Sisustusarkkitehti  Aino Brandtin koti on kerroksellisesti rakentunut ja täynnä tarinoita. Sattumanvaraisuus on Ainolle tärkeää, koska se tekee tilasta sellaisen, että siellä on luonteva olla. Jasmin Anoschkinin Elovena Kaltainen -veistoksen Aino sai 50-vuotislahjaksi kollegoiltaan.
Sisustusarkkitehti Aino Brandtin koti on kerroksellisesti rakentunut ja täynnä tarinoita. Sattumanvaraisuus on Ainolle tärkeää, koska se tekee tilasta sellaisen, että siellä on luonteva olla. Jasmin Anoschkinin Elovena Kaltainen -veistoksen Aino sai 50-vuotislahjaksi kollegoiltaan.

Sisustusarkkitehti Aino Brandtin kodissa nykytaiteella, värikomboilla ja sukujuurilla on tärkeä merkityksensä – ja jokaisella perheenjäsenellä mahdollisuus toteuttaa luovuuttaan.

1. Innostava taide

”Kuvataiteilijaäitini Kirsti Tuokon ansiosta olen saanut kasvaa taiteen ympäröimänä. Olen voimakkaan visuaalinen ihminen, ja kuvataide vetoaa minuun ennen kaikkea aistillisella tasolla. Käymme tyttärieni kanssa paljon taidenäyttelyissä, ja taiteella on tärkeä merkitys myös kodissamme.

Seinillämme on suomalaisten nykytaiteilijoiden töitä, joista monissa on upea värimaailma. Jokainen kotimme teoksista on kuin oma ikkunansa, josta näkyy jotakin visuaalisesti innostavaa. Ystävien ja sukulaisten työt ovat erityisen arvokkaita myös siksi, että ne muistuttavat tekijöistään, minulle tärkeistä tyypeistä.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainon äidin, Kirsti Tuokon, Napit ovat vihreät -teos on olohuoneen katseenvangitsija. Poul Kjærholmin suunnittelemat nojatuolit ovat Ainon isän peruja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antti-Ville Reinikaisen Puristin on Ainon ensimmäinen oma taidehankinta. Sen alle on ripustettu miehen antama synttärilahja, Inka Bellin grafiikantyö. Veninin vaalean roosa maljakko on KOKO3-toimiston antama kesälahja.

2. Värin voima

”Suhteeni väreihin on puhtaan nautinnollinen. Herkulliset väririnnastukset vaikuttavat suoraan hyvän olon reseptoreihini.

Taiteilijaäitini on innoittajani värinkäytössä. Inspiroidun muutenkin usein sellaisten taidemaalarien ja vaatesuunnittelijoiden töistä, jotka yhdistelevät värejä omalla tavallaan. Värit ovat tärkeitä työssäni ja kaipaan ympärilleni yllättäviä väriyhdistelmiä.

Huomaan haalivani kotiimme väripisteitä. Sijoitan värejä vierekkäin ja kysyn usein myös perheen mielipidettä yhdistelmistä. Minusta on ihana ratkoa väriasioita yhdessä tyttärieni kanssa, jotka ovat myös kiinnostuneita niistä. Sukupolvien ketju on tässä asiassa katkeamaton.”

Joskus Aino löytää alkusysäyksen uusille asiakastöilleen japanilaisen kirjan väriyhdistelmistä.

3. Boheemi vapaus

”Minussa asuu pieni anarkisti, joka haluaa säilyttää kodissaan tietyn boheemin vapauden. Vaikka olen ammatiltani sisustusarkkitehti, tykkään siitä, ettei kotimme ole sisustettu oletettujen tyylien mukaan.

Arvostan ristiriitoja ja kerroksellisuutta, joka rakentuu ajan myötä luontevasti. Silloin eri aikakausien esineet rinnastuvat toisiinsa kiinnostavalla tavalla. Isäni kotijumala, kultainen Buddha, on esimerkiksi löytänyt paikkansa olohuoneemme kirjahyllystä, joka on oikeastaan toimistomme varastohylly.”

"Tämä on ensimmäinen asunto, jossa en ole siirtänyt keittiön paikkaa”, Aino kertoo. Keltainen teos on Armi-tyttären tekemä ja palloteos Meri-tyttären.

4. Yhteinen leikkipaikka

”Kotimme on leikkikenttä, jossa jokainen meistä saa toteuttaa itseään vapaasti. On tärkeää, että kodin tunnelma kannustaa luovuuteen.

Lastenhuoneitakin olen aina ajatellut lasten omina työhuoneina, joissa he saavat uppoutua heitä kiinnostaviin asioihin. Olen utelias ja innostun helposti muiden jutuista sekä töissä että kotona. Yhdessä toisten ihmisten kanssa syntyy aina jotakin enemmän kuin yksin. Perheeni auttaa minua löytämään uusia, ihania juttuja.

Mieheni on esimerkiksi intohimoinen musiikin ystävä, ja hänen levyhankintojensa kautta saan tutustua uusiin artisteihin ja vanhoihin klassikoihin.”

Punasavisen koiran muovaili Meri-tytär ala-asteella. Nykyisin hän suunnittelee muun muassa koruja.

5. Sukutarinat

”Isäni ja äitini henkinen perintö näkyy ja tuntuu kodissamme. Vietin lapsuuteni kesät Berliinissä, jossa isäni asui elämänsä loppuun saakka. Isäni oli arkkitehti ja meillä on monia isältä perimiäni asioita, kuten hänen tekemiään suurikokoisia rakennuspiirustuksia. Ne liittyvät projektiin, jossa hän kartoitti perinteisiä kaakkois-aasialaisia rakennusmuotoja.

Myös äitini vaikutus näkyy kodissamme yhtä lailla. Meillä on useita äitini maalauksia, ja hänen värinkäyttönsä sekä ennakkoluuloton, utelias asenne ovat vaikuttaneet minuun merkittävällä tavalla myös ammatillisesti.”

Lasten valokuvien seuraksi Aino ripusti äitinsä pingottaman Wettex-rätin. ”Se kuvittaa aikaa, jolloin äitini oli kuvataideopettaja ja yksinhuoltaja, joka haaveili voivansa omistautua taiteelle.”
Ainon isoisä Fritz Brandt suunnitteli art deco -tuolit 1920-luvulla. Seinälle ripustettu Howard Smithin mustavalkoinen teos on Ainolle tärkeä. Smith oli hänen isänsä hyvä ystävä.

Tämä on Glorian Kodin artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Glorian Kodin juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/gloriankoti.

Juttu on ensimmäisenä ilmestynyt huhtikuun Glorian Kodissa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla