Mitä sinulle tulee mieleen Israelista? Ainainen sota ja uskovaisten toiviomatkat? Maa tarjoaa kuitenkin elämyksiä myös tavalliselle matkalaiselle.

Kuvat Karoliina Paatos

Aurinko sinnittelee Välimeren päällä oranssina pallona, ja Tel Avivin rantahiekka hehkuu. Joukko nuoria läiskii lentopalloa verkon yli. Kun katsoo kauemmas merelle, näkee kuinka aalloilla keikkuu rypäs purjelautoja. Kun vilkaisee taakse, piirtyvät eteen nykyaikaiset betonikerrostalot.

Olemme Israelissa. Mutta emme siinä Israelissa, jonka suomalaiset tuntevat sotauutisista, Eilatin sukellusmatkoilta tai Toiviomatkojen Raamattu-reissuilta. Missään ei näy aseita, kipapäisiä hengenmiehiä eikä turistilaumoja, joiden lippalakeissa lukee ”Christian Pilgrims”. Tel Avivin biitsi voisi olla missä tahansa Etelä-Euroopassa tai Kaliforniassa.

Kaksi naista kävelee rantaa paljain jaloin, ja heidän välissään säntäilee koira. Mascha Knoester, 37, kertoo, että hän kävelyttää koiraansa rannalla melkein joka ilta. An-äiti on käymässä Hollannista, ja hänkin on ihastunut rantalenkkeihin.

– Rakastan Tel Avivin tunnelmaa ja maisemaa. Täällä on rento ja epämuodollinen meininki. Kukaan ei käytä täällä pukua, suurlähetystössä työskentelevä Mascha kertoo.

Villien bileiden mekka

Kun perjantai-ilta pimenee yöksi, Tel Avivin tunnelma sähköistyy. Yöelämä alkaa myöhään. Vaikka Tel Aviv on maallinen kaupunki, useimmat perheet pitävät kiinni yhteisestä sapattiateriasta, joten teinitkin saattavat lähteä bilettämään vasta puoliltaöin.

Tel Avivissa klubeja syntyy ja kuolee tiuhaan. Moni ovi, jonka päivällä luulisi johtavan nuhjuiseen varastoon, paljastaa sisäänkäynnin trendikkääseen baariin. Jotkut yökerhot tunnistaa vain kaapinkokoisesta portsarista, joka vilkuilee tulijoita tuimasti.

Nanuchka-baarissa on meno päällä jo yhdentoista jälkeen, vaikka moni muu baari vasta odottelee asiakkaita. Tiskin ympärillä on vaikea liikkua. Paikka kuhisee niin pukumiehiä kuin trendikkäitä opiskelijatyttöjäkin. Ilma on sakea savusta.

Kolmekymppiset sisarukset Keren ja Or Matalon ovat onnekkaita, sillä he ovat saaneet oman pöydän. He alkavat olla hyvässä maistissa.

– Olen normaalisti vakava ihminen, mutta viikonloppuna minun pitää päästä relaamaan. Haluan tanssia! Keren intoilee ja nousee tuolilleen joraamaan.

Usein täällä tanssitaan kuulemma pöydilläkin. Veli katselee vaivautuneena toiseen suuntaan.

Sisarukset kertovat, että Tel Avivissa yöelämä jatkuu aamuun.

– Jos tykkään jostakusta, saatan olla baarissa vaikka aamuviiteen. Mutta en viitsi olla niin myöhään veljeni kanssa, Keren sanoo.

Taidetta arabikaupungissa

Tel Avivin arkkitehtuuri on modernia ja jylhää, sillä kaupunki perustettiin vasta sata vuotta sitten. Sen kyljestä löytyy kuitenkin pala vanhaa maailmaa. Nykyisin Tel Aviviin kuuluva Jaffa oli antiikin aikana maailman ensimmäisiä satamakaupunkeja. Sen kapeat, sokkeloiset kadut ja arabialaiset talot tuovat mieleen Tuhannen ja yhden yön tarinat. Jaffassa asuu yhä arabeja juutalaisten naapureina, mutta suurin osa palestiinalaisista joutui lähtemään 1948, kun Israel voitti itsenäisyyssotansa.

Mazal Teomimin kaupunginosa on täynnä gallerioita. Muiden talojen yllä kohoaa valtava huvila, jossa sijaitsee Ilana Goorin kotimuseo. Kun ovesta astuu sisään, silmille ryöpsähtää värien ja muotojen sekamelska. Israelin tunnetuimpiin taiteilijoihin kuuluva Ilana yhdistelee antiikkia ja modernia muotoilua, halpaa ja kallista. Oiva esimerkki hänen tuotannostaan on jättimäinen pöytä, jonka päällä mönkii pronssisia ötököitä ja raadonsyöjiä. Teoksen nimi on Viimeinen ehtoollinen.

73-vuotias taiteilija saapastelee aulaan nahkahousuissa ja raskaissa kultakoruissa ja kutsuu kotiinsa, gallerian yläkertaan. Yhtä huonetta koristavat valokuvat talon emännästä ystäviensä keskellä. Kuvissa vilahtavat Michael Jackson ja Bill Clinton.

– Asuin 53 vuotta Amerikassa, mutta viihdyn täällä niin hyvin, että vietän Jaffassa enemmän aikaa kuin New Yorkissa. Ihmiset juoruavat, koska minulla on rahaa enkä yritä sopeutua joukkoon. Mutta entä sitten? Onneni salaisuus on, että teen aina niin kuin haluan.

Mitä taiteilija tuumii Israelista taidematkakohteena?

– Ollakseni rehellinen: suosittelen New Yorkia, Ilana käkättää.

Hän muistaa kuitenkin mainita, että Tel Avivin museossa näkee usein lahjakkaiden nuorten töitä.

Shoppailemaan ja brunssille

Jaffan kirpputori kuhisee väkeä. Myyntilakanoilla lojuu patinoituneita astioita, hipahtavia kankaita ja elektroniikkaa. Tavaroita penkovat kiivaasti niin teinitytöt kuin viiksekkäät lippispäiset sedätkin. Kirpputori on vilkkaimmillaan perjantaina, joka vastaa Israelissa Suomen lauantaita.

Kirpputorilla kiertelyn jälkeen kuuluu pujahtaa brunssille johonkin Jaffan leppoisista kahviloista. Liikealalla työskentelevät Ilanit Zveda, 36 ja Sharona Almog, 40, haarukoivat lohta ja bulguria Il Yaffo Caffèssa.

– Tämä on paras tapa viettää viikonloppua. Leppoisa meno kuuluu Tel Aviviin. Me olemme syntyneet täällä ja aiomme viihtyä täällä aina, Sharona selittää.

Lihaa naisten lautasilla ei ole, sillä Il Yaffo Caffè on kosher-ravintola. Juutalaisten puhtaussääntöjen mukaan liha ja maitotuotteet eivät saa sekoittua, ja Il Yaffo Caffè on päätynyt tarjoamaan vain maitotuotteita. Kosherliha-ravintoloissa taas on turha tilata juustoa.

Jos haluaa shoppailla uutta tavaraa, Shenkin-katu on siihen Tel Avivin, tai jopa koko Israelin, paras paikka. Katua reunustavat pienet, persoonalliset putiikit, merkkiliikkeet ja kahvilaterassit.
Kun kääntyy Nahlat Binyamin -kadulle, saapuu taiteilijoiden ja käsityöläisten markkinoille. Tekijät myyvät korujaan ja taulujaan. Kojujen keskellä Jeesukseksi pukeutunut mies saarnaa, että kärsimyksemme päättyy pian.

Irit Bacharilla, 55, on maallisempi missio: hän myy vanhoista korteista ja kuvista askartelemiaan tauluja, lasinalusia ja rasioita.

– Olen myynyt täällä töitäni yli kymmenen vuotta ja viihdyn edelleen. On mahtavaa katsella ihmisiä ja nauttia katutunnelmasta.

Pyhää menoa Jerusalemissa

Tunnin automatka Tel Avivista Jerusalemiin vie toiseen maailmaan. Jerusalemin vanhankaupungin muurien sisällä aukeaa elokuvista ja mediasta tuttu Israel. Pyhiinvaeltajalaumat kuhisevat monumenttien edessä. Tuolla on Jeesuksen hautakirkko, tuolla Getsemanen puutarha ja kappas, tuossa katukyltissä lukee Via Dolorosa.

Ellei ole kiinnostunut Jeesuksen askelista ja raunioista, ihmisten katselu on Jerusalemissa loistavaa viihdettä. Ortodoksijuutalaiset kulkevat vakavina pulisonkikiehkuroineen, joukko arabilapsia juoksee basaarin läpi villisti nauraen ja Itkumuurin edustalla norkoilee joukko sotilaita. Poninhäntäpäinen tyttö näppäilee kännykkäänsä rynnäkkökivääri olalla.

Tel Avivissa saattoi unohtaa, että Israel on elänyt jo vuosikymmeniä jatkuvassa sotatilassa. Jerusalemissa aseiden läsnäoloon on pakko tottua. Asevoimat näkyvät jopa matkamuistomyymälöissä. Lelukamelilla on yllään maastopuku, jossa lukee The Israeli Army.

Kivenheiton päässä vanhastakaupungista on Mea She’arimin kaupunginosa. Kun sukeltaa kapeille kujille, tuntee loikanneensa 1800-luvun itäeurooppalaiseen gettoon. Miehillä on mustat takit ja lierihatut, naisilla pitkät, löysät hameet ja päässään huivi tai peruukki. Tämä on ultraortodoksien asuinalue, jossa väki seuraa tiukasti juutalaisia perinteitä. ”Älä tule naapurustoomme, ellet ole säädyllisesti pukeutunut”, lukee porttiholvissa kolmella kielellä. Useat miehistä juoksevat: heillä on kiire opiskelemaan tooraa ja talmudia, juutalaisuuden tärkeimpiä tekstejä. Mea She’arimissa ei ole tavatonta, että miehet opiskelevat 45-vuotiaiksi ja naiset tuovat leivän pöytään.

Täällä kameraa ei kannata kaivaa esille eikä kaulailla tai pussailla matkaseuralaistaan, ei varsinkaan sapattina. Siitä seuraa vähintään julmia katseita ja moitteita. Pahimmassa tapauksessa säädytön tunkeilija saa päälleen kiviä.
Löytyisikö Jerusalemin iltaelämästä kevyempää tunnelmaa?

Kun lauantain päivällinen on ohi, keskustan baarikeskus eli Rivlin-kadun ympäristö alkaa elää – sapatti on ohi.

– Meillä on happy hour! sisäänheittäjät kutsuvat.

Näköjään kaikkia kevytmielisiä iloja ei ole kielletty ortodoksijuutalaisiltakaan: mustaan hattuun ja pukuun pukeutunut nuorimies polttaa tupakkaa ja katsoo jalkapalloa baarin terassilla.

Shisha-baarissa vesipiipun letku kiertää suusta suuhun kipapäisten poikien ringissä.

– Torstai ja sunnuntai ovat täällä parhaat illat lähteä juhlimaan. Lauantaisin on kuollutta, parikymppinen Josh Mezbeshinkash selittää.

Falafelia ja hyvää tunnelmaa

Jerusalemin itäpuolta kiertää kahdeksan metriä korkea betonimuuri. Se erottaa Israelin Länsirannan palestiinalaisalueesta, jota Israel on miehittänyt vuodesta 1967 asti. Jos haluaa käydä palestiinalaisalueella, on kuljettava läpi armeijan tarkastuspisteestä. Aseistetut rajapoliisit vilkaisevat suopeasti EU-passeja, mutta silti vatsanpohjasta kouraisee. Toiseen suuntaan kulkevat palestiinalaiset saattavat joutua odottamaan tarkastusasemalla tuntikausia.

Rajan toisella puolella, Betlehemissä, talot ovat ränsistyneempiä ja autot vanhempia kuin Israelissa. Turisteja on täälläkin: heitä Betlehemiin tuo Jeesuksen syntymäkirkko. Sitä vastapäätä seisoo komea moskeija, joka muistuttaa, että valtaosa betlehemiläisistä on muslimeja.

Vanhankaupungin pääkadulla kauppiaat myyvät mustavalkoisia ja punavalkoisia palestiinalaishuiveja, imelän mausteisia hajuvesiä ja paljettivaatteita.

Perinteistä palestiinalaisruokaa täytyy maistaa Efteem-ravintolassa. Tarjoilija kantaa pöytään falafel-pyöryköitä, hummusta, raikasta arabialaista salaattia ja pitaleipiä – taivaallisen hyvää. Samoja herkkuja saa Israelin puoleltakin. Siellä arabialainen salaatti tosin tunnetaan israelilaisena salaattina.

Betlehemiläinen elektroniikkamyyjä Rana Al-Shaer, 31, viettää ystäviensä kanssa iltaa Akkawi-ravintolassa. Häntä harmittaa, että monet matkaajat vain pistäytyvät Betlehemissä katsastamassa syntymäkirkon, mutta yöpyvät ja syövät Israelin puolella.

– Turistien raha tulisi täällä tarpeeseen. Monella on ennakkoluuloja palestiinalaisia kohtaan. Tulkaa katsomaan, miten ystävällisiä ja vieraanvaraisia ihmiset täällä ovat. Yöpykää ja viihtykää!

Rana kävisi mielellään Jerusalemissa, mutta hänellä ei ole kulkulupaa Israeliin – kuten ei suurimmalla osalla Länsirannan palestiinalaisista.

– Muurista tulee olo, että olemme vankilassa.

Rana vinkkaa, että Betlehemin yöelämä on tutustumisen arvoinen. Hän käy ystäviensä kanssa usein Zeitune-diskossa. Jotain yhteistä telavivilaisilla ja betlehemiläisillä ainakin on: molemmat aloittavat bileet puoliltaöin ja lähtevät kotiin vasta aamuviideltä.

Holokaustin kauhut

Jos käyt Israelissa vain yhdessä museossa, olkoon se Yad Vashem Jerusalemissa. Museo ja sitä ympäröivät muistomerkit muistuttavat holokaustin eli juutalaisten joukkotuhon kauhuista.

Museo on rakennettu upeasti: vierailija kulkee holokaustin historian läpi ja näkee matkalla muun muassa keskitysleireiltä selvinneiden videoituja tarinoita, Varsovan geton rekonstruoidun pääkadun sekä Auschwitzin portin kopion, jossa lukee ”Arbeit macht frei” (Työ tekee vapaaksi).

Museossa saa helposti kulumaan koko päivän. Vierailu masentaa mutta muistuttaa myös niiden ihmisten rohkeudesta, jotka auttoivat juutalaisia henkensä uhalla.
www.yadvashem.org

Herkkuja napaan

Israelissa ja palestiinalais-alueella ruoka on herkullista ja annokset poikkeuksetta isoja. Aterioilla syödään paljon tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Tyypillinen lounas on pitaleipä, jonka sisällä on falafelia. Sen saa halvimmillaan eurolla. Israelissa ruoka-ajat ovat vapaat, mutta monet syövät illallisen myöhään, yhdeksän-kymmenen aikaan. Ruuan kyytipoikana kannattaa kokeilla paikallista viiniä.

Syö täällä:

Tel Aviv

  • Boya (Old Hataarucha Gardens). Hyvää ruokaa ja trendikäs tunnelma ravintola-alueeksi remontoidussa satamassa.
  • Il Yaffo Caffè (Oley Zion 11). Italialaisen ja israelilaisen ruuan liitto toimii kivassa brunssipaikassa. Herkulliset, itse tehdyt jäätelöt.
  • Nanuchka (28 Lilenbloom Street). Ravintolassa on ruokailupuoli ja baaripuoli. Värikkäät bileet ovat taatut.

Jerusalem

  • Abu Shukri (Al-Wad Road). Hyvää ja halpaa hummusta vanhankaupungin arabikorttelissa.
  • Colony (7 Beit Lehem Road). Tyylikäs sisustus ja onnistunut cross kitchen.
  • Tmol Shilshom (5 Solomon Street). Tunnelmallinen, boheemi kirjakahvila ja -baari.

Betlehem

  • Efteem (Manger-aukio). Välitön tunnelma ja herkullista pikaruokaa sopuhintaan.
  • Akkawi (Al Sahel Street). Jättimäiset salaatit, mainiot focacciat ja laaja viinilista.
  • Cafe Sima (Navity Street). Hyvät kahvit ja suussa sulava leivosvalikoima.

Milloin ja miten Israeliin?

Israeliin voi matkustaa mihin vuodenaikaan vain, joskin kesäkuukaudet ovat paahtavia.

Suomesta valmismatkoja järjestää Toiviomatkat, joka vie kristinuskon pyhille paikoille. Eilatin sukellusmekkaan vievät Aurinkomatkat ja Lomamatkat. Suoria lentoja Suomesta Ben Gurioinin kentälle (Tel Avivin ja Jerusalemin välissä) ei ole, mutta sinne voi lentää Zürichin tai Prahan kautta.

Jos matkustaa Israeliin itsenäisesti, kannattaa varata runsaasti aikaa lentokentälle. Passi kannattaa vaihtaa, jos siinä on paljon arabimaiden leimoja.

Lisätietoa matkailusta Israelissa: www.goisrael.com.

Montenegrosta löytyy jotain jokaiselle. Auringonpalvojalle kuumia rantoja, erähenkiselle huikeaa vuoristoa ja historiafanille loputtomasti kiehtovia kolkkia.

Heti laskeutumishetkellä matkustajille paljastuu, miksi tätä Kroatian ja Albanian väliin jäävää pientä maata kutsutaan Montenegroksi, mustaksi vuoreksi.

Kun lentokone sukeltaa vuorten väliseen solaan, ikkunapaikalla istuvat hätkähtävät viereen yhtäkkiä ilmestyvää vuorenseinämää. Henkeään pidätellen koneellinen lomailijoita jännittää, saako kapteeni ikinä ohjattua konetta maankamaralle.

Ja tietenkin saa – tosin vasta toisella yrittämällä.

Montenegrossa vuoret ovat läsnä kaikkialla. Ne tuntuvat nousevan korkeuksiin niin läheltä rannikkoa, että meren ja vuoriston väliin jää vain kapea kaistale maata ja rantakaupunkeja.

 Dj soittelee kastanjapuun alla letkeää musaa, ja hiukopalaksi voi tilata luomutoasteja, joita saa tietenkin myös vegenä.

Naapurimaa Kroatiaan verrattuna Montenegrossa onkin vähemmän rantaviivaa ja saaria, mutta vuoret, metsät ja neljä kansallispuistoa tekevät siitä luontomatkailijan paratiisin.

Jos rannalla makoilu kyllästyttää, kannattaakin hypätä bussin kyytiin tai vuokrata auto ja suunnata sisämaahan, jossa riittää nähtävää ja koettavaa. Tekisikö mielesi lipua jokiveneellä halki kansallispuiston, patikoida vuoristossa tai perhokalastaa? Montenegrossa se kaikki on mahdollista ja vieläpä lähellä.

Luomutoasteja kastanjapuun varjossa

Trendikkään Casper Barin terassilla Budvan vanhassa kaupungissa tekee mieli istua useammankin drinkin verran. Dj soittelee kastanjapuun alla letkeää musaa, ja hiukopalaksi voi tilata luomutoasteja, joita saa tietenkin myös vegenä.

Yhdessä miehensä kanssa baaria pyörittävä muusikko ja teatterituottaja Una Ciric kertoo, että baari avattiin vuonna 1991 Jugoslavian sodan aikaan.

–Sota oli rankkaa aikaa. Olen iloinen, että olemme selvinneet siitä, ja toivon, ettemme enää ikinä joudu kokemaan vastaavaa, hän sanoo.

Montenegrossa syödään paljon kalaa, jota voi ostaa suoraan kalastajilta satamakaduilta. Rantapäivän jälkeen mikään ei kuitenkaan maistu paremmalta kuin Pizzeria Lavin pitsa!

1350 porrasta

1223, 1224, 1225… tai jotakin sinnepäin. Oikeasti olemme jo ajat sitten pudonneet laskuista, kun aamuvarhaisella kiipeämme Pyhän Johanneksen linnoitukselle Kotorin vanhan kaupungin yläpuolelle. Hiki valuu selkää pitkin, ja kun katselen korkokengissä murenevilla portailla hoippuvia naisia, kiitän itseäni siitä, että tajusin pukea päälleni urheiluasun ja lenkkarit.

Kaikki vaiva palkitaan kuitenkin ylhäällä 1350 askelman jälkeen.

Alas Kotorinlahdelle aukeava näky salpaa hengen. Jyrkät vuorenrinteet tuntuvat päättyvän kohtisuoraan mereen. Ei ole ihme, että Kotorinlahtea joskus virheellisesti pidetään Euroopan eteläisimpänä vuonona, vaikka se todellisuudessa on meren alle uponnut jokilaakso. Suuret risteilyalukset näyttävät pikkulapsen kylpyleluilta. Tosiasiassa Kotorin vanha kaupunki pullistelee turisteja, kun valtavat laivat päästävät matkustajat uumenistaan kiertelemään sen kujia.

Mystinen Kotorinlahti

Tiedättekö, mitä merimiehet tekivät entisaikoina, kun palasivat pitkiltä matkoiltaan eivätkä tietenkään voineet viedä reissussa mukana olleita tyttöystäviään kotisatamaan, missä vaimot odottivat?

No, pudottivat seuralaisensa kyydistä pikkuruisen kylän kohdalla juuri ennen kotisalmea. Kun miehet sitten tuon tuosta piipahtelivat naapurikylässä, sitä alettiin kutsua Lepetaneksi. Monien mukaan nimi tulee italian le puttanesta eli viittaa ilotaloon.

Unescon maailmanperintökohde Kotorinlahti on huikaisevan kaunis, vähän vuonoa muistuttava paikka, johon sen värikkään menneisyyden takia liitetään monenlaisia legendoja.

Lahden tunnetuin nähtävyys, pieni roomalaiskatolinen kirkko Our Lady of the Rocks, päätettiin 1600-luvulla rakentaa paikkaan, josta oli löydetty Neitsyt Mariaa ja lasta esittävä ikoni: kivelle keskellä lahtea. Se vaati pari vuosisataa kestäneen urakoinnin, mutta kun merimiehet olivat upottaneet löytökohtaan tarpeeksi kiviä ja vanhoja laivoja, saari oli valmis.

Saarelle ei mahdu juuri muuta kuin kirkko, jonka seinille ripustettu taide kertoo paikallisten historiaa. Sydämestä riipaisee, kun katselee työtä, jota perestilainen nainen kirjoi 25 vuoden ajan kynttilänvalossa odottaessaan turhaan miestään palaavaksi meriltä. Hopea- ja kultalangan lisäksi työhön on upotettu vaimon omia hiuksia.

Tivatin kaupungin satama-alue Porto Montenegro näyttää Montenegrosta modernin, trendikkään ja rahantuoksuisen puolen.

Kaislikossa suhisee

Täydellisempää mindfulnessia on vaikea kuvitella kuin hengitellä sisäänsä Skadar-järven kansallispuiston raitista ilmaa ja kuunnella laineiden liplatusta.

Lintuparatiisina tunnetulle järvelle tehdään veneretkiä pienestä Virpazarin satamakylästä. Puolentoista tunnin aikana ehtii ihailla ympärillä kohoavia vuoria ja metsiä ja ihmetellä niiden keskeltä pilkottavia pieniä motelleja ja luostareita, joissa eletään kalastuksesta ja lampaanhoidosta.

Kurkistus ylellisyyteen

Näyteikkunoissa lukee tyylikkäin fontein Dries van Noten, Tom Ford, Valentino, Mitsu… Satamassa keinuu omakotitalon kokoisia huvijahteja, joiden kuvaamisen laiturilla vahtiva vartija kieltää nopeasti. Kuulopuheiden mukaan täällä ovat lilluneet ainakin Saudi-Arabian prinssin ja tennistähti Novac Dokovicin purret. Takuulla moni silmäätekevä on yöpynyt tai järjestänyt juhliaan rantabulevardin tyylikkäässä Regent Porto Montenegro -hotellissa, jossa häihin voi upottaa vaikka puoli miljoonaa.

Tivatin kaupungin satama-alue Porto Montenegro näyttää Montenegrosta modernin, trendikkään ja rahantuoksuisen puolen.

3 x rantaloma

1. Budva on suosittu ja siksi ehkä jonkun makuun liian täysi rantakohde, jonne Suomestakin tehdään valmismatkoja. Jos toisen ihmisen läheisyys ei häiritse, Budvassa siitä saa nauttia niin kaupungin monilla rannoilla kuin baareissa ja vanhan kaupungin suloisilla kapeilla kujilla. Itäeurooppalaisten suosimassa kohteessa biletys jatkuu aamun tunneille asti.

2. Jos kaipaat enemmän rauhaa, kaunis Petrovac puolen tunnin ajomatkan päässä Budvasta sopii sinulle. Perheiden suosiman pikkukaupungin vaaleat talot levittäytyvät lahden ympärille ja tunnelma on kuin postikortista. Rantabulevardin ravintoloiden terassilla aika pysähtyy ja lomatunnelmaan pääsee hetkessä.

3. Montenegron eteläisimmässä kunnassa Ulcinjinissa rantaviivaa on yli 30 kilometriä, siitä melkein puolet hiekkarantaa. Monet telttailevat siellä koko kesän eristäytyneenä muusta maailmasta. Jäljellä on myös luonnontilaista rantaa, jolla voi kuvitella olevansa Robinson Crusoe.

Southern Soul Festival kesä–heinäkuun taitteessa tuo hienolle rannalle kansainvälisiä soulin, jazzin ja funkin tähtiä.

Loma tähtien tyyliin

Jos 1500 euroa maksava hotelliyö ei tee sinulle kipeää, voit lomailla Montenegron ylellisemmässä kohteessa, Sveti Stefanin luksussaarella Budvan Rivieralla.

Muuten sinun on tyydyttävä ihailemaan somaa pikku saarta rannalta, sillä entiseen kalastajakylään pääsevät ainoastaan siellä yöpyvät asiakkaat. Rikkaita voit toki yrittää bongata vastapäiseltä rannalta, kunhan pulitat ensin aurinkotuolin päivävuokran 100 euroa.

Julkkiksia ja silmäätekeviä saarella on nähty jo 1960-luvulta lähtien, jolloin Montenegro kuului Jugoslaviaan. Maan hallitsija Tito oli suuri elokuvien ystävä ja kutsui vieraakseen muun muassa Sophia Lorenin, Orson Wellesin ja Elizabeth Taylorin.

Vielä 10 vuotta sitten Islanti kärvisteli surkeassa jamassa, nyt maa on kaikkien huulilla.  Islannin presidentin puoliso Eliza Reid vinkkaa, millaisin keinoin Suomikin nostetaan maailmankartalle.

Islannin presidentti puolisoineen on vierailulla Suomessa. Sillä välin kun presidentti Guðni Thorlacius Jóhannesson keskusteli Suomen ja Islannin välisistä suhteista, Islannin matkailun suurlähettilääksi nimitettyllä presidentin puolisolla Eliza Reidillä oli aikaa puhua Islannin matkailusta. 

Me Naiset käytti tilaisuuden hyväkseen ja selvitti, mitä opittavaa Suomella voisi olla Islannilta. Pieni pohjoinen maa onnistui nimittäin nousemaan jaloilleen kaikkean aikojen lamasta muun muassa brändäämällä maansa uudelleen.

Nyt korvat höröllä siellä Arkadianmäellä, sillä näillä vinkeillä Suomesta tehdään maailman napa. Suomi nousuun!

1. Islannin presidenttikin sen tietää: Suomi on maailman turvallisin maa

– Aviomieheni on sanonut, että Suomi on maailman turvallisin maa. Älkää aliarvioiko Suomen turvallisuutta ja rauhallisuutta, sillä maailmalla turvalliset ja rauhalliset matkakohteet ovat maailmalla in. Aina kun käyn Yhdysvalloissa puhumassa Islannista matkakohteena, muistan painottaa, kuinka rauhallinen maa on kyseessä, Kanadassa kasvanut Reid muistuttaa. 

Eliza Reidin kaulaa koristaa näyttävä kaulakoru, joka on islantilaista designia. Pöydällä oleva laukku on erityinen kalannahalla koristeltu käsilaukku. Tulisikohan suomalaisista oravannahkalaukuista hitti maailmalla? Kuva: Susanna Koivisto 

2. Suomessa on muitakin paikkoja kuin Helsinki ja Rovaniemi

Suomessa kaksi ylivoimaisesti houkuttelevinta matkakohdetta ovat Helsinki ja Rovaniemi, näihin kahteen panostetaan. Suomi on kuitenkin niin paljon muutakin! Islannissa on panostettu siihen, että matkailijoita tulisi tasaisesti ympäri maata. Islanti on jaettu seitsemään alueeseen, joista jokaista markkinoidaan turisteille. Reid itse on suuntaamassa seuraavaksi Turkuun Suomen-vierailullaan. 

3. Panostakaa englannin kieleen ja olkaa pirun hyviä futiksessa 

– Suomessa puhutaan todella hyvää englantia, ja sillä on iso merkitys turismille, Reid sanoo.

Myös Islannissa puhutana hyvää englantia – ja sen lisäksi siellä ollaan aika kovia jalkapallossa. Islanti ottaa kaiken irti osallistumisestaan maailmanmestaruuskisoihin ja kutsuu myös muita maita kannattamaan #TeamIcelandia. 

4. Älkää ottako kaikkea niin vakavasti 

Suomalaiset voisivat ottaa mallia Islannin mainoskampanjoista. Esimerkiksi Islannin design-viikkoja mainostetaan maailman suurimpana design-festivaalina maailmassa – ja loppuun toki lisätään, että asukaslukuun suhteutettuna. 

– Huumori on yksi islantilaisten vahvuuksista, Reid kertoo. 

5. Panostakaa kestäviin arvoihin

Islanti on ottanut omiksi matkailuarvoikseen kestävyyden, suvaitsevaisuuden, ystävällisyyden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja luonnon kunnioittamisen. Islantilaisten tavoitteena on, että turismista olisi hyötyä sekä islantilaisille että vierailijoille. Islanti on myös lanseerannut sitoumuksen, jonka hyväksymällä matkailijat lupaavat mm. olla pissaamatta luontoon. 

6. Suomi on jo oikeastaan aika ihana! 

–  Rakastan suomalaista designia. Viime matkallani Suomeen ostin mekon Marimekolta ja pidän siitä todella. Eilen kävin Suomen Design-museossa yhdessä Jenni Haukion kanssa, kertoo Reid rakkaudestaan Suomeen. 

Promote Icelandin Inga Hlín Pálsdóttir kauhistelee kysymystä, mitä Suomen tulisi tehdä eri tavalla. 

– Ei yhtään mitään! Me ihailemme Suomea valtavasti ja kun aloimme itse panostaa turismiin Islannissa, haimme inspiraatiota Rovaniemestä. 

Mummo

6 neuvoa, joiden avulla Suomesta tehdään maailman suosituin maa – Islannin ykkösnainen vinkkaa

Suomi on todella ihana maa hyvä paikka asua.Meille Espoo on koti jossa viihtyy ja harrastusmahdollisuuksia löytyy.Sekä rantoja kesäpäivien viettämiseen.Nyt on saatu viellä kaupunkipyörät jonka saa vuokrattua pienellä korvaMummouksella.Näin pääsee tutustumaan laajemmalti nähtävyyksiin myös Helsingin puolella.Yksi asia täällä Espoossa on huolestuttavaa kun lenkkeillään paljon Roskaaminen.Meillä on kyllä roskapönttöjä joka puolella asianmukaisesti.Siitä ei ole kyse vaan ollaan huomattu lastenen ja...
Lue kommentti