Kuvat
Jani Laukkanen ja Mari Perankosken arkisto
Matkaopas
Marin Helsingin-kodin olohuoneessa on komea tapetti ja räväkät tyynyt.
Marin Helsingin-kodin olohuoneessa on komea tapetti ja räväkät tyynyt.

Näyttelijä Mari Perankoski löytää matkoillaan itsensä uskomattomien käänteiden keskeltä. Hän kertoo kiinnostavimmista matkoistaan Matkaoppaan Elämäni matkat -juttusarjassa.

Näyttelijä Mari Perankoski

”Joudun kaikkialla noloihin tilanteisiin”

”Kaikki rahani menevät matkusteluun. Minulla on korkea veroprosentti, jotta pääsen aina veronpalautusten avulla kuukaudeksi reissuun. Viimeisimmän tällaisen matkan teimme mieheni Jounin kanssa Balille.

Kun muut lukevat sisustuslehtiä rentoutuakseen, minä tutkin matkoja netissä. Jouni ihmettelee, kun muistan ulkoa kaikenlaista eri maiden bussiaikatauluista lähtien.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Kissani Pablo on perheen tiikeri”, Mari sanoo.
”Kissani Pablo on perheen tiikeri”, Mari sanoo.

Lomaromanssi Meksikossa

Ensimmäinen kerran olin yksin ulkomailla 19-vuotiaana. Olin silloin Stockmannilla töissä myyjänä ja säästin kaikki rahani, jotta pääsin Meksikoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meksikosta mukaani tarttui lomaromanssi nimeltään Everaldo. Auringonpaisteessa ihastumisen huumassa päätin, että tuon hänet Suomeen.

Kun raahustin loskan keskellä pimeässä minua lyhyemmän meksikolaisen kanssa ja totesin, ettei idea ehkä ollutkaan niin hyvä.

”Matkatoimistovirkailija näki epätoivoni ja oli mukana juonessa.”

Vein Everaldon matkatoimistoon ostamaan lentolippua. Virkailija kyseli paluulennon sopivaa ajankohtaa, ja Everaldo vastasi, että kolmen viikon päästä.

Onneksi virkailija näki epätoivoni ja oli mukana juonessa. Hän kertoi, että ainut vapaa lento takaisin Meksikoon lähtisi heti. En tainnut olla ensimmäinen nuori, jota hän oli auttanut.

Meksikoon olen palannut sittemmin monta kertaa. Kun poikani Jopi oli 2-vuotias, lensin hänen kanssaan Isla Mujeresin paratiisisaarelle. Silloin se oli luonnontilassa eikä muita turisteja juuri ollut.

”Toinen rintani pullahti uimapuvusta ulos.”

Kun viime toukokuussa matkustin saarelle uudestaan, se oli täynnä hotelleja ja autoteitä.

Sillä matkalla minulle sattui nolo tilanne. Olimme snorklaamassa ja minulla oli yksiolkaiminen uimapuku. Ihmettelin, miksi ohjaajat olivat niin vaivautuneita. Noustessani vedestä huomasin, että toinen rintani oli pullahtanut uimapuvusta ulos. Jounia nauratti.

Joudun kaikkialla noloihin tilanteisiin. Kerran olin Turkin Bursassa elokuvafestareilla, kun näin pariskunnan istumassa kahvilassa ulkona ihanan viehättävässä asetelmassa. Kävin tilaamassa kupin kahvia ja kun sen juotuani kysyin hintaa, he vastasivat tyynesti:

– Ei maksa mitään, tämä on meidän kotimme.

Jep jep.

Teini-ikäisenä Mari kävi Rooman Colosseumissa.
Meksikon Isla Mujeresissa 2-vuotiaan Topi-pojan kanssa.

Jounin kanssa minimibudjetilla

En ole luksuslomailija, asun mieluummin halvalla vaikka puumajassa. Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, ja aina matkalla löytyy joku kalastaja, joka vie minut viidelläkympillä kiinnostavaan paikkaan.

Välttelen yli kaiken all inclusive -hotelleja.

Ne ovat kuin vankiloita, joissa turistit on erotettu aidalla paikallisista ihmisistä. Tippiäkään ei saisi antaa, joten matkailijat piilottavat siivoojille rahoja kukkaruukkuihin. Kamalaa.

Reissaan aina jonkun kanssa, sillä minulle ei ole tullut tarvetta etsiä itseäni yksin. Olisi outoa, jollen voisi jakaa kokemuksiani.

Useimmiten mukanani on aviomieheni Jouni, välillä myös 19-vuotias poikani Jopi ja Jounin 14-vuotias tytär Vilja.

Jounin kanssa matkailemme minimibudjetilla, mutta nuorisolle pitää olla hienot ja helpot hotellit.

Minulle on luonnollista olla aina menossa, mutta lomalla teinit haluavat vain olla ja löhötä.

He ovat kamalan konservatiivisia, missä on seikkailuhenki? Kotonahan sitä ehtii makoilla – ja haudassa.

”Häämatkallemme pakkasimme mukaan Trivial Pursuitin.”

Häämatkalla Trinidad ja Tobagossa. ”Minä en pysty makaamaan rannalla”, Mari sanoo.

Reissaamme myös ystäväporukalla, jolloin vuokraamme yhdessä talon. Raahaan mölkyn ja tikkataulun mukanani vaikka Thaimaahan asti, sillä seurapelit ovat minulle tärkeitä. Sitten kilpailemme raivoisasti säässä kun säässä.

Häämatkallemme Trinidad ja Tobagoon pakkasimme Jounin kanssa mukaan Trivial Pursuitin.

Jaksan pimeän ajan läpi haaveillen seuraavasta matkasta. Pari kertaa vuodessa täytyy päästä kaukomatkalle, toiset pari kertaa Eurooppaan.

Mari tapasi lapsia San Blasin saarilla Panamassa.
Kummalla on isompi? Marin ja Jounin saaliit Jamaikalla.

Epämääräiset paikat houkuttelevat

Jounin kanssa päädymme aina vahingossa hautausmaalle tai muuten epämääräiselle alueelle. Minua ei silti pelota, olenhan kiinnostunut kaikesta uudesta.

Keski-Amerikassa Panamassa huomasin kävelylenkillä ihania, rähjäisiä taloja. Olin heti menossa tutkimaan niitä, kun eräs mies juoksi luoksemme ja varoitti, että siellä on vaarallista.

Kun miehen silmä vältti, sanoin Jounille, että mennään silti. Pian ukko pysäytti meidät uudestaan ja päivitteli, kun emme uskoneet häntä. Lopulta tottelimme, sillä talojen luota juoksi meitä kohti epämääräinen psykoosinarkkari. Onneksi ihmiset pitävät meistä huolta.

Ulkomailla näkee senkin, miten epätasa-arvoisesti ihmisiin suhtaudutaan.

Kun lensimme Amerikan sisäisillä lennoilla, olin vahingossa unohtanut käsimatkatavaroihin kalliin linkkuveitsen.

Minut vietiin turvatarkastuksesta kohteliaasti takaisin tiskille panemaan reppuni ruumaan. Tummaihoiseen tuskin olisi suhtauduttu samoin.

”Jostain he taikoivat meille palmuviinaa.”

Intia on upein

Intia on maista hienoin. Delhiä en kuitenkaan suosittele perhematkoille, sillä kaupunki on hornankattila 40 celsiusasteen kuumuuden takia.

Keralassa vuokrasimme asuntoveneen Jounin kanssa. Mukana tulivat intialainen kapteeni ja kokki. Illallista syödessämme aloimme haikailla viiniä, mutta sitä ei tietenkään ollut. Henkilökunta päätti auttaa meitä, ja kapteeni pysäytti veneen keskelle viidakkoa.

Jostain he taikoivat meille palmuviinaa, ja erinäisten sattumien kautta päädyimme juomaan sitä koko sakki.

Kapteeni päätyi illan aikana humalassa vetelemään Jounia parrasta ja yritti suudella tätä. Seuraavana päivänä hän oli kamalan nolona, vaikkei asia meitä haitannut.

”Miamissa pukeuduimme paikallisiin tuulipukuihin eli panimme stetsonit päähän.”
Vampyyri tervehti Maria Yhdysvaltojen New Orleansissa vuonna 2014.

New Orleans suosikkikaupunki

Suosikkikaupunkini on New Orleans. Siellä musiikki soi joka paikassa, lähiöissä sohvat on kannettu kaduille ja ihmiset istuvat niillä hihattomissa paidoissaan. Siellä tuntuu, kuin olisi sisällä elokuvassa.

Elviksen kodissa Gracelandissakin olen käynyt. Sen ympäristö on epämääräistä lähiötä Memphisissä.

Yövyimme halvassa hotellissa, kun eräästä huoneesta alkoi kuulua järkyttävä seksiryskytys, melkein kuin jotakuta olisi tapettu. Pakkohan meidän oli jäädä kyttäämään, kenestä ääni tuli.

Lopulta huoneesta tuli ulos valtavan kokoinen nainen ja lyhyt, hontelo mies, jolla nökötti suussaan kolme hammasta.

Me nauroimme heille ja he meille, koska olimme puolin ja toisin niin hassun näköisiä.

Marin talviasu New Yorkin Brooklynissa.

Brooklynissa maailman hienoin keilahalli

New Yorkissa olen käynyt niin monta kertaa, että osaan liikkua siellä ilman karttaa.

Hiljattain olimme siellä suvun kanssa, ikähaarukkana 14–65 vuotta. Otimme Central Parkissa valokuvan, jossa näytimme yhdessä keskisormea Trump Towerille.

New Yorkin Brooklynissä on maailman hienoin keilahalli.

The Gutter on vintage-unelma hämyisine baaripöytineen ja punaisine nahkapenkkeineen. Jounin kanssa etsimme keilahalleja reissuillamme, koska harrastamme lajia.

Yleensä vatsani kestää hyvin katuruuat ja bakteerikantojen vaihtelut, mutta kerran New Yorkissa huomasin, että vatsassani kiertää.

Lähdin silti Guess-laukkumerkin outletiin. Yritin pidätellä, mutta juuri, kun ojensin kättäni yhtä laukkua kohti, housuihini pääsi turahdus.

Tietenkään minulla ei ollut mukana vaihtovaatteita, eikä kunnon vaatekauppoja ollut lähellä. Lopulta ostin jostain poikien bokserit, joita lähdin vaihtamaan päälleni Starbucksin vessaan.

Jonossa ihmiset kääntyilivät, nyrpistelivät nenäänsä ja kummastelivat hajua. Pyörähtelin itsekin paheksuva katse silmissäni.

Myöhemmin kiitin itseäni, sillä hei, ne laukut olivat kuitenkin 70 prosentin alennuksessa.”

Mari Perankoski

Syntynyt 10.3.1970 Varkaudessa. Koti Helsingissä ja Lappeenrannassa.

Näyttelijä ja käsikirjoittaja.

Naimisissa muusikko Jouni Hynysen kanssa. Yksi aikuinen lapsi.

Tämä on Matkaopas-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää Matkaoppaan juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/matkaopas.

Vierailija

Niin, joitakin miehiä kiinnostaa naisellisuus sen luonnollisessa olotilassa ja eittämättä Hynysen naamassa partoineen on aavistus vaginaalisia piirteitä, varsinkin kun se kapteeni oli kovin humalassa. Toisaalta jos Marin kaltainen nainen on ottanut moisen riesakseen niin täytyy miehessä jotain muutakin hyvää olla, vaikka eipä siinä mitään tuleehan matkustamisesta varmasti edullisempaa jos kun Jouni on taitava suustaan...

Sisältö jatkuu mainoksen alla