Makumatka Ranskan Alsaceen palkitsee viinin ystävän, sillä tarjolla on laatujuomaa ilman hienostelua ja usein vielä luomuna!

Alsacen viinitie kiemurtelee 170 kilometriä kylien, kaupunkien ja viinitarhojen lomassa. Värikkäät puuristikkotalot ovat kuin Grimmin saduista. Piippujen päällä kököttää isoa risukasaa muistuttavia haikaranpesiä. Talojen edustojen ja ikkunalautojen tekokukat ja pienoispatsaat kertovat asukkaiden rakkaudesta koristeluun. Rakennukset ovat hyvässä kunnossa, kadut roskattomia ja köynnösrivistöt viivasuoria.

Kylissä kapeat kujat johtavat viinitaloihin ja degustation-kyltit kutsuvat maistiaisiin. Ranskan ja Saksan rajaseudulla kun ollaan, ulkomaalaisiin on totuttu eikä yhteisen kielen puute aiheuta ongelmia. Ystävällisyydestään tunnetut Alsacen asukkaat puhuvat yleensä ranskan lisäksi ainakin saksaa ja jonkin verran englantia.

Herkkusuiden unelma

Kanavien halkoma Colmarin kaupunki sijaitsee viinitien puolivälissä. Kulinaristien toivekohteessa kahvilat, ravintolat ja herkkukaupat ovat toinen toistaan houkuttelevampia. Perinneherkut, savuliha, makkarat, hapankaali ja etanat, ovat raskasta syötävää, mutta moderniakin sapuskaa löytyy sushista alkaen. Ruoka on ranskalaista laatua, annokset saksalaisen isoja.

Kolmea alueen erikoisuutta kannattaa ainakin maistaa: manteleilla ja rusinoilla maustettua kugelhopf-kakkua, kermaista sipuli-pekonipizzaa eli flammekuechea ja münster-juustoa. Juuston kanssa on ehdottomasti otettava lasillinen mausteista gewürztraminer-viiniä.

Jos olet liikkeellä keväällä, törmäät takuulla parsaan. Alsacessa ollaan pakkomielteisen tarkkoja sen tuoreudesta. Emäntä ei kelpuuta kattilaansa tankoja, joiden poimimisesta on kulunut enemmän kuin muutama tunti. Siksi parsat haetaan usein viljelijältä, joka kokkaajan onneksi kuorii tangot valmiiksi. Niin, ja Alsacessa parsa on valkoista.

Ei tarvitse sylkeä

Viinitiloilla järjestettävä maistelu on mukavaa puuhaa. Yleensä maistettavaksi saa 5–7 viiniä, jotka omistaja esittelee. Hän pyörittelee juomaa lasissa, nuuhkaisee, siemaisee, purskuttaa ja sylkee lopuksi suullisen pois. Asiakkaan ei tarvitse sylkeä.
Lomakkeeseen raapustetaan, montako pulloa halutaan ostaa. Laatikkotolkulla viiniä ei tarvitse hankkia, vaan mukaan voi ostaa vaikka yhden puollon. Hinnat ovat selkeästi esillä. Halvimmillaan pullon saa viidellä eurolla, kahdeksalla eurolla irtoaa jo hyvää luomuviiniä, ja taivaalliseen makuluokkaan pääsee 14 eurolla.

”Luomu oli vasta alkua”

Lannalla täytetyn sarven hautaaminen maahan ja raekuurosta säikähtäneiden köynnösten rauhoittelu kamomillahauteella eivät kuulosta järkevältä puuhalta. Isältään viinitilan perinyt André Ostertag oli myös epäileväinen, mutta halusi silti kokeilla biodynaamista viljelyä. Hän viljeli yhtä palstaa biodynaamisesti, ja se kasvoi niin paljon paremmin kuin luomuviljelty palsta, ettei mies uskonut silmiään.

Ostertag aloitti biodynaamisen viljelyn 1997 ja on siitä lähtien noudattanut kuun ja muiden taivaankappaleiden liikkeisiin perustuvaa viljelykalenteria, lannoittanut maata kompostilla ja nokkosvedellä sekä vahvistanut köynnösten vastustuskykyä homeopaattisia lääkkeitä muistuttavilla ruiskutteilla.

– Kuulostaa hullulta, mutta toimii.

Ostertagin valkoviinit tuovat vuosi vuodelta vahvemmin esiin kasvupaikkansa erityispiirteitä. Se on biodynamiikassa tavoitekin, sillä menetelmässä uskotaan köynnöksen siirtyvän kypsyyden kautta ylimpään, viisauden, vaiheeseen. Köynnösten viisastuessa Ostertagista on tullut Alsacen tunnetuin ja arvostetuin biodynaamisen viinin tekijä.

Biodynaaminen viljely

  • Vanha luonnonmukaisen viljelyn suuntaus, jossa ei käytetä keinotekoisia lannoitteita tai torjunta-aineita.
  • Pohjautuu ajattelutapaan, jonka mukaan maa on elollinen olio, joka hoidettuna ravitsee ihmisiä ja eläimiä. Kasvien uskotaan sitovan itseensä ympäröivää elinvoimaa niin avaruudesta kuin maaperästäkin.
  • Kasvien vastustuskykyä lisätään luonnonaineksista uutetuilla ruiskutteilla.
  • Viljelyssä noudatetaan rytmiä, joka perustuu maan liikkeisiin, vuodenaikojen vaihteluun, kuunkiertoon ja vuorokausirytmiin.
  • Maata hoidetaan kompostoinnin, viherlannoituksen ja vuoroviljelyn avulla.
  • Köynnökset istutetaan tiheään, jolloin ne kilpaillessaan kasvattavat syvät juuret.
  • Ympäristö halutaan jättää toiminnan jäljiltä vähintään yhtä hyvään kuntoon kuin se oli ennen viljelyä.