Luksusta ihanimmillaan: pehmeä tuoli, kunnon töllö. Kuva: Shutterstock
Luksusta ihanimmillaan: pehmeä tuoli, kunnon töllö. Kuva: Shutterstock

Asumismukavuus tarkoittaa nykyään aivan eri juttuja kuin 70-luvulla.

Ajattele, jos ei olisi sohvaa, jolla voi löhötä, eikä telkkaria, jota voi katsella sohvalla löhöten! Sellaista se oli vielä kuusikymmentä vuotta sitten. Jos silloin joku olisi kertonut, että kohta kaikilla on näköpuhelimet ja parvekelasit, ei olisi ehkä uskottu. 

Työelämä voi kiristyä ja maailma olla julma, mutta yhdessä asiassa kehitys on oikeasti kehittynyt: asumismukavuudessa. Arki on nyt hirveän pehmoista ja miellyttävää, kun sitä vertaa isoäidin aikoihin.

Olitko paikalla, kun seuraavat asiat muuttuivat kaukaisista unelmista melkein-mahdollisiksi ihanuuksiksi ja sitten perussetiksi?

Sisustusta vuodelta 1963. Nätti sohva, mutta ei kovin pehmeä? Kuva: Juha Jernvall / Helsingin kaupunginmuseo
Sisustusta vuodelta 1963. Nätti sohva, mutta ei kovin pehmeä? Kuva: Juha Jernvall / Helsingin kaupunginmuseo

1960-luku: telkkari olkkarissa, pesukone kylppärissä

Tv-lähetykset aloitettiin Suomessa 50-luvulla, mutta hetken kesti, ennen kuin telkkarista tuli kodin keskipiste. Suora lähetys ensimmäisestä kuukävelystä vuonna 1969 vaikutti rohkaisevasti moneen ostopäätökseen, ja 70-luvulla melkein joka kodissa oli jo upea kuvaputkitelevisio. Sitten kestikin todella kauan, ennen kuin telkkarista on alkanut tulla aitoa laatuohjelmaa.

Itse asiassa olohuonekin oli 60-luvulla uutuus. Uusissa lähiöasunnoissa ei ehkä ollut kovin tilavaa, mutta niissä oli kuitenkin erillinen olohuone, keittokomero ja makkarit. Koko elämä ei tapahtunut enää yhdessä huoneessa.

Kylpyhuoneessa oli uutuutena pesukone. Siinäpä luksusta! Aina, kun nykyään tuntee rasittuneisuutta pyykkien äärellä, voi luoda ajatuksen isoäiteihin, jotka joutuivat pesemään kaiken terveyssiteistä lähtien käsin.

1970-luku: saunasta sohvalle

Telkkari oli jo itsessään kiva, mutta annas olla, kun sen eteen saatiin löhösoffa! Brittiläisissä ja yhdysvaltalaisissa sarjoissa alkoi näkyä ihanan pehmeitä jättisohvia, ja sellainen oli pakko saada. Näihin aikoihin Suomessa tuli taukoa skandinaavisen niukkaan ja keveään sisustustrendiin. Silmä kärsi, pylly kiitti! Vihreälle tai ruskealle jättiplyyshisohvalle saattoi ihanasti istahtaa lauantai-iltana saunan jälkeen katsomaan Lauantaitansseja ja juomaan Jaffaa.

Löylyissä ei enää tarvinnut välttämättä käydä yleisessä saunassa tai taloyhtiön saunassa, koska kerrostalokämppiin alettiin 70-luvulla rakentaa omia saunoja.

Liittyen löyhästi vesisänkyihin.  Kuva: Sanoma-arkisto
Liittyen löyhästi vesisänkyihin. Kuva: Sanoma-arkisto

1980-luku: vesisänky ja videot

80-luvulla ei enää tarvinnut nousta sohvalta kääntämään kanavaa, koska kaukosäädin oli keksitty. Lisäksi oli keksitty uskomattoman nerokas videonauhoitussysteemi, jonka avulla Ritari Ässän pystyi katsomaan myöhemminkin. 

Keittiössä kajahteli uuden yleiskoneen huumaava meteli. Siellä oli uutuutena myös mikroaaltouuni. Mikron edestä piti varmuuden vuoksi juosta aina kiireesti pois, jotta sukusolut eivät vioittuisi. Mikro oli siitä kätevä, että sillä pystyi sulattamaan pakastemarjat. 80-luvulla kaikilla oli arkkupakastin, jonne pakastettiin 30 kiloa mansikoita sulatettavaksi mikrossa.

Makkarissa nautittiin aivan uudesta elämyksestä: merisairaudesta. Vesisänky ei tullut jäädäkseen, koska ehkä kaikki se eroottinen loiske ja levänpoisto ei ollutkaan niin luksusta.

1990-luku: parvekelasit ja kännykkä

Olisiko kivaa, jos parvekkeella voisi istua pitkälle syksyyn? Olisi! 90-luvulla parvekkeita alettiinkin lasittaa urakalla. Syntyi ylimääräinen kasvihuone, jota pystyi sisustamaan. Sinne pystyi menemään myös puhumaan puhelua edullisella Ringo-kännykällä. 90-luvun loppupuolella matkapuhelin alkoi olla kaikkien ulottuvilla.

Astianpesukoneesta oli vaivihkaa tullut keittiön vakiovaruste. Heippa, pesuaineihottuma!

90-luvulla oli vielä vähän junttia puhua kännykkään julkisella paikalla. Kuva: Sanoma-arkisto
90-luvulla oli vielä vähän junttia puhua kännykkään julkisella paikalla. Kuva: Sanoma-arkisto

2000-luku: kunnon kotiteatteri

Litteät taulutelevisiot halpenivat 2000-luvulla. Aluksi niistä innostuivat hifistelijät, jotka halusivat nauttia elokuvateatteritunnelmasta kotonaan ja ripustivat kaiuttimia ympäri kämppää. Pian kaikilla oli jättitelkkarit. Niitä katseltiin kevyen hyrinän säestämänä, koska 2000-luvulla oli ostettava myös ilmalämpöpumppu. Ilmalämpöpumppu hankittiin energiansäästömielessä, mutta sen todellinen hienous paljastui hellekesinä. Viileää ilmaa jee!

Viihderintaman toinen upea uutuus oli trampoliini. Se ei ehkä ollut kaunis, mutta lapset viihtyivät siinä aamusta iltaan. Aikuisetkin pystyivät sen avulla kätevästi testaamaan virtsankarkailutaipumustaan ja polvien kuntoa.

Kivalta se näyttäisi kotipihallakin. Kuva: Shutterstock
Kivalta se näyttäisi kotipihallakin. Kuva: Shutterstock

2010-luku: mitäs ihanaa uutta?

Mitä vielä tarvitaan? Ulkoporeallas, ehdottomasti. Sadevesisuihku, kyllä. Sähköpyörä, ehkä?

Jos tiedät jo, mikä seuraavaksi tulee kohottamaan arkesi mukavuustasoa, kerro alla olevassa kommenttikentässä!

Jutussa käytettyjä lähteitä: YLE, MTV, Iltalehti

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.