ET Terveys
Oireiden yhdistäminen sisäilmaan on salapoliisityötä, Allergia-, iho- ja astmaliiton asiantuntijalääkäri Péter Csonka sanoo. Kuvitus: Petri Rotsten
Oireiden yhdistäminen sisäilmaan on salapoliisityötä, Allergia-, iho- ja astmaliiton asiantuntijalääkäri Péter Csonka sanoo. Kuvitus: Petri Rotsten

Suomessa oireillaan huonon sisäilman takia poikkeuksellisen paljon. Kiivasta keskustelua on herättänyt ajatus, että osan oireista voisi saada loppumaan aivoja kouluttamalla. Mitä mieltä tästä on sisäilman asiantuntija Hannele Rämö, jolta itseltään oireilu vei kodin, rahat ja monen vuoden yöunet?

Kun heinolalaisen Hannele Rämön koko perhe sairastui, kukaan ei keksinyt vuosiin syitä heidän oireisiinsa. He olivat rahattomia, sairaita ja ennen kaikkea neuvottomia. Lopulta kodista löytyneet homeongelmat sysäsivät Rämön opiskelemaan rakennusalaa.

– Halusin estää ihmisiä joutumasta samanlaiseen tilanteeseen, missä me elimme vuosikausia, kertoo Hannele Rämö.

Rämö työskentelee nykyään Asumisterveysliitto Aste ry:n toiminnanjohtajana. Hän laskeskelee, että on työssään tutustunut tuhansiin suomalaisiin kiinteistöihin. Monissa niistä sisäilma ei ole todellakaan ollut raikas.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Suomessa jopa joka neljäs talo on ongelmallinen, joten kyllä tässä töitä riittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kummallisen sairas perhe

Rämön perheen oma sisäilmatarina alkoi uudesta kodista 1980-luvun lopulla. Jouluksi omaan kotiin oli silloin kolmilapsisen perheen ajatus, ja muutto tehtiin vikkelästi.

Rämöt eivät ehtineet kunnolla viettää joulua, kun lapsilla alkoi kummallinen sairastelukierre. Yskää, flunssaa, kuumeilua. Myös Hannele alkoi saada hengitystieoireita, ja hänen miehelleen tuli paha ihottuma. Kukaan ei osannut etsiä oireiden syytä talosta. Ei etenkään siksi, että talo oli melkein uusi, vasta kymmenen vuotta vanha.

Kun Hannele 90-luvun alussa odotti kaksosia, hän joutui viettämään pitkiä aikoja sairaalassa. Siellä olo aina helpottui. Hannele päätteli voinnin parantumisen johtuvan levosta.

Lasten rajuimmat astmakohtaukset vaativat ambulanssikyyditystä. Heillä epäiltiin jossain vaiheessa jopa leukemiaa. Pahinta oli, että Hannele joutui kuulemaan lääkäreiltä lannistuneen toteamuksen: ”Emme tiedä, mikä teitä vaivaa.”

– Muistan hetkiä, jolloin ajattelin, että me emme kaikki selviä tästä hengissä.


Asunto meni, sairaudet jäivät

Jossain vaiheessa talo alkoi tuntua viiden lapsen kanssa ahtaalta. Sitä päätettiin laajentaa. Kun laajennusta aloitettiin, saunan seinien uumenista paljastui yllätys: ne olivat kauttaaltaan lahot. Seuraavaksi kokeiltiin rakenteita keskeltä taloa, kuivasta wc-tilasta. Sama juttu. Taloa alettiin tutkia ja selvisi, että se oli täysin asumiskelvoton. Perheen oli lähdettävä evakkoon kodistaan.

Nykyään, lähes 30 vuotta myöhemmin, Hannele pitää itseään kohtuullisen terveenä ja jaksavana. Astmalääkkeiden lisäksi hän tarvitsee edelleen silloin tällöin vahvempia lääkkeitä. Kohtauksen voivat laukaista home, kemikaalit ja jotkut hajusteet. Mutta oireet ovat vain kaukainen kangastus pahimmista päivistä.

– Meillä kävi onni, että oireitamme ei koskaan terveydenhuollossa tai missään muuallakaan epäilty, ja niitä hoidettiin, Hannele Rämö sanoo.

– Silti suurin pelkoni noina kauheina vuosina oli, että mielenterveyteni olisi kyseenalaistettu.

Tuttu ja tuntematon home

Yhdellä sairaalareissullaan, Hannele Rämö muistaa elävästi kahviossa näkemänsä aikakauslehden otsikon: ”Sisäilma voi sairastuttaa”.

– Tuntui kuin se lehtijuttu olisi avannut silmäni. Sisäilman ongelmat olivat minulle 1990-luvulla uusi ja havahduttava ilmiö.

Nykyään sisäilmasta tiedetään paljon enemmän. On saatu selville, että ongelmien aiheuttajia on monenlaisia. Kosteus ja sen seurauksena kehittyvä home ovat niistä tunnetuimpia, mutta ne eivät ole ainoita. Pöly, puutteellinen ilmanvaihto, kemialliset epäpuhtaudet ja sisäilman kuivuus aiheuttavat myös oireita.

