Oululainen Laura Sakko ja helsinkiläinen Maria Hakkarainen kertovat, miten minikodissakin voi viihtyä. Kummallakin on silti syynsä suunnitella jo muuttoa.

”Siellähän asuvat vain köyhät, mielenvikaiset ja muu roskasakki.”

Tällaisiakin ennakkoluuloja Milja Köpsi on kuullut minikodeista. Me Naiset haastatteli vuonna 2018 Miljaa, joka asui silloin 15 neliön yksiössä Vantaalla.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Milja kävi töissä ja maksoi 500 euron kuukausivuokraa asunnostaan, joka sijaitsi uusien minikotien yhteisössä. Hän iloitsi muun muassa kommuunimaisesta asumisesta, jossa saa aina apua naapureiltaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Kun olin flunssassa, kävivät naapurit puolestani apteekissa ja kaupassa. Aina saa puuttuvia asioita lainaan ja seuraa yhteiseen olohuoneeseen vaikka leffaa katsomaan, kertoi Milja.

Juttu herätti paljon kommentteja. Monen mielestä 15 neliön asunto on liian pieni. Koirankoppi. Kanahäkki. Ahdistava luukku.

Tänä keväänä Helsingissä oli kaupan tiettävästi yksi kaupungin pienimmistä asunnoista: seitsemän neliön yksiö Alppilan kaupunginosassa. Helsingin Sanomat kertoi, että sen osti itselleen asuntosijoittaja, joka laittoi yksiön heti vuokralle – ja pyysi siitä 499 euroa kuukaudessa.

Opiskelija Maria Hakkarainen asuu tuplasti suuremmassa asunnossa Kruunuhaassa, joka sijaitsee lähempänä Helsingin keskustaa. Hän maksaa 15 neliön kodistaan 380 euron kuukausivuokraa.

Neljä vuotta minikodissa on kulunut nopeasti. Tuona aikana Maria, 24, on päässyt kirjallisuuden opinnoissaan loppuvaiheeseen eli gradun tekemiseen.

Kirjallisuusharrastus näkyy Marian kotona: hänellä on iso kirjahylly sekä useita kirjapinoja pitkin huonetta. Sisustustyyliään hän kuvailee värikkääksi ja rönsyileväksi, jopa hallitsemattomaksi.

Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Maria asui 12 neliön soluasunnossa. Sen jälkeen hän muutti nykyiseen opiskelija-asuntoon, jossa ei ole varastoa eikä yhteisiä tiloja.  

– Nykyinen asuntoni tuntuu eniten kodilta kaikista paikoista, joissa olen asunut. Se on oma turvapaikkani. Vaikka se on pieni, se on suunniteltu hyvin. Täällä on kaikki, mitä tarvitsen – muun muassa iso jääkaappi-pakastin, normaalikokoinen liesi ja kiva kylpyhuone.

Muuttopäätöksessä eniten vaikuttivat edullinen vuokra ja kätevä sijainti. Yliopistolle Maria pääsee kymmenessä minuutissa.

Pienessä kodissa asuminen on vapauttavaakin, vaikka Maria ei pidäkään itseään askeetikkona.

– Tänne ei voi ostaa hirveän paljon tavaroita. Haluan muutenkin elää mahdollisimman ekologisesti enkä osta mitään aineellista turhaan. Enkä kaipaa paljon tilaakaan. Jos minulla olisi isompi asunto, niin ehkä se täyttyisi nopeammin tavarasta, Maria naurahtaa.

Pienessä yksiössä asuminen on opettanut Maria Hakkaraiselle ennen kaikkea sen, että vähemmälläkin tulee toimeen.
Pienessä yksiössä asuminen on opettanut Maria Hakkaraiselle ennen kaikkea sen, että vähemmälläkin tulee toimeen.

Kahta asiaa Maria kaipaa kotiinsa: lisää tilaa niin kirjoilleen kuin kylässä käyville ystävilleen.
Kahta asiaa Maria kaipaa kotiinsa: lisää tilaa niin kirjoilleen kuin kylässä käyville ystävilleen.

Asunnossa on enimmillään ollut yhtä aikaa kuusi henkilöä, mutta se on Marian mielestä aivan liian iso ihmismäärä tilaan nähden.

– Jos kylässä on enemmän kuin kolme ystävää, alkaa tuntua vähän ahdistavalta. Siksi tapaankin usein kavereitani jossain muualla kuin kotona. Ennen korona-aikaa näin heitä paljon kahviloissa. Nyt tapaamme kävelyillä ja pidämme turvavälit.

Korona-aikana moni suomalainen on alkanut haaveilla omakotitalosta tai ainakin rivitaloasunnosta, jossa olisi oma piha. Kun elämä on keskittynyt kodin ympärille, lisäneliöt houkuttavat helposti – mutta eivät Mariaa.

– Aluksi olin huolissani ja mietin, asunko nyt kolme kuukautta yksin ja näenkö ketään. Yleensä teen gradua kirjastolla ja käyn yliopistolla, mutta nyt olen tehnyt pitkiä kävelyitä ja ollut muutenkin paljon ulkona.

– Pieni koti ei ole ahdistanut kertaakaan. Kotonani on aina kivaa ja nautin siellä olostani. Baareihin ja kahviloihin ehtii myöhemminkin, kun rajoituksia höllennetään.

Tänä vuonna Maria on valmistumassa. Hän suunnittelee jo poismuuttoa opiskelija-asunnosta.

– Olen asunut lapsuuteni 45 neliön kaksiossa. En kaipaa paljon enempää tilaa ympärilleni. Joku 30 neliötä tuntuisi varmasti jo isolta asunnolta, mutta en ole ihan heti muuttamassa niin isoon kotiin.

– Jotkut ovat kysyneet, miten pystyn asumaan näin pienessä kodissa. Yleensä kysyjät eivät ole asuneet itse pienissä asunnoissa. Ymmärrän, että jos minikotiin pitää muuttaa pakosta, voivat seinät kaatua päälle. Minun tilanteeni on päinvastainen. 15 neliön kotini tuntuu turvalliselta pesältä, jossa on kaikki, mitä tarvitsen.

Soluasunnossa asuva Laura: ”Kaipaan enemmän omaa tilaa”

Oululainen Laura Sakko, 33, koki aluksi häivähdyksen häpeää, kun hänen asuntoasiansa otettiin esille.

Hän oli jo täyttänyt 30 vuotta, kun hän muutti Vantaalle soluasuntoon. Se oli riittävän suuri ja vuokra tarpeeksi edullinen.

– Alkuun tuntui erikoiselta ja jouduin selittelemään asumismuotoani muille. Lähinnä minulla itselläni oli ennakkoluuloja sekä pientä nolostusta soluasumista kohtaan. Tämän ikäiset kun asuvat jo yleensä isommissa vuokra-asunnoissa, omistusasunnoissa tai omakotitaloissakin.

Laura vuokrasi soluhuoneensa yksityiseltä vuokranantajalta. Koko kodissa on 50 neliötä, ja siihen kuuluvat yhteinen eteinen, keittiö ja kylpyhuone. Lauran oma huone on vajaat 20 neliötä. Vieressä on kämppäkaverin huone.

Ensimmäiset vuodet menivät opiskellessa. Sitten Laura valmistui lähihoitajaksi, ja nyt hän työskentelee vammaiskodissa.

Soluasuminen on Lauran mukaan sujunut mukavasti tuntemattoman kämppiksenkin kanssa. Pieniä erimielisyyksiä tulee välillä, mutta ne saadaan aina sovittua. Paperille kirjatut säännöt helpottavat yhteisasumista.

Vuokraa Laura maksaa 490 euroa kuukaudessa. Summa on hänen mielestään sopiva, sillä asunto on tarpeeksi moderni ja hänen huoneensa riittävän tilava. Omaa pihaa Laura ei kaipaa, sillä taloyhtiössä on kiva takapiha.

– Ensimmäinen oma asuntoni oli soluasunto. Sen jälkeen olen asunut myös yksiöissä, joista pienin on ollut 27 neliötä. Koskaan en ole asunut missään todella pienessä tai ahtaassa asunnossa. Joku voisi sanoa, että olen hamstraajaluonne. Minulla on paljon omia tavaroita ja tykkään koriste-esineistä, joita on pitkin asuntoa.

Laura haaveilee hieman isommasta kodista, jossa hän asuisi itsekseen. Muuttoa hän on miettinyt jo pidempään, ja korona-aika on vahvistanut hänen päätöstään.

– Nykyiseen asuntoon en saa ottaa lemmikkejä, mutta haluaisin joskus kissan. Lisäksi kaipaan enemmän omaa tilaa niin, että saan kulkea ja tehdä juttuja vapaasti eikä tarvitse pelailla yhteisten sääntöjen mukaan.

Laura Sakko olisi valmis muuttamaan vuokrakaksioon soluhuoneestaan.
Laura Sakko olisi valmis muuttamaan vuokrakaksioon soluhuoneestaan.

Laura kertoo hankkineensa monet huonekalunsa kierrätyskeskuksesta.
Laura kertoo hankkineensa monet huonekalunsa kierrätyskeskuksesta.

Kun Laura haluaa kutsua yöksi ystävänsä, hänen pitää ilmoittaa siitä etukäteen kämppikselleen. Myös omista menoistaan he ilmoittavat toisilleen. Tosin tällä hetkellä heidän kotiinsa ei muita päästetä.

Korona-aika ei ole muuten muuttanut arkeamme dramaattisesti, Laura sanoo.

– Olen kaivannut ystäviäni ja sukulaisia, jotka asuvat ympäri Suomea. Mutta onneksi puhelimella ja videopuheluilla saa heihin yhteyttä. Käyn töissä ja kaupassa lähes normaalisti. Kotona pidämme kiinni jokaviikkoisista siivousvuoroista, sekä pyyhimme kosketuspintoja ja ovenkahvoja aktiivisemmin.

Kämppiksensä kanssa Laura vaihtaa kuulumisia poikkeusaikana hieman useammin kuin tavallisesti. Muuten he eivät hengaa toistensa seurassa. Molemmat käyttävät kyllä keittiötä ja kylpyhuonetta, mutta eri aikoina. Ateriansa he syövät omissa huoneissaan.

– Näinä aikoina on myös mukavaa, että asuu jonkun toisen kanssa. Kämppikseni on joskus käynyt kaupassa puolestani, jos olen ollut vaikka sairaana. Mutta yhteisasuminen vaatii kyllä pitkää pinnaa ja joustavuutta. Pienet asiat ärsyttävät sitä enemmän, mitä pidempään asuu solussa.


Asutko minikodissa?

Onko sinulla alle 20 neliön koti? Haluatko kertoa siitä lisää?

Jos sinua saa haastatella menaiset.fi:hin, kerro kodistasi lyhyesti ja lähetä sähköpostia osoitteeseen annakaisa.vaaraniemi(a)sanoma.com

Sisältö jatkuu mainoksen alla