista vaitonainen.

– Se on yllätys, mutta sen verran voin kertoa, että luksusta haluaville on enemmän tarjontaa.

– Kannattaa tulla itse katsomaan, hän sanoo iloisesti.

Kathy nousee aurinkotuoliltaan ja tervehtii lähestyvää valkoista hevosta. Hän on varannut ratsastustunnin tyhjälle rantahietikolle.

Koko Goa viikossa

Koska Goa on pikkuruinen, Intian osavaltioista pienin, sen ehtii ajaa jo viikon mittaisella lomalla vaikka ympäri.

Noin neljänkymmenen kilometrin päässä Agonda Beachiltä pohjoiseen sijaitseva Margao on hyvä paikka aloittaa. Goan vilkkaimman kaupungin torit ovat tunnettuja mausteistaan ja käsitöistään, ja hinnat ovat selvästi alhaisempia kuin rantakohteissa.

Matka Margaoon kannattaa tehdä jo maisemien takia. Viidakon vähitellen valtaamat siirtomaahuvilat, hindutemppelit ja vihreät riisipellot näyttävät meren ja hiekan vastapainoksi toisenlaisen Intian. Riksakuski innostuu huomatessaan että hänen kotiseutunsa kiinnostaa.

 – Tuossa kasvaa cashewpensas, tuolla on vanha temppeli ja tuossa ajoin aamulla melkein nuoren tiikerin päälle!

Kuski sekoittaa konkania, portugalia ja englantia sujuvasti, mutta asia tulee kyllä selväksi.

Taksi Agondasta Margaoon ja takaisin maksaa noin 20 euroa.

Miten perille?

Helpoin tapa matkustaa Goalle on varata pakettimatka, joita saa monilta matkanjärjestäjiltä, kuten Aurinkomatkoilta ja Tjäreborgilta. Äkkilähdön Goalle voi saada jopa hieman alle 700 eurolla. Yleisin hinta viikon lomalle on noin 1 000 euroa.

Halvin omatoimireitti Goalle kulkee Istanbulin ja Mumbain kautta. Turkish Airlinesin lennot Helsinki-Istanbul-Mumbai maksavat alkaen 389 euroa veroineen (meno-paluu), ja junamatka Mumbaista Margaon rautatieasemalle ykkösluokan makuuvaunussa noin 32 euroa/suunta. Halvempia luokkia on junassa useita, mutta ykkösluokassa nukutaan lukittavassa ja ilmastoidussa kahden tai neljän hengen hytissä. Sekä lennot että junaliput paikkatietoineen voi varata etukäteen netissä.

Vielä 10 vuotta sitten Islanti kärvisteli surkeassa jamassa, nyt maa on kaikkien huulilla.  Islannin presidentin puoliso Eliza Reid vinkkaa, millaisin keinoin Suomikin nostetaan maailmankartalle.

Islannin presidentti puolisoineen on vierailulla Suomessa. Sillä välin kun presidentti Guðni Thorlacius Jóhannesson keskusteli Suomen ja Islannin välisistä suhteista, Islannin matkailun suurlähettilääksi nimitettyllä presidentin puolisolla Eliza Reidillä oli aikaa puhua Islannin matkailusta. 

Me Naiset käytti tilaisuuden hyväkseen ja selvitti, mitä opittavaa Suomella voisi olla Islannilta. Pieni pohjoinen maa onnistui nimittäin nousemaan jaloilleen kaikkean aikojen lamasta muun muassa brändäämällä maansa uudelleen.

Nyt korvat höröllä siellä Arkadianmäellä, sillä näillä vinkeillä Suomesta tehdään maailman napa. Suomi nousuun!

1. Islannin presidenttikin sen tietää: Suomi on maailman turvallisin maa

– Aviomieheni on sanonut, että Suomi on maailman turvallisin maa. Älkää aliarvioiko Suomen turvallisuutta ja rauhallisuutta, sillä maailmalla turvalliset ja rauhalliset matkakohteet ovat maailmalla in. Aina kun käyn Yhdysvalloissa puhumassa Islannista matkakohteena, muistan painottaa, kuinka rauhallinen maa on kyseessä, Kanadassa kasvanut Reid muistuttaa. 

Eliza Reidin kaulaa koristaa näyttävä kaulakoru, joka on islantilaista designia. Pöydällä oleva laukku on erityinen kalannahalla koristeltu käsilaukku. Tulisikohan suomalaisista oravannahkalaukuista hitti maailmalla? Kuva: Susanna Koivisto 

2. Suomessa on muitakin paikkoja kuin Helsinki ja Rovaniemi

Suomessa kaksi ylivoimaisesti houkuttelevinta matkakohdetta ovat Helsinki ja Rovaniemi, näihin kahteen panostetaan. Suomi on kuitenkin niin paljon muutakin! Islannissa on panostettu siihen, että matkailijoita tulisi tasaisesti ympäri maata. Islanti on jaettu seitsemään alueeseen, joista jokaista markkinoidaan turisteille. Reid itse on suuntaamassa seuraavaksi Turkuun Suomen-vierailullaan. 

3. Panostakaa englannin kieleen ja olkaa pirun hyviä futiksessa 

– Suomessa puhutaan todella hyvää englantia, ja sillä on iso merkitys turismille, Reid sanoo.

Myös Islannissa puhutana hyvää englantia – ja sen lisäksi siellä ollaan aika kovia jalkapallossa. Islanti ottaa kaiken irti osallistumisestaan maailmanmestaruuskisoihin ja kutsuu myös muita maita kannattamaan #TeamIcelandia. 

4. Älkää ottako kaikkea niin vakavasti 

Suomalaiset voisivat ottaa mallia Islannin mainoskampanjoista. Esimerkiksi Islannin design-viikkoja mainostetaan maailman suurimpana design-festivaalina maailmassa – ja loppuun toki lisätään, että asukaslukuun suhteutettuna. 

– Huumori on yksi islantilaisten vahvuuksista, Reid kertoo. 

5. Panostakaa kestäviin arvoihin

Islanti on ottanut omiksi matkailuarvoikseen kestävyyden, suvaitsevaisuuden, ystävällisyyden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja luonnon kunnioittamisen. Islantilaisten tavoitteena on, että turismista olisi hyötyä sekä islantilaisille että vierailijoille. Islanti on myös lanseerannut sitoumuksen, jonka hyväksymällä matkailijat lupaavat mm. olla pissaamatta luontoon. 

6. Suomi on jo oikeastaan aika ihana! 

–  Rakastan suomalaista designia. Viime matkallani Suomeen ostin mekon Marimekolta ja pidän siitä todella. Eilen kävin Suomen Design-museossa yhdessä Jenni Haukion kanssa, kertoo Reid rakkaudestaan Suomeen. 

Promote Icelandin Inga Hlín Pálsdóttir kauhistelee kysymystä, mitä Suomen tulisi tehdä eri tavalla. 

– Ei yhtään mitään! Me ihailemme Suomea valtavasti ja kun aloimme itse panostaa turismiin Islannissa, haimme inspiraatiota Rovaniemestä. 

Mummo

6 neuvoa, joiden avulla Suomesta tehdään maailman suosituin maa – Islannin ykkösnainen vinkkaa

Suomi on todella ihana maa hyvä paikka asua.Meille Espoo on koti jossa viihtyy ja harrastusmahdollisuuksia löytyy.Sekä rantoja kesäpäivien viettämiseen.Nyt on saatu viellä kaupunkipyörät jonka saa vuokrattua pienellä korvaMummouksella.Näin pääsee tutustumaan laajemmalti nähtävyyksiin myös Helsingin puolella.Yksi asia täällä Espoossa on huolestuttavaa kun lenkkeillään paljon Roskaaminen.Meillä on kyllä roskapönttöjä joka puolella asianmukaisesti.Siitä ei ole kyse vaan ollaan huomattu lastenen ja...
Lue kommentti

F1-toimittaja Mervi Kallio on aina valmis vielä yhteen äkkilähtöön.

To travel is to live lukee F1-toimittaja Mervi Kallion, 40, käsikorussa, eikä suotta. F1-toimittajalle kertyy vuodessa lähes 200 matkapäivää. Aikaisemmin lentoemäntänä työskennelleelle Merville matkustaminen on elämäntapa, ja hän rakastaa erityisesti ex tempore -lähtöjä.

Lentoemäntäaikoihin Mervi saattoi päättää usein illalla puhelimessa ystävänsä kanssa ottaa seuraavaksi päiväksi lennot Tukholmaan tai Lontooseen. Äkkilähtöjä edesauttoivat edulliset henkilökuntahinnat.

– Ehkä älyttömin mielijohde oli lähtö Bostoniin. Meillä oli vain kolme päivää aikaa, joista kaksi ehdimme olla paikan päällä. Kroppani reagoi lentoihin ja aikaeroon vahvasti. Olin aivan täynnä nestettä, ja perillä toivuimme aikaerosta lähinnä hotellissa makoillen.

Puoliso, jonka kanssa Mervi on ollut yhdessä 26 vuotta, tykkäisi suunnitella ja lyödä lomakohteita lukkoon hyvissä ajoin. Yhteisten vuosien aikana lomia on tehty molempien toiveiden mukaan.

– Kynnys nopeisiin lähtöihin saattaa olla minulla matalampi, koska matkustan työkseni. Lähteminen on helppoa, sillä meillä ei ole lapsia. Toisaalta viihdyn myös kotona, ja minulle riittää usein tietoisuus siitä, että voisin lähteä, jos haluaisin. Se tuo elämään vapauden tunteen.

”Pidän aina matkalaukussa työmatkoilla kuminauhoja, joilla voin jumpata hotellihuoneessa.”

