Luksusta ihanimmillaan: pehmeä tuoli, kunnon töllö. Kuva: Shutterstock
Luksusta ihanimmillaan: pehmeä tuoli, kunnon töllö. Kuva: Shutterstock

Asumismukavuus tarkoittaa nykyään aivan eri juttuja kuin 70-luvulla.

Ajattele, jos ei olisi sohvaa, jolla voi löhötä, eikä telkkaria, jota voi katsella sohvalla löhöten! Sellaista se oli vielä kuusikymmentä vuotta sitten. Jos silloin joku olisi kertonut, että kohta kaikilla on näköpuhelimet ja parvekelasit, ei olisi ehkä uskottu. 

Työelämä voi kiristyä ja maailma olla julma, mutta yhdessä asiassa kehitys on oikeasti kehittynyt: asumismukavuudessa. Arki on nyt hirveän pehmoista ja miellyttävää, kun sitä vertaa isoäidin aikoihin.

Olitko paikalla, kun seuraavat asiat muuttuivat kaukaisista unelmista melkein-mahdollisiksi ihanuuksiksi ja sitten perussetiksi?

Sisustusta vuodelta 1963. Nätti sohva, mutta ei kovin pehmeä? Kuva: Juha Jernvall / Helsingin kaupunginmuseo
Sisustusta vuodelta 1963. Nätti sohva, mutta ei kovin pehmeä? Kuva: Juha Jernvall / Helsingin kaupunginmuseo

1960-luku: telkkari olkkarissa, pesukone kylppärissä

Tv-lähetykset aloitettiin Suomessa 50-luvulla, mutta hetken kesti, ennen kuin telkkarista tuli kodin keskipiste. Suora lähetys ensimmäisestä kuukävelystä vuonna 1969 vaikutti rohkaisevasti moneen ostopäätökseen, ja 70-luvulla melkein joka kodissa oli jo upea kuvaputkitelevisio. Sitten kestikin todella kauan, ennen kuin telkkarista on alkanut tulla aitoa laatuohjelmaa.

Itse asiassa olohuonekin oli 60-luvulla uutuus. Uusissa lähiöasunnoissa ei ehkä ollut kovin tilavaa, mutta niissä oli kuitenkin erillinen olohuone, keittokomero ja makkarit. Koko elämä ei tapahtunut enää yhdessä huoneessa.

Kylpyhuoneessa oli uutuutena pesukone. Siinäpä luksusta! Aina, kun nykyään tuntee rasittuneisuutta pyykkien äärellä, voi luoda ajatuksen isoäiteihin, jotka joutuivat pesemään kaiken terveyssiteistä lähtien käsin.

1970-luku: saunasta sohvalle

Telkkari oli jo itsessään kiva, mutta annas olla, kun sen eteen saatiin löhösoffa! Brittiläisissä ja yhdysvaltalaisissa sarjoissa alkoi näkyä ihanan pehmeitä jättisohvia, ja sellainen oli pakko saada. Näihin aikoihin Suomessa tuli taukoa skandinaavisen niukkaan ja keveään sisustustrendiin. Silmä kärsi, pylly kiitti! Vihreälle tai ruskealle jättiplyyshisohvalle saattoi ihanasti istahtaa lauantai-iltana saunan jälkeen katsomaan Lauantaitansseja ja juomaan Jaffaa.

Löylyissä ei enää tarvinnut välttämättä käydä yleisessä saunassa tai taloyhtiön saunassa, koska kerrostalokämppiin alettiin 70-luvulla rakentaa omia saunoja.

Liittyen löyhästi vesisänkyihin.  Kuva: Sanoma-arkisto
Liittyen löyhästi vesisänkyihin. Kuva: Sanoma-arkisto

1980-luku: vesisänky ja videot

80-luvulla ei enää tarvinnut nousta sohvalta kääntämään kanavaa, koska kaukosäädin oli keksitty. Lisäksi oli keksitty uskomattoman nerokas videonauhoitussysteemi, jonka avulla Ritari Ässän pystyi katsomaan myöhemminkin. 

Keittiössä kajahteli uuden yleiskoneen huumaava meteli. Siellä oli uutuutena myös mikroaaltouuni. Mikron edestä piti varmuuden vuoksi juosta aina kiireesti pois, jotta sukusolut eivät vioittuisi. Mikro oli siitä kätevä, että sillä pystyi sulattamaan pakastemarjat. 80-luvulla kaikilla oli arkkupakastin, jonne pakastettiin 30 kiloa mansikoita sulatettavaksi mikrossa.

Makkarissa nautittiin aivan uudesta elämyksestä: merisairaudesta. Vesisänky ei tullut jäädäkseen, koska ehkä kaikki se eroottinen loiske ja levänpoisto ei ollutkaan niin luksusta.

1990-luku: parvekelasit ja kännykkä

Olisiko kivaa, jos parvekkeella voisi istua pitkälle syksyyn? Olisi! 90-luvulla parvekkeita alettiinkin lasittaa urakalla. Syntyi ylimääräinen kasvihuone, jota pystyi sisustamaan. Sinne pystyi menemään myös puhumaan puhelua edullisella Ringo-kännykällä. 90-luvun loppupuolella matkapuhelin alkoi olla kaikkien ulottuvilla.

Astianpesukoneesta oli vaivihkaa tullut keittiön vakiovaruste. Heippa, pesuaineihottuma!

90-luvulla oli vielä vähän junttia puhua kännykkään julkisella paikalla. Kuva: Sanoma-arkisto
90-luvulla oli vielä vähän junttia puhua kännykkään julkisella paikalla. Kuva: Sanoma-arkisto

2000-luku: kunnon kotiteatteri

Litteät taulutelevisiot halpenivat 2000-luvulla. Aluksi niistä innostuivat hifistelijät, jotka halusivat nauttia elokuvateatteritunnelmasta kotonaan ja ripustivat kaiuttimia ympäri kämppää. Pian kaikilla oli jättitelkkarit. Niitä katseltiin kevyen hyrinän säestämänä, koska 2000-luvulla oli ostettava myös ilmalämpöpumppu. Ilmalämpöpumppu hankittiin energiansäästömielessä, mutta sen todellinen hienous paljastui hellekesinä. Viileää ilmaa jee!

Viihderintaman toinen upea uutuus oli trampoliini. Se ei ehkä ollut kaunis, mutta lapset viihtyivät siinä aamusta iltaan. Aikuisetkin pystyivät sen avulla kätevästi testaamaan virtsankarkailutaipumustaan ja polvien kuntoa.

Kivalta se näyttäisi kotipihallakin. Kuva: Shutterstock
Kivalta se näyttäisi kotipihallakin. Kuva: Shutterstock

2010-luku: mitäs ihanaa uutta?

Mitä vielä tarvitaan? Ulkoporeallas, ehdottomasti. Sadevesisuihku, kyllä. Sähköpyörä, ehkä?

Jos tiedät jo, mikä seuraavaksi tulee kohottamaan arkesi mukavuustasoa, kerro alla olevassa kommenttikentässä!

Jutussa käytettyjä lähteitä: YLE, MTV, Iltalehti

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jatkojohto, tuo nykykodin välttämättömyys, ei välttämättä ole niin viaton vesseli kuin päällepäin näyttää.

– Hämmästyisin rajusti, jos minulle näytettäisiin suomalaiskoti, jossa ei ole jatkojohtoa jatkuvassa käytössä, Tukesin ylitarkastaja Jukka Lepistö toteaa.

Lähtökohtaisesti jatkojohdot on tarkoitettu väliaikaiseen käyttöön. Usein niiden käyttäminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta kodin laitteet saavat virtaa.

– Eihän se jatkuvana ratkaisuna ole kauhean hyvä, mutta jollain konstilla virta täytyy laitteelle toimittaa. Tietenkin on parempi, jos asian pystyy ratkaisemaan jotenkin muuten kuin jatkojohdolla.

Yleinen paikka jatkojohdolle on esimerkiksi jääkaapin takana. Pistorasia sijoitetaan usein kaapin yläpuolelle, jotta se olisi helpommin käytettävissä, mutta ilman jatkojohtoa kylmälaitteen virtajohto ei yllä kiinni.

Tällaiset yhden kodinkoneen pysyviksi tarkoitetut ratkaisut eivät ole Jukka Lepistön mukaan kovin suuri riski. Kun jatkojohto on laadukas eikä sähköpistokkeita irroteta ja kiinnitetä jatkuvasti, ollaan melko turvallisilla vesillä.

Kaksi vaaran paikkaa

Kodeissa on Lepistön mukaan kaksi erityisen riskialtista jatkojohtopaikkaa:

  1. Iso kasa sähköjohtoja työpöydän alla.
  2. Sisältä ulos esimerkiksi jouluvaloille vedetyt jatkojohdot.

– Jos johtokasa on lattialla, siihen voi kohdistua ulkoista kuormitusta. Sitä tuupitaan imurilla ja johdot saattavat mennä tiukalle mutkalle. Silloin ne voivat vaurioitua.

Myös jatkojohdon ahkera käyttö, laitteiden jatkuva kiinnittäminen ja irrottaminen, kuluttaa jatkojohtoa. Etenkin halvalla tehtyjen jatkojohtojen sisällä olevat osat ovat usein hyvin ohutta metallia eivätkä kestä kovakouraista käsittelyä.

”Johtoja tuupitaan imurilla ja ne saattavat mennä tiukalle mutkalle.”

Kuluneeseen tai vaurioituneeseen jatkojohtoon voi muodostua niin sanottu huono liitos. Kun liitoskohdat löystyvät, sähkön kulku liitoskohdassa hankaloituu tai estyy ja alkaa syntyä lämpöä. Jos vika syntyy vähitellen ja virta pääsee kulkemaan normaalisti, sulakkeet eivät välttämättä havaitse ongelmaa ajoissa. Siksi niiden antamaan turvaan ei voi Lepistön mukaan luottaa sataprosenttisesti.

Ja jos sisällä asunnossa ei vielä ole tarpeeksi riskejä, johtojen vetäminen ulos niitä vasta lisääkin: johto voi jäädä oven väliin tai lumikuorman alle sekä jäätyä ja saada kosteutta. Pitäisi huolehtia myös siitä, että jatkojohto sopii ulkokäyttöön.

– Jos ulos haluaa valot, ulkona tulisi olla pistorasia ja sen ja valaisinsarjan välillä oikeanlainen johdin, Jukka Lepistö sanoo.

Palovaroitin hoksaa sähköpalon

Aina kun on kyse sähköstä, käytössä on liitoksia ja johtimia, joihin sisältyy jonkinlainen paloturvallisuusriski. Siihen on kuitenkin melko helppoa vaikuttaa itse.

– Kun on tarpeeksi palovaroittimia ja niiden toimivuuden testaa säännöllisesti, ne reagoivat nopeammin kuin ihmisen aistit. Sähköpalo on harvoin räjähdysmäinen, vaan yleensä vasta alkumetreillä, kun palovaroitin huomaa sen.

”Sähköpalo on harvoin räjähdysmäinen.”

Sähköviat tulevat joskus ilmi vain sillä tavalla, että laitteet kärähtävät. Esimerkiksi jatkojohdoista ei välttämättä tiedä tai muista, millaiselle rasitukselle ne ovat aiemmin joutuneet. Alan ammattilaiselle onkin muodostunut tavaksi testata aina silloin tällöin ohimennen kädellä, onko jatkojohdon kylki lämmennyt. Se voi kieliä viasta.

– Myös sillä on väliä, mitä sinne jatkojohdon päähän laittaa. Viihde-elektroniikalla johtoa ei yleensä pysty normaalioloissa kuormittamaan niin, että se on riski. Mutta useammalla lämminilmapuhaltimella voi. Pitää laskea, millaisia tehoja johdon päähän voi laittaa.

Tukes julkaisi pari vuotta sitten videon, joka havainnollistaa, millainen kuorma voi käräyttää jatkojohdon:

Jos käytät jatkojohtoja, muista nämä:

  1. Pidä kotona riittävä määrä palovaroittimia ja testaa ne säännöllisesti.
  2. Käytä sähkölaitteita vain ohjeiden mukaisesti. Älä käytä rikkinäisiä laitteita.
  3. Mitä lyhyempi jatkojohto, sen parempi.
  4. Pyri löytämään laadukas jatkojohto esimerkiksi ostamalla se sähkötarvikkeisiin erikoistuneesta liikkeestä ja juttelemalla myyjän kanssa.
  5. Tarkkaile jatkojohtojen kuntoa ja vaihda ne tarvittaessa uusiin.
  6. Mieti, missä kohtaa on järkevintä maksaa sähköasentajalle muutaman kiinteän pistorasian asentamisesta ja siitä, että saa nukkua yönsä rauhallisemmin mielin.

– Huonolaatuisia vaatteita tehdään enemmän, mutta se ei ole ainoa syy siihen, miksi vaatteet eivät kestä. Yksi syy on kuluttajien tietämättömyydessä, sanoo Marttojen edustaja.

Keneltä löytyy vaatekaapista enemmän kuin viisi vuotta vanha vaate? 10? 15? 20? Toiset ovat mestareita käyttämään vaatteitaan pitkään. He hankkivat usein vaatteensa myös käytettyinä ja kierrättävät oman kaappinsa sisällön. Uudenmaan Marttojen asiantuntija Olga Aula kuuluu heihin.

Vaatekaappinsa edessä Olga pystyy luettelemaan monia vaatteita, joilla on takanaan jo pitkä historia – mutta jotka ovat edelleen käytössä.

– Täältä löytyy mummoni tekemä paita, joka on ainakin 18 vuotta vanha. Lisäksi käytössäni on 1970-luvun vaatteita, jotka ovat siirtyneet mummolta äidilleni ja lopulta minulle, Olga kertoo.

Olga työskentelee Uudenmaan Marttojen kotitalouden asiantuntijana. Hän on saanut isovanhemmiltaan ja vanhemmiltaan järkevän sekä kohtuullisen kuluttamisen neuvoja, opiskellut niitä lisää yliopistossa ja nyt oppinut paljon uutta myös työpaikallaan.

Suomalaiset heittävät Marttaliiton mukaan vuosittain jätteeksi miljoonia kiloja tekstiilejä. Se tarkoittaa, että jokainen suomalainen tuottaa vuodessa keskimäärin kymmenen kiloa vaatejätettä. Osa niistä on huonokuntoisia vaatteita, mutta joukossa on myös kierrätyskelpoisia asuja. Olga kuuluu heihin, jotka ostavat harvoin vaatteita. Sitten kun hän hankkii vaatteensa, hän ostaa ne pääosin kierrätettynä.

– Tarkistan aina materiaalin ja sen, miten vaatetta pitää hoitaa. En osta koskaan vaatetta, joka pitää pestä kemiallisessa pesulassa. Se tulee kalliiksi. Helpompaa on hankkia vaate, jonka voi pestä kotona, Olga kertoo.

Moni ostaa nykyisin vaatteensa netistä. Silloin on vaikea tietää etukäteen, miltä vaate näyttää ja tuntuu päällä. Olga suositteleekin ostamaan vaatteet ja jalkineet mieluiten suoraan kaupasta, jossa niitä pääsee sovittamaan ja arvioimaan tuotteen laatua. Näyttävätkö saumat siltä, että ne irtoavat viiden pesun jälkeen vai kestävätkö ne pidempään? Vaikka nettiostoksien palauttaminen onkin mahdollista, tuottaa se turhia päästöjä.

– Huonolaatuisia vaatteita tehdään nykyään enemmän, mutta se ei ole ainoa syy siihen, miksi vaatteet eivät kestä. Ihmiset eivät nimittäin tiedä, miten vaatteita pitäisi huoltaa. Ennen vaatteet kestivät pidempään, sillä niitä hoidettiin ja huollettiin paremmin. Osittain siksi, että niistä piti maksaa enemmän. Vaatteet olivat myös parempilaatuisia. Nykyisin vaatteita tuotetaan paljon nopean tahdin massatuotantona. Siinä harvoin syntyy laatua.

”Ennen vaatteet kestivät pidempään, sillä niitä hoidettiin ja huollettiin paremmin. ”

Hinta ei ole aina laadun tae, Olga sanoo. Mutta halvat vaatteet ovat harvoin hänen mielestään laadukkaita. Edullisuus kertoo usein myös siitä, että tuotantoketjun tekijöiden palkka ja työolot eivät ole kunnossa.

– Kun vaatteessa meille kerrotaan Made in -jossakin, se on tae vain vaatteen valmistusmaasta. Vaate on yleensä kulkenut pitkän matkan ennen vaatekauppaan päätymistä. Missä esimerkiksi kankaat on värjätty tai langat tehty? Kaupassa kannattaa aina kysyä tuotantotavasta lisää. Heidän pitäisi osata vastata tai selvittää asiaa, hän vinkkaa.

Olgan vinkit tekstiilien pidempään käyttöön x 9

  1. Tutki ennen ostopäätöstä
    Tuotteen materiaaliin, ompelulaatuun ja hoito-ohjemerkintöihin kannattaa kuluttaa aikaa. Vältä vaatteita, joita voi pestä ainoastaan pesulassa, Olga sanoo. Hän suosii itse esimerkiksi pellavalakanoita, jotka ovat kestävää luonnonmateriaalia ja sen kasvattaminen vaatii vähemmän vettä kuin vaikka puuvillan.
     
  2. Poista tahrat tuoreeltaan
    Jokainen pesukerta kuluttaa vaatetta ja lisää ympäristön kuormitusta. Pesukertojen määrää voi vähentää esimerkiksi tuulettamalla vaatteita ja poistamalla tahrat tuoreeltaan – aina ei ole välttämätöntä pestä koko vaatetta. Esimerkiksi monille talvitakeille ja villavaatteille riittää tuuletus eikä niitä tarvitse pestä usein. Marttojen sivuilta löytyy vinkkejä erilaisten tarhojen poistamiseen.
     
  3. Pese säännöllisesti
    Vaikka turhaan pesemistä kannattaa välttää, kannattaa likaiset vaatteet pestä Olgan mukaan vähintään viikoittain, ettei lika pääse pinttymään. Päällä olevista vaatteista huomaa tuoksusta, milloin ne pitää pestä. Ihoa vasten käytetyt paidat on syytä pestä muutaman käyttöpäivän jälkeen, kun taas kesä- ja talvivaatteissa saattaa riittää yksi pesu ennen kausisäilömistä.
    Lajittele pyykki värin, pesumenetelmän ja -lämpötilan sekä likaisuuden mukaan. Annostele pyykinpesuainetta pakkauksen ohjeen mukaan. Ennen pesemistä tyhjennä taskut, sulje vetoketjut, hakaset ja tarrat, avaa napit, solmi pitkät nauhat ja käännä farkut sekä printtipaidat nurin perin. Näin vaatteet säilyvät parempina eikä niihin tule reikiä pesun aikana. Yksi taskuun jäänyt kolikko voi pahimmillaan rikkoa koko pesukoneen.
    – Polyesteriä sisältävistä materiaaleista, kuten urheiluvaatteista, irtoaa mikromuovia jokaisessa pesussa. Näiden vaatteiden kanssa voi käyttää erikoispesupussia, jonka sisälle mikromuovi jää, kertoo Olga.
     
  4. Silitä ja oikaise
    Sileä vaate pysyy paremmin puhtaana. Harvoin meillä on kuitenkaan arjessa aikaa silittää kaikkia vaatteita eikä joitakin vaatteita voi edes silittää. Kun vaatteet ja lakanat oikaisee pesun jälkeen ja laittaa suorana kuivumaan, voi silittämiseltä välttyä kokonaan. Kun vaatteet myös viikkaa tai ripustaa henkareille siististi ennen kaappiin laittamista, ne on mukavampi ottaa käyttöön siististä ja suorasta säilytysrivistä.
     
  5. Säilytä oikein
    Pienet säilytystilat ovat monen suomalaisen ongelma. Vakuumi- eli tyhjiöpussit ovat käteviä kausisäilytyksessä ja suojaavat kosteudelta, pölyltä ja hajuilta. Kaikki materiaalit eivät kuitenkaan tykkää muovisista tiivispusseista. Esimerkiksi nahkaiset ja mokkaiset vaatteet tulisi säilyttää ilmavassa tilassa, jossa ne pääsevät hengittämään ja mieluiten poissa kosteista kellaritiloista. Vaatteet kannattaa aina pestä ennen säilöön laittamista. Lika kerää helposti ympärilleen uutta likaa tai säilytyksessä myös tuholaisia.
     
  6. Korjaa pikkuviat
    Jos vaate on muuten ehjä ja hyvälaatuinen, irronneet napit ja vetoketjut on helppo vaihtaa itse tai vaihdattaa ompelijalla. Pienet reiät ja ratkenneet saumat voi myös helposti korjata. Vaatteet kannattaa korjata hetimiten, etteivät ne mene enempää rikki käytössä tai pesussa. Täysin puhki kulutettujen vaatteiden ja kenkien materiaalit kannattaa kierrättää viemällä ne tekstiilin keräykseen, jossa materiaalit voidaan hyödyntää ja näin niiden elinkaari pitenee entisestään. Esimerkiksi monet vaateliikkeet keräävät vanhoja tekstiileitä.
     
  7. Huolla myös kengät
    Kenkiä on syytä huollattaa säännöllisesti, niin ne kestävät pidempään. Rikkinäiset kengät kannattaa aina käyttää suutarilla. Sieltä saa neuvoja ja suosituksen, onko jalkineita enää syytä korjata.
     
  8. Downgreidaa kotona
    Parhaat päivänsä nähneet arkivaatteet sopivat edelleen vaikkapa vapaa-ajan vaatteiksi tai mökkiasuiksi.
     
  9. Olisiko sinulla varaa asennemuutokseen?
    Mitäpä, jos ostaisit vain vaatteita, joita todella tarvitset? Valitse mieluummin yksi laadukas vaate kuin monta huonolaatuista. Ole valmis maksamaan enemmän vaatteista, jotta niiden eettisempi ja ekologisempi tuotanto olisi mahdollista. Olgan mukaan kannattaa etsiä ympäristömerkittyjä ja Reilun kaupan vaatteita. Uutta vaatetta ei tarvitse aina hankkia omaksi, vaan sen voi lainata tai vuokrata tai tuunata vanhasta.