Kuvat
Visitberlin, Tuomas Lindgren
ET
Bernauer Strassella on säilytetty pätkä alkuperäistä muurirakennelmaa vartiotorneineen.

Berliini on yhä Euroopan coolein kaupunki. Esittelemme paikat, joissa huokuu jaetun kaupungin jännittävä menneisyys.

Kauhujen katu

Berliinin muuria alettiin rakentaa elokuussa 1961 estämään itäsaksalaisten massapako. Muuri hallitsi kaupunkia liki kolme vuosikymmentä, kunnes itäblokin uudet tuulet mursivat sen yhdessä yössä.

Toisen maailmansodan jälkeen Berliini oli jaettu Yhdysvaltain, Britannian, Ranskan ja Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeisiin. Vaikka kaupunki sijaitsi keskellä Neuvostoliiton vyöhykettä, se oli pitkään ainoa avoin raja Saksojen välillä. Miljoonat itäsaksalaiset muuttivat sitä kautta länteen.

Muuri seurasi katua talojen seinää nuollen.

Yksi muistomerkiksi säilytetty jäänne muurista sijaitsee kaupungin koillisosassa Bernauer Strasse -kadulla, jota muuri seurasi paikoin kerrostalojen seinää nuollen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Yli kilometrin matkalle on pystytetty infotauluja, jotka kertovat muurin brutaalista vaikutuksesta. Pikavauhtia suljettu raja erotti toisistaan ystävät ja jopa perheenjäsenet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Puretun muurin linjaus on merkitty rautatangoin.
Puretun muurin linjaus on merkitty rautatangoin.

Monet pakoa yrittäneistä saivat surmansa joko rajavartioiden luodeista tai ikkunasta hypätessään. Bernauer Strasse päättyy vierailukeskukseen, jonka multimedianäyttely kertoo heidän tarinaansa.

Gedenkstätte Berliner Mauer, Bernauer Strasse 119. Avoinna ti–su klo 9.30–18. berliner-mauer-gedenkstaette.de

DDR-arkea

Tavallisen itäsaksalaisen arkeen pääsee kurkistamaan kahdessakin pysyvässä näyttelyssä. Koska ollaan Berliinissä, muurin aika nousee niissä keskeisenä esille.

Näyttelyihin rekonstruoidut asunnot ja esillä olevat esineet auttavat ymmärtämään halukkuutta jättää puutetalous ja valvonta.

Interaktiivisessa DDR-museossa voi esimerkiksi nostaa puhelimen kuulokkeen ja huomata, että puhelua kuunnellaan. Vai istuako Trabantin rattiin, kääntää virta-avaimesta ja kaasuttaa virtuaaliselle ajelulle Itä-Berliinin kaduille? Omaa autoa itäsaksalainen saattoi joutua odottamaan kymmenen vuotta.

DDR-museon pienoismallista näkee, kuinka muuri koostui kahdesta esteestä ja niiden välisestä "kuolemanvyöhykkeestä", johon oli vartiotornista avoin näkyvyys.
DDR-museon pienoismallista näkee, kuinka muuri koostui kahdesta esteestä ja niiden välisestä "kuolemanvyöhykkeestä", johon oli vartiotornista avoin näkyvyys.

Prenzlauer Bergissä sijaitseva Kulturbrauerei puolestaan on entinen olutpanimo, joka on muutettu valtavaksi kulttuurikeskukseksi. Alueella on ravintoloita, klubeja, teatteri, elokuvateatteri ja museo, Museum am Kulturbrauerei.

Sen näyttely Alltag in der DDR asettaa rinnakkain Itä-Saksan hallituksen neuvostovaikutteisen propagandan ja tavallisen kansalaisen kokemuksen. Näyttely kertoo aikalaistodistajien äänellä, kuinka pulaa oli vähän kaikesta.

DDR Museum, Karl-Liebknecht-Strasse 1. ddr-museum.de
Museum am Kulturbrauerei, Knaackstrasse 97. hdg.de

Kylmän sodan neulansilmä

Amerikkalaiset ja neuvostoliittolaiset panssarit lähes kolahtivat vastakkain vuorokaudeksi Berliinissä elokuussa 1961. Tilanne laukesi jälkimmäisten vetäydyttyä. Paikka oli Yhdysvaltain miehitysvyöhykkeen rajanylityspaikka Checkpoint Charlie. Nykyisin se on kylmän sodan muistomerkeistä tunnetuin.

Valokuvan itäsaksalaissotilas katsoo entisen Länsi-Berliinin suuntaan.
Valokuvan itäsaksalaissotilas katsoo entisen Länsi-Berliinin suuntaan.

Tarkastusaseman muistona keskellä Friedrichstrasse-katua seisoo edelleen valvontakoppi – tosin kopio alkuperäisestä. Matkailija voi ottaa itsestään valokuvan jenkkisotilaiksi sonnustautuneiden näyttelijöiden kanssa hiekkasäkkien edessä.

Viereinen museo Haus am Checkpoint Charlie kertoo itäsaksalaisten yrityksistä ylittää, alittaa tai lävistää muuri. Talo oli alun perin poliittisen toiminnan keskus, jossa autettiin pakoa yrittäviä.

Itäsaksalaiset yrittivät paetessaan ylittää, alittaa tai lävistää muurin.

Lähistöllä kohoaa itävaltalaissyntyisen taiteilijan Yadegar Asisin vaikuttava luomus. Jättimäisen rotundan sisäseinää kiertää kuvaelma arkisesta päivästä Kreuzbergin kaupunginosassa 1980-luvulla.

Yadegar Asisin panoraaman kuvaa tarkastellaan neljä metriä korkealta tasanteelta.
Yadegar Asisin panoraaman kuvaa tarkastellaan neljä metriä korkealta tasanteelta.

Panoraama esittää luonnollisessa koossa, miten elettiin Länsi-Berliinissä ja miltä Itä-Berliini näytti lännestä muurin varjossa.

Checkpoint Charlie, Friedrichstrasse 43–45

Päälliköt pussaavat

Pisin yhtenäinen pätkä muuria on jätetty pystyyn kaupungin halki virtaavan Spreejoen itärannalle. Palanen on reilun kilometrin mittainen. Sen säilyminen ei ollut itsestäänselvyys, sillä monet halusivat – ymmärrettävästi – hävittää koko 155 kilometriä pitkän kulkuesteen lopullisesti, kun sen murtuminen saatiin alkuun.

Heti tuoreeltaan 1990 taiteilijat eri puolilta maailmaa saivat tehtäväkseen maalata taideteoksen liki neljä metriä korkeaan betoniseinään. Tavoitteena oli luoda maailman pisin ulkoilmagalleria, kannanotto väkivaltaa ja sortoa vastaan.

Moni halusi hävittää muurin lopullisesti.

Muurin Länsi-Berliinin puoleinen osa oli jo täynnä graffiteja, mutta suljettu itäpuoli oli säilynyt koskemattomana. Siitä sai puhtaan alustan teokselle.

Sittemmin betonipintaan ovat jättäneet jälkensä myös monet töhertäjät, ja gallerian teoksia on jouduttu restauroimaan pariinkin otteeseen.

East Side Gallery on Berliinin suosituimpia käyntikohteita.
East Side Gallery on Berliinin suosituimpia käyntikohteita.

Pari maalausta on noussut erityisen kuuluisiksi. Saksalaisen Birgit Kinderin teoksessa Trabant-auto ajaa läpi muurista. Venäläinen Dmitri Vrubel maalasi Neuvostoliiton Leonid Breznevin ja Itä-Saksan Erich Honeckerin vaihtamaan "sosialistisen veljeyden suudelman".

Aivan East Side Galleryn tuntumaan avattiin muutama vuosi sitten museo, The Wall Museum. Entisajan esineet, rekonstruktiot, valokuvat ja filmit kertovat berliiniläisten kohtaloista toisen maailmansodan päättymisestä muurin murtumiseen.

Muurin toisessa päässä Spreejoen ylittää näyttävä Oberbaum-silta, jonka tunnistaa punatiilisistä torneista. Se oli yksi kylmän sodan rajanylityspaikoista Itä- ja Länsi-Berliinin välillä. Nyt sitä pidetään yhtenä yhdistymisen symboleista.

East Side Gallery, Muhlenstrasse, eastsidegallery-berlin.de ja thewallmuseum.com

Vihreä olohuone

Berliinin itäosassa Prenzlauer Bergissa sijaitsevasta Mauerpark-puistosta on kehkeytynyt vapaan oleskelun ja liikkumisen symboli.

Liki kolme vuosikymmentä alue oli osa itä- ja länsimuurien välissä sijaitsevaa niin sanottua ansoitettua kuolemanvyöhykettä. Muurin murtumisen jälkeen alueesta haluttiin tehdä toisaalta muistomerkki, toisaalta kaikkien yhteinen piha.

Puisto avattiin virallisesti syksyllä 1994. Avaraa nurmikkoaluetta reunustavan harjanteen päällä voi vielä nähdä alkuperäistä muuria.

Mauerpark-puisto on keidas keskellä suurkaupungin vilskettä.
Mauerpark-puisto on keidas keskellä suurkaupungin vilskettä.

Mauerpark on kesäisin suosittu piknik- ja oleskelupaikka, jonka amfiteatterissa järjestetään karaoke-iltoja ja muita tapahtumia. Lähistöltä löytyy myös kirpputori.

Puiston aitaamista ja sisäänpääsymaksua on ehdotettu roskaamisen takia, mutta ainakin toistaiseksi Mauerparkissa voi oleskella ja kuljeskella ilmaiseksi kuka tahansa, niin berliiniläinen kuin matkailijakin.

Roskat siivotaan talkoilla

Tämä on vastaveto ajalle, jolloin alue muureineen edusti nimenomaan kansalaisoikeuksien rajoittamista. Roskien siivoamiseksi Mauerparkin ystävät -yhdistys järjestää talkoita.

Mauerpark, Gleimstrasse 55, Bernauer Strasse 63–64

Aukion uusi elämä

Keskellä Berliiniä sijaitseva Potsdamer Platz oli ennen toista maailmansotaa vilkas keskus, mutta liittoutuneet pommittivat sen maan tasalle. Jättömaana laaja aukio sai pysyäkin, koska se sijaitsi erilaisten kiistojen näyttämönä liittoutuneiden ja Neuvostoliiton vyöhykkeiden rajalla.

Muuri halkaisi alueen kahtia. Itäpuolelle jäänyt Potsdamerin S-juna-asema oli yksi kylmän sodan aaveasemista. Junat ohittivat sen pysähtymättä kulkiessaan Itä-Berliinin poikki Länsi-Berliinin osasta toiseen.

Potsdamer Platzin juna-asema on kokonaan maan alla.
Potsdamer Platzin juna-asema on kokonaan maan alla.

Muurin murtumiseen jälkeen alueella alkoi voimakas rakentaminen, jonka tuloksena seudulle kohosi kiiltäväpintainen pilvenpiirtäjä toisensa jälkeen.

Muurista on täällä jäljellä vain kuusi palasta aseman sisäänkäynnin edessä.

Lähellä sijaitsevalla kapealla Erna-Berger-Strasse-kadulla kohoaa kuitenkin toinen, vähän tunnettu muisto. Se on betoninen vartiotorni, johon voi tutustua kapuamalla portaat ylös.

Tornista avautuvat näkymät sellaisina kuin itäsaksalainen vartiomies niitä sihtasi - usein kiväärin piippua pitkin.

Potsdamer Platz

Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/et.

Selviytyjän tarina

Itä-Berliinissä syntynyt Peter Barsch oli vasta 16-vuotias, kun hän yritti pakoa länteen. Hän jäi kiinni ja sai kaksi vuotta vankeutta. Musta vyö judossa auttoi nuorukaista pärjäämään aikuisten vankilan karuissa oloissa.

Peter ei lannistunut. Pian vapauduttuaan hän kapusi kaverinsa kanssa itämuurin yli lähellä nykyistä Hauptbahnhofia. Vartijat havahtuivat ääniin, ja kaverusten oli palattava vaivihkaa takaisin, etteivät tulisi ammutuiksi. Pettymys oli kova.

Judotaitojen ansiosta nuorukainen pärjäsi aikuisten vankilassa.

Peter eristäytyi tovereistaan ja alkoi punoa kolmatta suunnitelmaa. Hän tapasi nuoren naisen, Ute Bischoffin. Tämä oli raskaana Länsi-Berliinissä asuvalle poikaystävälleen ja halusi hänen luokseen.

Ute oli DDR:n urheilukoneiston kasvatti ja huippu-uimari. Suunnitelmaksi tarkentui uida Spreejoen itäpuolta pitkin ali Schillingbrucke-sillan, jolla rajalinja kulki.

Kolmas kerta toden sanoo

Pimeänä syyskuun yönä 1978 Peter ja Ute laskeutuivat jokeen. Alkoi hyinen ja hermoja raastava 1,6 kilometrin uintimatka. Schillingbruckellä he huomasivat, että sillan kulkuaukossa kellui partiovene. Oli pakko yrittää sen ohi.

Juuri kun he olivat veneen kohdalla, moottori käynnistyi ja alus lähti liikkeelle. Se kiinnitti vartiomiesten huomion.

Parkkipaikka oli täynnä länsiautoja.

Peter ja Ute livahtivat sillan ali ja kapusivat ylös vedestä. He olivat tulleet parkkipaikalle, jossa seisoi länsiautoja. He olivat onnistuneet.

Peterin tie vei Britanniaan ja Yhdysvaltoihin ja ammatista toiseen. Nykyään 63-vuotias Peter asuu jälleen Berliinissä ja työskentelee oppaana. Ute synnytti tyttären ja on nyt isoäiti, joka harrastaa laitesukellusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla