Meri ympäröi Viipurin vanhaakaupunkia kolmelta suunnalta. Linnantorniin kipuaminen maksaa todella vaivan!
Meri ympäröi Viipurin vanhaakaupunkia kolmelta suunnalta. Linnantorniin kipuaminen maksaa todella vaivan!

Tuleeko Viipurista seuraava boheemi trendikohde Tallinnan ja Vilnan rinnalle? Yritys on ainakin kova.

Joka korttelissa on rakennustelineitä, ja useita taloja peittää häikäisevän puhdas rappaus. Kadunkulmassa remonttiporukka viettää tupakkataukoa haalareissaan. ”Varo, vastamaalattu”, julistaa puistonpenkkikin.

Viipuri pesee nyt vauhdilla kasvojaan vuosikymmenten rappiotilan jälkeen. Vähän samanlaiselta näytti Tallinnassa, Vilnassa tai Bratislavassa 1990–2000-luvun taitteessa. Nyt ne ovat trendikkäitä turistikeitaita.

Siihen Viipurilla on vielä matkaa, mutta yritys on kova.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän pytingin moni Viipurin-kävijä muistaa! Ainakin, ellei siellä mennyt filmi poikki. Druzhba-hotelli oli Neuvosto-Viipurin viihdekeskittymä. Meno on rauhoittunut hurjimmista vuosista.
Tämän pytingin moni Viipurin-kävijä muistaa! Ainakin, ellei siellä mennyt filmi poikki. Druzhba-hotelli oli Neuvosto-Viipurin viihdekeskittymä. Meno on rauhoittunut hurjimmista vuosista.

80 000 asukkaan kaupungin yleisfiilis on aika lailla salonkikelpoistunut sitten viime vuosikymmenten. Siinä, missä joskus Torkkelinpuistoa ja Punaisenlähteentoria kansoittivat huojuvat votkaturistit ja resuiset katulapset, nyt vastaan tulee lähinnä tennarijalkaisia äitejä ja iloisia taaperoita siisteissä Emmaljungissa. Alvar Aallon kuuluisan kirjaston kupeessa lauma teinityttöjä somettaa hihitellen.

Kauppahallin kulmalla ja Punaisenlähteentorilla ei enää kaupitella piraatti-cd:itä ja tupakkakartonkeja, vaan ilmapalloja, jäätelöä ja paikallisia käsitöitä. Pikkukadulla voi kurkistaa vaikka design-ompelimoon, lasinpuhaltamoon tai edulliseen antiikkikauppaan.

Punaisenlähteentorilla ei ainakaan keväisenä perjantaipäivänä kaupata pimeää viinaa, vaan ilmapalloja ja leikkiautoja.
Punaisenlähteentorilla ei ainakaan keväisenä perjantaipäivänä kaupata pimeää viinaa, vaan ilmapalloja ja leikkiautoja.

Lasinpuhalllusta jo 1500-luvulla, markkinoi liike vanhassakaupungissa.
Lasinpuhalllusta jo 1500-luvulla, markkinoi liike vanhassakaupungissa.

Ruokakulttuuri sen sijaan on vielä vähän lapsenkengissään, ainakin jos etsii trendikästä fine diningia.

TripAdvisorissa kehutun perivenäläisen ravintolan alkuruoka on etikassa liotettua jäävuorisalaattia ja kurkunpaloja, Kievin kana lilluu rasvassa ranskanperunoiden seassa, ja kahvi on automaattikuraa.

Borssikeitto smetanalla on kuitenkin mahtavaa, jotain ihan muuta kuin vispipuuronvärinen Suomi-versio: 

Borssikeitto Viipurissa osataan. Älä pihtaa smetanan kanssa!
Borssikeitto Viipurissa osataan. Älä pihtaa smetanan kanssa!

Kaikkea ei voi pelastaa

Viipurin kasvojenkohotus ei alkanut hetkeäkään liian aikaisin. Monien talojen kohdalla peruskorjaus on auttamatta myöhäistä.

Ne, mitkä ovat pelastettavissa, vievät huikealle aikamatkalle. Yhdessä korttelissa saattaa nähdä melkein vieretysten Suomi-vuosien jugend-linnoja, stalinistista uusrenessanssia, betonisia neuvostokolosseja ja uudenkarheita lasipalatseja. Valtava Lenin-patsas jököttää tukevasti paikallaan keskellä toria kuin kolmea vuosikymmentä ei olisi koskaan kulunut.

Kaiken keskellä sinnittelee muistoja keskiajalta, sellaisia kuin Pyöreä torni ja Kauppiaan talo. Sivukujalta löytyy yli 400-vuo­tias yksityistalo, jonka kyljessä katu menee alkuperäiseen suuntaan eli vinoittain nykyiseen ruutukaavaan nähden. Sen ikkunalla on lautasantenni.

Vanhan tuomiokirkon kellotorni on vihdoin restauroitu kauniisti.
Vanhan tuomiokirkon kellotorni on vihdoin restauroitu kauniisti.

Pyöreä torni kuvastuu karkkikaupan ikkunasta. Keskiaikaisen linnanmuurin osa toimii nykyään ravintolana.
Pyöreä torni kuvastuu karkkikaupan ikkunasta. Keskiaikaisen linnanmuurin osa toimii nykyään ravintolana.

Oikealla oleva talo on yli 400 vuotta vanha. Joku sielläkin asuu.
Oikealla oleva talo on yli 400 vuotta vanha. Joku sielläkin asuu.

Boheemin katukuvan ystävää viehättää sekin, että ihan kaikkea ei ole ehditty kiillottaa. Rapistuneen kerrostalon seinustalla on asukkaiden omatekoinen kasvimaa: porkkanaa ja perunaa ainakin.

”Ostamme hiuksia”, kertoo mainos lyhtypylväässä.

Joidenkin talojen kohdalla peruskorjaus lienee auttamatta myöhäistä.
Joidenkin talojen kohdalla peruskorjaus lienee auttamatta myöhäistä.

Lasihissillä linnantorniin?

Toisaalla miljöön botoxointi on jo vaarassa mennä överiksi. Tuskin edes Suomen kasinotaloushuumassa olisi kellekään tullut mieleen pystyttää esimerkiksi Turun linnan kylkeen lasista näköalahissiä, mutta 1200-luvulla perustettuun Viipurin linnaan sellaistakin on kuulemma ehdotettu – ei sentään vielä toteutettu.

Viipurin linnan vanhimmat osat perustettiin 1200-luvulla. Pyhän Olavin torni on saanut häikäisevän valkean rappauksen. Muuallakin linnan alueella entisöinti on hyvässä vauhdissa.
Viipurin linnan vanhimmat osat perustettiin 1200-luvulla. Pyhän Olavin torni on saanut häikäisevän valkean rappauksen. Muuallakin linnan alueella entisöinti on hyvässä vauhdissa.

Hupsu hissisuunnitelma naurattaa siihen saakka, kun itse pääsee kapuamaan Pyhän Olavin torniin johtavaa portaikkoa. Näkymä on kuin Alfred Hitchcockin Vertigo-leffasta. Jo alkupäässä liikuntaesteiset ja korkeuskammoiset kääntyvät kannoillaan.

Metrin levyinen, huteralla metallikaiteella reunustettu teollisuusportaikko kiemurtelee huipulle tornin kivisiä sisäseiniä pitkin. Keskellä on kymmenien metrien pudotus tyhjyyteen. Askelmia on heittämällä ainakin kolmesataa.

Lopussa hiki virtaa ja henki loppuu, ja vielä viime metreillä pitää vaihtaa astetta jyrkempiin kierreportaisiin.

Kuin Hitchcockin leffasta! Matka Pyhän Olavin torniin on pitkä ja hikinen.
Kuin Hitchcockin leffasta! Matka Pyhän Olavin torniin on pitkä ja hikinen.

Mutta vaiva kannattaa! Huipulta aukeaa näköala, joka saa hetkessä ymmärtämään, miksi tämä kaupunki on ollut vähän väliä sotatantereena. Kuka ei Viipuria haluaisi?

Linnantornista katsoen meri kimmeltää kolmella suunnalla, Pietarikin on melkein näköetäisyydellä. Vanhankaupungin kaunis siluetti muistuttaa ylhäältä käsin legokylää. Suomenlahden suolainen tuuli kutittaa nenää.

Kuka ei Viipuria haluaisi?
Kuka ei Viipuria haluaisi?

Viipuri on mainio vaihtoehto Tallinnan-viikon­lopulle. Se on kaunis, kompakti ja edullinen, ja englannillakin alkaa jo pärjätä. Helsingistä tänne on Allegrolla vain parin tunnin junamatka, menopaluu maksaa halvimmillaan alle satasen. Viisumista tulee vähän lisähintaa reissulle, mutta ei kohtuuttomasti.

Turistimassoilta kaupunkia kuitenkin varjelee pari asiaa. Viisumisäätö arveluttaa monia, eikä satamakaan ole aivan ihanteellinen isoille risteilyaluksille.

Toisaalta hyvä niin. Ehkä Viipuri säilyttää boheemin rosoisuutensa vielä jonkin aikaa.

Niin, se viisumi?

Viisumin hankkimiseen kannattaa varata ainakin kolmisen viikkoa ennen matkaa. Lisämaksusta viisumin voi saada muutamassa päivässä.

Helpointa on ostaa kertaviisumi matkatoimiston kautta. Viisumeita toimittavat useat suomalaiset matkatoimistot. Hinnaksi tulee toimistosta riippuen noin 80–90 euroa. Matkavarausta ei vaadita, mutta viisumista saattaa saada alennusta, jos varaa samalla majoituksen.

Jos pieni säätö ei haittaa, viisumin saa vähän halvemmalla Venäjän viisumipalvelukeskuksesta. Siellä turistiviisumi maksaa EU-kansalaisille 63 euroa (sis. palvelumaksu). Hakijan pitää käydä paikan päällä lähetystössä, ja ensin pitää hankkia viisumipuolto majoittajalta, esimerkiksi hotellilta.

Kokeile myös viisumivapaata kanavaristeilyä Lappeenrannasta Viipuriin. Bonuksena upeat maisemat!

PS. Kun viisumi ja matkaliput on hankittu, muista vaihtaa myös rahaa! 1 euro vastaa tällä hetkellä noin 73 ruplaa (kurssi 13.6.2019).

Riitta Mustonen

Vuosiviisumin saa halvimmillaan 120 eurolla. Jos harkitsee edes kahta reissua Venäjälle, se on kannattavampi hankkia kuin kertaviisumi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla