Tunturissa on helppo hengittää. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth
Tunturissa on helppo hengittää. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth

Haaveiletko käsivarren Lapin ruskan kokemisesta? Tässä 5 vinkkiä kymmenen kertaa Kilpisjärvellä käyneeltä.

Niin kliseeltä kuin se ehkä kuulostaakin, ruska-aika on Lappia parhaimmillaan. Hyttyset, mäkärät ja paarmat eivät enää piinaa kuten kesällä. Hanki ei peitä vaellusmaastoja kuten talvella. Luonnon väriloisto on päihdyttävämpi kuin keväällä.

Tähtää siis syksyyn. Parhaimmillaan päivät ovat kirpeän raikkaita mutta aurinkoisia, ja kauneutta löytyy kaikkialta minne katse osuu.

Lappi on täynnä hienoja paikkoja, mutta oma suosikkini on ehdottomasti Kilpisjärvi. Käsivarren suurtunturien, Saanan ja Mallan, näkymiä ei voi unohtaa. Mielestäni tämä on Suomen kaunein paikka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tienvarrestakin avautuu huikeita näkymiä. Pakkasaamu käsivarren Lapissa. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth
Tienvarrestakin avautuu huikeita näkymiä. Pakkasaamu käsivarren Lapissa. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth

1.    Ajoita reissusi oikein

Wikipedia kertoo, että pohjoisimmassa Lapissa ruska on parhaimmillaan yleensä syyskuun toisella viikolla. Siis yleensä.

Käytännön kokemus on osoittanut, että täsmälleen oikeaan hetkeen tähtääminen on melkoista hakuammuntaa. Kesän kuumuus ja kuivuus saattaa vaikuttaa ruskan ajoitukseen, samoin elo- ja syyskuun taitteen sää. Matkat pitää kuitenkin varata etukäteen, sillä ruska-aikaan majoituksen saaminen Kilpisjärven suhteellisen pienestä hotelli- ja mökkikapasiteetista ei ole itsestäänselvyys.

Tähtää siis syyskuun alkuviikkoihin ja toivo parasta.

2.    Valitse oikea väline

Kilpisjärvi on niin kaukana kaikesta, että sinne pääseminen vaatii suunnittelua. Jos asut pääkaupunkiseudulla, kätevin tapa matkata pohjoisen perukoille on oman auton ja VR:n autojunan yhdistelmä. Lähdet illalla Helsingistä tai Tampereelta, heräät aamulla Kolarissa, josta Kilpisjärvelle on matkaa enää 274 kilometriä eli ajoaikana reilut 3 tuntia.

Myös julkisilla pääset perille, mutta se on työläämpää. Kittilään lennetään ympäri vuoden. Jatkokuljetus lennoilta Kilpisjärvelle järjestyy linja-autolla ja kutsutaksiliikenteenä. Rovaniemeltä pääsee linja-autolla Kilpisjärvelle päivittäin. Kolarin rautatieasemalta on kesä–syyssesonkina suora bussiyhteys Kilpisjärvelle.

Kannattaa pitää silmällä VR:n tarjouksia.

Pohjoisen harvaanasutuilla seuduilla auto on kuitenkin kulkupeleistä parhain. Automatka Norjan puolelle, Tromssaan tai Skibotniin, on helppo yhdistää Kilpisjärven reissuun, jos käytössä on auto.

Autojuna on perinteisesti ollut hintava tapa matkustaa, joten pohjoisen reissua suunnitellessa kannattaa pitää silmällä VR:n tarjouksia. Edullisimmillaan kahden hengen makuuvaunun ja autopaikan välille Helsinki-Kolari voi saada alle 150 eurolla.

Matka Kilpisjärvelle on sen verran pitkä ja työläs, että perillä kannattaa olla vähintään kolme, mielellään neljä tai viisi yötä.

Näkymä Mallan rinteeltä Kilpisjärvelle. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth
Näkymä Mallan rinteeltä Kilpisjärvelle. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth

3.    Mieti majoitusta

Telttailu tuntureiden sylissä tuntuu hauskalta ajatukselta, mutta käytännössä vaelluksesta kolottavat raajat on mukavinta oikaista yöksi oikeaan sänkyyn.

Helpoiten pääset vaeltamaan suurtuntureilla yöpymällä Kilpisjärvellä tai sen lähistöllä vuokramökissä tai hotellihuoneessa ja tekemällä 5–15 kilometrin mittaisia päivävaelluksia.

Ruska-aikaan majoitus irtoaa Kilpisjärveltä edullisimmillaan noin 80 eurolla per yö. Edullisin on hostellityyppinen majoitus. Mukavuudesta ja yksityisyydestä maksat enemmän. 

Kilpisjärven Retkeilykeskuksen luota pääset nousemaan Saanalle. Aivan lähistöltä pääset laivaan, joka vie Kilpisjärven yli. Likeltä pääset myös Mallan luonnonpuiston huikeille reiteille. 

Yksi tapa majoittua on yöpyä matkailuautossa tai -vaunussa, jolloin liikkumisen vapaus kasvaa. Jos vuokraat matkailuauton eteläisestä Suomesta, kilometrirajat tulevat kuitenkin helposti vastaan.

Mallan luonnonpuiston maisemaa. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth
Mallan luonnonpuiston maisemaa. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth

4.    Tee vaellusretkistä nautinto

Älä yliarvioi kuntoasi. Suurtuntureilla vaelluspolut ovat usein louhikkoisia ja nousut jyrkkiä. On eri asia taapertaa tasamaalla viisi kilometriä pururataa kuin nousta sama matka ylös tunturin rinnettä. Esteettömiä tai lastenrattaille sopivia reittejä ei Kilpisjärvellä oikeastaan ole, mutta hyvä peruskunto riittää jo pitkälle.

Reitit ovat hyvin merkittyjä, mutta kartta ja kompassi tai ainakin kännykkä varavirtapankin kanssa kannattaa varata mukaan. Samoin sadeviitta tai vähintään kertakäyttösadetakki, sillä tuntureilla sää saattaa muuttua nopeasti.

Tunturiin kannattaa varata mieluummin liikaa kuin liian vähän evästä.

Fiksu vaeltaja pukee ylleen kerroksia, esimerkiksi fleeceä alle ja goretexia päälle. Ylimääräisen vaatteen voi kääräistä reppuun kun nousuissa tulee kuuma, mutta jos aurinko menee pilveen tai sataa, lisäkerrosta osaa arvostaa.

Tärkein varuste ovat hyvät, nilkkaa tukevat vaelluskengät. Moni vannoo myös kävelysauvojen nimeen, mutta minusta ne ovat louhikkoisessa maastossa usein vain tiellä.

Tunturiin kannattaa varata mieluummin liikaa kuin liian vähän evästä. Kunnon evästauot rytmittävät vaellusta mukavasti.

Tunturipurojen vesi on niin puhdasta, että monet vaeltajat täyttävät surutta juomapullonsa luonnonvedellä. Ylivarovaista tai ei, itse olen aina vienyt mukanani pullovettä.

Vaellusten jälkeen kipugeelille, rakkolaastareille ja särkylääkkeille voi tulla tarvetta, varaa siis majoituspaikkaan myös niitä.

Tunturista löytyy puolukkaa ja mustikkaa. Ammattimainen marjastaminen on luonnonpuistossa kielletty. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth
Tunturista löytyy puolukkaa ja mustikkaa. Ammattimainen marjastaminen on luonnonpuistossa kielletty. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth

5.    Löydä oikea mielentila

Stressaako työ, kiristääkö pinna? Lapin majesteettisissa maisemissa turhat huolet unohtuvat. Kun katsoo erämaamaisemaa, johon ihmisen käsi ei ole juuri jälkeään jättänyt, ymmärtää oman pienuutensa ja ongelmiensa suhteellisuuden. Täällä on vaikea olla pahalla tuulella.

Harvoihin vastaantuleviin vaeltajiin alkaa suhtautua kuin ystäviin. Hymy, nyökkäys ja parin ystävällisen sanan vaihtaminen kuuluvat etikettiin. 

Välillä voi pysähtyä ja noukkia suuhunsa pari puolukkaa tai mustikkaa. On mukava istua kivelle ja katsoa kultaisena hehkuvan tunturikoivikon yli Ruotsin ja Norjan suuntaan. Siellä korkeimpia huippuja peittää jo syyskuussa lumi ja jää.

Vaihteeksi voi vain sulkea silmät ja hengittää syvään. Tuntea, miten hyvää puhdas, raikas ilma, ulkona olo ja liikunta tekevät koko kehossa.

Ihan parasta meditaatiota.

Ruskan sävyjä maassa. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth
Ruskan sävyjä maassa. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth
Sisältö jatkuu mainoksen alla