Mervi on matkustanut 72 maassa. Aina kun mahdollista, hän valitsee hotellin, jossa on kuntosali tai lähellä tenniskentät. Mervi käy lomillaan myös usein katsomassa tennistä. Lontoossa Wimbledonin ja Yhdysvalloissa US Open -turnaukset ovat tulleet tutuiksi paikan päällä.

– Pidän aina matkalaukussa työmatkoilla kuminauhoja, joilla voin jumpata hotellihuoneessa, Mervi kertoo.

Ulkomaille Mervi reissaa yleensä joko miehensä tai kavereiden kanssa. Yksin hän matkustaa vapaalla ainoastaan Lappiin hiihtämään. Kaamoksen aikaan Levillä päivä on lyhyt.

– Tykkään käydä Lapissa tammikuussa, kun on ihan pimeää. Valon vähäisyys tuo rauhan. Siitä tulee automaattisesti fiilis, että ei ole kiire mihinkään.

TÄRKEINTÄ ON TUNNELMA

F1-toimittajan työssään Mervi on nähnyt jetset-juhlia maailmantähtien veneillä Monacossa. Yksityisessä, lentokoneita vuokraavassa yrityksessä, Mervi toimi lentoemäntänä valtionpäämiehille ja yritysjohtajille ja päätyi näkemään myös Siperian pieniä kyliä.

Joihinkin työkaupunkeihin hän palaa lomillaan uudelleen, esimerkiksi ikisuosikkeihinsa New Yorkiin ja Chicagoon.

– Chicago, Tuulten kaupunki, tuntuu rennolta, mutta hallittavalta. New Yorkin voi kokea aina eri tavalla. Minulle tärkeintä ei ole kaupungissa jokin yksittäinen nähtävyys tai säätila, vaan se, mikä fiilis paikasta jää. Vähän sama kuin ihmisten kanssa: et muista tarkalleen, mitä he ovat sanoneet, mutta muistat sen, millainen fiilis heistä jää.

Mervi haluaa aistia lomillaan mahdollisimman paljon myös paikallista elämää, kunhan hotelli ja urheilumahdollisuudet ovat kunnossa.

– Turistinähtävyyksiin joutuu aika usein pettymään. Olin esimerkiksi pitkään odottanut pääseväni Niagaran putouksille, mutta paikka olikin luonnonmonumentin sijaan kuin sirkus ja täynnä hotelleja ja ravintoloita. Olin myös kuullut paljon hyvää Montrealista, mutta minua se ei sykähdyttänyt.

Mervi toivoo, että voisi vielä palata Sydneyyn tai Melbourneen, joissa hän lomaili tänä talvena ennen F1-koitosta viikon.

– On oikeastaan hassuakin, että päädyin vasta nyt ensimmäistä kertaa lomalle Australiaan. Rakastuin leppoisaan fiilikseen ja ihmisiin, jotka ovat suunnattoman rentoja ja aidompia kuin vaikka amerikkalaiset.

Myös Merviä moni kaveri kuvailee helpoksi tyypiksi ja yllättyy, kun tämä saattaa olla matkakaverina tarvittaessa vaativa. Mervi arvostaa lomillaan hotelleja, joissa on kauniita yksityiskohtia ja hyvä aamiainen.

– Rakastan syödä pitkään aamiaista, juoda kahvia ja vain istua aamiaishuoneessa lukemassa paikallisia lehtiä. Satsaan hyviin hotelleihin, ja joku kaveri onkin nimittänyt minua sen takia kermaperseeksi. Entisenä asiakaspalvelijana aistin nopeasti, jos vaikka hotellihenkilökunta ei ole aidosti kiinnostunut asiakkaasta.

Seuraavan kerran Mervi reissaa pidemmälle lomamatkalle elokuussa, kun F1-sirkus jää tauolle. Kohde ei ole vielä tiedossa.

– Ennen halusin lomalla aina mahdollisimman kauas. Nykyään tykkään lomailla kesäisin Euroopassa. Santorini ja Capri ovat toivelistallani.

Mervi vinkkaa upeimmat lenkkimaisemat

  1. Monacon rannoilla, reitti Fonvielleen. Kaunein paikka, jossa olen lenkkeillyt. Siellä juostessa mietin aina, että tänne haluan vielä joskus lomalle.
  2. Central Parkissa lenkkeillessä tunnen olevani aina kuin elokuvassa. Lensin sinne usein lentoemäntänä ja ihmettelin joka kerta, että eilen olin Helsingissä ja nyt täällä juoksemassa.
  3. Madeiran levada-polkujen varrella avautuvat upeat maisemat myös paikallisiin kyliin.

40-vuotias urheilutoimittaja, joka kiertää MTV Sportin formulatoimittajana.

Työskennellyt 17 vuotta lentoemäntänä ja opiskellut työn ohella urheilujournalistiikkaa.

Asuu puolisonsa kanssa Helsingissä.