Vaikka tietoa on jo saatavilla, huono sisäilma sairastuttaa yhä suomalaisia. Tarkkoja tilastoja sairastuneista ei ole, sillä sisäilmasta johtuville sairauksille ei ole olemassa kansainvälisesti hyväksyttyjä diagnostisia kriteerejä.

Sisäilmasta oireilevia on vaikea tutkia, sillä ärsytystä voi aiheuttaa moni asia, esimerkiksi puupöly, varastopunkki ja home.

– Osaa aiheuttajista voidaan tutkia, mutta hyvin suurta osaa ei, toteaa Allergia-, iho- ja astmaliiton asiantuntijalääkäri Péter Csonka.

Fyysistä ja psyykkistä

Käypä hoito -suositus kosteus- ja homevaurioista kärsivien kohdalla on suorasukainen: ”Syysuhdetta yhdenkään terveysvaikutuksen ja kosteus- ja homevauriorakennusten välillä ei ole voitu todeta, koska ei tiedetä, mistä tekijöistä ja millä mekanismilla terveysvaikutukset aiheutuvat.”

Homeita voidaan Csonkan mukaan tutkia, mutta niistä saadut tutkimustulokset eivät ole vielä luotettavia. Astmatapauksissa voidaan mitata keuhkojen toimintaa, mutta muut mahdolliset sisäilman aiheuttamat oireet jäävät herkästi päättelyn varaan.

”Parasta olisi tehdä keuhkojen toimintatutkimus siinä paikassa, jossa ihmisellä tulee oireita.”

– Jos epäillään, että ihminen saa oireita jossain tietyssä tilassa, parasta olisi tehdä keuhkojen toimintatutkimus juuri kyseisessä paikassa. Se on kuitenkin kallista ja siksi usein mahdotonta.

Csonka myöntää, että sisäilmasta oireilevien tutkiminen on haastavaa.

– Oireiden yhdistäminen sisäilmaan on salapoliisityötä. Lisäksi fysiikkaa ja psyykeä ei voi erottaa toisistaan, Csonka sanoo.

– Ei ole pystytty lääketieteellisesti selvittämään,miksi jotkut ihmiset ensin huonolle sisäilmalle herkistyttyään alkavat saada oireita kemikaaleista. Siksi täytyisi pystyä kehittämään objektiivisia mittareita ja altistuskokeita, joista saataisiin vertailukelpoisia tuloksia.

Tarkoittaako tämä, että sisäilmaoireet voivat olla myös psyykkisiä? Eivät, ainakaan pelkästään.

– Mutta sisäilmasta sairastuneiden oirekirjo on usein hyvin laaja, ja kun oireet alkavat vaikuttaa merkittävästi ihmisen elämänlaatuun, vaikuttavat ne vääjäämättä myös tämän psyykeen, Csonka sanoo.

Herkkyyksien koko kirjo

Viime vuosina keskustelu sisäilmaoireista- ja ongelmista on käynyt kiivaana, ja jopa riitaisena. Asiantuntijoiden mielipiteistä on paistanut toisaalta huoli sisäilmaongelmien räjähdysmäisestä kasvusta ja rakennuskantamme heikosta laadusta, toisaalta oireiden kirjon laajentumisesta.

Jälkimmäisestä on esittänyt huolensa muun muassa neurologian erikoislääkäri Markku Sainio. Hänen mielestään monet ihmiset jäävät apua vaille asiantuntijoiden riidellessä.

”Lääkärit suhtautuvat ihmiseen kuin kimppuun elimiä, ja kokonaiskuva puuttuu.”

– Ongelma on, että meiltä puuttuu holistinen lääketiede. Lääkärit suhtautuvat ihmiseen kuin kimppuun elimiä, ja kokonaiskuva puuttuu. Monet sisäilmasta oireilevat ovat todella sairaita ja heidän oireensa laajenevat koskemaan lähes kaikkea tavanomaisessakin ympäristössä. Jokainen asiantuntija katsoo oireita vain oman erikoisalansa silmin ja siksi hoidosta on niin paljon erilaisia mielipiteitä, Sainio toteaa.

Sainio ei vaadi ihmisiä asumaan hometaloissa, mutta hänen mielestään pitäisi tehdä työtä sen eteen, että oireita saavien määrä ja oireiluherkkyys vähenisivät. Monet suomalaiset reagoivat kosteus- ja homevaurioihin rajusti. Se on hänestä maailmanlaajuisesti poikkeuksellista.

– Sisäilmasta oireilevia on Suomessa enemmän kuin vaikkapa naapurissamme Ruotsissa. Tavanomaisille ympäristötekijöille herkkiä, niin sanotusti ympäristöherkkiä, sitä vastoin on joka puolella maailmaa suurin piirtein yhtä paljon.

Väärä hälytys?

Sainiosta näyttääkin siltä, että ympäristöherkkyyksien kehittymisessä laukaiseva tekijä vain vaihtelee.

Hänen mielestään monet ympäristöherkkyyksistä kärsivistä hyötyvät käyttäytymistieteellisistä keinoista. Oireiluherkkyyttä selittävät aivojen suojamekanismit, jotka toimivat kuin kyseessä olisi todellinen uhka.

”Jos aivojen kuorikerros tunnistaa jonkin asian uhaksi, ihmisen elimistö reagoi.”

Tämä on herättänyt paljon vastustusta homeista oirelevien ja myös joidenkin lääkäreiden keskuudessa. Asia ei ole Sainiosta kuitenkaan yksinkertainen.

– Jos oireille ei löydy fysiologista- tai altisteselitystä, pitäisi miettiä, mikä pitää ihmisen elimistössä vaarantunteen yllä. Ylireagointia selittävät aivojen kuorikerroksen yhteydet niin sanotun limbisen järjestelmän kautta koko kehoon, Sainio sanoo.

– Jos aivojen kuorikerros tunnistaa jonkin asian uhaksi, ihmisen elimistö reagoi. Samaiset aivojen osat sysäävät liikkeelle muun muassa stressihormonit ja kiihdyttävät sympaattista ja parasympaattista hermostoa: verenpaine nousee ja sydämen syke nopeutuu. Nämä suojausmekanismit ovat olleet lajikehityksessämme elämän säilymisen kannalta oleellisia. Nykyihmisellä ei ole enää samanlaisia henkeä uhkaavia tekijöitä arjessaan, ja eräänlaisista vääristä hälytyksistä voi aiheutua meille paljon haittaa ja sairastelua.

Vertaistuki helpottaa

Sainio on vakaasti sitä mieltä, etteivät kaikki sisäilmaoireet selity sisäilmalla. Se ei silti hänestä mitätöi ihmisten sairauksia tai armahda homeisia rakennuksia.

Entä mitä mieltä on Hannele Rämö, joka pelkäsi aikoinaan juuri hulluksi leimautumista?

Rämö ei tyrmää täysin Markku Sainion ajatuksia.

– Näen työssäni hyvin paljon tragedioita ja surua. Mutta välillä minullekin tulee mieleen, että joillakin sisäilmaoireet kasvavat ällistyttäviin mittasuhteisiin suhteessa siihen, että heidän kodistaan ei ole löytynyt juuri mitään oireilua selittävää. Tästä syystä monet oikeasti altistuneet ja sairastuneet voivat jäädä vaille apua.

Miten Rämö heitä sitten neuvoo?

– Toisinaan kerron heille oman tarinani. Joskus se helpottaa.

2 x apua hätään

  1. Sisäilmaongelmissa vertaistuki ja asiantuntija-apu ovat oleellisia asioita. Hengitysliiton kokemustoimijat ovat hengityssairaita, jotka jakavat kokemuksiaan ja osaamista vertaistukiryhmissä. Asiantuntija-apua tarjoaa Aste ry:n puhelinneuvonta. kokemuskoulutus.fi asumisterveysliitto.fi
  2. Kiistellyssä DNRS-menetelmässä pyritään vaikuttamaaan sellaiseen aivojen järjestelmään, joka yhdistää tunnetiloja fyysisiin tuntemuksiin, riippumatta siitä, mitkä tekijät ovat olleet syynä sairastumiseen. Menetelmä keskittyy aivojen intensiiviseen kuntouttamiseen ja virheellisesti toimivan stressivasteen korjaamiseen. dnrs.fi

Käypä hoito -ohjeen kulmakivet

  • VUONNA 2016 kosteus- ja homevaurioista oireileville laadittiin oma Käypä hoito -suositus. Sen tavoitteena on yhdenmukaista eri hoitokäytännöt. Suosituksen perustana on, että kosteusvauriot tulee aina pyrkiä korjaamaan ja niiden synty ehkäisemään. 
  • SUOSITUKSESSA todetaan, että rakennusten kosteusvauriot ovat hengitystieoireiden ja astman riskitekijä, mutta syysuhdetta ei ole voitu todeta. Ei tiedetä, millä mekanismilla terveysvaikutukset aiheutuvat. Tämä tarkoittaa sitä, että mitään määriteltyä hometalosairautta ei ole olemassa. Oireiden ja sairauksien diagnostiikka ja hoito on aloitettava kuitenkin hoitosuositusten mukaisesti riippumatta siitä, voidaanko oireiden taustalla osoittaa tai olettaa olevan rakennuksen kosteusvaurio. 
  • POTILAIDEN asemaan suositus ei tuo konkreettisia uudistuksia, ei myöskään diagnoosin tekijän valtuuk-siin. Lääkäri ei voi itsenäisesti ottaa kantaa sisäilman rooliin potilaan oireissa tai sairaudessa. Siihen tarvitaan ensin työsuojeluviranomaisen, kunnan terveystarkastajan tai rakennuksen sisäilman laadun tutkineen pätevän asiantuntijan lau-sunto, jossa käsitellään rakennuksen mahdolliset kosteus- ja homevauriot. 
Sisältö jatkuu mainoksen alla