Mitä sinulle tulee mieleen Israelista? Ainainen sota ja uskovaisten toiviomatkat? Maa tarjoaa kuitenkin elämyksiä myös tavalliselle matkalaiselle.

Kuvat Karoliina Paatos

Aurinko sinnittelee Välimeren päällä oranssina pallona, ja Tel Avivin rantahiekka hehkuu. Joukko nuoria läiskii lentopalloa verkon yli. Kun katsoo kauemmas merelle, näkee kuinka aalloilla keikkuu rypäs purjelautoja. Kun vilkaisee taakse, piirtyvät eteen nykyaikaiset betonikerrostalot.

Olemme Israelissa. Mutta emme siinä Israelissa, jonka suomalaiset tuntevat sotauutisista, Eilatin sukellusmatkoilta tai Toiviomatkojen Raamattu-reissuilta. Missään ei näy aseita, kipapäisiä hengenmiehiä eikä turistilaumoja, joiden lippalakeissa lukee ”Christian Pilgrims”. Tel Avivin biitsi voisi olla missä tahansa Etelä-Euroopassa tai Kaliforniassa.

Kaksi naista kävelee rantaa paljain jaloin, ja heidän välissään säntäilee koira. Mascha Knoester, 37, kertoo, että hän kävelyttää koiraansa rannalla melkein joka ilta. An-äiti on käymässä Hollannista, ja hänkin on ihastunut rantalenkkeihin.

– Rakastan Tel Avivin tunnelmaa ja maisemaa. Täällä on rento ja epämuodollinen meininki. Kukaan ei käytä täällä pukua, suurlähetystössä työskentelevä Mascha kertoo.

Villien bileiden mekka

Kun perjantai-ilta pimenee yöksi, Tel Avivin tunnelma sähköistyy. Yöelämä alkaa myöhään. Vaikka Tel Aviv on maallinen kaupunki, useimmat perheet pitävät kiinni yhteisestä sapattiateriasta, joten teinitkin saattavat lähteä bilettämään vasta puoliltaöin.

Tel Avivissa klubeja syntyy ja kuolee tiuhaan. Moni ovi, jonka päivällä luulisi johtavan nuhjuiseen varastoon, paljastaa sisäänkäynnin trendikkääseen baariin. Jotkut yökerhot tunnistaa vain kaapinkokoisesta portsarista, joka vilkuilee tulijoita tuimasti.

Nanuchka-baarissa on meno päällä jo yhdentoista jälkeen, vaikka moni muu baari vasta odottelee asiakkaita. Tiskin ympärillä on vaikea liikkua. Paikka kuhisee niin pukumiehiä kuin trendikkäitä opiskelijatyttöjäkin. Ilma on sakea savusta.

Kolmekymppiset sisarukset Keren ja Or Matalon ovat onnekkaita, sillä he ovat saaneet oman pöydän. He alkavat olla hyvässä maistissa.

– Olen normaalisti vakava ihminen, mutta viikonloppuna minun pitää päästä relaamaan. Haluan tanssia! Keren intoilee ja nousee tuolilleen joraamaan.

Usein täällä tanssitaan kuulemma pöydilläkin. Veli katselee vaivautuneena toiseen suuntaan.

Sisarukset kertovat, että Tel Avivissa yöelämä jatkuu aamuun.

– Jos tykkään jostakusta, saatan olla baarissa vaikka aamuviiteen. Mutta en viitsi olla niin myöhään veljeni kanssa, Keren sanoo.

Taidetta arabikaupungissa

Tel Avivin arkkitehtuuri on modernia ja jylhää, sillä kaupunki perustettiin vasta sata vuotta sitten. Sen kyljestä löytyy kuitenkin pala vanhaa maailmaa. Nykyisin Tel Aviviin kuuluva Jaffa oli antiikin aikana maailman ensimmäisiä satamakaupunkeja. Sen kapeat, sokkeloiset kadut ja arabialaiset talot tuovat mieleen Tuhannen ja yhden yön tarinat. Jaffassa asuu yhä arabeja juutalaisten naapureina, mutta suurin osa palestiinalaisista joutui lähtemään 1948, kun Israel voitti itsenäisyyssotansa.

Mazal Teomimin kaupunginosa on täynnä gallerioita. Muiden talojen yllä kohoaa valtava huvila, jossa sijaitsee Ilana Goorin kotimuseo. Kun ovesta astuu sisään, silmille ryöpsähtää värien ja muotojen sekamelska. Israelin tunnetuimpiin taiteilijoihin kuuluva Ilana yhdistelee antiikkia ja modernia muotoilua, halpaa ja kallista. Oiva esimerkki hänen tuotannostaan on jättimäinen pöytä, jonka päällä mönkii pronssisia ötököitä ja raadonsyöjiä. Teoksen nimi on Viimeinen ehtoollinen.

73-vuotias taiteilija saapastelee aulaan nahkahousuissa ja raskaissa kultakoruissa ja kutsuu kotiinsa, gallerian yläkertaan. Yhtä huonetta koristavat valokuvat talon emännästä ystäviensä keskellä. Kuvissa vilahtavat Michael Jackson ja Bill Clinton.

– Asuin 53 vuotta Amerikassa, mutta viihdyn täällä niin hyvin, että vietän Jaffassa enemmän aikaa kuin New Yorkissa. Ihmiset juoruavat, koska minulla on rahaa enkä yritä sopeutua joukkoon. Mutta entä sitten? Onneni salaisuus on, että teen aina niin kuin haluan.

Mitä taiteilija tuumii Israelista taidematkakohteena?

– Ollakseni rehellinen: suosittelen New Yorkia, Ilana käkättää.

Hän muistaa kuitenkin mainita, että Tel Avivin museossa näkee usein lahjakkaiden nuorten töitä.

Shoppailemaan ja brunssille

Jaffan kirpputori kuhisee väkeä. Myyntilakanoilla lojuu patinoituneita astioita, hipahtavia kankaita ja elektroniikkaa. Tavaroita penkovat kiivaasti niin teinitytöt kuin viiksekkäät lippispäiset sedätkin. Kirpputori on vilkkaimmillaan perjantaina, joka vastaa Israelissa Suomen lauantaita.

Kirpputorilla kiertelyn jälkeen kuuluu pujahtaa brunssille johonkin Jaffan leppoisista kahviloista. Liikealalla työskentelevät Ilanit Zveda, 36 ja Sharona Almog, 40, haarukoivat lohta ja bulguria Il Yaffo Caffèssa.

– Tämä on paras tapa viettää viikonloppua. Leppoisa meno kuuluu Tel Aviviin. Me olemme syntyneet täällä ja aiomme viihtyä täällä aina, Sharona selittää.

Lihaa naisten lautasilla ei ole, sillä Il Yaffo Caffè on kosher-ravintola. Juutalaisten puhtaussääntöjen mukaan liha ja maitotuotteet eivät saa sekoittua, ja Il Yaffo Caffè on päätynyt tarjoamaan vain maitotuotteita. Kosherliha-ravintoloissa taas on turha tilata juustoa.

Jos haluaa shoppailla uutta tavaraa, Shenkin-katu on siihen Tel Avivin, tai jopa koko Israelin, paras paikka. Katua reunustavat pienet, persoonalliset putiikit, merkkiliikkeet ja kahvilaterassit.
Kun kääntyy Nahlat Binyamin -kadulle, saapuu taiteilijoiden ja käsityöläisten markkinoille. Tekijät myyvät korujaan ja taulujaan. Kojujen keskellä Jeesukseksi pukeutunut mies saarnaa, että kärsimyksemme päättyy pian.

Irit Bacharilla, 55, on maallisempi missio: hän myy vanhoista korteista ja kuvista askartelemiaan tauluja, lasinalusia ja rasioita.

– Olen myynyt täällä töitäni yli kymmenen vuotta ja viihdyn edelleen. On mahtavaa katsella ihmisiä ja nauttia katutunnelmasta.

Pyhää menoa Jerusalemissa

Tunnin automatka Tel Avivista Jerusalemiin vie toiseen maailmaan. Jerusalemin vanhankaupungin muurien sisällä aukeaa elokuvista ja mediasta tuttu Israel. Pyhiinvaeltajalaumat kuhisevat monumenttien edessä. Tuolla on Jeesuksen hautakirkko, tuolla Getsemanen puutarha ja kappas, tuossa katukyltissä lukee Via Dolorosa.

Ellei ole kiinnostunut Jeesuksen askelista ja raunioista, ihmisten katselu on Jerusalemissa loistavaa viihdettä. Ortodoksijuutalaiset kulkevat vakavina pulisonkikiehkuroineen, joukko arabilapsia juoksee basaarin läpi villisti nauraen ja Itkumuurin edustalla norkoilee joukko sotilaita. Poninhäntäpäinen tyttö näppäilee kännykkäänsä rynnäkkökivääri olalla.

Tel Avivissa saattoi unohtaa, että Israel on elänyt jo vuosikymmeniä jatkuvassa sotatilassa. Jerusalemissa aseiden läsnäoloon on pakko tottua. Asevoimat näkyvät jopa matkamuistomyymälöissä. Lelukamelilla on yllään maastopuku, jossa lukee The Israeli Army.

Kivenheiton päässä vanhastakaupungista on Mea She’arimin kaupunginosa. Kun sukeltaa kapeille kujille, tuntee loikanneensa 1800-luvun itäeurooppalaiseen gettoon. Miehillä on mustat takit ja lierihatut, naisilla pitkät, löysät hameet ja päässään huivi tai peruukki. Tämä on ultraortodoksien asuinalue, jossa väki seuraa tiukasti juutalaisia perinteitä. ”Älä tule naapurustoomme, ellet ole säädyllisesti pukeutunut”, lukee porttiholvissa kolmella kielellä. Useat miehistä juoksevat: heillä on kiire opiskelemaan tooraa ja talmudia, juutalaisuuden tärkeimpiä tekstejä. Mea She’arimissa ei ole tavatonta, että miehet opiskelevat 45-vuotiaiksi ja naiset tuovat leivän pöytään.

Täällä kameraa ei kannata kaivaa esille eikä kaulailla tai pussailla matkaseuralaistaan, ei varsinkaan sapattina. Siitä seuraa vähintään julmia katseita ja moitteita. Pahimmassa tapauksessa säädytön tunkeilija saa päälleen kiviä.
Löytyisikö Jerusalemin iltaelämästä kevyempää tunnelmaa?

Kun lauantain päivällinen on ohi, keskustan baarikeskus eli Rivlin-kadun ympäristö alkaa elää – sapatti on ohi.

– Meillä on happy hour! sisäänheittäjät kutsuvat.

Näköjään kaikkia kevytmielisiä iloja ei ole kielletty ortodoksijuutalaisiltakaan: mustaan hattuun ja pukuun pukeutunut nuorimies polttaa tupakkaa ja katsoo jalkapalloa baarin terassilla.

Shisha-baarissa vesipiipun letku kiertää suusta suuhun kipapäisten poikien ringissä.

– Torstai ja sunnuntai ovat täällä parhaat illat lähteä juhlimaan. Lauantaisin on kuollutta, parikymppinen Josh Mezbeshinkash selittää.

Falafelia ja hyvää tunnelmaa

Jerusalemin itäpuolta kiertää kahdeksan metriä korkea betonimuuri. Se erottaa Israelin Länsirannan palestiinalaisalueesta, jota Israel on miehittänyt vuodesta 1967 asti. Jos haluaa käydä palestiinalaisalueella, on kuljettava läpi armeijan tarkastuspisteestä. Aseistetut rajapoliisit vilkaisevat suopeasti EU-passeja, mutta silti vatsanpohjasta kouraisee. Toiseen suuntaan kulkevat palestiinalaiset saattavat joutua odottamaan tarkastusasemalla tuntikausia.

Rajan toisella puolella, Betlehemissä, talot ovat ränsistyneempiä ja autot vanhempia kuin Israelissa. Turisteja on täälläkin: heitä Betlehemiin tuo Jeesuksen syntymäkirkko. Sitä vastapäätä seisoo komea moskeija, joka muistuttaa, että valtaosa betlehemiläisistä on muslimeja.

Vanhankaupungin pääkadulla kauppiaat myyvät mustavalkoisia ja punavalkoisia palestiinalaishuiveja, imelän mausteisia hajuvesiä ja paljettivaatteita.

Perinteistä palestiinalaisruokaa täytyy maistaa Efteem-ravintolassa. Tarjoilija kantaa pöytään falafel-pyöryköitä, hummusta, raikasta arabialaista salaattia ja pitaleipiä – taivaallisen hyvää. Samoja herkkuja saa Israelin puoleltakin. Siellä arabialainen salaatti tosin tunnetaan israelilaisena salaattina.

Betlehemiläinen elektroniikkamyyjä Rana Al-Shaer, 31, viettää ystäviensä kanssa iltaa Akkawi-ravintolassa. Häntä harmittaa, että monet matkaajat vain pistäytyvät Betlehemissä katsastamassa syntymäkirkon, mutta yöpyvät ja syövät Israelin puolella.

– Turistien raha tulisi täällä tarpeeseen. Monella on ennakkoluuloja palestiinalaisia kohtaan. Tulkaa katsomaan, miten ystävällisiä ja vieraanvaraisia ihmiset täällä ovat. Yöpykää ja viihtykää!

Rana kävisi mielellään Jerusalemissa, mutta hänellä ei ole kulkulupaa Israeliin – kuten ei suurimmalla osalla Länsirannan palestiinalaisista.

– Muurista tulee olo, että olemme vankilassa.

Rana vinkkaa, että Betlehemin yöelämä on tutustumisen arvoinen. Hän käy ystäviensä kanssa usein Zeitune-diskossa. Jotain yhteistä telavivilaisilla ja betlehemiläisillä ainakin on: molemmat aloittavat bileet puoliltaöin ja lähtevät kotiin vasta aamuviideltä.

Holokaustin kauhut

Jos käyt Israelissa vain yhdessä museossa, olkoon se Yad Vashem Jerusalemissa. Museo ja sitä ympäröivät muistomerkit muistuttavat holokaustin eli juutalaisten joukkotuhon kauhuista.

Museo on rakennettu upeasti: vierailija kulkee holokaustin historian läpi ja näkee matkalla muun muassa keskitysleireiltä selvinneiden videoituja tarinoita, Varsovan geton rekonstruoidun pääkadun sekä Auschwitzin portin kopion, jossa lukee ”Arbeit macht frei” (Työ tekee vapaaksi).

Museossa saa helposti kulumaan koko päivän. Vierailu masentaa mutta muistuttaa myös niiden ihmisten rohkeudesta, jotka auttoivat juutalaisia henkensä uhalla.
www.yadvashem.org

Herkkuja napaan

Israelissa ja palestiinalais-alueella ruoka on herkullista ja annokset poikkeuksetta isoja. Aterioilla syödään paljon tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Tyypillinen lounas on pitaleipä, jonka sisällä on falafelia. Sen saa halvimmillaan eurolla. Israelissa ruoka-ajat ovat vapaat, mutta monet syövät illallisen myöhään, yhdeksän-kymmenen aikaan. Ruuan kyytipoikana kannattaa kokeilla paikallista viiniä.

Syö täällä:

Tel Aviv

  • Boya (Old Hataarucha Gardens). Hyvää ruokaa ja trendikäs tunnelma ravintola-alueeksi remontoidussa satamassa.
  • Il Yaffo Caffè (Oley Zion 11). Italialaisen ja israelilaisen ruuan liitto toimii kivassa brunssipaikassa. Herkulliset, itse tehdyt jäätelöt.
  • Nanuchka (28 Lilenbloom Street). Ravintolassa on ruokailupuoli ja baaripuoli. Värikkäät bileet ovat taatut.

Jerusalem

  • Abu Shukri (Al-Wad Road). Hyvää ja halpaa hummusta vanhankaupungin arabikorttelissa.
  • Colony (7 Beit Lehem Road). Tyylikäs sisustus ja onnistunut cross kitchen.
  • Tmol Shilshom (5 Solomon Street). Tunnelmallinen, boheemi kirjakahvila ja -baari.

Betlehem

  • Efteem (Manger-aukio). Välitön tunnelma ja herkullista pikaruokaa sopuhintaan.
  • Akkawi (Al Sahel Street). Jättimäiset salaatit, mainiot focacciat ja laaja viinilista.
  • Cafe Sima (Navity Street). Hyvät kahvit ja suussa sulava leivosvalikoima.

Milloin ja miten Israeliin?

Israeliin voi matkustaa mihin vuodenaikaan vain, joskin kesäkuukaudet ovat paahtavia.

Suomesta valmismatkoja järjestää Toiviomatkat, joka vie kristinuskon pyhille paikoille. Eilatin sukellusmekkaan vievät Aurinkomatkat ja Lomamatkat. Suoria lentoja Suomesta Ben Gurioinin kentälle (Tel Avivin ja Jerusalemin välissä) ei ole, mutta sinne voi lentää Zürichin tai Prahan kautta.

Jos matkustaa Israeliin itsenäisesti, kannattaa varata runsaasti aikaa lentokentälle. Passi kannattaa vaihtaa, jos siinä on paljon arabimaiden leimoja.

Lisätietoa matkailusta Israelissa: www.goisrael.com.

Lue virolaisen ravintolakriitikon Maris Oravin suositukset Tallinnan baareihin ja ravintoloihin. Niistä löytyy jokaiselle kukkarolle ja moneen makuun.

Tallinna on huipputrendikäs ravintola- ja shoppailukaupunki. Ravintoloiden sisustukset ovat usein kansainvälisen tason helmiä, ja shoppailukierroksen kruunaakin visiitti kauniisti sisutettuun baariin tai päivällinen jossain kaupungin tyylikkäistä ravintoloista.

Tallinnan ravintolat ovat täynnä viikonloppuisin, joten tunnetuimpiin ja kalliimpiin ravintoloihin kannattaa tehdä pöytävaraus.

Kuva Lauri Laan
Kuva Lauri Laan

Parrot minibar

Ravintola-baarin pienet, tapasmaiset annokset tarjoillaan virolaisista käsintehdyistä astioista.

►Vana-Posti 7, facebook.com/parrotminibar

Salt 

Pienessä ja viihtyisässä ravintolassa tarjoillaan välimeren alueen ruokaa. Illallisen kesto viikonloppuisin noin 2,5 tuntia.

►Vase 14, saltrestoran.ee

Umami

Perheystävällinen ravintola tarjoaa hyvää ruokaa vanhassa huvilassa. 

Tunnistaisitko vihannesten maut niitä näkemättä? Neljän ruokalajin illallinen on mahdollista nauttia myös erikseen varattavassa tilassa silmät maskilla peitettyinä. Syömisestä tulee hauskaa ja hiukan jännittävääkin, kun ei näe eikä tiedä, mitä suuhunsa pistää. 

Vai kokeilisitko perinteisempää brunssia? 

Kuva Toñu Tunnel
Kuva Toñu Tunnel

►Kadaka tee 141, umamiresto.ee/en

Klaus

Illallinen upeiden merimaisemien äärellä. Kokeilemisen arvoinen brunssi, hyviä päivän tarjouksia!

►Kalasadama 8, klauskohvik.ee

Pikaruokaa viidellä eurolla

Burger Box

Kaupungin parhaimmat hampurilaiset!

►Kopli 4a, facebook.com/burgerboxbox

Noodle box

Aasialaista vegaaniruokaa.

►Telliskivi 24, facebook.com/Noodle-Box
 

Kokeile myös näitä!

 

Ravintolat

La Bottega

►labottega.ee

Restaurant Juur 

►restoranjuur.ee

Tuljak 

►tuljak.ee

Mon repos

►monrepos.ee

Leipomot

RostPagar

►facebook.com/RostPagar

Bekker

►facebook.com/bekkerpagariari

Baarit

Whisper Sister

Tyylikäs salakapakka, ►facebook.com/whispersisterbar

Frank

Pariisilaistyylinen baari, erinomaisia cocktaileja ja ruokaa, ►frankbistro.ee 

Pudel 

Baari käsityönä valmistettujen oluiden ystäville, ►pudel.ee

Peatus

Piipahda drinkillä Telliskiven alueelle pysäköidyssä junanvaunussa, ►peatus.eu

Kuva PIa Hollo
Kuva PIa Hollo

Nizza, Pariisi ja Amsterdam ovat Jenny Alexandrovan suosikkikaupunkeja.

Matkustipa Jenni Alexandrova sitten Pariisissa tai Turun saaristossa, onnistuneen reissun ainekset ovat samat.

– Loma on lomaa, kun nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa, syödään rauhassa aamiaista eikä suunnitella liikoja.

”Yksi nähtävyys per päivä riittää.”

Raukeaan lomarytmiin ei kuulu loputon museoihin jonottelu tai ympäri kaupunkia säntäily.

– Yksi nähtävyys per päivä riittää. Mieluummin fiilistelen jossain sattumalta löytämässäni kahvilassa ja jätän jotain nähtävää seuraavaan kertaan.

Viime vuosina Jenni on päässyt lomamoodiin helpoiten avopuolisonsa Jussi Heikelän ohjaaman veneen kyydissä Suomen saaristossa. Merellä aika menettää merkityksensä.

– Silloin vain lillutaan ja mennään tuulten mukana, ja välillä rantaudutaan johonkin kivaan paikkaan. Se on tosi ihanaa, Jenni kertoo.

”Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä.”

Saaristoluonto on niin kaunis, että se vetää hiljaiseksi puhealan ammattilaisenkin.

– Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä, auringonlasku värjää koko taivaan purppuraksi, ja on niin tyyntä, että kuulee kalan hyppäävän. 

EUROOPAN TOP 3

  1. Nizzassa parasta on valo, meren väri ja se, että kaupungissa on helppo liikkua. Ranta on aika hulinaranta, ja sieltä kannattaakin lähteä vaikka 40 minuutin ajomatkan päähän Cannesiin, missä on rauhallisempaa. Siellä tosin meikäläisillä on varaa juoda vain yksi mojito puoliksi, sillä siitä saa pulittaa 20 euroa.
  2. Pariisissa minun ei tulisi mieleenkään mennä verkkareissa kauppaan, siellä kopistellaan korkkareilla! Minua viehättää ranskalaisten pieni ylimielisyys ja ylpeys siitä, mitä heillä on: vaikkapa juuri ranskalainen keittiö, johon kaikki muut keittiöt perustuvat.
  3. Amsterdam vain 1,5 tunnin lennon päässä on kuin pikku Venetsia. Kaikki on pientä, suloista ja nättiä. Kaupungissa on paljon taidegallerioita ja hyviä ravintoloita.