Kuvat
Mia Sinisalo
Tenhola on vilkas kylä lähellä Tammisaarta.
Tenhola on vilkas kylä lähellä Tammisaarta.

Mitä jos lähtisit tänä kesänä kunnon pyöräretkelle? Rannikkoreitin polkee alle viikossa, ja kilometrien myötä sulavat myös mielen möykyt.

Tuoksuu samalta kuin lapsena kesäleirillä”, tytär toteaa. On toukokuun alku, mutta aurinko lämmittää jo kesäisesti ja saa männyt tuoksumaan. Mukaan sekoittuu meren ja lämpimän hiekan aromeja. Poljemme 27-vuotiaan Saga-tyttäreni kanssa ensimmäistä kahden päivän osuutta Hangosta Perniöön päin Rannikkoreitillä, joka seurailee Etelä-Suomen rantalinjaa. Teemme pyöräretken kahdessa osassa, yöpyen yhden yön omassa kodissani Perniössä, ja muuten leiriolosuhteissa Rannikkoreitin varella.

Pyöräily on aina merkinnyt minulle vapauden tunnetta. Retkeillessä arjen työlistat ja jatkuva koordinointi unohtuvat. Polkemisen rytmi tuudittaa rauhaan, ja fyysinen ponnistelu ylämäissä vaatii keskittymistä.

Koronakevättä edeltänyt sateinen talvi ja pitkät päivät tietokoneella ovat kasvattaneet vatsan lisäksi haikean möykyn mieleeni.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tauoilla tuntuu hyvältä kokkailla nokkospastaa retkikeittimellä ja tuntea möykyn liukenevan saaristomaisemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poikkeusaika on päättänyt yöpymisratkaisut puolestamme. Melkein kaikki paikat ovat kiinni, joten lähdemme liikkeelle riippumattojen ja teltan kanssa.

Valkovuokkopsykoosi!

Käppyrämäntyjen ympäröimät hiekkarannat reunustavat pyöräreittiä Hangosta aina Tammisaareen saakka. Polkemisen lomassa pidämme leppoisat tauot Högholmin luontopolun kupeessa ja Lappohjassa, jonka kilometrin pituinen hiekkaranta on lähes Yyterin veroinen.

Lepo ja särkylääke lievittävät satulan aiheuttamaa istumaluiden kolotusta.

Tammisaaressa nautimme jäätelöä ja kahvit rantalaiturilla.

Sitten suuntaamme omaan lempipaikkaani, Ramsholmenin lehtoon. Osa vanhoista puista on niin paksuja, ettei niitä yletä edes halaamaan. Valkovuokot kukkivat merenä.

Joudun valkovuokkopsykoosiin: ryömin ja konttaan valkovuokkojen seassa ja yritän tavoittaa kamerallani yhä uusista kulmista valkoisten terälehtien läpi taittuvaa ilta-aurinkoa. Havahdun vasta kun seuralaiseni valittaa jo väsymystään.

Ensimmäisen yön vietämme Västerbyn ulkoilualueella. Paistamme vegemakkarat, ripustamme riippumatot rannan puihin ja hipsuttelemme villakalsareissamme, kunnes väsymys tekee tehtävänsä. Käy ilmi, että makuupussimme ovat kamalan ohuet ja yöstä tulee kamalan kylmä, mutta aamun kauneus on kaiken värisemisen veroista.

On äitienpäivän aamu. Mietin, kuinka onnekas olenkaan, kun saan olla tyttäreni kanssa retkellä.

Ihania! 

Perustarpeet kuntoon

Matkan jatkuessa pohdin retkivarusteiden filosofiaa. Ne ovat kuin ihmisen perustarpeet: pakollisia ovat vesi, ruoka ja lämpö, loppu on mielihyvää. Mitä lyhyemmät matkat, sitä kevyemmillä varusteilla kannattaa lähteä.

Päivän pyöräretki varusteiden kanssa vie tuplamäärän energiaa normaaliin toimistopäivään verrattuna. Rannikkoreitillä osa etapeista kulkee kymmeniä kilometrejä hiljaisen maaseudun läpi, eikä matkan varrella ole aina ruokapaikkoja. Siksi eväspatukoita, pähkinöitä, mehua ja vettä on oltava mukana paljon. Lounaan ja illallisen on syytä olla tuhteja.

Mietin tätä kaikkea, koska olen mokannut. Olen ottanut kotoa mukaan retkikeitintä varten kaasupullon jämän, mutta en varakaasupulloa, koska pakkauksiin ei tuntunut mahtuvan ylimääräistä.

Aamulla herätessämme kaasu riittää aamukahviin, mutta puuroa emme saa enää keitettyä. Lähdemme liikkeelle pelkkien voileipien voimin.

Tenholassa on kauppa, mutta se on vielä kiinni. Seuraava Tenhola–Perniö-etappi onkin sitten retken kamalin. Vesi loppuu, vaikka olemme täyttäneet kaikki pullot. Viimeisetkin pähkinät on syöty. Kilometrit ennen retken välietappina toimivaa kotia ovat uupunutta polkemista pienimmällä mahdollisella vaihteella. Varakaasupullo olisi painanut vähemmän kuin nestehukan ja nälän aiheuttama väsymys.

Ilta-auringon valo luo lomatunnelmaa Sandvikin hiekkarannalla Högsårassa.

Pientä luksusta

Retken toinen osuus alkaa kotoa Perniöstä, mistä suuntaamme kohti Teijon kansallispuistoa, ja mukaan liittyy matkan varrella pari ystävää. Aamulla on satanut vielä lunta ja vastatuuli on kova, mutta iltapäivällä aurinko alkaa taas paistaa.

Pyöräretki taittuu ajattomassa olotilassa, jossa ei muista katsoa kelloa. Vasta yllättävä väsymys tai nälkä muistuttaa, että matkaa on jo taitettu.

Täyteen pakattua retkipyörää soratiellä polkiessa voi varautua 10–15 km etenemisvauhtiin tunnissa, kun mukaan laskee juoma- ja vaatteenvaihtotauot.

En pidä kiireen tunteesta retkillä. Ajattelen, että pyöräretkeläinen on myös lomalla. Pelkkä perustarpeiden tyydyttäminen ei riitä, vaan haluan ruoan ja levon mielihyvään ja kauneuteen käärittynä.

Syntymäpäiväni kunniaksi olen pakannut mukaan herkkuillallisen: parsaa ja lohta. Lohifileen olen käärinyt kylmäkallen ympärille odottamaan grillausta. Laavulla tarjoilen vielä jälkiruoaksi kääretorttua ja pursotekermaa. Metsässä nautittuna ateria tuntuu juhlavalta. Rupattelemme nuotiolla, kaulushaikarat huhuilevat ja lehtopöllöt pitävät kosiomenojaan.

Suomen kelit, tätähän se välillä on. 

Sukkia ja samppanjasuklaata

Seuraavana aamuna nautimme aamupalaa Matildankartanossa. Leipuri ja kahvilayrittäjä, Elina Rantanen kantaa alpakka-aitauksen viereen piknikkorin, jossa on juureen leivottuja pullia, höyryäviä karjalanpiirakoita ja iso termos vahvaa kahvia. Pieni hemmottelusaareke karumman retkielämän välissä!

Myöhemmin kesällä Matildaan voisi jäädä vaikka puoleksi päiväksi, kun ruukkimuseo, puodit ja kahvilat ovat taas auki. Paikassa, missä valmistetaan samppanjasuklaata ja alpakkapöksyjä, voi tuntea olevansa aidosti lomalla.

Meri tulee taas sinisenä näkyviin, kun lähestymme Kemiötä ja ylitämme Strömman kanavan. Kemiössä meri on Rantareitillä enemmän läsnä aueten saaristonäkymiksi ja pilkottaen puiden takaa, kun käännymme rantaa päin, kohti Pedersåta.

Syömme lounasta ravintola- majatalo Kansakoulussa, jonka omistajan kanssa käymme pitkän keskustelun pyöräretkeläisten tarpeista. Retkellä on ihanaa päästä saunaan ja saada hikiset pyöräilyvaatteet kuivumaan tai pesukoneeseen. Seuraava kauppa on 20 kilometrin päässä Taalintehtaalla, joten Kansakoululla ei katsota kieroon, jos yövieras tekee aamiaispöydässä eväsleivän.

Taalintehdas on kiinnostava, vanha ruukkikylä, jossa on historiallisten rakennusten lisäksi hyviä luontopolkuja ja veneilykaudella rantakohdetunnelmaakin.

Täällä voisi viettää vaikka koko päivän, mutta koska olemme ottaneet alkumatkan rauhallisesti, meillä on kiire ehtiä Högsåran lauttaan. Siksi vain pysähdymme torilla, ostamme kaupasta jäätelöt ja syömme ne Vanhan masuunin puistossa.

Kun saavumme Högsåraan, on takana päivän aikana poljetut 70 pyöräilykilometriä painavilla pyörillä. Puolet tästä riittäisi pyörälomalla hyvin. Juttelemme jo matkalla perille pääsemisen ihanuudesta. Hyvässäkin pyöräilypäivässä parasta on se loppuminen. 

Rantaparatiisista räntähelvettiin

Sandvikin retkeilyalueella koko päivän meitä piiskannut tuuli jää niemen taakse. Uimme, pystytämme illan lämmössä teltat ja laitamme ruokaa. Tuunaan edellisestä illasta jääneistä parsan lopuista pussiruokaa. Marketin meksikonpadasta saa pienellä kekseliäisyydellä yllättävän maistuvan ja vatsat täyttävän illallisen.

Auringonlasku on kuin matkailukuvista. Kaikki värit muuttuvat kirkkaiksi ja pehmeiksi. Kylmäävää on vain seuraavan päivän säätiedotus: aamulla keli olisi nollassa ja sataisi räntää.

Aamu on harmaa ja olen katastrofitunnelmissa. Selvitän vielä makuupussissa maaten sadetutkaa, bussiaikatauluja ja taksiyhteyksiä. Aamukahvin jälkeen saan kuitenkin itseni ylös ja pyöräilyvaatteet päälle. Päätämme katsoa muutamat ensimmäiset kilometrit.

Sade ei ole ihan jatkuvaa, joten unohdan lopullisesti taksisuunnitelmani ja ajamme Perniöön saakka – suorinta reittiä, joka on myös ehkä reissun tylsin: autot suhahtelevat ohi Kemiön saarta halkovalla päätiellä, ja poljemme harmaassa kelissä sadekuurojen kastellessa meitä säännöllisesti . Kiitän onneani, että ei tuule.

Kotiin Perniöön saavumme 65 kilometriä myöhemmin väsyneinä ja kuraisina. Lämmitän saunan. Kun istumme kuistilla, alkaa sataa lunta. Retken jälkeen kotona olo tuntuu taas entistä ihanammalta.

Ehdotus viikon pyöräretkeksi

1. pv | 42 km Hanko–Tammisaari Tvärminnen kautta

2. pv | 53 km Tammisaari–Särkisalo Trollshovdan kautta

3. pv | 38 km Särkisalo–Brännboda

4. pv | 36 km Brännboda–Taalintehdas–Högsåra

5. pv | 32 km Högsåra–Kasnäs–Storfinnhova

6. pv | 35 km Storfinnhova–Kemiö–Teijon kansallispuisto ja Matilda

7. pv | 30 km Matilda–Teijo–Salo

Rannikkoreitti

200 kilometrin pituinen Rannikkoreitti kulkee Hangosta Tammisaareen, Saloon ja Kemiön saarelle maaseudun pikkuteitä ja kesällä vuorovene-yhteyksiä pitkin. Lähtöpaikkoihin ja reitin varrelle pääsee myös busseilla ja junalla. Reitti on hyvin opastettu: jokaisessa tienhaarassa on ruskea Kustrutten-Rannikko-reitti -viitta.

Reitin voi myös suunnitella itse tai poimia sopivimmat etapit omien mieltymysten mukaan osoitteessa rannikkoreitti.fi

Jos haluat tehdä nautiskelijan pyöräretken, pidä päivämatkat kohtuullisina, 20–40 kilometrin pituisina. Varaa majoitukset etukäteen ja selvitä myös, mitkä kaikki kahvilat, ravintolat ja kaupat ovat auki. Rannikkoreitin varrelta löytyy palveluita, mutta välimatkat voivat olla pitkiä ja aukioloajat arvaamattomia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla