Kaipaatko Karibialle? Tekeekö mielesi Afrikkaan, mutta rahat eivät riitä? Varaa kesäreissu Amsterdamiin. Lähiöfestari Kwakoessa ovat pääosassa kaukaa saapuneet siirtolaiset.

Kuvat Katja Tähjä

Puolikas metallitynnyri on saanut uuden elämän grillinä. Nyt
se tupruttaa sankasti savua, kun hiilten päällä grillaantuu parikymmentä kanankoipea.

Mustapipoinen kokki Sjenke suhauttaa oluttölkillisen auki ja lorauttaa anteliaalla ranneliikkeellä kanoille maustetta.

– Näin me teemme kotona Surinamessa, hän selostaa.
Olemme saapuneet Amsterdamin kaakkoisosaan, Bijlmerin lähiöön ja sen jokakesäisille Kwakoe-festivaaleille.

Kwakoe on Surinamen kieltä ja tarkoittaa keskiviikkoa sekä
vapautettuja orjia.

Vaikka Keski-Euroopassa ollaankin, näiden juhlien pääroolissa ovat kaukaa Karibialta, Latinalaisesta Amerikasta ja Afrikasta Hollantiin saapuneet siirtolaiset. Mutta kaikki ovat tervetulleita, eikä pääsylippuja tarvita.

– Tervetuloa, sanoo kokki Sjenkekin.

Juustopäät vähemmistössä

Näky on vaikuttava. Kymmenet ja kymmenet ruokakojut levittäytyvät hiekkakentällä silmänkantamattomiin. Siellä täällä on isompia tanssialueita ja biletelttoja. Moni on naulannut tiskinsä raakalaudasta ja maalannut mainoskyltin itse. Kaikkialla näkyy käsityö.

Suurissa lasitölkeissä on marinoituja hedelmiä, joille ei löydy suomalaista nimeä. Paidaton mies kilistää kelloa ja työntää raskaasti liikkuvaa, kolisevaa puukärryä. Hän mainostaa tehneensä värikkäät mehut itse. Kahdella eurolla saisi ison mukillisen inkivääri-, tamarindi- tai ananasjuomaa.

Monella vastaantulijalla on rastat, simpukoista ja helmistä tehtyjä koruja tai muuta kaukaisesta kotimaasta muistuttavaa. Naisilla näkyy kiiltävistä tärkätyistä kankaista solmittuja päähineitä – tai pöyheäksi tupeerattu afro. T-paidassa lukee One happy island – Aruba, Surfing Malibu ja tai pelkkä Jamaica. Näkyypä väentungoksessa punakoita hollantilaisiakin. Näissä piireissä heitä kutsutaan lempeästi juustopäiksi.

Aurinko kuumottaa, ja maasta nousee pölyä, joka sekoittuu grillien savuun ja käristyvän lihan ja mausteisten kastikkeiden tuoksuun. Huivipäiset muorit vaivaavat hartiavoimin roti-leipätaikinaa. Taikinankappaleet päätyvät tirisevän kuumalle levylle, jossa ne paisuvat palloiksi – ja lässähtävät lopulta rotin oikeaoppiseen, rieskamaiseen muotoon.

Vaikuttaa siltä, että joka toisella myyjällä on oma äänentoistojärjestelmänsä, joka pumppaa juhlakansalle löysää reggaeta, vilkasta salsaa tai askellusta pyörittävää ndomboloa. Kaikkea tulee, ja kovaa!

Hulinassa on vaikea kuvitella, miltä paikka näytti 35 vuotta sitten, kun festivaali syntyi. Suurin osa nykyisestä kojuviidakosta oli unohdettua hiekkatannerta.

Tarina alkaa Atlantin takaa Surinamesta. Se on yksi LCatinalaisen Amerikan pienimpiä valtioita Brasilian ja Guyanan naapurissa. Aiemmin Suriname oli Hollannin siirtomaa. Kun maa vuonna 1975 itsenäistyi, asukkaat saivat päättää, jäävätkö Surinameen vai lähtevätkö Hollantiin. Kolmasosa väestöstä muutti Hollantiin, ja monet asettuivat Biljmerin lähiöön. Harvalla siirtolaisella oli varaa lähteä kesälomareissuille. Kesäpäivien kunniaksi ryhmä surinamelaisia järjesti pienen jalkapalloturnauksen ja pystytti pelikentän laidalle muutaman ruokakojun.

Seuraavana vuonna kojuja oli jo enemmän, ja vuosi vuodelta
tapahtuma kasvoi. Nyt Kwakoe on Euroopan suurin siirtolaisten festivaali.

Curaçao pitää yhtä

Heinäkuun alussa rekat tuovat Bijlmerin lähiön joutomaalle
80 metallikonttia. Arkipäivisin kojunpitäjät säilyttävät niissä
kalusteitaan. Lauantaiaamuisin konteista kaivetaan myyntitiskit, jääkaapit ja jakkarat. Kwakoe kestää keskikesän kahdeksan kuuminta viikonloppua.

Pitkätukkainen Pierre nojailee kavereidensa kanssa harmaaseen konttiin ja katsoo pistävästi suoraan silmiin.

– Me emme pidä tästä festivaalista, Pierre sanoo topakasti ja
pitää pienen paussin.

– Me RAKASTAMME tätä festivaalia, hän huutaa ja porukka
hörähtää kähisevään nauruun.

Appie, Kasta Blond ja Jah haluavat heittää ensikertalaisen kävijän kanssa ylävitoset. Toisessa kourassa jokaisella on oluttölkki.

Nelikymppiset miehet ovat kotoisin Curaçaolta. Se on Hollannin hallinnoima korallisaari Karibianmerellä. Pierren porukka on kuitenkin asunut Hollannissa koko aikuisikänsä.

– Meille Kwakoe on kuin olohuone. Me tulemme tänne joka viikonloppu turisemaan kavereiden kanssa, juomaan olutta ja katselemaan naisia, rastapäinen Appie selostaa.

Jah lisää, että Curaçaon porukka pitää yhtä vuosien Hollannissa asumisen jälkeenkin.

– Me ostamme kyllä oluen surinamelaisilta mutta hengaamme vanhojen tuttujen kanssa.

Ensi kertaa Afrikassa

Samaan aikaan tanssiteltassa tunnelma hiestyy. Kattoon on solmittu riippumattoja, mutta ne ovat pelkkiä koristeita. Tänne ei ole tultu makailemaan.

Nichelle Triebel, 10, pitää keskittyneesti kiinni isästään ja keikuttaa lantiotaan salsan tahdissa. Aikoinaan Surinamesta muuttanut Hedwish Triebel on opettanut tyttärensä tanssimaan.

– Me käymme joka vuosi Kwakoessa syömässä kanankoipea ja tanssimassa, Hedwish sanoo ja ojentaa taskustaan tyttärelle viikatun kangasnenäliinan. Kumpikin pyyhkii sillä hiestyneen otsansa ja jatkaa taas. DJ vaihtaa rytmin merengueksi, ja Nichelle hymyilee.

Hollantiin on muuttanut paljon väkeä muualta, eikä Kwakoekaan ole enää surinamelaisten sisäpiirijuttu. Mukaan ovat lyöttäytyneet etenkin karibialaiset ja länsiafrikkalaiset. Mutta jostain syystä tapahtuma on pysynyt mustan väestön juhlana. Kojuilla ei näy turkkilaisia eikä marokkolaisia, vaikka heitä asuu Amsterdamissa paljon. Ihme kyllä myös valkoiset hollantilaiset ja turistit ovat muualla.

Syitä voi olla monta. Bijlmerin lähiöllä oli etenkin 1980-luvulla huono maine. Harva on käynyt siellä kertaakaan. Ehkä kannattaisi.

Laura Kralt on asunut ikänsä Amsterdamissa mutta kuuli Kwakoesta ensi kerran vasta viikko sitten. Lauran ystävä Linda Asamaah on kotoisin Ghanasta ja naimisissa nigerialaisen miehen kanssa. Lindalle Kwakoe on kesän ehdoton kohokohta.
Nyt Laura ja Linda istuvat muovituoleilla vihreällä terassilla. Lindan parikuinen vauva on saanut lounaansa, ja naiset juttelevat Afrikasta.

– En ole koskaan ollut siellä, mutta haluaisin päästä käymään, Laura kertoo.

Sitten hän pirauttaa siskolleen.

– Sanoin, että tämä festari on kuin pieni matka Afrikkaan. Tulen huomenna uudelleen ja tuon siskon mukana!

Samalla terassilla istuva Brandon Christian on niin ikään
ensimmäistä kertaa Kwakoessa. Prässättyyn pukuun pukeutunut Brandon on nigerialainen mutta asuu Italiassa. Hän tuli Hollantiin varta vasten festivaalin takia.

– Padovassa moni puhuu tästä. Halusin tulla katsomaan, ja ihan kuin kotiin pääsisi, mies naurahtaa ja naukkaa kaipaamaansa,
aitoa nigerialaisen panimon Star-olutta.

Pöydällä folionyytissä höyryää maissia ja tummanvioletin perunan näköisiä juureksia.

– Me sanomme niitä Afrikan päärynöiksi. Etkö ole muka ennen nähnyt?

Futista ja abortinvastustusta

Brandon ei suinkaan ole ainoa ulkomailta asti festareille tullut. Monet surinamelaiset ajoittavat Hollannin-lomansa festivaaliviikoille. Ja ulkomailta tulee myös kymmenittäin jalkapalloilijoita.

Ruokakojun takana on Kwakoen hermokeskus ja pyhin paikka: valtava jalkapallokenttä. Kwakoe syntyi aikoinaan jalkapallon ympärille, ja edelleen pelit ovat monelle juhlien tärkein asia.

– Mehän syömme joka päivä afrikkalaista ruokaa kotona.

Parasta täällä on tietenkin futis, kentän laidalla vahtaavat teinipojat kertovat.

Tässä turnauksessa jokaisella joukkueella on kaksi kotimaata: synnyinmaa ja asuinmaa. Nyt kentällä ovat Hollannin ugandalaiset ja senegalilaiset, mutta vahvimmilla on toistaiseksi Espanjassa asuvien ghanalaisten joukkue.

Alie Verhoeff ei sen sijaan jalkapallosta välitä. Viisikymppinen nainen heräsi aamulla pienessä Hasseltin kylässä, pakkasi autonsa ja hurautti Amsterdamin laidalle. Alie rakensi pienen katoksen ja asetti pöydälle muovisia mutta erittäin aidon näköisiä ihmissikiöiden malleja.

Harras kristitty Alie vastustaa abortteja ja uskoo, että tämä festari on oiva paikka saada sanaa leviämään.

– Kun katson ympärilleni, ihmettelen, onko tämä todella
minun kotimaani!

Alien kylässä ei ole lainkaan ulkomaalaisia. Kulttuurien ja kansallisuuksien keskellä Alie muotoilee sanansa varovasti. Hän ei halua loukata ketään.

– Täällä näkee, että moni juo, juhlii ja pitää hauskaa koko viikonlopun. Sen tuloksena nuoretkin tytöt saattavat tulla raskaaksi.

Alie haluaa kannustaa epävarmoja naisia synnyttämään ja mieluummin vaikka antamaan lapsensa adoptoitavaksi kuin abortoimaan.

– Omat naapurini tuskin ymmärtävät tällaisia juhlia, mutta minusta täällä on oikein viihtyisää!

Illalla ei saa seistä

Aurinko alkaa laskea, ja värivalot syttyvät. Kylmälaareista nostellaan Heinekeniä, ja musiikin volyymi kääntyy, jos mahdollista, vielä lujemmalle.

Reggaeton-teltassa porukka bailaa täysillä. Lastenhoitajaksi opiskeleva Humaina Talloway, 27, on jo hiessä. Nuoruutensa balettikoulussa viettänyt nainen antautuu latinalaiselle rytmille ja heiluttaa ohikulkijoille.

– Tulkaa mukaan sieltä!

Lähde juhlimaan!

Amsterdamin Kwakoe-festivaali Bijlmerin lähiössä 2.7.–28.8.2011 joka viikonloppu klo 12–24. Ei pääsymaksua. Parasta on majoittua Amsterdamin keskustaan, koska lähiössä ei ole hotelleja. Matkusta Amsterdamin päärautatieasemalta metrolla 54 Biljmerin asemalle. Paras meno alkaa viiden maissa.

Vielä 10 vuotta sitten Islanti kärvisteli surkeassa jamassa, nyt maa on kaikkien huulilla.  Islannin presidentin puoliso Eliza Reid vinkkaa, millaisin keinoin Suomikin nostetaan maailmankartalle.

Islannin presidentti puolisoineen on vierailulla Suomessa. Sillä välin kun presidentti Guðni Thorlacius Jóhannesson keskusteli Suomen ja Islannin välisistä suhteista, Islannin matkailun suurlähettilääksi nimitettyllä presidentin puolisolla Eliza Reidillä oli aikaa puhua Islannin matkailusta. 

Me Naiset käytti tilaisuuden hyväkseen ja selvitti, mitä opittavaa Suomella voisi olla Islannilta. Pieni pohjoinen maa onnistui nimittäin nousemaan jaloilleen kaikkean aikojen lamasta muun muassa brändäämällä maansa uudelleen.

Nyt korvat höröllä siellä Arkadianmäellä, sillä näillä vinkeillä Suomesta tehdään maailman napa. Suomi nousuun!

1. Islannin presidenttikin sen tietää: Suomi on maailman turvallisin maa

– Aviomieheni on sanonut, että Suomi on maailman turvallisin maa. Älkää aliarvioiko Suomen turvallisuutta ja rauhallisuutta, sillä maailmalla turvalliset ja rauhalliset matkakohteet ovat maailmalla in. Aina kun käyn Yhdysvalloissa puhumassa Islannista matkakohteena, muistan painottaa, kuinka rauhallinen maa on kyseessä, Kanadassa kasvanut Reid muistuttaa. 

Eliza Reidin kaulaa koristaa näyttävä kaulakoru, joka on islantilaista designia. Pöydällä oleva laukku on erityinen kalannahalla koristeltu käsilaukku. Tulisikohan suomalaisista oravannahkalaukuista hitti maailmalla? Kuva: Susanna Koivisto 

2. Suomessa on muitakin paikkoja kuin Helsinki ja Rovaniemi

Suomessa kaksi ylivoimaisesti houkuttelevinta matkakohdetta ovat Helsinki ja Rovaniemi, näihin kahteen panostetaan. Suomi on kuitenkin niin paljon muutakin! Islannissa on panostettu siihen, että matkailijoita tulisi tasaisesti ympäri maata. Islanti on jaettu seitsemään alueeseen, joista jokaista markkinoidaan turisteille. Reid itse on suuntaamassa seuraavaksi Turkuun Suomen-vierailullaan. 

3. Panostakaa englannin kieleen ja olkaa pirun hyviä futiksessa 

– Suomessa puhutaan todella hyvää englantia, ja sillä on iso merkitys turismille, Reid sanoo.

Myös Islannissa puhutana hyvää englantia – ja sen lisäksi siellä ollaan aika kovia jalkapallossa. Islanti ottaa kaiken irti osallistumisestaan maailmanmestaruuskisoihin ja kutsuu myös muita maita kannattamaan #TeamIcelandia. 

4. Älkää ottako kaikkea niin vakavasti 

Suomalaiset voisivat ottaa mallia Islannin mainoskampanjoista. Esimerkiksi Islannin design-viikkoja mainostetaan maailman suurimpana design-festivaalina maailmassa – ja loppuun toki lisätään, että asukaslukuun suhteutettuna. 

– Huumori on yksi islantilaisten vahvuuksista, Reid kertoo. 

5. Panostakaa kestäviin arvoihin

Islanti on ottanut omiksi matkailuarvoikseen kestävyyden, suvaitsevaisuuden, ystävällisyyden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja luonnon kunnioittamisen. Islantilaisten tavoitteena on, että turismista olisi hyötyä sekä islantilaisille että vierailijoille. Islanti on myös lanseerannut sitoumuksen, jonka hyväksymällä matkailijat lupaavat mm. olla pissaamatta luontoon. 

6. Suomi on jo oikeastaan aika ihana! 

–  Rakastan suomalaista designia. Viime matkallani Suomeen ostin mekon Marimekolta ja pidän siitä todella. Eilen kävin Suomen Design-museossa yhdessä Jenni Haukion kanssa, kertoo Reid rakkaudestaan Suomeen. 

Promote Icelandin Inga Hlín Pálsdóttir kauhistelee kysymystä, mitä Suomen tulisi tehdä eri tavalla. 

– Ei yhtään mitään! Me ihailemme Suomea valtavasti ja kun aloimme itse panostaa turismiin Islannissa, haimme inspiraatiota Rovaniemestä. 

Mummo

6 neuvoa, joiden avulla Suomesta tehdään maailman suosituin maa – Islannin ykkösnainen vinkkaa

Suomi on todella ihana maa hyvä paikka asua.Meille Espoo on koti jossa viihtyy ja harrastusmahdollisuuksia löytyy.Sekä rantoja kesäpäivien viettämiseen.Nyt on saatu viellä kaupunkipyörät jonka saa vuokrattua pienellä korvaMummouksella.Näin pääsee tutustumaan laajemmalti nähtävyyksiin myös Helsingin puolella.Yksi asia täällä Espoossa on huolestuttavaa kun lenkkeillään paljon Roskaaminen.Meillä on kyllä roskapönttöjä joka puolella asianmukaisesti.Siitä ei ole kyse vaan ollaan huomattu lastenen ja...
Lue kommentti

F1-toimittaja Mervi Kallio on aina valmis vielä yhteen äkkilähtöön.

To travel is to live lukee F1-toimittaja Mervi Kallion, 40, käsikorussa, eikä suotta. F1-toimittajalle kertyy vuodessa lähes 200 matkapäivää. Aikaisemmin lentoemäntänä työskennelleelle Merville matkustaminen on elämäntapa, ja hän rakastaa erityisesti ex tempore -lähtöjä.

Lentoemäntäaikoihin Mervi saattoi päättää usein illalla puhelimessa ystävänsä kanssa ottaa seuraavaksi päiväksi lennot Tukholmaan tai Lontooseen. Äkkilähtöjä edesauttoivat edulliset henkilökuntahinnat.

– Ehkä älyttömin mielijohde oli lähtö Bostoniin. Meillä oli vain kolme päivää aikaa, joista kaksi ehdimme olla paikan päällä. Kroppani reagoi lentoihin ja aikaeroon vahvasti. Olin aivan täynnä nestettä, ja perillä toivuimme aikaerosta lähinnä hotellissa makoillen.

Puoliso, jonka kanssa Mervi on ollut yhdessä 26 vuotta, tykkäisi suunnitella ja lyödä lomakohteita lukkoon hyvissä ajoin. Yhteisten vuosien aikana lomia on tehty molempien toiveiden mukaan.

– Kynnys nopeisiin lähtöihin saattaa olla minulla matalampi, koska matkustan työkseni. Lähteminen on helppoa, sillä meillä ei ole lapsia. Toisaalta viihdyn myös kotona, ja minulle riittää usein tietoisuus siitä, että voisin lähteä, jos haluaisin. Se tuo elämään vapauden tunteen.

”Pidän aina matkalaukussa työmatkoilla kuminauhoja, joilla voin jumpata hotellihuoneessa.”

Mervi on matkustanut 72 maassa. Aina kun mahdollista, hän valitsee hotellin, jossa on kuntosali tai lähellä tenniskentät. Mervi käy lomillaan myös usein katsomassa tennistä. Lontoossa Wimbledonin ja Yhdysvalloissa US Open -turnaukset ovat tulleet tutuiksi paikan päällä.

– Pidän aina matkalaukussa työmatkoilla kuminauhoja, joilla voin jumpata hotellihuoneessa, Mervi kertoo.

Ulkomaille Mervi reissaa yleensä joko miehensä tai kavereiden kanssa. Yksin hän matkustaa vapaalla ainoastaan Lappiin hiihtämään. Kaamoksen aikaan Levillä päivä on lyhyt.

