Saimaannorpan bongausretki Saimaalla on jäänyt Anna-Katrin mieleen upeana ja erilaisena seikkailuelämyksenä Suomessa.  
Saimaannorpan bongausretki Saimaalla on jäänyt Anna-Katrin mieleen upeana ja erilaisena seikkailuelämyksenä Suomessa.  

Matkabloggaaja Anna-Katri Räihä haluaa ravistella mielikuvia Suomi-matkailusta. Hänen mukaansa kotimaassa yksin matkustavia pidetään helposti ”reppanoina vanhoinapiikoina”.

Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, tällä hetkellä Anna-Katri Räihä, 36, olisi Huippuvuorilla ja bongailisi jääkarhuja. Alkukesästä hän olisi nauttinut elämästä Balin surffirannoilla.

Sen sijaan Anna-Katri viettää nyt kesälomaansa Suomessa ja reissaa koiransa kanssa kotimaan kohteissa. Puhelimeen hän vastaa Imatralta. Takana on muutaman viikon kierros Itä-Suomessa, ja seuraavaksi edessä on länteen tutustumista.

– Kartanoyö Mikkelissä tuntui erityisen spesiaalilta seikkailulta. Se oli kohde, jossa pysähdyin matkalla vanhempieni luokse Iisalmeen ja olin ylipäätään ensimmäistä kertaa liikenteessä sitten koronakevään, Anna-Katri kertoo tämänhetkisestä lempipaikastaan Suomessa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Anna-Katrin kesämatka on ollut täynnä muitakin upeita kohteita. Suomi-matkailu ei kuitenkaan ole aiemmin ollut hänen matkasuunnitelmissaan ykkössijalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Anna-Katri on matkustanut 130 valtiossa, ja matkakohteet ovat sijoittuneet koko ajan eksoottisimpiin kaukomaihin.

Hän myöntää, että Suomessa hänen on vaikeampi saavuttaa samanlaista wow-fiilistä kuin ulkomailla uusissa erikoisissa matkakohteissa ja seikkailuelämysten parissa.

Yksi syy tähän lienee se, että Suomi näyttäytyy Anna-Katrille liiankin tuttuna ja jotenkin yllätyksettömänä matkakohteena; lapsena hän matkusti vanhempiensa kanssa lähes kaikki lomat Suomessa.

Ensimmäiset reissunsa Pohjoismaita kauemmaksi hän pääsi tekemään aikuisena.

– Haluaisin arvostaa kotimaan matkailua ja matkustaa täällä enemmän, mutta tilanne on ristiriitainen. Minun pitää itsekin katsoa peiliin tässä asiassa. Mieleni vetää ulkomaille kohteisiin, joissa en ole aiemmin käynyt ja joista löytyy superupeita maisemia tai eksoottisia seikkailuja. Suomen lomakohteet ovat liian tuttuja, vaikka en ole täällä aikuisiällä juurikaan matkustanut yksin. Täällä on myös suurempi kynnys soolomatkailuun.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by ANNA-KATRI ✈ (@adalminasadventures) on

Anna-Katri Räihä matkustaa tänä kesänä poikkeuksellisesti Suomessa.

”Suomessa ahdistaa jo ajatuskin sinkkudinneristä”

Anna-Katri on ympäristökonsultti ja matkabloggaaja, joka lähtee ulkomaanreissuilleen mielellään yksin. Maailmalla sooloreissaajat ovat arkinen näky, mutta Suomessa hän ei ole heihin usein törmännyt. Anna-Katrin mukaan kotimaankohteissa on enemmän lapsiperheitä ja romanttisista viikonlopuista nauttivia pariskuntia.

– Olen miettinyt paljon, mistä johtuu, että matkustan maailmalla yksin eikä siitä tule ahdistusta. Voin nauttia illallisen yksin huolettomasti viiden tähden hotellin näköalaterassilla Singaporessa.  Mutta Suomessa alkaa ahdistaa jo ajatuskin dinneristä, jonka syön yksin ravintolassa parien ja perheiden keskellä.

Hän muistaa ensimmäiset ulkomaanmatkansa, jotka pelottivat kokematonta sooloreissaajaa. Sittemmin ulkona syöminen ei ole ollut kynnyskysymys ulkomaanreissuilla. Sosiaalisuus ja uteliaisuus vetävät häntä uusien ihmisten pariin – ja hän saa helposti seuraa sinkkudinnereilleen.

Suomessa Anna-Katri syö yksin julkisilla paikoilla yleensä hotellien aamupaloilla tai lounaalla työpalavereiden välissä. Ne ovat hetkiä, jolloin hän kaipaa yksinoloa eikä ajattele sen kummemmin seuran puutetta. Hän kertoo tottuneensa itsenäiseen elämään ja tykkää tehdä yksin monia asioita.

Mutta illalla ravintolaan tai yökerhoon meneminen yksin ei kuulu hänen elämäänsä Suomessa. Kotona ollessaan hän pyytää aina kaverin mukaan – tai jää mieluummin kotiin, ellei bileseuraa ole tarjolla.

– Reissussa ei ole vaihtoehtoja eikä siellä kukaan tunne minua. Suomessa illallispaikkaan voi tulla joku tutun tuttu, joka ajattelee minut nähtyään, että olenpa yksinäinen. Täällä on vallalla vanhahtava ajatusmalli, että yksinäiset pysyköön kotona. Esimerkiksi Helsingin kesäterasseilla on paljon isoja kaveriporukoita, mutta minne yksinolevat voisivat mennä? hän pohtii.

Vaikka korona toi turvavälit ja suomalaiset ovat aina viihtyneet hyvin yksin, mielikuva soolomatkailusta Suomessa tarvitsi kasvojen kohotuksen. Anna-Katrin mukaan yleisiä ajatusmalleja pitäisi ravistella enemmänkin; kotimaassa yksin matkustavia pidetään helposti ”reppanoina vanhoinapiikoina”.

– Kun matkustat maailmalla soolona, ihmiset näkevät sinut suurena, rohkeana seikkailijana. Mutta kun teet soolomatkan Suomessa, sinut nähdään säälittävän yksinäisenä ihmisenä eikä kukaan ajattele, että oletpa rohkea.


”Tuen mielelläni suomalaisia yrittäjiä, mutta…”

Ennen koronakevään alkua Anna-Katri irtisanoutui ja ryhtyi yrittäjäksi.

Hän sanoo, että kevät toi pakkopysähdyksen, jonka aikana hän on joutunut tarttumaan omiin kipukohtiinsa ja muokkaamaan elämästään toisenlaisen. Ahkera seikkailija on ollut kotona nyt enemmän kuin koskaan ja opettelee arvostamaan arkeaan.

Äskettäin Anna-Katri otti pitkään haaveilemansa koiran. Yorkshirenterrieri kulkee hänen mukanaan melkein kaikkialle. Hän on huomannut, että koira madaltaa kontaktien luomista uusien ihmisten kanssa ja tuntemattomat tulevat herkemmin juttelemaan hänelle. 

Vaikka Suomesta pääsee nyt jonkin verran matkustamaan rajojen ulkopuolelle, Anna-Katri ei suunnittele ulkomaanmatkoja tälle kesälle.

– Viime vuonna olin matkoilla yli sata päivää. Haluan, että arkeni olisi Suomessa mahdollisimman mukavaa enkä tarvitsisi enää irtiottoja niin usein. Tänä vuonna haluan saada yrittäjyyden käyntiin ja rakentaa elämääni tasapainoa. Vastapainona voisin viettää pidempiä aikoja vaikkapa suosikkikohteessani Balilla tai muualla, mutta niiden seikkailujen aika ei ole nyt. En kaipaa elämääni enää turhaa matkustushötkyilyä.

Tänä kesänä Anna-Katri pitää kolmen viikon loman, josta suurimman osan hän viettää kotinsa ulkopuolella. Hän vuokrasi auton, että pääsee liikkumaan Suomessa vaivattomammin.

Auton lisäksi rahaa kuluu paljon lomamajoituksiin ja elämyksiin; Anna-Katrin mielestä kotimaan matkailu on yllättävän kallista ja vaihtoehtoja on turhan vähän.

– Olipa hotellihuoneessa yksi tai kaksi matkustajaa, hinta on aina sama. Näin on myös maailmalla, mutta soolomatkailijoille löytyy ulkomailta usein enemmän vaihtoehtoja, kuten hostelleja sekä muita majoituspalveluita. Maksan mukisematta ja tuen mielelläni suomalaisia yrittäjiä, mutta mielessäni käy usein ajatus, mitä kaikkea tuolla summalla saisikaan jossain muualla.

Harrastatko sinäkin soolomatkailua? Vastaa alla olevaan kyselyyn. Vastauksia voidaan hyödyntää Me Naisten jutuissa. Olemme sitoutuneet suojaamaan vastaajien yksityisyyttä.

Matkustatko yksin?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Katri alkoikin jo jutun lopussa lähentyä autenttista minäänsä, kun kertoi irtiottojen vähentämishalusta ja matkahössötyksestä irrottautumisesta.

Suomen syyllistäminen yksin matkaavaa kohtaa oli aluksi voimakasta, mutta sieltä alkoi tulla esiin myös muunlaista ajatusmallia.

Vaikka Suomessa perheet ja pariskunnat olisivat hotellissa dinnerillä enemmistö, eivät he kyttää muita siellä olijoita ja pohdi yksin illastavia luusereiksi.
Jos ylipäätään noteeraavat, katsovat ennemminkin, että "kunpa itsekin pääsisin edes joskus yksin, että saisi syödä, ennen kuin jäähtyy, ilman lapsille pilkkomista ja nenien pyyhkimistä ja vessa rallia." tms.

Yksinäisyys on omassa päässä, ei ulkopuoliset siihen kiinnitä huomiota.

Toki, jos kaipaa "rohkeaksi ihailua", niin yhtä vähän sitä on täällä tarjolla kuin vastaavasti luuseriksi surkuttelua.

Itsetuntemus ei kohene välttämättä jatkuvassa liikkeessä. Pysähtyminen itsensä äärelle voi olla se juttu. Yleensä on.

aurinko

Itsekkin paljon matkustateena pystyn yhtymään kommentoijien sekä Anna-Katrin mielipiteeseen.

Olen kokenut saman mistä Anna-Katrin puhuu, sen kun tuntuu, että on jotenkin outo yksilö yksin liikkuessa suomen kamaralla. Oli se sitten viikonloppu reissu toiselle paikkakunnalla, kahvilassa nautittu kahvi tai oopperassa katsottu esitys. Niitä katseita saa. Ja osan niistä katseista tulkitsee väärin ja osaa ei. Ne ovat niitä samoja katseita, mitä jotkut luovat mittaillessasi sinun ulkoista olemustasti pelkästään vaatteiden perusteella.

Maailmaalla nälkä ja uteliaisuus vie voiton. On mentävä katukeittiöön tai museoon yksin. On lähdettävä hostellin tai hotellin turvallisesta piiristä ulos, jos haluaa nähdä jotain.

Itselle se vapaus mitä matkustaminen saa aikaan on huumetta. Olenkin viime vuosina pohtinut miten voi olla mahdollista, että ulkomailla pukeudun ja käyttäydyn erilailla kuin suomessa. Suomessa ei tulisi mieleenikään kulkea lyhyet shortsit jalassa ja olla yhtä iloisen utelias kuin vaikka Indonesiassa. Koska minulle on monesti toitotettu "mieti mitä muut ajattelevat".

Muistan ensimmäisen ja yhden niistä harvoista matkoista, jotka tein ystäväni kanssa. Hän kielsi minua ottamasta karttaa esille. Hän kielsi minua olemasta niin utelias, kun silmät pyöreinä katsoin paikallisia taloja ja kasveja. Kuulemma käytökseni paljastaa, että olemme turisteja. Ystäväni lause paljasti sen, mitä meille suomalaisille opetetaan. Ei pidä antaa kenenkään luulla, että me olemme muualta, helposti höynäytettävissä. Ei saa näyttää sitä, että ei tiedä missä on. Ihan kuin vaalea ihmomme mustien seassa ei paljasta sitä, että emme ole paikallisia.

Tai vuosia sitten kesätyöntekijä ei voinut mennä yksin ruokalaan. Hän sanoi  "enhän minä voi mennä yksin syömään, silloin kaikki ajattelee että minulla ei ole kavereita".  Kesätyöntekijän lause kertoi sen, mihin hänet oli koulussa opetettu. Jos olet yksi se on merkki siitä, että sinulla ei ole ketään jonka seurassa lounaasi nautit.

Niille, jotka eivät koe tätä. Nille, jotka voivat mennä ja tulla miten huvittaa. Olkaa onnellisia! Olette saaneet sen tietyn äänen päässänne vaikenemaan. Se on vapautta, josta tulee olla iloinen.

Mitä itseeni tulee, olen alkanut taistelemaan asian kanssa. Se vaatii sitä samaa iloa elämään mitä ulkomailla. Se vaatii myös sitä, että ei välitä muiden katseista. Siksi olenkin pukenut samat vaatteet suomen kesässä ylleni mitä puen reissuillani. Helppoa se ei ole ollut, mutta todella palkitsevaa. Ja nautinkin nykyään yksin nautituista lounaista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla