Kaunis luonto ja upeat maisemat ovat saaneet kirjailija Ulla-Maija Paavilaisen palaamaan yhä uudelleen Thaimaan pikkusaarille. Niiden vetovoima on säilynyt jo 30 vuotta.

Tuijotan laskevaa aurinkoa Koh Lantan saarella Thaimaan itärannikolla. Olen pökertynyt, mutta en pitkästä matkasta, jonka olen taivaltanut tänne päästäkseni. Olen pökertynyt upeasta maisemasta.

Edessäni avautuu näkymä rehevään viidakkoon ja kauniisti kaartuvalle hiekkarannalle Kantiang Bayn lahdella.

Lillun sata metriä merenpinnan yläpuolella Pimalai-hotellin yksityishuvilan uima-altaassa ja kurkin sen reunan yli. Vieressäni kaksi kalapatsasta suihkuttaa kidastaan vettä äärettömältä näyttävään infinity-altaaseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tunnen olevani maailman reunalla yksin, yhtä meren ja taivaan kanssa. Kaskaiden siritys yltyy korvia huumaavaksi konsertoksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tunnen olevani yksin maailman reunalla.

Viidakkoon piiloutuu kymmeniä muitakin huviloita, kuntokeskus, tenniskenttiä ja ravintoloita. Niitä ei kuitenkaan näy rinteeseen korkeiden tolppien varaan pystytetystä villastani.

Kah Hain saarella, Paradise Beach -hotellin rannalla, saa iltapäivisin nauttia omasta rauhasta.
Kah Hain saarella, Paradise Beach -hotellin rannalla, saa iltapäivisin nauttia omasta rauhasta.

Olin kuvitellut, että turismi olisi jo täysin pilannut nämä saaret Andamaanienmeressä. Tajuan olleeni väärässä – ja että olen juuri oikeassa paikassa juuri nyt.

Heittäydyn vuoteelle katoksen alle ja ajatukseni liitävät hiljalleen punertuvan taivaanrannan taakse, 30 vuoden päähän marraskuuhun vuonna 1989.

1989 Vain pari bungalowia

Raukeasti puksuttava pitkähäntävene kuljetti meitä, rakastunutta paria, saarelle, jonka nimi oli Bon Island. Se ei kylläkään ollut Phuketin länsipuolella sijaitsevan saaren oikea nimi – sitä emme edes älynneet kysyä.

Saaren hiekkaranta oli hotellimme oma, ja olimme lähestulkoon ainoat ihmiset, jotka paistattivat päivää sen hiekalla.

Viikon aikana emme nähneet kuin muutaman muun turistin. Iltaisin ikkunamme alla soi haikea thaimaalainen musiikki. Sitä soitettiin ksylofonia muistuttavilla perinteisillä ranat-soittimilla. Ihmettelimme, oliko kukaan kuulemassa sitä meidän lisäksemme.

Kun kala on tuoretta ja se maustetaan limellä, chilillä ja korianterilla, ei kalalajilla ole oikeastaan väliä.
Kun kala on tuoretta ja se maustetaan limellä, chilillä ja korianterilla, ei kalalajilla ole oikeastaan väliä.

Eräänä iltana söimme illallista banaaninlehdiltä paikallisten kanssa bambukatoksen alla. Vietettiin Thaimaan ensimmäisen perustuslain juhlapäivää, Constitution Dayta. Sen kunniaksi tulennielijä riehui lähes pelottavassa transsissa.

Phuketin provinssin pääkaupunki Phuket oli tuohon aikaan vielä pikkukaupunki. Aterioimme siellä vaatimattomissa kyltittömissä katuruokaloissa, sillä varsinaisia ravintoloita ei ollut. Kävimme myös Phi Phi -saarilla, jossa yöpymistä varten oli vain muutama bungalow.

Riittääpä täällä paratiiseja, ajattelin. Haluan kokea nämä saaret vielä uudelleen.

1997 Tähtien jäljillä

Vietimme joulua Phuketin eteläkärjessä Cape Panwan hotellissa vuonna 1997. Samaan aikaan sinne oli majoittunut amerikkalainen filmausryhmä, joka oli kuvaamassa uutta elokuvaa.

Pari ruotsalaistyttöä kysyi meiltä ohi kulkiessamme: "Hei, oottekste nähneet sen?"

Ai kenet? "No Leonardo DiCaprion!"

Kävi ilmi, että tähti asui viereisessä huoneistossa. Vastaanotossa tosin kerrottiin, että huoneessa asuisi henkilö nimeltä Peter Jungblatt.

Leonardo DiCaprio asui viereisessä huoneistossa.

Eräänä aamuna juoksulenkiltä palatessani Leonardo tuli vastaani, yksin. Mitäkö tein? Sanoin tietysti huomenta ja juoksin ohi.

Myöhemmin kävi ilmi, että ryhmä oli ollut kuvaamassa läheisellä saarella elokuvaa The Beach. Elokuvan tultua levitykseen lähes aution saaren rauha oli mennyttä.

Hollywood-tähden vierailusta ei jäänyt pelkästään hyviä muistoja.
Hollywood-tähden vierailusta ei jäänyt pelkästään hyviä muistoja.

Viisi vuotta myöhemmin tapaninpäivän aamuna törmäsin Cape Panwa -hotellin nimeen uudelleen. Luin uutisen, jossa kerrottiin ruotsalaisen pariskunnan pelastautuneen palmuun, kun merivesi hotellin edustalla oli äkillisesti noussut poikkeuksellisen korkealle.

Muutamaa tuntia myöhemmin koko maailma tiesi järkyttävästä luonnonkatastrofista, tsunamista, ja tuhosta, jonka se aiheutti.

Paratiisi oli näyttänyt, kuinka se voi hetkessä kadota.

2001 Koskematon paratiisi

Meitä oli kolme, aikaa kaksi kuukautta eikä kiire mihinkään. Englanninkielisessä sanomalehdessä Bangkok Postissa oli julkaistu artikkeli houkuttelevasta ja koskemattomasta saaresta nimeltä Koh Hai. Päätimme suunnata sinne.

Vaivalloiseen matkaan Phuketista saarelle tarvittiin neljä kulkuneuvoa: taksi, bussi Trangin kaupunkiin, kolmipyöräinen skootteri eli tuktuk sekä venekuljetus saarelle. Matkaan kului melkein koko päivä.

Perillä odotti hutera katos, joka palveli sekä hotellin vastaanottona että ravintolana. Matkapuhelimellemme, silloin halonkokoiselle vempaimelle, ei löytynyt kenttää.

Reppu on melkein miestä suurempi, mutta se ei hiljentänyt menoa Koh Hailla vuonna 2001.
Reppu on melkein miestä suurempi, mutta se ei hiljentänyt menoa Koh Hailla vuonna 2001.

Saimme vaatimattoman huoneen, jonne aggregaatti hurisutti sähköä kaksi tuntia illassa. Suihkusta tuli vain merivettä.

Seinillä juoksivat gekot ja mustat, isot kuoriaiset, joiden nimeä ei edes huvittanut tietää. Öisin oli niin kuuma, että lapsi piehtaroi elefanttikuvioisessa pyjamassaan tukka hiessä ja kasvot tuskanpunaisina.

Seinillä juoksi liskoja ja mustia, isoja kuoriaisia.

Rannan katoksessa tarjoiltiin aamiaiseksi keitettyjä kananmunia ja viipale vesimelonia, lounaaksi ja illalliseksi aina samaa kalakastikkeen makuista pad thaita.

Laskuveden aikaan kahlasin pojan kanssa snorklaamaan satojen metrien päähän. Makasin bonsaipuun varjossa ja luin Mika Waltarin Sinuhea. Nousuvesi kantoi rantaan suuria simpukankuoria, tiikerintassuja.

Kaksi kuukautta Koh Hailla. Huone oli vaatimaton, mutta saari paratiisi.
Kaksi kuukautta Koh Hailla. Huone oli vaatimaton, mutta saari paratiisi.

Illalla istuimme ravintolan katoksen alla jalat nilkkoja myöten kohtulämpöisessä merivedessä.

Seuranamme oli välillä iäkäs ruotsalaismies, joka juttuineen kuulosti siltä kuin hänellä olisi ollut syytä paeta palaamatta koskaan, välillä vastanainut ranskalainen pariskunta, joka jaksoi väsymättä rakentaa hiekkalinnoja pojallemme. Muita matkailijoita ei näkynyt.

Viidakko takanamme oli koskematon. Paratiiseja, niitä tuntui yhä riittävän.

2017 Mullistunut Koh Hai

Talvella 2017 rantauduimme uudelleen Koh Haille. Nyt meitä oli neljä. Saaren rannoille oli ilmaantunut hotelli poikineen.

Me kuusikymppiset majoituimme uudehkoon Paradise Beachin hotelliin, nuoriso oli valinnut Koh Hai Fantasy -hotellin saaren toiselta puolen.

Heti ensimmäisellä lounashampurilaisella tapasimme suomalaisen miehen, jonka kanssa jutellessa kävi ilmi, että hän asuu Helsingissä aivan naapurissamme. Meillä oli jopa yhteisiä tuttuja. Ei puhettakaan, että saarelle voisi enää kadota pakoilemaan muuta maailmaa.

Thaimaalaisten suorasukaisuus jaksoi silti yhä yllättää: "Hei, mitä urheilua harrastat? Näytät vahvalta, vaikka olet noin vanha!"

Koh Hain kirkasvetiset rannat houkuttelevat snorklaamaan.
Koh Hain kirkasvetiset rannat houkuttelevat snorklaamaan.

Eikä kestänyt kuin muutama tunti, kun nuoriso vaelsi saaren toiselta puolen hakatun metsän läpi kulkevaa tietä pitkin meitä tapaamaan. Heidän hotellinsa oli osoittautunut pettymykseksi: kaljasieppoja, meteliä ja ranta täynnä muoviroskaa.

Paradise Beachin puolella oli rauhallisempaa. Ainakin, jos käänsi välillä selkänsä merelle, jossa veneet kiidättivät turisteja päiväristeilylle ja lounaalle.

Jotakin eksotiikkaa paikassa oli sentään säilynyt. Apina pudotteli edelleenn palmusta tuoreita kookospähkinöitä, eikä juuri kukaan henkilökunnasta vieläkään osannut englantia.

Apina pudotteli palmusta tuoteita kookospähkinöitä

Kaksi yötä Koh Hailla oli kuitenkin riittävästi. Koh Kradanin saari lyhyen venematkan päässä osoittautui rauhallisemmaksi.

Tulemme näille saarille tekemään ei mitään ja näkemään ei muuta kuin horisontin ja omat varpaamme.

Koh Kradanilla ystävällisen italialaisen signoran omistama pikkuinen Coral Garden tarjosi sopivasti rauhaa ja yksityisyyttä.

2019 Viiden tähden mausteet

Liidän takaisin nykyhetkeen ja Koh Lantan saarelle. Pimalai-hotellin hiekkarannalle katetaan ylellistä hääillallista. Amerikkalainen nuoripari on tullut tänne juhlistamaan elämänsä tärkeintä päivää.

Vaikka viiden tähden hotelli on tuonut saarelle omat mausteensa, saaren eteläosista voi löytää vielä massaturismilta säästyneitä vesiputouksia, viidakoita ja rantoja.

Pienet matkat taittuvat Koh Lantalla mopolla. Polttoainetta myydään pulloissa tien varrella.
Pienet matkat taittuvat Koh Lantalla mopolla. Polttoainetta myydään pulloissa tien varrella.

Rauhaa saa toki nytkin, jos on valmis siitä maksamaan. Moni asia on kuitenkin peruuttamattomasti muuttunut.

Matka saarelle hoituu nykyään helposti. Pikavene toisensa jälkeen kiidättää paikalle turisteja suoraan Krabin lentokentältä. Heidän joukossaan on paljon varakkaita kiinalaisia.

Saarella tapaa myös reppureissaajia. He kurvailevat moottoripyörillä kapeilla ja mutkikkailla maanteillä henkensä uhalla. Iltaisin he loikoilevat Drunken Sailor -ravintolan riippumatoissa.

Koh Mookin lähellä oleva Smaragdiluola on uskomaton kokemus.
Koh Mookin lähellä oleva Smaragdiluola on uskomaton kokemus.

Jotkin asiat kuitenkin pysyvät. Aurinko laskee mereen yhtä punaisena kuin se on tehnyt aina ennenkin, ja vastapäisiä vuoria peittävistä metsistä nousee sadekuuron jälkeen höyryä kuin saunalämpimästä ihosta.

Kun vielä saariston hotellit satsaavat täysillä ekologisuuteen – esimerkiksi Pimalain vieraat eivät saa tuoda mukanaan edes muovipussia – uskon, että saaret säilyvät paratiisina vielä tulevaisuudessakin.

Tämä on Matkaopas-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää Matkaoppaan juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/matkaopas.

Thaimaa

Näin perille

Finnair lentää Bangkokiin, Phuketiin ja Krabiin. Aurinkomatkat järjestää pakettimatkoja Koh Lantalle.

Bangkokista on suoria lentoja Krabiin, esimerkiksi Bangkok Airilla meno-paluu noin 160 e.

Krabista voi varata kuljetuksen pikkubusseilla hotelleihin. Kesto lauttamatkoineen on 2–2,5 tuntia ja hinta 50-80 e.

Nopeampi vaihtoehto on pikkubussi-pikavene-yhdistelmä, jolloin matka ka kestää noin 1,5 tuntia. Moni hotelli järjestää kuljetuksia suoraan Krabin lentokentältä.

Venematkat Koh Lantalta eri saarille kestävät 1–2 tuntia.

Veneet saattavat pysähtyä välillä sopiviin sukelluskohteisiin tai ottamaan lisää matkustajia. Ei kannata hermostua: minuuttiaikatauluja ei tunneta, ja innokkaat sisäänheittäjät saattavat tuupata väärään veneeseen. Ennen pitkää vene kuitenkin karahtaa jonkin saaren rantaan.

No shoes, no rules. Ei kenkiä, ei sääntöjä, saarilla sanotaan.

Saarelta toiselle

Saarihyppely on helppoa. Monet paikalliset matkatoimistot tarjoavat omia pakettejaan, ja sellainen on helppo myös rakentaa itse. Matkat eri saarten välillä kestävät 30-60 minuuttia. Saariristeilyjen hinta vaihtelee 25 eurosta 80 euroon.

Pikaveneet kulkevat vauhdilla, mutta pitkähäntäveneessä matkustaminen tuo reissuun oman viehätyksensä – ja pärskeet kastelevat takuulla niin vaatteet kuin matkatavaratkin.

Hyttysmyrkyn lisäksi mukaan kannattaa varata käteistä rahaa, sillä pienimmiltä saarilta on turha etsiä pankkiautomaatteja.

Majapaikka on syytä varata etukäteen. Paikan tasosta ja ajankohdasta riippuen yöpyminen maksaa 30–80 euroa.

Kalastusmatkat ovat osoittautuneet pettymyksiksi. Veneiden varustelu on ollut kehno, ja saalistakin nousee paremmin Saimaasta.

pidä saaret puhtaina

Erityisesti Koh Lanta haluaa näyttäytyä luontoystävällisenä saarena. Turistin kannattaa muistaa muutama seikka:

1. Älä ota juomiisi muovipilliä.

Moni ravintola tarjoaa juomiin

metallipillejä.

2. Pidä mukana omaa juomakuppia, johon katumyyjät voivat valmistaa smoothiesi.

3. Jos tupakoit, älä tumppaa rannalle tai hiekkaan. Jokainen tupakantumppi pilaa kuution verran merivettä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla