Autiot odottivat unelmiensa kesäkodin vapautumista pitkään. Iäkäs puuhuvila saa paljon anteeksi, kun sen kruunaa riemukas historia.

Reitti on hupsu, mutta Merja Aution on pakko koukata taas mutkan kautta pudotettuaan tyttären ratsastustunnille. Katse hakeutuu samaan osoitteeseen: hiekkatien kupeessa paistatteleva puuhuvila on liikuttavan idyllinen ja kaunis kuin koru – unelmien kesäkoti. Kun tilaisuus tarjoutuu, on pakko kysyä sen omistajilta, olisiko talo myynnissä.

Ei vielä, he vastaavat. Mutta kun muusikkoperhe tahtoo lopulta luopua kesäkodistaan, Autiot iskevät kiinni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merja, Elias ja Anna-Sofia Autio kattavat kahvit huvilan pihalle aina, kun sää sallii.

Edellisten asukkaiden intohimon kohteesta muistuttaa vieläkin keittiön flyygelin muotoinen pöytä. Talo on tulvillaan myös vanhempia jälkiä menneistä kesistä, sillä 1920-luvulla rakennettu huvila on aikanaan toiminut Ahlströmin sahan herrasmiesten klubina. Menneistä vuosikymmenistä muistuttavat muun muassa majoitustilana toimineen yläkerran vanhat soittokellot, numeroidut ja nimikoidut huoneet ja kuhunkin huoneeseen istutetut lavuaarit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Historian aistiminen on täällä helppoa. Se, että täällä on juhlittu paljon, tuo taloon hyvää henkeä, Merja Autio sanoo.

Perheen tytär Anna-Sofia valitsi eteisen tapetin vakuutettuaan äidille, että kesäkotiin sopivat näyttävät kuviot.

Hulina ei haittaa

Vispilä rapsahtaa teräskulhon reunaa vasten. Kun ensimmäinen vatkaaja väsyy, vuoro siirtyy seuraavalle. Toimenpide suoritetaan käsin, vaikka talosta löytyisi sähkövatkainkin: kesähuvilalla ei ole kiire minnekään.

Kun kulhollinen kuohukermaa on vaahdotettu, kerrostetun marenkikakun kokoaminen voi alkaa. Keittiössä piisaa käsipareja, sillä kesäkodin ovet ovat avoinna läheisille.

– Mitä enemmän pöydän ympärillä on syöjiä, sitä iloisempi olen. Meillä kummallakin on Arin kanssa paljon sisaruksia, joten hulina on meille luonnollista. Lastemme seurustelukumppaneistakin on tullut perheenjäseniä.

Olohuoneessa löhöillään Ikean muhkeilla Ektorp-sohvilla. Kullanhohtoiset verhot Merja hankki Eurokankaasta.

Sosiaaliset suhteet eivät rajoitu perhepiiriin. Osa kesäkodin viehätystä on sen ympäristö. Se ei tarkoita pelkästään suvituulessa suhisevaa koivikkoa ja sen takana liplattavaa merta, vaan tienoon yhteisöllistä henkeä. Täällä hoidetaan yksissä tuumin pihoja ja puutarhoja ja katsotaan toisten perään.

– Vanhanaikaiset naapurisuhteet ovat ihana juttu.

Apua saa aina, kun sitä tarvitsee. Ei ihme, että asukkaiden vaihtuvuus alueella on pientä.

– Poimimme naapuruston naisten kanssa vadelmia ja päivittämme kuulumiset. Rivi päitä vain pilkottaa puskista, kun istumme tuoleilla vattuviidakossa, Merja sanoo.

Anna-Sofia valitsi omaan huoneensa valtavien ikkunoiden pariksi pimentävät, musteensiniset samettiverhot. Sinikukallinen tapetti on Väri-Porista.

Autioiden moderni kaupunkikoti Porissa sijaitsee vain reilun vartin ajomatkan päässä vapaa-ajan asunnosta, joten kakkoskotiin on helppo vaikka vain piipahtaa. Ennen kaikkea porilaisperheen kesäkodissa otetaan rennosti. Se ei tarkoita ilman mukavuuksia sinnittelyä – telkkarin katselukin on ihan sallittua – vaan verkkaisia päiviä ja vanhan talon ehdoilla elämistä.

– Nautin siitä, että iäkkäälle rakennukselle voi antaa asioita anteeksi. Ikkunoista vetää talvisin, ja villasukat ovat heti syksyllä tarpeen, mutta se kuuluu asiaan. Niin sisustusta kuin puutarhaakin rakennetaan pikkuhiljaa, ja puut saavat rehottaa juuri niin kuin tykkäävät, Merja kertoo.

Nostalginen levysoitin poikien huoneessa oli Merjan yllätyslahja miehelleen. Lukemaan houkutteleva nahkanojatuoli ostettiin porilaisesta Kruunukalusteesta.

Tämä on Glorian Kodin artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Glorian Kodin juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/gloriankoti.

 Juttu on ensimmäisenä ilmestynyt kesäkuun 2017 Glorian Kodissa.

Asukkaat: Yrittäjät Merja ja Ari Autio sekä lapset Aleksi, Anna-Sofia ja Elias.

Koti: 1920-luvulla rakennettu kesähuvila Porin Yyterissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla