Matkailijat löysivät jo Lofootit, mutta pohjoisemmalla Senjalla on vielä rauhallista. Lumoavan kaunista saarta kutsutaan Norjaksi minikoossa, eikä ihme. 

Jäätävää! Pulahdus mereen saa haukkomaan henkeä. Kahdeksanasteinen vesi raikastaa ihanasti, kun takana on helteinen yö Helsinki-Kolari-junassa ja perään tuntikausia autossa istumista.

Ironista sinänsä: olen tullut helleaaltoa pakoon napapiirin pohjoispuolelle, mutta mittari näyttää 30 lämpöastetta.

Vaellusmatka Pohjois-Norjan koskemattomaan luontoon oli kiehtonut minua jo pitkään. Moni tuttuni suuntasi suosituille Lofooteille, mutta itseäni turistitungos arvelutti. Siksi päädyimme pohjoisempaan Senjaan, joka on vielä melko tuntematon helmi. Palveluita on niukemmin kuin Lofooteilla, mutta vastineeksi saa enemmän omaa rauhaa.

Vajaan viidentuhannen asukkaan Finnsnes on kätevä välipysäkki Senjan sillan suulla. Yövymme majatalossa, jossa teemme viimeiset telttojen viikkailut ja varusteiden tarkistukset. Viikon ruokalista näyttää suhteellisen yksitoikkoiselta: kaurahiutaleita, pähkinöitä, pussipastoja, vähän lisää pähkinöitä. Syömiset olemme hankkineet Suomesta, ja ne kulkevat mukana autossa, mutta täydennämme satsia vielä paikallismarketin tuoreilla hedelmillä.

Kello lähenee puoltayötä, mutta aurinko paistaa kirkkaasti ja olo on virkeä. Mahassa kupliva into ei ainakaan auta nukkumaan. Vastarannalla siintävät Senjan polveilevat laaksot ja vuoret.

Päin korkeanpaikankammoa

Selkä valuu hikeä rinkan alla. Olemme valinneet ensimmäiseksi vaelluskohteeksi vuorenhuiputuksen, mutta emme osanneet varautua helteeseen.

Reilut kuusisataa metriä korkea Segla on yksi Senjan kuuluisimmista nähtävyyksistä, enkä ihmettele yhtään. Vaikuttava vuori näyttää kohoavan suoraan merestä keskellä vihreitä laaksoja.

Paikallisen luokituksen mukaan reitti on helppo, joten lähden elämäni ensimmäiselle huiputukselle itsevarmana. Asteikko ei selvästikään koske kokematonta suomalaisvaeltajaa. Loiva hiekkapolku muuttuu vaivihkaa jyrkäksi irtokivikoksi. Könyän rinnettä nelinkontin ja rukoilen, että kivet eivät lähde vierimään jalkojeni alta. Oletin, että polkujuoksu riittää kuntopohjaksi, mutta en huomioinut henkistä kanttia. Vilkaisu alas saa reidet tutisemaan. Joudun välillä tasaamaan sykettä istuen.

Kontallaan, vaatteet kurassa. Sellaista on Seglan huiputus.
Kontallaan, vaatteet kurassa. Sellaista on Seglan huiputus.

Seglalla saa hyvän läpileikkauksen paikalliseen ulkoilmaelämään. Rinnettä kipuavat sulassa sovussa alakoululaiset ja seniorit. Perheenisä ohittaa meidät pikkutaapero rintarepussaan. Arviolta kymmenenvuotias tyttö harppoo reippaasti ylöspäin, kun itse etenen kivikossa kontaten.

Vajaan parin tunnin kipuamisen jälkeen astun viimeisen askeleen ja huokaisen helpotuksesta. Huipulla! Kolmelitraisen juomarakkoni pohjalla on enää pieni tilkka. Onneksi tuuli viilentää auringon paahdetta.

Kauniina päivänä huipulla on useita seurueita, mutta kaikki tekevät toisilleen sopuisasti tilaa. Etsimme suojaisan kolon ja kaivamme eväsleivät esiin. Kun syke hiukan tasaantuu, maltan jo ihailla maisemia. Jylhät vuonot ja kirkkaansininen meri jatkuvat silmänkantamattomiin.

Vielä on edessä toinen koitos: laskeutuminen. Tottumattomat polvet huutavat hoosiannaa. Löydän raajoistani lihaksia, joita en tiennyt olevankaan. Onneksi kivet ovat helteen jäljiltä kuivia eivätkä vaelluskengät lipsu.

Huilitauko Seglan huipulla.
Huilitauko Seglan huipulla.

Ukkosyllätys!

Auto on Senjalla ehdoton matkakumppani, sillä etäisyydet ovat pitkiä ja bussiliikenne harvaa. Koko saaren kiertää noin kuudessa tunnissa, jos poikkeaa välillä pikkuteillä ja pysähtelee ihailemaan maisemia.

Mutkittelevat serpentiinitiet ovat kokemus jo itsessään. Vähän väliä sukellamme tunneliin vuoren sisään ja toisessa päässä paljastuu taas aivan uudenlainen maisema. Vuoria, hiekkarantoja, mäntymetsiä ja pikkuruisia kalastajakyliä vuoron perään. Ei ihme, että Senjaa kutsutaan Norjaksi minikoossa.

Näkymistä ehkä huikaisevimmat ovat Bergsbotnin maisematasanteella.

Bergsbotnin maisematasanteelta näkee pitkälle.
Bergsbotnin maisematasanteelta näkee pitkälle.

Toisin kuin Lofooteilla, turistit ovat Senjalla vielä suurelta osin norjalaisia. Myös merkittyjä vaelluspolkuja on vähemmän, mutta ne riittävät hyvin viikon reissulle. Vaelluksemme ovat pääosin päiväreissuja, yöksi ajamme leirialueille tai luontoon nukkumaan.

Ensimmäisen yön aikana lämpötila tippuu kertarysäyksellä melkein parikymmentä astetta. Aika vaihtaa tekniset topit villakerrastoihin. Seglan huiputus ja ensimmäinen telttayö tuntuvat vielä kropassa, joten valikoimme seuraavalle päivälle tasaisen maaston. Ajamme saarta halkovan Senja på langs -vaellusreitin puoliväliin, merkkaamme lähtöpisteen GPS-laitteeseen ja painumme metsään.

Maisema muuttuu jälleen. Harva pensaikko vaihtuu aavaan suomaisemaan. Astelemme peräkanaa moitteettomasti hoidettuja pitkospuita pitkin. On hiirenhiljaista. Parin tunnin tarpomisen aikana meidät ohittaa vain yksi pariskunta.

Olin kuullut jo etukäteen, että Senjalla saa varautua säiden vaihteluun. Nyt vasta tiedän, mitä se todella tarkoittaa. Vartissa viima pakkaa sankat pilvet päällemme, sitten taivas räjähtää.

Kyyristymme suojaisaan paikkaan. Ukkonen kaikuu hiljaisuudessa vaikuttavana. Välineet joutuvat heti tositestiin. Käytettynä ostettu kuoritakkini pitää kaatosadetta ehkä viisi minuuttia, sitten kylmä ja märkä painuu luihin ja ytimiin. Kiehautamme vettä trangialla, jotta saamme vähän lisälämpöä. Huvittaa ajatella, että vielä hetki sitten kärvistelimme helteessä.

Ukkonen painuu etäämmälle ja selviämme hytisten takaisin autolle. Päädymme yhteistuumin etsimään yöpaikan, jossa voimme kuivatella rauhassa vaatteemme.

Suuntaamme saaren pohjoisosiin Mefjordvaerin kylään. Leirialuetta ei ole, mutta paikallinen hotellinpitäjä antaa luvan majoittua läheiselle jalkapallokentälle. Seuranamme on vain yksinäinen karavaanari. Jopa aution kentän laidassa on siisti bajamaja vessapapereineen. Ihailtavaa, miten hyvin täällä pidetään huolta syrjäisistäkin retkikohteista.

Hotellinpitäjä tekee ehdotuksen, josta on vaikea kieltäytyä: pienellä lisämaksulla saisimme tulla aamiaisbuffettiin. Kuuma kahvi ei ole aikoihin maistunut näin hyvältä. Paikallinen graavilohi on kirkkaanpunaista ja mehukasta, selvästi vastapyydettyä.

Sorrun vielä ostamaan hotellin putiikista käsintehdyn alpakkavillapaidan. Miten lohdullisen pehmeä se onkaan palelevaa ihoa vasten!

Vaihdan vaelluskengät kevyisiin juoksutossuihin, vedän villapaidan ylleni ja lähden iltalenkille. Kentän nurkalta lähtee mutkitteleva vaelluspolku Knutenin sammaleiselle kukkulalle. Spurttaan huipulle, jotta saan lämpöä lihaksiin.

Yötön yö tekee tunnelmasta unenomaisen: sen erottaa päivästä vain lintujen hiljeneminen. Vuonot ja Norjanmeri kietoutuvat sankkaan sumuun. Kuin seisoisi maailman laidalla. Vedän hupun korvien suojaksi ja hengitän keuhkot täyteen raikasta ilmaa.

Kesätopit vaihtuvat kertarysäyksellä villakerrastoihin. Tervetuloa Norjaan!
Kesätopit vaihtuvat kertarysäyksellä villakerrastoihin. Tervetuloa Norjaan!

Elvyttävä erämaa

Aamulla herään leppeään tuuleen. Kesä on palannut ja kuorivaatteet kuivuneet. En ole tuntenut viikon aikana lainkaan väsymystä, vaikka yöunet jäävät valoisassa lyhyiksi. Erämaa todella elvyttää.

Viidentenä päivänä ajamme viimeiselle etapillemme saaren eteläiseen kolkkaan Vangsvikiin, jossa vuoret vaihtuvat mataliin kukkuloihin ja havupuihin.

Jaloissa tuntuvat vielä edellispäivien vaellukset. Seuralaiseni päättävät lepuuttaa raajojaan melontaretkellä, itse suuntaan vielä rennolle päivävaellukselle. Paikallisen kajakkivuokraamon yhteystietojen selvittely käy salapoliisityöstä, sillä sivut ovat vain norjaksi. Oikeasti kajakkiretki pitäisi varata päiviä etukäteen, mutta omistaja on ihailtavan palvelualtis. Hän nakittaa saarella majailevan siskonsa avaamaan venevaraston ovet ja opastamaan vesille.

Senjalla merivesi on uskomattoman kirkasta.
Senjalla merivesi on uskomattoman kirkasta.

Turkoosi merivesi on niin kirkasta, että pohjassa vipeltävät meritähdet, ravut ja pikkukalat erottuvat. Meduusat kimmeltävät auringossa. Uimarannalta kantautuu lasten nauru.

Illalla teltan pystytettyäni lähden vielä vaelluspolulle luomaan viimeiset silmäykset sumun peittämiin vuonoihin. Reitin puolivälissä havahdun: kello on melkein kaksi yöllä, mutta sisäinen kelloni ei enää hälytä ollenkaan. Huomaan olevani kaukana arjesta, kun en edes muista, mikä viikonpäivä on.

Tätä tunnetta olen kaivannut.

Maisematärpit senjalle

1. Segla

Reilut 600 metriä korkean vuoren voi huiputtaa jyrkkää seinämää pitkin tai pidemmän ja loivemman nousun kautta.

2. Senja på langs

Saarta halkova 70 km pitkä vaellusreitti tarjoaa monipuoliset maisemat.

3. Ånderdalen

Kansallispuistossa on helppoja patikkareittejä, soita ja havumetsiä.

4. Husoy

Pieni saari ja kalastajakylä, jossa talot on kiinnitetty tuulten takia vaijereilla.

5. Maisematie 862

Upea ajoreitti ohittaa monta suosittua nähtävyyttä, kuten Ersfjordenin rannan kultaisine vessoineen ja Bergsbotnin maisematasanteen.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vinkit Senjalle

  • Vaeltajan paras aika on kesäkuusta syksyyn. Varaudu lämpimillä ja vedenpitävillä vaatteilla, sillä sää vaihtelee reilusti.
  • Lähin lentokenttä on Bardufoss tunnin ajomatkan päässä. Kesäisin nopeinta on lentää Tromssaan ja jatkaa siitä lautalla. Kilpisjärveltä Senjalle on vajaan 200 km ajomatka.
  • Auto tai pyörä on suositeltava: bussiliikenne on harvaa ja välimatkat pitkiä. Auton voi vuokrata Avisista Finnsnesin läheltä ja pyörän myös Senjalta.
  • Vaellusreittien varrella on useita telttapaikkoja, myös majataloja ja hotelleja on ympäri saarta. Hintataso on Suomea korkeampi. Katso esim. Mefjord Brygge ja Fjordbotn Camping.
  • Kartta ja kompassi ovat ehdoton varustus: joidenkin reittien aloituspiste on hankala löytää. Selvitä myös vessapaikat ja vesipisteet etukäteen.
Kuvat
Jenni Kangasniemi