Kuvat
Marja Rikaniemi, Lehtikuva, Gorilla, Vastavalo
ET

Ystävykset Marja Rikaniemi ja Tuija Puurtinen toteuttivat unelmansa ja pyöräilivät Nuorgamista Helsinkiin. Päiväkirjasta tihkuvat hiki ja hyvä mieli.

28. elokuuta

Aurinko häikäisee silmiä, kun heräämme Tenojoen rannalla. Telttapaikkamme lähellä on tienviitta, jossa lukee Ismusgeaidnu. Ismuksentie johtaa alas joenrantaan.

Pieni verryttely on paikallaan, vaikka eilinen 80 kilometrin pyöräily ei varsinaisesti tunnu missään. Lähtöpisteemme oli Suomi-neidon päälaki Nuorgamissa.

Tälle päivälle puhelimen reittiohjelma lupaa hikisiä nousuja yli kilometrin verran, mutta lähes saman verran on luvassa laskuakin. Sää suosii: aurinko lämmittää sopivasti ja sadekuurot ovat kulkeneet edellämme, joten sadevaatteita ei tarvita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Luvassa on yli kilometri nousua.

Välipalaksi on puolukkamättäiden punaista herkkua ja tunturipurojen raikasta vettä. Lounaaksi meillä on onneksi valmis keitto termosastiassa. Tien varrella ei ole juuri elämää ennen Karigasniemeä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näköalatauolla viereemme pysähtyy autoileva perhe Barcelonasta Espanjasta. Opastamme heille tienvarren marjapaikkoja.

Tunturipurojen raikas vesi sopii juomaksi.
Tunturipurojen raikas vesi sopii juomaksi.

Liikennettä ei tähän aikaan vuodesta tunnu olevan, ja sehän sopii meille. Voimme rauhassa puskea pyörillä eteenpäin, vaikka tie on kapea ja mäet ovat jyrkkiä. Vastarannalla Norjan puolella näkyy autoja paljon enemmän.

Kirjekaverin ansiosta savolaistytön maailma laajeni.

Ennen Karigasniemeä on Outakoski ja Piesjoki, kansakouluvuosieni kaihoisat paikannimet. Täällä minulla oli lapsena kirjeenvaihtokaveri, jonka ansiosta savolaistytön maailmani laajeni kovasti ja taisin saada ikuisen ikävän Lappiin.

Kovin hiljaisia ja autioita ovat kylänraitit, ei ole ketään, jolta kysellä, tuntisiko hän lapsuuteni kirjeystävää.

Illan suussa saavumme Karigasniemen kylälle. Ohjelmassa ovat munkkikahvit, kännyköiden lataus ja ruokaostokset. Tämä kolmiyhteys tulee seuraamaan meitä koko alkutaipaleen kyläkeskusten luona.

Kylänraitit ovat kovin hiljaisia.

Yöpaikaksi olen suunnitellut Kevon vaellusreitin lähtöaluetta, Sulaojan parkkipaikkaa. Sinnepä onkin vielä matkaa, ja taival tuntuu nyt itää kohti polkiessa pelkältä ylämäeltä.

Tavoitteeseen kuitenkin päästään, ja miten tasainen nurmikenttä meillä onkaan teltan paikaksi. Hyvin hoidettu käymälä on ihan vierellä ja Sulaojan makoisan raikas vesi pienen matkan päässä.

Raskaat kilometrit palkittiin unohtumattomilla elämyksillä.
Raskaat kilometrit palkittiin unohtumattomilla elämyksillä.

Tuskin maltan vetäytyä telttaan ollenkaan, kun kuu nousee kirkkaalle taivaalle Muotkatunturin takaa. Aamulla aiomme tehdä luontoretken Sulaojan suurelle pyhälle lähteelle, on siis syytä kuitenkin pujahtaa makuupussiin nukkumaan.

1. syyskuuta

Pieni vilunväristys puistattaa minua, kun avaan makuupussia. Ulkona on kaikki kauniin kuuran peitossa. Ensimmäinen pakkasyö alkavan syksyn merkiksi. Puuron päälle riivin pakastepuolukoita suoraan mättäältä. Pian aurinko jo lämmittää mukavasti ja kuivattaa teltan.

Eilen poljimme Tievan baarilta koko iltapäivän kovapintaista soratietä kevyesti leiripaikkaamme asti, mutta nyt tien pinnassa on ikävää irtosoraa, onneksi vain seitsemän kilometrin verran.

Kiistalan suuntaan kääntyy hieno vastapäällystetty tie ja on helppo päättää, mihin suuntaan jatketaan. Tien varrella on useita viehättäviä kyliä. Monen vanhan, hyvin hoidetun pihapiirin yhteyteen on rakennettu moderni talo.

Sodankylässä leiriydyttiin Orajärven rannalla.
Sodankylässä leiriydyttiin Orajärven rannalla.

Rastijärven rannalla syömme termarissa maukkaaksi muhinutta risottoa. Järven toisella puolella erottuvat hyvin Levin alastomat rinteet.

Kittilän kirkonkylässä ilta alkaa jo lähestyä. Pakkaan ruokaostoksia pyöräkärryyni ja saan juttuseuraa lappilaisesta pyöräilijästä. Hän ilahtuu, kun kerron retkestämme. Pyöräily Suomen halki on ollut hänenkin haaveensa mutta jäänyt tekemättä. Saamme kannustusta, kun olemme toteuttamassa omaa unelmaamme ennen kuin on liian myöhäistä.

Luvassa on kirkas, kylmä yö. Ensimmäistä kertaa kaivan otsalampun esille, jotta näen illan leiripuuhien jälkeen lukea ja kirjoittaa.

4. syyskuuta

Pellon laidalla on hienoa kuunnella kurkien lähtöhuhuilua sekä illalla viimeiseksi että aamulla ensimmäiseksi. Tämä aamu on jotenkin erilainen, saavummehan ensi kertaa reissullamme ihan pian kaupunkiin.

Kemijärven kaupungissa on tietysti omat viettelyksensä, ja aikaa vierähtääkin koko keskipäivä.

Nautimme lounaan bistrossa, kirjoitamme postikortteja niin kauan kuin vielä olemme Lapissa ja ostamme Lidlistä matkabudjettiin sopivia ruokia niin paljon kuin saamme mahtumaan mukaan.

Haikein mielin jatkamme kohti Napapiiriä. Lapin hiljaista lumoa olemme nauttineet noin kolmanneksen koko matkasta. Alkaako nyt jo toisenlainen tempo teillä?

Tuija pysähtyi kuvattavaksi Tenontiellä.
Tuija pysähtyi kuvattavaksi Tenontiellä.

Viitostiellä ei ole tunkua näillä korkeuksilla. Mutta ei täällä ole myöskään turisteille mitään Napapiirin houkutuksiakaan. Pysähdymme kauniin Karhujärven rannalle tunnelmoimaan.

Lepohetki on tarpeen, sillä tavoitteemme on pysähtyä yöksi Maaninkavaaralle. Nousun aikana ehtivät moneen kertaan tulla mieleen Miika Nousiaisen Maaninkavaara-romaanin Martti Huttusen hurjat valmennusmetodit.

Olemme nauttineet lapin hiljaista lumoa noin kolmasosan matkasta.

Periksi emme anna mekään vaan pääsemme vaaralle vireän tuntuiseen kylään, jonka laidalta löydämme aution pihapiirin. Siihen laitamme mukana kulkevan majamme.

Idyllisen pihan ympäröimänä, aikaa sitten hylätyn talon portaalla istuessamme ajatus kulkee vapaana. Mietin, millaista väkeä talossa on aikoinaan elänyt. Mihin he ovat lähteneet?

Viinimarjapensaissa talon nurkalla on marjoja, ja komeat kuuset suojaavat talon takana. Edessä avautuu näköala kohti kaukaisuudessa siintävää vaaraa. Sinisiä ajatuksia tulvii mieleen.

8. syyskuuta

Tähtikirkkaan yön jälkeen herätys on tällä kertaa Housuvaaralla. Aurinkoinen aamu katoaa pian kosteaan, kylmään sumuun.

Pieni hytinä tuntuu Puolangalle asti, siellä lämmittelemme jälleen munkkikahveilla. Henkistä antia saamme varhaisen suomenkielisen naisrunoilijan Isa Aspin (1853-1872) patsaalla kauniissa kirkkopuistossa.

Ruska etenee päivä päivältä.

Sumu hälvenee ja jatkamme pyöräilyä kirkkaassa säässä. Komeaa kainuulaista korpimaisemaa riittää, vaaroja toistensa perään. Kun pääsemme pitkän, loivan nousun jälkeen mäen päälle, näky on aina mykistävän hieno ja palkitseva.

Tien pientareilla kukkii vielä paljon erivärisiä niittykukkia. Niiden lisäksi väriä maisemaan tuo myös ruska, joka etenee päivä päivältä.

Paltamosta jatkamme kohti Kajaania ja nyt olemme jo valtaväylien risteyksessä. Komeat sillat johtavat Kiehimänjoen yli niin maantiellä kuin Kontiomäen radallakin.

Komeaa korpimaisemaa riitää ja vaaroja toistensa perään.

Houkutteleva pieni hiekkatie johtaa meidät radan varteen rauhalliselle leiripaikalle. Pystytämme telttaa ja ihailemme samalla auringonlaskua. Oulujärven rantaan nousee usvaa. Paltamon katuvalotkin heijastuvat kaukaa järven pintaan.

Ilta pimenee ja tähtitaivas tulee jälleen esiin. Muutama tavarajuna kulkee aivan läheltämme.

Olemme hieman Suomi-neidon vyötärön alapuolella, ja matkaa kotiin Helsinkiin on vielä 660 kilometriä.

23 päivän pyöräilyn jälkeen Marja ja Tuija pääsivät Helsinkiin.
23 päivän pyöräilyn jälkeen Marja ja Tuija pääsivät Helsinkiin.

Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/et.

Pyörällä 1795 kilometriä

Tuija ja Marja pyöräilivät 1795 kilometriä 23 päivässä. Päivämatkaa kertyi keskimäärin 80 kilometriä. He nukkuivat 18 yötä teltassa ja neljänä yönä ystävien luona. Näin retki kulki.

1. Nuorgam 2. Karigasniemi 3. Kevo Sulaoja 4. Inari 5. Kittilä 6. Sodankylä 7. Kemijärvi 8. Maaninkavaara 9. Taivalkoski 10. Puolanka 11. Kajaani 12. Iisalmi 13. Pielavesi 14. Pieksämäki 15. Mikkeli 16. Jaala 17. Artjärvi 18. Helsinki

Mitä maksoi?

  • Eläkeläislippu ja polkupyörä Helsinki–Rovaniemi-junaan 86 euroa.
  • Bussi nuorgamiin 84 euroa.
  • Ruuat 320 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla