Isamo Noguchin riisipaperivalaisin ja Artekin 401-tuoli ovat löytöjä Tori.fistä. Kuvat: Kaisu Jouppi
Isamo Noguchin riisipaperivalaisin ja Artekin 401-tuoli ovat löytöjä Tori.fistä. Kuvat: Kaisu Jouppi

Maiju ja Eemil Luukka remontoivat perheelleen avaran, valoisan kodin järvenpääläiseen karjanhoitokouluun.

Asukkaat: Käsityönopettajaopiskelija Maiju Luukka ja arkkitehti Eemil Luukka sekä kolme lasta.
Koti: 126-neliöinen asunto vanhassa karjanhoitokoulussa Järvenpäässä.

Eemil, Uuno, Maiju, Isla ja Nooa Luukan kotitalon ulkoseinä on aikojen saatossa patinoitunut. Kuva: Kaisu Jouppi
Eemil, Uuno, Maiju, Isla ja Nooa Luukan kotitalon ulkoseinä on aikojen saatossa patinoitunut. Kuva: Kaisu Jouppi

Kaipuu kauniiseen ja uniikkiin kotiin sai Maiju ja Eemil Luukan remontoimaan perheelleen kodin vanhaan järvenpääläiseen karjanhoitokouluun. Vanhaan rakennukseen tuli kaikkiaan seitsemän asuntoa. Eemil suunnitteli Luukkien kodin toiseen kerrokseen, jossa muuton jälkeen ensi töiksi juhlittiin kuopuksen ristiäisiä.

Miten päädyitte asumaan vanhaan kouluun?

Eemil: Onnellisten sattumien kautta. Etsimme serkkuni, arkkitehti Antti Heikkilän kanssa sopivaa taloa alueen vanhoista rakennuksista, kun vastaan tuli Järvenpään kaupungin myynnissä ollut koulukokonaisuus. Rakennus oli inspiroiva ja fiilikseltään houkutteleva.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”En silloin ymmärtänyt, minkä kokoisesta projektista oli kyse.”

Maiju: Kun ensi kerran näin rakennuksen ja kuljin pitkin talon käytäviä, en osannut hahmottaa kokonaisuutta. Talon arkkitehtuuri ja kouluhistoria kiehtoivat, mutta samaan aikaan tunsin itseni pieneksi. Yhteisen hankkeen ympärille kietoutunut porukka kuitenkin vahvisti uskoani remontin onnistumisesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En silloin ymmärtänyt, minkä kokoisesta projektista oli kyse. Jos olisin tiennyt, niin olisin varmaan pelästynyt ja perääntynyt. Olin vannonut, etten ikinä osta vanhaa, remontoitavaa taloa, ja yhtäkkiä löysin itseni betonipölyn keskeltä. Talon erityislaatuinen henki imaisi mukaansa.

Vähäeleinen, vanerinen keittiö on Eemilin suunnittelema. Kuva: Kaisu Jouppi
Vähäeleinen, vanerinen keittiö on Eemilin suunnittelema. Kuva: Kaisu Jouppi

Keittiön kaappeihin haluttiin kaunis punainen sävy, joka viittaisi talon rakennusvuosikymmenen värimaailmaan. Kuva: Kaisu Jouppi
Keittiön kaappeihin haluttiin kaunis punainen sävy, joka viittaisi talon rakennusvuosikymmenen värimaailmaan. Kuva: Kaisu Jouppi

Muutitte koulukäyttöön tarkoitetun rakennuksen kodiksi. Millaisia haasteita kohtasitte?

Eemil: Rajan vetäminen vanhojen säästettävien ja pois purettavien rakennusosien välillä oli vaativa ja usein kivulias prosessi. Halusimme korostaa rakennuksen tiettyjä ominaispiirteitä ja vaalia sen alkuperäistä henkeä mutta niin, että uudetkin pinnat saavat näkyä.

Koska teimme valtaosan töistä itse, parhaita olivat ne hetket, kun joku työvaihe tuli valmiiksi. Pitkiksi venyneet päivät ja purkujätteen loputon ulos kantaminen oli uuvuttavaa.

”Olin lähes yksinhuoltaja remonttiprojektin ajan.”

Maiju: Olin lähes yksinhuoltaja remonttiprojektin ajan, kun Eemil oli päivät töissä ja illat raksalla. Vaikka rakennusaika oli raskasta, nautin eniten siitä, kun sain tehdä jotain käsilläni. Putsasin ja hioin ikkunakarmeja, sekä maalasin listoja. Sukulaiset olivat isona apuna koko rakennusprojektin ajan.

Kipsisiä lehmäpatsaita löytyi ullakolta useita, ja ne ovat talon vanhaa opetusmateriaalia. Kuva: Kaisu Jouppi
Kipsisiä lehmäpatsaita löytyi ullakolta useita, ja ne ovat talon vanhaa opetusmateriaalia. Kuva: Kaisu Jouppi

Mikä on kotinne sisustuksen punainen lanka?

Eemil: Suhtaudun varauksella koko sisustus-sanaan. Elämässä syntyy aika ajoin uusi tarve, ja se pitää pyrkiä tyydyttämään mahdollisimman hyvin tarkoitukseen soveltuvalla asialla. Olemme innokkaita kierrättäjiä ja hankimme mielellämme käytettyjä kalusteita silläkin uhalla, että joudumme niitä kunnostamaan.

Talon ulkoseinä on sementtitiiltä, joka on rapattu kalkkilaastilla ja kalkkimaalattu keltaiseksi. Kuva: Kaisu Jouppi
Talon ulkoseinä on sementtitiiltä, joka on rapattu kalkkilaastilla ja kalkkimaalattu keltaiseksi. Kuva: Kaisu Jouppi

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 2/2018 ilmestyneestä jutusta Lehmien jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla