Jokainen muotibrändi tahtoo näyttää vihreältä, ja seasta pitäisi sitten löytää ne aidot vastuunkantajat. Ei ole välttämättä huono asia, että vastuullinen muoti vaatii ostajalta paljon, sanoo vaateasiantuntija Anniina Nurmi.

Instagram tuntuu tietävän, mitä syntinen sieluni kaipaa: sovellus markkinoi minulle nykyään vain vaatemerkkejä, jotka liputtavat vastuullisuutta ja ekologisuutta. Jo pelkkä tuotteiden selailu saa ajattelemaan, että olen hiukan parempi ihminen harkitessani kestävää merkkiä vastuuttomampien sijaan. 

Ei sillä, että tutuissa ketjuliikkeissäkään olisi puutetta ympäristötietoisuudesta. Merkki toisensa perään julistaa tekevänsä kaikkensa ympäristön ja vastuullisemman muodin puolesta. Kuluttaja voi tyytyväisenä jatkaa shoppailua kuten ennenkin. 

Vaikka eihän tilanne tietenkään niin mustavalkoinen ole. Vastuullisuudesta on tullut trendikästä, ja vaikka se on iloinen asia, se poikii samalla uusia haasteita. Yksi niistä on viherpesu, joka on monille vaatevalmistajille oikopolku parempaan maineeseen. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vastuullisuuden määritelmää ei saisi päästää lipsumaan, huomauttaa vaateteollisuuden asiantuntija Anniina Nurmi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Termi pitää sisällään sekä ekologisuuden että eettisyyden, hän sanoo. 

– Ekologisuudessa pitää huomioida koko tuotteen elinkaari: materiaalit, tuotanto, käyttö ja kierrätys. Eettiseltä kannalta on otettava huomioon ihmis- ja eläinoikeuksien toteutuminen. 

Nurmen mukaan toistaiseksi hyvin harva valmistaja täyttää kaikki nämä ehdot. Silti hänen mielestään on tärkeää, että kriteereistä pidetään kiinni. 

– Jos mikä tahansa tuote tai brändi saa käyttää termiä vastuullisuus, niin kohta se ei enää tarkoita mitään. Niin kuin nyt on vähän jo käynytkin. 

Viherpesun sijaan Nurmi toivoisi, että valmistajat kertoisivat tuotteidensa onnistumisista ja parannustarpeista rehellisesti.

Kuluttajan on epäselvissä tilanteissa myös hyvä vaatia lisää avoimuutta, jolloin paine vastuulliseen toimintaan on suurempi. Sen voi tehdä ottamalla yhteyttä suoraan vaatevalmistajiin ja jälleenmyyjiin.

Pallo on toistaiseksi meillä

Kuluttajan kannalta tilanne on työläs. Yksikään tuotemerkki ei myönnä suoraan toimivansa epäekologisesti tai polkevansa ihmisoikeuksia, ja ostajan tehtäväksi jää selvittää, onko brändin toiminta aidosti vastuullista. 

Ostajana tärkeintä olisi ainakin varmistaa tuotteen pitkä käyttöikä, työntekijöiden eettinen kohtelu sekä tietysti käytettyjen materiaalien ekologisuus. Materiaaleista ongelmallisimpia ovat suositut polyesteri ja puuvilla, joiden valmistus ja käyttö rasittaa ympäristöä ehdottomasti eniten. Esimerkiksi polyesteri valmistetaan maaöljystä, ja siitä irtoaa pesujen yhteydessä mikromuovia ympäristöön.

Näistä kahdesta materiaalista vaateteollisuuden pitäisi Nurmen mukaan päästä eroon pikimmiten. Parempia vaihtoehtoja tällä hetkellä ovat esimerkiksi kierrätyskuidut, luomuhamppu, lyoselli ja luomupuuvilla. 

– Toki luomupuuvillakaan ei ole ongelmaton, sillä se kuluttaa paljon vettä. Mutta sekin on askel oikeaan suuntaan, Nurmi sanoo. 

Hän näkee mahdollisuuksia myös esimerkiksi kehitteillä olevissa sellupohjaisissa kuiduissa. Moni tulevaisuuden toivoksi mainostettu uudismateriaali on kuitenkin olemassa vasta laboratorioissa, joten niiden saaminen massatuotantoon voi viedä vielä pitkään. 

Tuotannon eettisyydestä varmistuminen on kuluttajalle on työlästä, mutta muutamia suuntaa-antavia ohjeita Nurmi kertoo. 

Yksin tuotantomaasta ei voi vielä päätellä paljonkaan, mutta esimerkiksi suurin osa EU-maista on luokiteltu matalamman riskin tuotantomaiksi. Niissä yleisesti lainsäädäntö on tiukempaa ja todennäköisyys eettisempään toimintaan on suurempi. 

Toisaalta Nurmi muistuttaa, että missä tahansa voidaan valmistaa tuotteita sekä eettisesti että epäeettisesti. 

– Mitä avoimemmin ja tarkemmin brändi kertoo tuotannostaan, sen parempi, hän summaa. Lisätietoa voi lähteä hakemaan yrityksen nettisivujen kautta.

Olemassa on myös joitakin palveluja, jotka kokoavat näitä tietoja valmiiksi, mutta niiden Nurmi soisi kehittyvän vielä pidemmälle. 

– Kannattaa etsiä korulauseiden sijaan tarkkoja tietoja: kertooko brändi esimerkiksi käytetyn tehtaan työtekijöiden työajoista, palkoista tai oikeuksista? Sitoutuuko brändi maksamaan elämiseen riittävää palkkaa? Onko eettisyys todennettu jonkin ulkopuolisen tahon toimesta?

Ongelman ytimessä

Nurmi ei näe kuluttajalle aiheutuvaa vaivaa ainoastaan huonona asiana. Vaateteollisuuden perimmäinen ongelma nimittäin piilee kulutuskäyttäytymisessämme, joka taas ei korjaudu pelkillä tiukemmilla tuotantosäädöksillä. 

Sen sijaan, että vain käännämme valtavan kulutuksen ekologisesti kestävämpään suuntaan, olisi välttämätöntä pureutua käytöksemme syihin. 

– Tärkeintä olisi vähentää kuluttamista ylipäätään ja aina hankintoja tehdessä kyseenalaistaa, miten paljon oikeastaan tarvitsee ja miksi ostaa, Nurmi summaa. 

– Shoppailun ei tarvitsisikaan olla niin helppoa, mihin olemme viime vuosina tottuneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla