Valokuvaamista harrastava Risto Raunio haluaa nähdä villieläimen sen aidossa ympäristössä. Matkoilla on usein mukana Anski-vaimo, joka kirjoittaa reissuilta matkapäiväkirjaa.

Tunteja kestänyt saalistus sinihohtoisten jäävuorten lomassa on ollut menestys.

Jääkarhuperhe viimeistelee hyljeateriaansa vain parinkymmenen metrin päässä jään reunalla. Äkkiä emo kääntyy kohti kuvaajia, jotka ovat lumoutuneina seuranneet sekä saalistusta että ruokailua.

Suoniin sykähtää valtava adrenaliinilataus, opas määrää tiukalla äänellä käynnistämään moottorikelkat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Karhu kääntyy ja jatkaa matkaansa. Risto Raunio hymyilee. Hän on onnistunut tallentamaan upean kuvasarjan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Huippuvuorilla Risto ja muut ryhmäläiset ajoivat kuvauspaikalle moottorikelkoilla.
Huippuvuorilla Risto ja muut ryhmäläiset ajoivat kuvauspaikalle moottorikelkoilla.
Jääkarhujen ruokailun seuraaminen oli Ristolle ainutlaatuinen kokemus.
Jääkarhujen ruokailun seuraaminen oli Ristolle ainutlaatuinen kokemus.

 

– Pidän eniten kuvausmatkoista, joilla esimerkiksi valtavat nisäkkäät voi kohdata aidosti ilman piilokojun tai safariauton rajoituksia, Risto kertoo.

Ristolta kysellään lähellä kuvaamisen riskeistä. Mitä jos eläimet hermostuvat ja hyökkäävät?

– Huippuvuorilla kokemani jääkarhunäytelmä oli harvinaislaatuinen, ja oppaalla oli tuolloinkin tilanne hallinnassa. Tiettyjä petoeläimiä voi sopivissa olosuhteissa kohdata silmästä silmään, kunhan muistaa kunnioittaa luontoa, noudattaa ohjeita eikä provosoi eläintä. 

Kalustoon kannattaa sijoittaa

Risto innostui valokuvaamisesta jo pikkupoikana 1960-luvulla. Hän istui taskukameran kanssa kuplavolkkarin takapenkillä ja otti kuvia, kun perhe matkusti pitkin Ruotsin, Norjan ja Suomen pohjoisia sorateitä.

– Aikuisena hankin filmijärjestelmäkameran ja ryhdyin opiskelemaan luontokuvausta luontokuvaaja Hannu Hautalan esimerkistä.

Vuosikaudet Risto kuvasi lähisoilla ja Lapissa. Kaukomatkoista hän innostui vasta vuonna 2010, kun jälkikasvu jo matkusti omillaan.

Epätavalliset matkakohteet olivat aina kiehtoneet Ristoa, ja Olympialla oli sopivasti tarjolla matka Etelämantereelle.

– Reissua varten hankin ensimmäisen digitaalisen järjestelmäkamerani.

Nykyään Risto pakkaa matkalle kolme neljä objektiivia ja pari runkoa. Myös suojapussit, puhdistusvälineet, laturit ja isot muistikortit kuuluvat aktiivikuvaajan vakiovarusteisiin.

Matkalla on mukana myös kannettava tietokone, jonka avulla kuvia voi tarkastella paikan päällä ja jakaa sosiaalisessa mediassa.

Osa laitteistosta – esimerkiksi jalusta – kulkee ruumassa nipin napin maksimikilojen rajoissa. Jos käsimatkatavaroidenkin kilorajat paukkuvat, Risto hyödyntää kuvausliivin suuret taskut.

Riston kotivakuutus kattaa mukana kulkevan kaluston, jonka hinnalla voisi ostaa uuden perheauton.

Sekä Riston kamerat että niillä otetut kuvat ovat ammattilaistasoa, vaikka mies ei olekaan käynyt kuvauskouluja.

Yli 40 vuotta itseopiskelua on tehnyt hänestä sekä kameratekniikan että luovan kuvaamisen konkarin.

– Kantapään kautta oppii hitaasti, mutta tehokkaasti.

Petoja karuissa maisemissa

Eläkkeellä Ristolla on aikaa matkustaa, ja hän tekee kahdesta neljään kuvausreissua vuodessa.

Risto on kuvannut kaikissa maanosissa Pohjois-Amerikkaa lukuun ottamatta.

Hän on ikuistanut tiikereitä Intiassa, kuningaspingviinejä Falklandinsaarilla, kameleontteja Madagaskarilla, leijonaperheitä Afrikassa ja krokotiileja Australiassa.

 

Kamerat lauloivat, kun norsu pysähtyi keskelle tietä juomatauolle.
Kamerat lauloivat, kun norsu pysähtyi keskelle tietä juomatauolle.
Upean puuman kuvaamiseen Ristolla oli aikaa vain muutama sekunti.
Upean puuman kuvaamiseen Ristolla oli aikaa vain muutama sekunti.

 

Riston suosikkikohteita yhdistävät jylhät ja karut maisemat sekä mahdollisuus kuvata isoja eläimiä niiden luonnollisessa ympäristössä.

Huippuvuorilla Risto on vieraillut jo viidesti.

– Huippuvuorten karu luonto sinisine jäätiköineen ja jääkarhuineen kiehtoo minua.

Myös Venäjän itäisimmässä kolkassa sijaitseva Kamchatkan niemimaa on huippukohde karhujen kuvaamiseen.

Kuril-järveen kutemaan nousevat lohet houkuttelevat paikalle satoja ruskeakarhuja, jotka keskittyvät kalastukseen eivätkä välitä ihmisistä. Paikallisoppaan avulla karhuja pääsee kuvaamaan hyvinkin läheltä.

Viime heinäkuussa Risto oli Kuril-järvellä kuvaamassa karhujen kalastusta.

Joukko kuvaajia oli asettunut ahtaalle hiekkasärkälle kuvaamaan petoja, jotka tekivät syöksyjä jokeen nousevien lohien perään.

– Olimme niin keskittyneitä kuvaamiseen, ettei kukaan meistä huomannut särkän ympärillä hermostuneesti kahlaavaa isoa uroskarhua, joka loi meihin kiukkuisia katseita.

Onneksi ryhmällä oli turvanaan kaksi vartijaa juuri tällaisten tilanteiden varalta. Heidän tehtävänään oli pitää silmällä kokonaistilannetta. Vartijat komensivat ryhmän turvaan.

– Joku olisi vielä halunnut viipyä ihanteellisella kuvauspaikalla. Rannalta poistuttuamme näimme karhun asettuvan makuulle keskelle särkkäämme. Silloin kyllä mietimme, että oho mikä tilanne.

Etelä-Amerikan eteläkärjessä sijaitsevassa Patagoniassa villieläimiä voi lähteä etsimään jalkaisinkin. Vaellusretkellä voi kohdata vaikka andienkondorin, haisunäädän tai guanakon.

Patagoniassa Risto on päässyt kuvaamaan lähietäisyydeltä myös puumia, joiden ruokalistalle ihminen ei kuulu.

Patagonian maisemat saavat Ristolta erityismaininnan.

– Andien terävät vuorenhuiput halkovat maisemaa, ja jäätiköillä viipyilevä upea valo salpaa valokuvaajan hengen.

Risto suosittelee valokuvaajille myös Uutta-Seelantia, vaikka tuliperäisessä maassa ei elä petoja eikä suuria nisäkkäitä.

– Siellä on upeita maisemia ja niin turvallista, että sinne voisi muuttaa vaikka asumaan.

Kohteen valinta

Risto kiertää kaukaa kohteet, joissa paikalliset huutelevat suomeksi "terve-terve-mitä-kuuluu".

– Massaturismikohteetkin voivat olla upeita kuvattavia, jos nousee kuvaamaan aamuvarhain ennen ruuhkaa.

Luontokuvauskohteisiin tarvitsee usein matkustaa ajan ja vaivan kanssa kuoppaisia taipaleita. Se karsii massat.

Vaikka Risto itse aloittikin Etelämantereelta, hän suosittelee kuvausmatkailua aloittelevalle ensimmäiseksi kohteeksi vaikka Intiaa tai Itä-Afrikkaa, joihin on helppoa matkustaa Suomesta.

– Etelämantereella asutaan laivassa ja liikutaan lumen ja jään keskellä. Kohde kyllä sopii sellaiselle, jota arktiset olosuhteet kiehtovat.

Kohteen lisäksi matkanjärjestäjällä on matkan onnistumisen kannalta ratkaiseva merkitys.

Risto on matkustanut jonkin verran ilman ryhmää, mutta silloinkin tuttu toimisto on hoitanut lentovaraukset ja majoitukset. Vaativimmille matkoille on helpointa lähteä ryhmän kanssa.

Risto lähtee mieluiten matkoille, joiden ohjelma on rakennettu kuvaamisen ehdoilla.

-On turhauttavaa, jos kesken retken eksoottisimman näkymän opas sanoo, että nyt täytyy aikataulun vuoksi jatkaa matkaa.

Ammattitaitoinen operaattori hallitsee myös matkan ajoittamisen kuvauksen kannalta suotuisimpaan ajankohtaan. Kuvausmatkoja järjestäviä operaattoreita löytyy useista maista. Riston suosikki on suomalainen Kuvausmatkat, jonka ryhmät ovat pieniä.

-Pieni ryhmä mahtuu tarvittaessa samaan autoon ja liikkuu nopeasti, Risto summaa. Myös erilaisia mielipiteitä on vähemmän, mikä lisää joustavuutta.

Asenne ratkaisee

Kuvaamiseen painottuvalla kaukomatkalla säänkestävä varustus on tärkeä. Kannattaa pukeutua kerroksittain ja suosia Gore-Texia. Lisäksi on syytä varustautua pitkällä pinnalla ja avoimella mielellä.

Eksoottisimmissa kohteissa kaikki ei aina suju suunnitelmien mukaan, ja pahimmillaan hygienian taso romahtaa Suomeen verrattuna.

– Vaatimattomaan hygieniaan ja erilaiseen bakteerikantaan törmää etenkin Afrikassa. Joskus iso osa ryhmästä on saanut vatsavaivoja. Ripuli on ikävä matkakumppani.

Ennen kaikkea kuvausmatkaaja tarvitsee hyvän asenteen, kärsivällisyyttä ja erähenkeä.

Yleensä reissuilla noustaan ennen kukonlaulua, ja liikkeelle lähdetään säässä kuin säässä. Samanhenkinen porukka on valmis venymään hyvien kuvien eteen.

 

Kuvausreissuilla noustaan ennen kukonlaulua. Kaikki ovat valmiita venymään hyvien kuvien eteen.
Kuvausreissuilla noustaan ennen kukonlaulua. Kaikki ovat valmiita venymään hyvien kuvien eteen.

 

– Hyvässä porukassa toimii myös tilannekomiikka ja ihan omanlaisensa kuvaajahuumori.

Herkullisen tilanteen jälkeen kuvia vertaillaan ja toisia sparrataan.

Täydellistä kuvaa Ristolle ei vielä ole tullut vastaan, mutta jos samassa kuvassa on mukavan pehmeä valo, sommittelu kohdallaan ja terävyys oikeassa kohdassa, saa olla aika tyytyväinen.

Paras kuva Ristolla on vielä ottamatta.

Kuvausmatkasta iloa kotonakin

Riston matkoilla on usein mukana myös vaimo Anski.

Kumpaakaan kaupunkilomailu ei erityisemmin kiinnosta, joten luontomatka on helppo valinta yhteiseksi lomakohteeksi.

 

Ristolla on usein matkaseurana vaimo Anski, joka pitää matkapäiväkirjaa.
Ristolla on usein matkaseurana vaimo Anski, joka pitää matkapäiväkirjaa.

 

Pariskunta jakaa myös ikuistamisen taidon.

– Kohteissa minä kuvaan ja Anski kirjoittaa matkapäiväkirjaa, Risto kertoo.

Kotona teksti ja kuvat taitetaan yhteistyössä matkakirjoiksi, joissa yhdistyvät värikäs teksti ja matkan parhaat kuvat.

Matkakirjat ovatkin ainoa Raunioiden lomakohteista jäävä matkamuisto.

Matkoilla kun keskitytään shoppailun sijasta ainutlaatuisten hetkien taltioimiseen.

 

Tämä on Matkaopas-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää Matkaoppaan juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/matkaopas.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla