Minikotiin mahtuu kaikki, mitä Milja tarvitsee.

”Neliöt eivät kerro totuutta asumisväljyydestä. Suomalaisissa kodissa hukkaneliöiden määrä on huikea. Omassa kotonani design on loppuun asti mietitty, kaikki tila on käytetty hyväksi ja kaksi kerrosta takaavat sen, että tilaa on eikä mitään puutu.”

Näin Milja Köpsi, 42, esitteli kotinsa Me Naisten kilpailussa, jossa etsimme Suomen ihanimpia miniasuntoja. Miljan koti on yksi pienimmistä, joiden kuvia kilpailuun lähetettiin. Hänen asunnossaan on 15 neliömetriä, jos mukaan lasketaan vain asunnon tiukka pohjapinta-ala.

– Yläkerran makuuparvea ei lasketa virallisesti mukaan 15 neliöön, sillä sen huonekorkeus on 160 senttimetriä. Parvella on kuitenkin tilaa yli kuusi neliötä, joten epävirallisesti minikotini on yli 20 neliötä ja ihan oikea kaksio siis.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nämä Saton rakennuttamat studiokodit ovat herättäneet paljon keskustelua – puolesta ja vastaan. Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara kertoi Twitterissä, että hän on saanut yhteydenottoja jopa maailmalta miniasuntoihin liittyen. Vaattovaara kapinoi itsekin miniasuntojen rakentamista vastaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Minun mielestäni yksiöt pitäisi kieltää, Vaattovaara sanoi Helsingin Sanomille.

Milja muutti pieneen asuntoonsa Vantaan Martinlaaksoon joulukuussa 2017, kun hänen viimeinen lapsensa muutti pois kotoa.  Miljan mukaan edullinen vuokra ei ollut pääsyy muuttoon, mutta se oli hänelle ”enemmän kuin iloinen lisä”.  

Nyt hän maksaa asumisestaan 500 euron kuukausivuokraa.

– Teen paljon töitä vapaaehtoisena kodittomien parissa ja olen seurannut pitkään minikotien syntyä ratkaisuna asumisen eri ongelmiin maailmalla. Nähtyäni tämän talon suunnitelmat päätin, että tuo on minun kotini. Se näyttää aivan minulta. Perhekoon muuttuminen, asunnon sijainti Kehäradan tuntumassa, uusi talo ja sen toimiva design vaikuttivat myös muuttooni.

42-vuotias Milja kertoo törmänneensä moniin minikoteja koskeviin ennakkoluuloihin: ”Siellähän asuvat vain köyhät, opiskelijat, mielenvikaiset ja muu roskasakki”, hän luettelee kuulemiaan mielipiteitä.

Vaikka Milja on asunut myös 120 neliön kodissa, sopeutuminen pieneen kotiin on sujunut loistavasti.

– Parasta kotonani on se, että pieneen vaivattomaan tilaan on saatu kaikki, mitä tarvitsen. Kodin siistinä pitäminen on helppoa ja tunnen sen ratkaisuista ylpeyttä. Täällä on hyvä olla pitkän ja hektisen työpäivän jälkeen. Se on kuin pesä.

”Meitä, jotka eivät kaipaa suuria neliöitä ympärilleen, on paljon.”

– Koti tuntuu kodilta, olipa se pieni tai suuri. Jos koti ei tuntuisi kotoisalta, olisi ongelma todennäköisesti jossain muualla kuin neliöiden määrässä. Meitä, jotka eivät kaipaa suuria neliöitä ympärilleen, on paljon.

 

Aina mahtuu paljon sisustustyynyjä

Miljan mukaan minikodin säilytystilat on suunniteltu hyvin piilotettuina ratkaisuina, jotka eivät vie tilaa kokonaispinta-alasta. Yläparvelle johtavien portaiden alla on runsaasti säilytystilaa. Vessan peilikaappi on upotettu seinän sisään, ja se on puolikkaan seinän kokoinen. Keittiön pöydän voi työntää portaiden rakenteeseen piiloon ja vetää ulos tarvittaessa. 

15 neliöön hän on saanut mahtumaan paljon rakkaita tavaroitaan. Rakkain on muhkea sohva, jonka syliin hän voi käpertyä kirjan tai läppärin kanssa. Sivupöytä on koottu vanhoista matkalaukuista. Parvella on hänen makuusoppinsa, jossa on muun muassa leveä sänky, yöpöytä ja puulaatikoista rakennettu hylly kirjoille, kukille sekä Playstationille.

Miljalla on mielestään vähän tavaraa kotonaan. Silti jokaisena suursiivous- ja kirppispäivänä hän löytää kaapeistaan aina jotain, josta hän voi luopua.

– Minulla on paljon kirjoja, lasten piirustuksia ja kuvia. Rakastan sisustustyynyjä, niitä on sekä sohvalla että sängyllä aivan liikaa. Olen hullu koristetyynynainen! 

 

Vireä kommuuni ympärillä

Vaikka neliöitä on vähän, ympärille mahtuu hyvin ystäviäkin. Uuden kodin tupareissa Miljalla oli 25 vierasta. Osa porukasta teki leirin yläkertaan, osa portaille ja loput istuivat sohvalla vierekkäin. Läheisyys ei ollut kertaakaan ongelma – eikä se ole tietenkään silloinkaan, kun Miljan miesystävä on yötä miniasunnossa.

Talon miniasuntojen ympärille on muodostunut kommuunimainen yhteisö. Milja kertoo, että heillä on naapureiden kanssa oma meililista sekä Facebook- ja Whatsapp-ryhmät.

– Keitämme yhdessä ilta- ja aamukahveja, käymme bissellä ja lenkillä yhdessä. Kokkaamme talon yhteiskeittiössä yhdessä. Kun olin flunssassa, kävivät naapurit puolestani apteekissa ja kaupassa. Aina saa puuttuvia asioita lainaan ja seuraa yhteiseen olohuoneeseen vaikka leffaa katsomaan. Kaikki talon asukkaat eivät tähän osallistu, eikä sitä heiltä odotetakaan, mutta heille, jotka sitä kaipaavat, on tämä mahdollisuus olemassa.

 

15 neliön asunnossa riittää korkeutta.
15 neliön asunnossa riittää korkeutta.
Keittiöön mahtuu kaikki oleellinen.
Keittiöön mahtuu kaikki oleellinen.
Porrasten alaosa on täynnä säilytystilaa.
Porrasten alaosa on täynnä säilytystilaa.
Parvelta näkymä olohuoneeseen.
Parvelta näkymä olohuoneeseen.
15 neliön asunnossa on erillinen makuuhuone, parvella.
15 neliön asunnossa on erillinen makuuhuone, parvella.
Keittiön pöytä menee tarvittaessa piiloon rappusten alle.
Keittiön pöytä menee tarvittaessa piiloon rappusten alle.
Milja on tehnyt matkalaukuista sohvapöydän.
Milja on tehnyt matkalaukuista sohvapöydän.
Miljan kirjahylly on tehty kierrätyslaatikoista.
Miljan kirjahylly on tehty kierrätyslaatikoista.
Nurje

Herra 47 kirjoitti:
En voi ymmärtää, miksi joku muuttaa näin pieneen kotiin, kauas keskustasta, Jumalan selän taa jonnekin Vantaan Martinlaaksolle. Meillä Malminkartanossa arvostetaan neliöitä, luonnon rauhaa ja yksityisyys elämää. Ylipäätään olisi suositeltavaa, että omia ratkaisuja ei liikaa töpötettäisi toisille. Noin tiiviissä asumisessa ja "yhteisöllisyydessä" varjopuolena ovart alati vaanivat tartuntatauditkin - entä jos tuolla saa hissinkahvasta silmäherpeksen, kuka korvaa?

Ihanaa ylemmyydentuntoa teillä siellä Malminkartanossa. :D On toki ymmärrettävää, ettei sieltä käsin välttämättä ole huomannut, että Vantaallakin on palveluita. Vieläpä varsin hyvin. Ei tarvitse ydinkeskustaa pärjätäkseen. Suosittelen kokeilemaan. ;) Mielenkiintoista myös, että samassa kommentissa arvostelet halua asua kaukana keskustasta, mutta ylistät luonnon rauhaa. Niinpä niin...Tässä itse jutussahan ei tuputettu kenellekään mitään mallia, kerrottiin vain yhdestä valinnasta, jonka nimenomainen henkilö on tehnyt. Hän vielä itse mainitsee, että on myös itse asunut väljemmin. Oikeastaan ainoa, joka tässä yhteydessä on tuputtanut omia "arvostamisiaan" olet sinä. :)

Vierailija

Asuin nuorempana monta vuotta 23-neliöisessä yksiössä ja allekirjoitan täysin tämän pesä-kommentin. Nykyisessä kodissa on paljon enemmän neliöitä ja huoneita, ja täten enemmän kulmia joiden taakse mielikuvitus kasvattaa vaikka mitä yön pimeinä tunteina. 23-neliöisessä "kopperossani" olin aina turvassa, öisinkin. Siivoaminen oli myös iisiä, pieni yksiö oli imuroitu käden käänteessä. Muistelen lämmöllä noita vuosia pienessä yksiössäni, enkä näe laisinkaan hassumpana vaihtoehtona muuttoa vastaavanlaiseen vielä joskus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla