Kaipaatko Karibialle? Tekeekö mielesi Afrikkaan, mutta rahat eivät riitä? Varaa kesäreissu Amsterdamiin. Lähiöfestari Kwakoessa ovat pääosassa kaukaa saapuneet siirtolaiset.

Kuvat Katja Tähjä

Puolikas metallitynnyri on saanut uuden elämän grillinä. Nyt
se tupruttaa sankasti savua, kun hiilten päällä grillaantuu parikymmentä kanankoipea.

Mustapipoinen kokki Sjenke suhauttaa oluttölkillisen auki ja lorauttaa anteliaalla ranneliikkeellä kanoille maustetta.

– Näin me teemme kotona Surinamessa, hän selostaa.
Olemme saapuneet Amsterdamin kaakkoisosaan, Bijlmerin lähiöön ja sen jokakesäisille Kwakoe-festivaaleille.

Kwakoe on Surinamen kieltä ja tarkoittaa keskiviikkoa sekä
vapautettuja orjia.

Vaikka Keski-Euroopassa ollaankin, näiden juhlien pääroolissa ovat kaukaa Karibialta, Latinalaisesta Amerikasta ja Afrikasta Hollantiin saapuneet siirtolaiset. Mutta kaikki ovat tervetulleita, eikä pääsylippuja tarvita.

– Tervetuloa, sanoo kokki Sjenkekin.

Juustopäät vähemmistössä

Näky on vaikuttava. Kymmenet ja kymmenet ruokakojut levittäytyvät hiekkakentällä silmänkantamattomiin. Siellä täällä on isompia tanssialueita ja biletelttoja. Moni on naulannut tiskinsä raakalaudasta ja maalannut mainoskyltin itse. Kaikkialla näkyy käsityö.

Suurissa lasitölkeissä on marinoituja hedelmiä, joille ei löydy suomalaista nimeä. Paidaton mies kilistää kelloa ja työntää raskaasti liikkuvaa, kolisevaa puukärryä. Hän mainostaa tehneensä värikkäät mehut itse. Kahdella eurolla saisi ison mukillisen inkivääri-, tamarindi- tai ananasjuomaa.

Monella vastaantulijalla on rastat, simpukoista ja helmistä tehtyjä koruja tai muuta kaukaisesta kotimaasta muistuttavaa. Naisilla näkyy kiiltävistä tärkätyistä kankaista solmittuja päähineitä – tai pöyheäksi tupeerattu afro. T-paidassa lukee One happy island – Aruba, Surfing Malibu ja tai pelkkä Jamaica. Näkyypä väentungoksessa punakoita hollantilaisiakin. Näissä piireissä heitä kutsutaan lempeästi juustopäiksi.

Aurinko kuumottaa, ja maasta nousee pölyä, joka sekoittuu grillien savuun ja käristyvän lihan ja mausteisten kastikkeiden tuoksuun. Huivipäiset muorit vaivaavat hartiavoimin roti-leipätaikinaa. Taikinankappaleet päätyvät tirisevän kuumalle levylle, jossa ne paisuvat palloiksi – ja lässähtävät lopulta rotin oikeaoppiseen, rieskamaiseen muotoon.

Vaikuttaa siltä, että joka toisella myyjällä on oma äänentoistojärjestelmänsä, joka pumppaa juhlakansalle löysää reggaeta, vilkasta salsaa tai askellusta pyörittävää ndomboloa. Kaikkea tulee, ja kovaa!

Hulinassa on vaikea kuvitella, miltä paikka näytti 35 vuotta sitten, kun festivaali syntyi. Suurin osa nykyisestä kojuviidakosta oli unohdettua hiekkatannerta.

Tarina alkaa Atlantin takaa Surinamesta. Se on yksi LCatinalaisen Amerikan pienimpiä valtioita Brasilian ja Guyanan naapurissa. Aiemmin Suriname oli Hollannin siirtomaa. Kun maa vuonna 1975 itsenäistyi, asukkaat saivat päättää, jäävätkö Surinameen vai lähtevätkö Hollantiin. Kolmasosa väestöstä muutti Hollantiin, ja monet asettuivat Biljmerin lähiöön. Harvalla siirtolaisella oli varaa lähteä kesälomareissuille. Kesäpäivien kunniaksi ryhmä surinamelaisia järjesti pienen jalkapalloturnauksen ja pystytti pelikentän laidalle muutaman ruokakojun.

Seuraavana vuonna kojuja oli jo enemmän, ja vuosi vuodelta
tapahtuma kasvoi. Nyt Kwakoe on Euroopan suurin siirtolaisten festivaali.

Curaçao pitää yhtä

Heinäkuun alussa rekat tuovat Bijlmerin lähiön joutomaalle
80 metallikonttia. Arkipäivisin kojunpitäjät säilyttävät niissä
kalusteitaan. Lauantaiaamuisin konteista kaivetaan myyntitiskit, jääkaapit ja jakkarat. Kwakoe kestää keskikesän kahdeksan kuuminta viikonloppua.

Pitkätukkainen Pierre nojailee kavereidensa kanssa harmaaseen konttiin ja katsoo pistävästi suoraan silmiin.

– Me emme pidä tästä festivaalista, Pierre sanoo topakasti ja
pitää pienen paussin.

– Me RAKASTAMME tätä festivaalia, hän huutaa ja porukka
hörähtää kähisevään nauruun.

Appie, Kasta Blond ja Jah haluavat heittää ensikertalaisen kävijän kanssa ylävitoset. Toisessa kourassa jokaisella on oluttölkki.

Nelikymppiset miehet ovat kotoisin Curaçaolta. Se on Hollannin hallinnoima korallisaari Karibianmerellä. Pierren porukka on kuitenkin asunut Hollannissa koko aikuisikänsä.

– Meille Kwakoe on kuin olohuone. Me tulemme tänne joka viikonloppu turisemaan kavereiden kanssa, juomaan olutta ja katselemaan naisia, rastapäinen Appie selostaa.

Jah lisää, että Curaçaon porukka pitää yhtä vuosien Hollannissa asumisen jälkeenkin.

– Me ostamme kyllä oluen surinamelaisilta mutta hengaamme vanhojen tuttujen kanssa.

Ensi kertaa Afrikassa

Samaan aikaan tanssiteltassa tunnelma hiestyy. Kattoon on solmittu riippumattoja, mutta ne ovat pelkkiä koristeita. Tänne ei ole tultu makailemaan.

Nichelle Triebel, 10, pitää keskittyneesti kiinni isästään ja keikuttaa lantiotaan salsan tahdissa. Aikoinaan Surinamesta muuttanut Hedwish Triebel on opettanut tyttärensä tanssimaan.

– Me käymme joka vuosi Kwakoessa syömässä kanankoipea ja tanssimassa, Hedwish sanoo ja ojentaa taskustaan tyttärelle viikatun kangasnenäliinan. Kumpikin pyyhkii sillä hiestyneen otsansa ja jatkaa taas. DJ vaihtaa rytmin merengueksi, ja Nichelle hymyilee.

Hollantiin on muuttanut paljon väkeä muualta, eikä Kwakoekaan ole enää surinamelaisten sisäpiirijuttu. Mukaan ovat lyöttäytyneet etenkin karibialaiset ja länsiafrikkalaiset. Mutta jostain syystä tapahtuma on pysynyt mustan väestön juhlana. Kojuilla ei näy turkkilaisia eikä marokkolaisia, vaikka heitä asuu Amsterdamissa paljon. Ihme kyllä myös valkoiset hollantilaiset ja turistit ovat muualla.

Syitä voi olla monta. Bijlmerin lähiöllä oli etenkin 1980-luvulla huono maine. Harva on käynyt siellä kertaakaan. Ehkä kannattaisi.

Laura Kralt on asunut ikänsä Amsterdamissa mutta kuuli Kwakoesta ensi kerran vasta viikko sitten. Lauran ystävä Linda Asamaah on kotoisin Ghanasta ja naimisissa nigerialaisen miehen kanssa. Lindalle Kwakoe on kesän ehdoton kohokohta.
Nyt Laura ja Linda istuvat muovituoleilla vihreällä terassilla. Lindan parikuinen vauva on saanut lounaansa, ja naiset juttelevat Afrikasta.

– En ole koskaan ollut siellä, mutta haluaisin päästä käymään, Laura kertoo.

Sitten hän pirauttaa siskolleen.

– Sanoin, että tämä festari on kuin pieni matka Afrikkaan. Tulen huomenna uudelleen ja tuon siskon mukana!

Samalla terassilla istuva Brandon Christian on niin ikään
ensimmäistä kertaa Kwakoessa. Prässättyyn pukuun pukeutunut Brandon on nigerialainen mutta asuu Italiassa. Hän tuli Hollantiin varta vasten festivaalin takia.

– Padovassa moni puhuu tästä. Halusin tulla katsomaan, ja ihan kuin kotiin pääsisi, mies naurahtaa ja naukkaa kaipaamaansa,
aitoa nigerialaisen panimon Star-olutta.

Pöydällä folionyytissä höyryää maissia ja tummanvioletin perunan näköisiä juureksia.

– Me sanomme niitä Afrikan päärynöiksi. Etkö ole muka ennen nähnyt?

Futista ja abortinvastustusta

Brandon ei suinkaan ole ainoa ulkomailta asti festareille tullut. Monet surinamelaiset ajoittavat Hollannin-lomansa festivaaliviikoille. Ja ulkomailta tulee myös kymmenittäin jalkapalloilijoita.

Ruokakojun takana on Kwakoen hermokeskus ja pyhin paikka: valtava jalkapallokenttä. Kwakoe syntyi aikoinaan jalkapallon ympärille, ja edelleen pelit ovat monelle juhlien tärkein asia.

– Mehän syömme joka päivä afrikkalaista ruokaa kotona.

Parasta täällä on tietenkin futis, kentän laidalla vahtaavat teinipojat kertovat.

Tässä turnauksessa jokaisella joukkueella on kaksi kotimaata: synnyinmaa ja asuinmaa. Nyt kentällä ovat Hollannin ugandalaiset ja senegalilaiset, mutta vahvimmilla on toistaiseksi Espanjassa asuvien ghanalaisten joukkue.

Alie Verhoeff ei sen sijaan jalkapallosta välitä. Viisikymppinen nainen heräsi aamulla pienessä Hasseltin kylässä, pakkasi autonsa ja hurautti Amsterdamin laidalle. Alie rakensi pienen katoksen ja asetti pöydälle muovisia mutta erittäin aidon näköisiä ihmissikiöiden malleja.

Harras kristitty Alie vastustaa abortteja ja uskoo, että tämä festari on oiva paikka saada sanaa leviämään.

– Kun katson ympärilleni, ihmettelen, onko tämä todella
minun kotimaani!

Alien kylässä ei ole lainkaan ulkomaalaisia. Kulttuurien ja kansallisuuksien keskellä Alie muotoilee sanansa varovasti. Hän ei halua loukata ketään.

– Täällä näkee, että moni juo, juhlii ja pitää hauskaa koko viikonlopun. Sen tuloksena nuoretkin tytöt saattavat tulla raskaaksi.

Alie haluaa kannustaa epävarmoja naisia synnyttämään ja mieluummin vaikka antamaan lapsensa adoptoitavaksi kuin abortoimaan.

– Omat naapurini tuskin ymmärtävät tällaisia juhlia, mutta minusta täällä on oikein viihtyisää!

Illalla ei saa seistä

Aurinko alkaa laskea, ja värivalot syttyvät. Kylmälaareista nostellaan Heinekeniä, ja musiikin volyymi kääntyy, jos mahdollista, vielä lujemmalle.

Reggaeton-teltassa porukka bailaa täysillä. Lastenhoitajaksi opiskeleva Humaina Talloway, 27, on jo hiessä. Nuoruutensa balettikoulussa viettänyt nainen antautuu latinalaiselle rytmille ja heiluttaa ohikulkijoille.

– Tulkaa mukaan sieltä!

Lähde juhlimaan!

Amsterdamin Kwakoe-festivaali Bijlmerin lähiössä 2.7.–28.8.2011 joka viikonloppu klo 12–24. Ei pääsymaksua. Parasta on majoittua Amsterdamin keskustaan, koska lähiössä ei ole hotelleja. Matkusta Amsterdamin päärautatieasemalta metrolla 54 Biljmerin asemalle. Paras meno alkaa viiden maissa.