Me Naiset
|
Viivi Aaltovesi
Luontoon heitetyistä muovipulloista pystytään valmistamaan vaatteita. Kuva: Shutterstock
Luontoon heitetyistä muovipulloista pystytään valmistamaan vaatteita. Kuva: Shutterstock

Kaksi kolmasosaa vaatteen ympäristövaikutuksista syntyy kotona.

Nykyteknologia on ihmeellistä. Maailman merissä lilluvista hylätyistä kalaverkoista ja rannoille huuhtoutuvista muovipulloista pystytään valmistamaan kauniita ja kestäviä vaatteita.

Muovijätteestä tehtyjä vaatteita markkinoidaan usein ekologisuudella. Kankaan valmistus muodostaa kuitenkin vain pienen osan vaatteen ympäristövaikutuksista, ja pesussa kierrätysmuovistakin valmistetuista vaatteista irtoaa mikromuovia.

Ovatko muovipulloista valmistetut vaatteet siis lopulta sen ympäristöystävällisempiä kuin muutkaan pukineet? Kysymys on monimutkainen, mutta vastuullisuus- ja kiertotalousasiantuntija Satumaija Mäki Suomen tekstiili ja muoti ry:stä lupaa yrittää vastata. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Jos verrataan kierrätyspolyesteristä tehtyä vaatetta ja neitseellisestä polyesteristä tehtyä vaatetta, kyllä kierrätyspolyesterin valmistukseen on kulunut vähemmän energiaa ja vettä. Haastavampaa on verrata kierrätyspolyesteriä vaikkapa puuvillaan, Mäki sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Ympäristötietoinen ostaa laadukasta, pitkäikäistä ja tiettyyn käyttötarkoitukseen valmistettua.”

Muovijäte muuttuu vaatteiden materiaaliksi niin, että muovi puristetaan pieniksi rakeiksi, jotka sulatetaan ja kehrätään langaksi. Neitseellistä polyesteriä valmistetaan samalla tavalla – ero on vain siinä, että muovijätettä hyödynnettäessä ei tarvitse valmistaa raaka-aineeksi uutta muovia öljystä. Se pieni ero tekee kierrätysvaatteesta hiukan vastuullisemman valinnan.

Puuvillan tuotannossa taas on omat ongelmansa, kuten kemikaalien käyttö ja se, että puuvillaa valmistetaan tyypillisesti alueilla, joilla se kilpailee kasvatustilasta ruuaksi käytettävien kasvien kanssa. Vertailukelpoisia lukuja erilaisten vaatteiden koko elinkaaren ympäristövaikutuksista ei Mäen mukaan toistaiseksi ole kuluttajien saatavilla. 

Vaatteita pitkäkestoiseen käyttöön

Jotakin ympäristöystävällisistä valinnoista silti tiedetään.

– Kuluttajan kannalta ekologisin valinta olisi ostaa vaate, joka säilyy mahdollisimman pitkään käyttötarkoituksessaan, Mäki toteaa.

Ympäristötietoinen ostaa laadukasta, pitkäikäistä ja käyttötarkoitukseen sopivaa. Vaikka tekokuituinen urheilupaita ei olisi ympäristöystävällinen materiaalinsa puolesta, se kestää treenikäytössä hyvänä pidempään kuin puuvillapaita, jonka ominaisuudet eivät ole parhaat mahdolliset hikiliikuntaan.

”Muovin lisäksi myös puuvillan kierrätys on kehittymässä.”

Satumaija Mäen mukaan kaksi kolmasosaa vaatteen ympäristövaikutuksista tulee kotona, kun vaatetta pestään, silitetään ja kuivataan. Kaikista polyesteri- ja polyamidivaatteista irtoaa pesussa mikromuovia. Erityisen huonoon valoon on joutunut fleece, vaikka muovihippusia irtoaa kaikista muistakin synteettisistä tekokuiduista.

Mäki kuitenkin vakuuttaa, ettei kuluttajien tarvitse välttää tiettyjä materiaaleja pesukoneessa irtoavien mikromuovien takia.

– Suomessa jätevedenpuhdistamoilla saadaan yli 90 prosenttia mikromuoveista talteen, ja vaatteen ensimmäisten 5–10 pesun jälkeen muovin irtoaminen tasaantuu. 


Lähellä valmistettu on ekologinen

Osa vaatteen ympäristövaikutuksista muodostuu materiaalin ja tuotteen kuljettamisesta. Kuljetusten osuutta koko vaatteen elinkaaren ympäristövaikutuksista on vaikea arvioida, mutta nyrkkisääntö on, että mitä lähempänä materiaalit pystytään tuottamaan ja vaate valmistamaan, sitä parempi ympäristön kannalta. 

Harmi vain, että Suomessa valmistettuja vaatteita, joiden kaikki materiaalit olisi tuotettu Suomessa, ei marginaalisia poikkeuksia lukuun ottamatta ole. Jos osaa, voi tietysti kasvattaa lampaan, keritä sen villan, kehrätä siitä lankaa ja neuloa langasta villapaidan, mutta teollisesti valmistettuja täysin suomalaisia vaatteita ei löydy kaupoista. 

– Meillä ei ole esimerkiksi langankehrääjiä vaateteollisuuden tarpeisiin.

Toistaiseksi ympäristöystävällisin vaihtoehto on käyttää mahdollisimman pitkään niitä vaatteita, jotka jo omistaa. Kun uusi vaate on tarpeen, kierrätysmateriaalista valmistettu on parempi valinta kuin vastaavasta uudesta materiaalista valmistettu. Muovin lisäksi myös puuvillan kierrätys on Satumaija Mäen mukaan kehittymässä vauhdilla. 

Suutarin poika 74 v

Olisitte sitten kertoneet myös sen, mistä näitä kestäviä vaatteita voi ostaa.

Minä ostin 1960 -luvulla neljät täysnailoniset urheilusukat. Nyt ne on kuluneet puhki, siis 50 v käytön jälkeen. Mistään et saa samanlaisia. Muutama vuosikymmen sitten vielä oli, mutta tarkoituksella liian lyhyiksi katkotusta nailonkuidusta tehtyjä eikä siis kestäviä. Sekakuiduista eli lumpusta tehtyjä sukkia ei tarvitse pestä, ne hajoavat heti. Ennätykseni on puhki kolmantena käyttöpäivänä.

Samoin nailonpaidat olivat hyviä: kesällä viileitä kun tuuli pääsi läpi, talvella lämpimiä kun sitoi paljon ilmaa kudoksen sisään. Rypistymättömiä, helppoja pestä, pitkäikäisiä. Puuvillantuottajakartellin painostuksesta lopetettiin tekeminen. Puuvillapaidat lahoavat jo muutamassa pesussa. Ja hiotessa lötköttävät märkänä tuntikausia.

Villateryleenihousut kestivät minulla yli 20 v kunnes vaimon vaatimuksesta hävitin; polvipussit syynä. Nyt farkut päästävät jo kuivanakin väriä ja sotkevat muut vaatteet eikä kestoiälläkään voi hurrata.

Kotimaisten hirmukalliitten turvakenkien pohjat eivät ole kestäneet koskaan käytti kenkiä tai ei. Pohja murenee mikromuoviksi. Ulkomaisissa pohjat ovat kumia ja kestävät vuosia. Samaa kehnoa pohjamateriaalia käyttävät muutkin suomalaiset kenkätehtaat. Kotimaisten TopMan -juhlakenkien pohjat irtosivat heti uutena, kun kastuivat. Pohjat oli liimattu vesiliukoisella liimalla. Samalla paljastui, että välipohja oli tehty kovalevystä. Liimasin pohjat kontaktiliimalla ja pysyivät kiinni loppuun asti.

On turhaa yllyttää ihmisiä ostamaan kunnollisia tuotteita, kun niitä ei saa mistään. Kauppojen hyllyt notkuvat kelvottomasta roskasta kuten 1970 -luvu Neuvostoliitossa. Silloin sielläkään ei kunnon tuotetta kaupasta saanut, kuten ei nyky-Suomestakaan enää pitkään aikaan ole saanut. Stalin oli siis oikeassa: tuotteessa on tärkeintä määrä, laadulla ei väliä. Nyt se on huomattu Suomessakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla