Annaleena Hämäläinen jatkaa Hakolan luovana johtajana isänsä ja isoisänsä elämäntyötä.
Annaleena Hämäläinen jatkaa Hakolan luovana johtajana isänsä ja isoisänsä elämäntyötä.

Hakolan luova johtaja Annaleena Hämäläinen on tehnyt paappansa perustamasta huonekaluyrityksestä menestyksen kulkemalla vastavirtaan.

Miten monta tummanvihreää sohvaa lähtövalmiina, Annaleena Hämäläinen ihmetteli, kun hän viimeksi kävi yrityksensä tehtaalla Jurvassa. Huonekaluyritys Hakolan luova johtaja pani merkille, ettei yksikään sohvista ollut edes matkalla Helsinkiin, vaan aivan muualle Suomeen.

Mitä on tapahtumassa suomalaisten rakastamalle vaaleanharmaalle sohvalle, sille, jota Hakolakin myi monta vuotta solkenaan?

– Graafinen mustavalkoisuus on väistymässä, ja luonnonmateriaalien ja luonnonvärien suosio on näkynyt meillä viimeksi kuluneen vuoden ajan. Ennen saattoi mennä viisikin vuotta, että Milanon huonekalumessujen trendit rantautuivat tänne, mutta nyt Instagram tuo ne meille nopeasti, niin Helsinkiin kuin maakuntiinkin, Annaleena Hämäläinen kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja kun johtaa vikkelää perheyritystä, voi esimerkiksi Milanossa bongattu ihana kangas olla myynnissä Hakolan verkkokaupassa muutamassa kuukaudessa. Kynnys kokeilemiseen on matala, sillä tuotteet tehdään vasta asiakkaan tilauksen jälkeen yrityksen tehtaalla Jurvassa Etelä-Pohjanmaalla. Tilausaika on silti vain kolmisen viikkoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– On kivaa, että voi saman tien soveltaa jotain uutta, eikä sitä tarvitse hyväksyttää kenelläkään.

Oman pään mukaan tekemällä Annaleena Hämäläinen on nostanut viidessä vuodessa paappansa vuonna 1963 perustaman huonekaluyrityksen yhdeksi Suomen halutuimmista sisustusbrändeistä.

Kolmenistuttavan Lazy Fine Leather -sohvan saa verhoiltuna mustalla, valkoisella tai konjakinvärisellä Sörensen-nahalla.

Pieni äitiyslomaprojekti

Annaleenan kotona ei ollut koskaan puhuttu, että tytär lähtisi jatkamaan Hakolaa.

Ei, vaikka Eero-paapan huonekalutehdas sijaitsi kivenheiton päässä lapsuudenkodista Jurvan Niemenkylässä ja vaikka Annaleena oli seurannut vierestä, kuinka molemmat isovanhemmat ja myöhemmin myös oma isä tekivät tehtaalla töitä.

Kunnes tuli vuosi 2013, ja perheyritys oli tulossa tarinansa loppuun. Annaleenan isä Jari Hakola aikoi lopettaa yrityksen, sillä pyöreistä työpäivistä huolimatta käteen ei juuri mitään.

Tuolloin 29-vuotias Annaleena oli juuri saanut esikoispoikansa ja alkanut miettiä, mitä oikein tekisi isona. Muotoiluopinnot Taideteollisessa korkeakoulussa ja työpaikka Artekilla olivat vakuuttaneet hänet siitä, että ala oli oikea.

– Tajusin kai, että olin kasvanut huonekaluyrittäjäksi isän rinnalla. Tuli myös näyttämisen tarve, että mitä jos kokeilisin tätä hommaa eri lailla Suomessa.

Annaleena päätti tehdä kaiken itse, jotta kokeiluun ei tarvittaisi isoja investointeja. Äitiyslomaprojektina hän rakensi kaverinsa kanssa Hakolalle verkkokaupan.

– Kokeilusta kasvoikin valtava ponnistus. Jälkikäteen olen miettinyt, miten me oikein jaksoimme.

Hakolan nimi ja ihmiset säilyivät, mutta kaikki muu meni liiketoimintamallia myöten uusiksi. Päämyyntikanavaksi tuli verkkokauppa, ja sitä varten valikoimaa piti karsia kovalla kädellä: Hakola myi tuolloin vain sohvia, mutta niitä olikin sitten tarjolla 15 eri mallia, ja kaikille kymmenen jalkavaihtoehtoa ja valtava määrä kankaita. Annaleena valikoi myyntiin vain kaksi sohvaa, ja niille muutaman kangasvaihtoehdon.

Syntyi Annaleenan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa vääntö isän kanssa:

– Isälle laaja valikoima oli tarkoittanut hyvää palvelua, mutta verkkokaupassa toimii kuratoitu mallisto, jossa suunnittelija on miettinyt, että tämä kangas ja nämä värit sopivat tähän sohvaan.

Uusi Hakola lanseerattiin syksyllä 2015 Habitare-messuilla, ja verkkokauppa alkoi menestyä hyvin.

Korkea Edit-hylly sopii kauneimpien tavaroiden säilytykseen ja esillepanoon. Edit koostuu rungosta ja siirreltävistä levyistä, ja sen materiaalina on vaaleasävyinen saarni.

Perinteitä ja pioneerityötä

Annaleenan pieni työhuone sijaitsee Helsingin Punavuoressa, parin korttelin päässä Hakolan myymälästä. Esillä ovat Samuli Helavuon suunnittelemat Riippu- ja Edit-hyllyt, Anni Pitkäjärven Lempi-hylly sekä prototyyppi pian myyntiin tulevasta sisustusarkkitehti Joanna Laajiston suunnittelemasta sohvasta.

Hakolan toimintaa on aina ohjannut vastuullisuus: nuoret muotoilijat suunnittelevat aikaa kestäviä tuotteita, jotka valmistetaan jurvalaisten puuseppien käsityönä. Kaikki materiaalit ovat kotimaisia, lukuun ottamatta kankaita, joita ei enää juuri Suomessa valmisteta.

– On ollut tosi tärkeää olla säilyttämässä pohjalaista puuseppäperinnettä ja luoda samaan aikaan uusia tapoja toimia. Meidän kilpailijoitamme eivät ole muut Suomessa valmistettavat laatuhuonekalut vaan toiselta puolelta maapalloa rahdatut kertakäyttökamat.

Hakolan kansainvälistymisestä on kyselty paljon, mutta myös tässä asiassa yrityksessä aiotaan tehdä omalla tavalla.

– Tarvitseeko sohvia ylipäätään raahata Suomesta Japaniin, se sotii jo omia arvojammekin vastaan. Haluamme myös pystyä palvelemaan sohvan ostajaa myöhemmin, jos hän haluaa vaikka vaihtaa sen päälliset.

Viime aikoina Annaleenalle on alkanut valjeta, mitä alan pioneerina toimiminen voi merkitä.

– Luin juuri Artekin perustamiskirjaa, ja siinä on ollut paljon samaa kuin Hakolassa. Haaveilen, että säilytämme tekemisen Suomessa ja tarjoamme merkityksellisiä tuotteita, joista tietää kuka ja missä ne on tehty.

Intuition ohjaamana

Annaleena myöntää, että vastavirtaan meneminen ei ole helpoin tie, varsinkin kun ei ole oikein ketään, jolta ottaa mallia.

– Virheitä tulee aina, mutta kun moni päätös on onnistunut, olen alkanut luottaa intuitiooni.

Ulkopuoliset välillä ihmettelevät, miten Annaleena pystyy sietämään stressiä niin hyvin.

– Luotan aina, että kaikki järjestyy. On turha stressata etukäteen.

Annaleena myöntää, ettei ole juuri ehtinyt pysähtyä viiden vuoden aikana juhlimaan Hakolan menestystä. Sinä aikana kun on syntynyt kaksi lastakin.

– Mutta ehkä nyt pikkuhiljaa, kun ympärille on löytynyt hyviä tyyppejä, jotka jakavat saman näkemyksen ja tekevät tätä samalla intohimolla.

Lapset auttavat myös siinä, ettei työstä tule liian vakava asia.

– Muuten tekisin koko ajan töitä. Tämä on sitä, mitä mieluiten tekisin, vaikka se vaatiikin paljon.

Kun Annaleena työpäivän jälkeen saapuu perheen kotiin Espoossa, hän sytyttää ensin "sata tunnelmavaloa" ja laittaa musiikin soimaan. Siten kodista syntyy rauhallinen turvapaikka.

– Liikaa kiinnitetään huomiota siihen, miltä se lamppu näyttää eikä siihen, millaista valoa se antaa. Tai isketään kattoon plafondi, jossa on karsea sininen valo ja ihmetellään, kun on niin outo tunnelma.

– Mutta kyllä sohvakin on tärkeä, siinä vietetään tosi paljon aikaa, huonekaluyrittäjä muistaa sentään sanoa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla