Karuselli-tuoli on Tuomaksen suosikkilukupaikka. Kuva: <span class="photographer">Pia Inberg</span>
Karuselli-tuoli on Tuomaksen suosikkilukupaikka. Kuva: Pia Inberg

Tuomas Enbuske kiertää huutokauppoja klassikkolöytöjen perässä. Hänen kätevä kerrostalokolmionsa sijaitsee Helsingin paraatipaikalla, kauppakeskuksen ytimessä.

”Kotini sijainti on uskomattoman kätevä, sillä asunto sijaitsee Kampin kauppakeskuksen talossa. Vanhojen talojen asunnot ja torpat luodoilla näyttävät kyllä hienoilta sisustuslehdissä, mutta kovin käytännöllisiä ne eivät ole. Tämä koti on ihanteellinen siihen nähden, että Suomessa sataa loskaa puolet vuodesta. Metrot ja bussit lähtevät saman katon alta, ja ruokakaupassa voi käydä ilman ulkovaatteita. On luksusta päässä sortseissa Stockalle.

Vitran Eames Lounge -nahkanojatuoli näyttää ikääntyessään aina vain paremmalta. Kuva: Pia Inberg
Vitran Eames Lounge -nahkanojatuoli näyttää ikääntyessään aina vain paremmalta. Kuva: Pia Inberg

Lempipaikkani kotona on suuri parveke, joka muistuttaa enemmänkin terassia. Järjestän siellä jatkoja. Näkymä keskustan klassikkorakennuksille, kuten Tennispalatsille, on unelmamaisemani ja erityisen upea iltavalaistuksessa. Rakastan jopa parjattua Autotaloa ja parvekkeen nurkassa rönsyileviä muovikasveja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rakkain kalusteeni on Kukkapuron Karuselli-tuoli, joka on niin täydellisen mukava, että siitä ei tee mieli nousta ollenkaan. Se on löytö Hagelstamin huutokaupasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keräilen kotiini design-klassikoita ja harrastan aktiivisesti huutokauppojen koluamista. Olen aina ollut kiinnostunut muotoilusta ja hamstrannut huonekaluja parikymppisestä saakka. Nykyiseen asuntooni mahtuvat kuitenkin vain ehdottomat suosikkini – loput olen myynyt, laittanut kiertoon tai säilönyt varastoon.

Suuri taulu on Kari Mokon, pienemmät Sam Vannin. Kuva: Pia Inberg
Suuri taulu on Kari Mokon, pienemmät Sam Vannin. Kuva: Pia Inberg

Tyylini on klassinen, mutta ei retro. Siinä on selkeä ero: en halua asua museossa, vaan haen kalusteissa ajattomuutta. Eniten puhuttelevat 1950- ja 1960-luvun luomukset, mutta kun asuu 2000-luvun talossa, ei voi täyttää kotiaan tiikkikalusteilla.

Turhinta kodissani on keittiö. Jos se olisi minusta kiinni, en oikeastaan tarvitsisi sitä ollenkaan, mutta lasten takia se on välttämättömyys. Kokkaan heille ihan tavallisia jauheliharuokia, mutta käymme myös paljon ulkona syömässä.

Tuhlaan kuvataiteeseen, sillä taulut eivät vie paljoa tilaa. Ensin ostin grafiikkaa, nyt muutakin. Tuorein hankintani on ystäväni Kari Mokon suuri, värikäs maalaus, jonka sijoitin keittiöön. Se on mielettömän hieno. Lisäksi seinilläni on muun muassa Sam Vannia, Rauha Mäkilää ja Kari Riipistä. Kunkin työn pitää löytää oma paikkansa kodista, eikä se käy aina hetkessä.

Ilmari Tapiovaaran Domus-tuoli pitää makuuhuoneessa seuraa Hang it all -naulakolle. Kuva: Pia Inberg
Ilmari Tapiovaaran Domus-tuoli pitää makuuhuoneessa seuraa Hang it all -naulakolle. Kuva: Pia Inberg

Seuraava hankintani on Artekin valkoinen tarjoiluvaunu, jos onnistun löytämään sellaisen jostakin. Niitä on valmistettu vain rajallinen erä. Lisäksi tahdon teettää asuntooni unelmieni kirjahyllyn, vaikka karsinkin parhaillaan kirjakokoelmaani. KonMari on yllättävän hyvä filosofia.

Remonttihaaveeni on purkaa keittokomeroni saareke ja korvata koivuparketti rosoisella, harmaalla betonilattialla. Näillä muutoksilla ei kuitenkaan ole erityinen kiire, sillä aion asua tässä kodissa loppuelämäni.”

Juttu ilmestyi Glorian Kodin numerossa 12/2016 –1/2017 nimellä Design-haukan poikamiesboksi.

Espoon Pimeä Energia

Niin? Mitä sitten? Pitääkö joku (tai Hänen Espoolaisuutensa itse)T.Enbuskea jonakin esimerkkinä jostakin? Ja mistä? Ilkeys ja suulaus eivät tee viisaaksi vaan vain puhdas älykkyys....

Sisältö jatkuu mainoksen alla