Kuvat
Riitta Sourander
 Olohuoneessa on useita tauluja, ja siksi Irene valitsi sohviin ja seinään miltei samat rauhalliset sävyt. Lempeän vaalea teos on Nea Lindströmin.
Olohuoneessa on useita tauluja, ja siksi Irene valitsi sohviin ja seinään miltei samat rauhalliset sävyt. Lempeän vaalea teos on Nea Lindströmin.

Vanha asunto Uudenmaankadun sisäpihalla oli epätodennäköinen valinta perheellemme, mutta sen fiilis vei Pariisiin, kertoo sisustustoimittaja Irene Wichmann ja esittelee upean kotinsa.

Kun 15 vuotta sitten tulin katsomaan Helsingin Uudenmaankadulla sijaitsevaa sisäpihan asuntoa, aikomuksemme ei ollut muuttaa Punavuoreen. Olimme asuneet pitkään Kruununhaassa ja pidimme sen rauhasta. Saavuin silti tapaamaan välittäjää avoimin mielin, ja jo hieman rapistuneessa rappukäytävässä ihastuin talon tunnelmaan. Kauniisti murretuin sävyin entisöidyssä rappukäytävässä tuntui kuin olisin ollut Pariisissa. Tunne vahvistui, kun astuimme asuntoon.

Irene Wichmannin lempihuonekalu on sivupöytä, sillä sen avulla voi "juurruttaa" taidetta seinälle. Se toimii myös asetelmien ja valaisinten alustana.

Vaaleanpunaiset marmoriset ikkunalaudat, rottinkiset patterinsuojukset, vanha parkettilattia ja kakluunit hurmasivat minut kertaheitolla, vaikka eivät ne olleet meidän tyylisiämme eivätkä todellakaan vastanneet mitään sisustustrendejä. Ehkä juuri siksi ajattelin olevani Pariisissa. Ranskalaisten hurmaavan välinpitämätön tapa yhdistää asioita toisiinsa kerrostaen ja olla ajattelematta muotia on aina edustanut minulle todellista eleganssia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan myötä kotiin on kerääntynyt erilaisia perintöhuonekaluja, joille Irene on keksinyt omannäköistä käyttöä. Biedermeierpöytä toimii nyt kukkapöytänä, ja kultakoristeinen tuoli verhoiltiin raakapellavalla, jotta sen prameus hieman tasoittuisi.

Koska asunto oli remontoitu laadukkain materiaalein, emme tehneet suuria uudistuksia. Olin hämilläni seinien värisävyjä valitessani. Huomasin sormeilevani itselleni tuolloin aivan outoja murrettuja ja lämpimiä värisävyjä, enkä ymmärtänyt mitä minulle oli tapahtunut. Kunnes kerran rappukäytävässä tajusin, että olin tiedostamattani valinnut sisätiloihin samantyyppisiä sävyjä kuin rapussa. Sen jälkeen annoin itselleni luvan maalauttaa tuolloinen makuuhuoneemme kanervaisen harmaaksi ja olohuoneen seinät kaurahiutaleen sävyyn. Juuri nuo seinät ovat pysyneet muuttumattomina, aika ajoin ne ovat vain saaneet uuden samansävyisen maalikerroksen pintaansa.

Perheen elohuoneeksi kutsumassa ruokatilassa on suurenkin joukon tarpeisiin venyvä antiikkinen ruokapöytä. Se ja rottinkiselkäiset tuolit hankittiin aikoinaan ZaZasta. Irenen suunnitteleman sivupöydän päällä on Teemu Korpelan maalaus. Pöydän yllä on kaksi Artekin messinkistä Kultakello Savoy -valaisinta.

Vaaleanpunaiset marmoriset ikkunalaudat saivat jäädä ja päätin niiden olevan chic, vaikkeivät ne olisi olleetkaan ykkösvalintani. Vanhan asunnon täytyy henkiä omaa historiaansa, ja sen asukkaiden on hyvä sietää pientä epätäydellisyyttä. Jos haluaa upouutta ja virheetöntä, kannattaa muuttaa muualle kuin talovanhuksen suojiin: yli satavuotiaan rakennuksen seinät ovat vinot ja lattia elää vuodenaikojen mukaan. Juuri niissä piilee vanhan talon charmi.

Vierashuone toimii myös kirjastona ja työhuoneena. Ikean Vallentuna-sarjan vuodesohva päällystettiin Bemzistä hankitulla Designers Guildin samettipäällisellä. Sohvapöydät teetettiin Formverk Livingissä. Sohvan yläpuolelle Irene kokosi sukulaisten muotokuvat ja muita perintötauluja.

Emme muuttaneet asunnon huonejärjestystä. Avasimme pienen keittiön ja sen vieressä sijaitsevan ruokasalin välistä seinää siten, että saimme elämäämme sopivan hieman avoimemman keittiön ja ruokailutilan yhdistelmän. Mietin myös taittuvia lasiovia tilojen väliin, mutta niille ei koskaan syntynyt tarvetta, vaikka välillä tiskisotku illallisen jälkeen vähän harmittaakin. Olen ratkaissut sen vähentämällä keittiön puolella valoja ja sytyttämällä saarekkeelle kynttilöitä. Niinpä tiskit eivät ole päässeet pilaamaan tunnelmaa. Keittiötä vastapäätä, ruokatilan toiseen päätyyn teetimme seinän kattava harmaanvihreän kirjahyllyn. Tilaan syntyi hyvä henki, ja mieheni nimitti huoneen osuvasti elohuoneeksi. Elohuoneessamme on ollut mahtava kokkailla ja seurustella erilaisissa kokoonpanoissa.

Eteisen tumma munakoison sävy on pysynyt samana läpi vuosien, eikä se Irenen mielestä voisi olla minkään muu. Flamantin mattapintanen maali Aubergine-sävyssä vaihtaa väriä valaistuksesta riippuen. Tikaun graafinen villamatto tuo eteiseen modernia ilmettä.

Valitsin huonekaluihin neutraalit sävyt, jotta voin helposti pienillä asioilla muuttaa asunnon tunnelmaa. Värikkään sohvatyynyn vaikutusta ei kannata koskaan aliarvioida. Suuret taulummekin vaativat ympärilleen rauhaa. Vuosien varrella olen kuitenkin varovasti lisännyt kotiin enemmän väriä. Sisustaminen on kohdallani ammattisairaus ja tuottaa paljon energiaa, kun sille päälle satun.

Ruokatilan päätyyn teetettiin kaapisto, joka maalattiin samalla Farrow & Ballin Pavillion Grey -sävyllä kuin seinät. Suuri harmaa hiilipiirros sekä naisen muotokuva ovat Teemu Korpelan töitä. Lasikuvun alla on Irenen äidin tekemä keramiikkapatsas. 

Muutama vuosi sitten poikamme muutettua omilleen syntyi tarve myllertää huonejärjestystä, ja rehellisesti sanoen kaipasin sisustusprojektia. Halusimme elohuoneeseen vaaleampia sävyjä ja tilaa tauluille. Muutimme oman makuuhuoneemme poikamme entiseen huoneeseen. Saimme kaipaamamme vierashuoneen ja kirjaston, jossa työskennellä ja katsoa televisiota. Makuuhuoneen entinen paneelimainen, puolikorkea kaapisto istui sentilleen elohuoneen seinän peittäneen kirjahyllyn paikalle, ja maalasimme huoneen seinät vaalean harmaiksi. Tumma kirjahylly puolestaan istui kirjastoon täydellisesti.

Viimeisimmän remontin myötä makuuhuoneeseen ilmestyi Cole & Sonin Hummingbirds-tapetti, joka määritti muun huoneen sävyt uusiksi. Silkkiset bambuvartiset valaisimet Irene suunnitteli ja teetti 90-luvun lopussa Glorian Kodin kuvausta varten.

Olen iloinen, että alkuperäiset sisustusvalintani miellyttävät meitä yhä edelleen 15 vuoden jälkeen. Ne muuntuivat ajankohtaisiksi pienellä maustamisella ilman, että kaikki piti panna uusiksi.

Tämä on Glorian Kodin artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Glorian Kodin juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/gloriankoti.

Juttu on ilmestynyt Glorian Kodissa 9/2019.

Fakta

Asukkaat: Sisustustoimittaja, stylisti Irene Wichmann ja puoliso.

Koti: 157-neliöinen asunto uusrenessanssitalossa Helsingin Punavuoressa. Asunnossa on neljä huonetta ja keittiö.

Sisältö jatkuu mainoksen alla