– Tykkään käydä Lapissa tammikuussa, kun on ihan pimeää. Valon vähäisyys tuo rauhan. Siitä tulee automaattisesti fiilis, että ei ole kiire mihinkään.

TÄRKEINTÄ ON TUNNELMA

F1-toimittajan työssään Mervi on nähnyt jetset-juhlia maailmantähtien veneillä Monacossa. Yksityisessä, lentokoneita vuokraavassa yrityksessä, Mervi toimi lentoemäntänä valtionpäämiehille ja yritysjohtajille ja päätyi näkemään myös Siperian pieniä kyliä.

Joihinkin työkaupunkeihin hän palaa lomillaan uudelleen, esimerkiksi ikisuosikkeihinsa New Yorkiin ja Chicagoon.

– Chicago, Tuulten kaupunki, tuntuu rennolta, mutta hallittavalta. New Yorkin voi kokea aina eri tavalla. Minulle tärkeintä ei ole kaupungissa jokin yksittäinen nähtävyys tai säätila, vaan se, mikä fiilis paikasta jää. Vähän sama kuin ihmisten kanssa: et muista tarkalleen, mitä he ovat sanoneet, mutta muistat sen, millainen fiilis heistä jää.

Mervi haluaa aistia lomillaan mahdollisimman paljon myös paikallista elämää, kunhan hotelli ja urheilumahdollisuudet ovat kunnossa.

– Turistinähtävyyksiin joutuu aika usein pettymään. Olin esimerkiksi pitkään odottanut pääseväni Niagaran putouksille, mutta paikka olikin luonnonmonumentin sijaan kuin sirkus ja täynnä hotelleja ja ravintoloita. Olin myös kuullut paljon hyvää Montrealista, mutta minua se ei sykähdyttänyt.

Mervi toivoo, että voisi vielä palata Sydneyyn tai Melbourneen, joissa hän lomaili tänä talvena ennen F1-koitosta viikon.

– On oikeastaan hassuakin, että päädyin vasta nyt ensimmäistä kertaa lomalle Australiaan. Rakastuin leppoisaan fiilikseen ja ihmisiin, jotka ovat suunnattoman rentoja ja aidompia kuin vaikka amerikkalaiset.

Myös Merviä moni kaveri kuvailee helpoksi tyypiksi ja yllättyy, kun tämä saattaa olla matkakaverina tarvittaessa vaativa. Mervi arvostaa lomillaan hotelleja, joissa on kauniita yksityiskohtia ja hyvä aamiainen.

– Rakastan syödä pitkään aamiaista, juoda kahvia ja vain istua aamiaishuoneessa lukemassa paikallisia lehtiä. Satsaan hyviin hotelleihin, ja joku kaveri onkin nimittänyt minua sen takia kermaperseeksi. Entisenä asiakaspalvelijana aistin nopeasti, jos vaikka hotellihenkilökunta ei ole aidosti kiinnostunut asiakkaasta.

Seuraavan kerran Mervi reissaa pidemmälle lomamatkalle elokuussa, kun F1-sirkus jää tauolle. Kohde ei ole vielä tiedossa.

– Ennen halusin lomalla aina mahdollisimman kauas. Nykyään tykkään lomailla kesäisin Euroopassa. Santorini ja Capri ovat toivelistallani.

Mervi vinkkaa upeimmat lenkkimaisemat

  1. Monacon rannoilla, reitti Fonvielleen. Kaunein paikka, jossa olen lenkkeillyt. Siellä juostessa mietin aina, että tänne haluan vielä joskus lomalle.
  2. Central Parkissa lenkkeillessä tunnen olevani aina kuin elokuvassa. Lensin sinne usein lentoemäntänä ja ihmettelin joka kerta, että eilen olin Helsingissä ja nyt täällä juoksemassa.
  3. Madeiran levada-polkujen varrella avautuvat upeat maisemat myös paikallisiin kyliin.

40-vuotias urheilutoimittaja, joka kiertää MTV Sportin formulatoimittajana.

Työskennellyt 17 vuotta lentoemäntänä ja opiskellut työn ohella urheilujournalistiikkaa.

Asuu puolisonsa kanssa Helsingissä.