Vanhaan taloon muuttaminen ei ole halpaa tai vaivatona, Terhi Palomaa tietää. Rahan ja ajan korvaa kuitenkin se, että voi elää unelmaansa.

Kun Terhi Palomaa, 60, osti 900 neliön vanhan koulun Eräjärveltä vuonna 2009, hän oli jo pitkään haaveillut vanhasta koulusta, jossa olisi oma hevostalli.

30- ja 50-luvulla rakennettua taloa hän kävi katsomassa kolme kertaa ennen ostopäätöstä. Ensimmäisellä kerralla se vietiin nenän alta, toisella kerralla Terhi ei innostunut vanhasta rohjosta, mutta kolmannella kerralla hän vihdoin ihastui taloon ja osti sen. 

Tältä Villa Kaaos näytti silloin, kun Terhi osti sen. 
Tältä Villa Kaaos näytti silloin, kun Terhi osti sen. 

Vaikka vanhan talon ostaminen on halvempaa kuin uuden kaupunkitalon, vanhan talon omistaja joutuu olemaan koko ajan varpailla ja jopa sääolosuhteiden armoilla. Terhin ostamassa Villa Kaaos -taloon hankittiin 30 000 eurolla maalämpö, mutta koska se ei toiminutkaan, lisälaitteen rakentamisesta tuli 16 000 euron lasku.

– Jossain vaiheessa aloin miettiä, että mitä oikein ostin, mutta pakko on paras pakote elää unelmaansa, Terhi naurahtaa. 

Hän on kuitenkin saanut rakennettua talosta varsin ihastuttavan kovalla työllä yhdessä miehensä kanssa.

”Ajantaju on mennyt. Sama pätee uhrattujen eurojen kanssa.”

– Mieheni ei koskaan haaveillut vanhasta talosta. Nykyään hänestä on kuoriutunut vanhan talon halaaja. Tämä on meidän yhteinen rakkaus ja hulluus, joka tuo meitä lähemmäs toisiamme. 

Tuhansien tuntien ja eurojen unelma

Vanha talo vaatii uhrauksia niin taloudellisesti kuin ajallisestikin. 

– Heittämällä voin sanoa, että työtunteja on mennyt tuhansia. Ei nyt ihan kokopäivätyön verran, mutta melkein. Ajantaju on mennyt, kun joka päivä pitää puuhastella jotain, hän kertoo. 

Terhin mukaan hän ja hänen miehensä pärjäisivät taloudellisesti paremmin jossain muualla.

– Jos ostaa uuden talon, voi mennä kymmenenkin vuotta ilman huolta remontista. Meillä menee 3000–10 000 euroa vuodessa asunnon remontteihin asumiskulujen lisäksi, Terhi kertoo. 

”Joka kerta kotipihaan tullessa lämmin tunne läikähtää sydämeen”

Terhin mukaan vanhassa talossa eläminen on ikuista keskeneräisyyden sietämistä: unelma ei koskaan valmistu. Vaikka talvet vedetään henkeä pihamaalla, puuhasteltavaa sisätiloissa kyllä riittää. Keväällä käydään keskeneräisten projektien kimppuun. 

Uusia remontteja tulee jatkuvasti. Ne vaativat sitoutumista. 

– Kun tähän ryhtyy, pitää olla riittävästi rohkeutta, sopivasti sisua, eikä se pesämunakaan ole pahitteeksi. Aina kun talosta hajoaa jotain, mikä maksaa paljon, kuten lämmityslaite tai vesijohdot, se vaatii sitkeyttä. Vanhan talon omistaminen on kuin parisuhde. Kun rahat loppuvat, loppuu romanttisuuskin, hän sanoo. 

Pienet vaikeudet eivät lannista

Terhillä on ollut matkan varrella myös epäonnistumisia. Yksi niistä on talon sijainti. Eräjärveltä on matkaa lähimpään kaupunkiin Orivedelle 20 kilometriä. Talo, joka on monen järven takana, syö Terhin sosiaalista elämää.

Epäonnistumisiin kuuluu myös, ettei Terhin haave hevostallin perustaminen ei toteutunut, vaan hän joutui siirtymään ratsastusleiritoimintaan, joka on kesäkausina kannattavaa. Terhillä ja hänen miehellään on kodissaan  oma eläin- ja elämyspiha Ponimaa, jossa käy ihmisiä vierailemassa.

Loppupeleissä onnistumisia on riittänyt sen verran, että Terhi edelleen jaksaa elää unelmaansa. 

– Joka kerta kotipihaan tullessa lämmin tunne läikähtää sydämeen. Elän omaa unelmaani, enkä olisi onnellinen kaupungissa. 

Juttua muokattu 1.8. klo 11:02 Jutun kuvat vaihdettu tuoreempiin.