Näytöt ovat yleensä lyhyitä, joten täytä hakemus jo kotona. Kuva: Markus Jokela / Sanoma-arkisto
Näytöt ovat yleensä lyhyitä, joten täytä hakemus jo kotona. Kuva: Markus Jokela / Sanoma-arkisto

Asunnonhaku voi tuntua toivottomalta, kun jono julkiseen näyttöön mutkittelee naapurikorttelissa. Näin teet vaikutuksen välittäjään.

Jokainen vuokra-asuntojen näytöissä kiertänyt tietää tuskan: kiikarissa on maailman loistavin koti juuri omiin tarpeisiin. Asunto on täysi kymppi, mutta valitettavasti samoin ajattelevat kymmenet muutkin näytössä hikoilevat asunnonetsijät.

Kun jono julkiseen näyttöön pujottelee naapurikortteliin saakka, mieleen hiipii ajatus onko tässä edes mitään järkeä – kertoimet asunnon nappaamiseen ovat samaa luokkaa Loton päävoiton kanssa.

– Se ei ole kellekkään osapuolelle kiva tilanne, jos näyttöön tulee kymmeniä ihmisiä, Timo Metsola Vuokraturvasta sanoo.

”Kannattaa rohkeasti perustella, miksi asunto olisi täydellinen juuri sinulle.”

Vuokraturva järjestää paljon suosittuja näyttöjä. Kun näyttöjen järjestäminen aloitettiin vuonna 1998, yhtä asuntoa saattoi käydä katsomassa jopa 150 ihmistä. Tilanne on siltä osin helpottunut, mutta asunnon saaminen on silti vaikeaa, jos potentiaalisia hakijoita on kymmeniä.

Metsolan mukaan suosituimpia kohteita ovat suurten kaupunkien pienet asunnot, jotka sijaitsevat ravintolakeskustan läheisyydessä, isojen oppilaitosten lähellä tai nopeiden raideyhteyksien varrella. 

– Asunnonetsijälle on hirveän turhauttavaa kiertää ja hakea. Jos asunnon hankkimisella on kiire, silloin kannattaa ehdottomasti etsiä julkisten näyttöjen sijaan muista kanavista, ja myös muitakin asuntoja kuin näitä lottovoittoasuntoja.

Kiinteistövälittäjä Jenni Fredriksson OP-kiinteistökeskukselta kertoo, että hän jututtaa aktiivisesti näytössä käyviä ihmisiä saadakseen heistä jotain selville. Tämän jälkeen ehdokkaat käydään yhdessä läpi asunnon omistajan kanssa.

Molemmat välittäjät kertovat, että asunnon omistaja tekee lopullisen päätöksen siitä, kuka asuntoon muuttaa. Välittäjällä on kuitenkin paljon vaikutusvaltaa vuokralaisen valintaan. Joskus omistaja ulkoistaa vastuun kokonaan välittäjälle.

Siisti vuokralainen, siisti koti

Mutta mihin välittäjä sitten kiinnittää huomiota, jos asuntoa katselee suuri joukko ihmisiä?

– Usein välittäjät yrittävät löytää jonkun asiaperusteen sille, miksi joku ihminen saa asunnon. Syy voi olla oppilaitoksen läheinen sijainti tai se, että asuu entuudestaan naapurissa, Metsola kertoo.

Välittäjä etsii ihmistä, jolle asunto on sopiva ja joka myös huolehtii asunnosta. Fredriksson kiinnittää alusta alkaen huomiota siihen, kuka olisi potentiaalinen pitkäaikainen asukas, sillä asunnon omistajat toivovat pitkään viipyvää vuokralaista.

”Näyttöön ei tarvitse tulla patsastelemaan puku päällä.”

Metsola vertaa asuntonäyttöä suoraan työhaastattelutilanteeseen. Hän vinkkaa, että välittäjälle kannattaa rohkeasti perustella näytössä, miksi asunto on täydellinen juuri sinulle. Hakemusta ojentaessa kannattaa vaihtaa muutama sana, sekä tietysti kätellä ja katsoa silmiin. Välittäjä voi tehdä muistiinpanoja ihmisistä.

– Näyttöön ei tarvitse tulla patsastelemaan puku päällä, mutta siististi kannattaa pukeutua. Jos vuokralainen vaikuttaa siistiltä ja huolehtii ulkonäöstään, hän luultavasti huolehtii myös asunnosta.

Kannattaa myös miettiä, miten käyttäytyy. Kovaan ääneen kiroilu ei anna hyvää kuvaa. Asuntohakemus kannattaa täyttää jo etukäteen, jotta ehtii aidosti katsella asuntoa. Huolellisesti täytetty hakemus on tärkeä valttikortti, sillä nopeasti näytön jonossa suhaistut hakemukset siirtyvät nopeasti sivuun. 

Ja kun täyttää hakemuksen etukäteen ja saapuu ajoissa paikalle, ehtii jutella välittäjän kanssa. Kiireisessä esittelytilanteessa välittäjää ei kannata liikaa pommittaa kysymyksillä eikä varastaa show'ta.

”Yksi hyvä kikka on jättää välittäjälle fyysinen todiste paikallaolosta, eli käyntikortti.”

Fredriksson kehottaa valmistautumaan niin, että osaa kertoa tarvittaessa työnantajansa tiedot ja omat tulot. Hän etsii näytöissä henkilöä, joka jää jollain tavoin mieleen. Suurissa joukkonäytöissä vain harvat jäävät – jotkut taas huonossa mielessä.

– Jos joku marssii sisään kuraisilla kengillä vain ojentamaan hakemuksen, niin eihän se kovin hyvää kuvaa anna, Fredriksson sanoo.

Vippaskonstit ovat turhia

Kovassa kilpailussa uusimpia asunnonhakutrendejä on tehdä vaikutus välittäjään esimerkiksi esittelyvideolla tai tuomalla ansioluettelon, suosituskirjeen ja jopa palkkakuitin. Näistä vippaskonsteista ei välttämättä ole kuitenkaan hyötyä julkisissa näytöissä.

– Asuntoesittelyissä on tietty formaatti, jonka mukaan asukkaita haetaan. Muut keinot toimivat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, mutta näytössä kaivataan pelkkä asuntohakemus. Mukanaan ei kannata tuoda missään nimessä asiakirjanippua. Maksimissaan yhden sivun mittainen paperi on okei.

Yhdeksi toimivaksi keinoksi Metsola kertoo kuitenkin vanhempien vuokratakauksen. Se on konkreettinen asiaperuste, jolla valitaan tietty henkilö asuntoon kymmenien muiden joukosta.

Fredriksson on samaa mieltä, ettei koe tärkeäksi ylimääräisiä todisteita vuokralaisen luotettavuudesta. Mutta yksi hyvä kikka on jättää välittäjälle fyysinen todiste paikallaolosta, eli käyntikortti.

Joni Pyysalon lapsella on aamuisin valinnanvaraa, kun hän miettii mistä mukista hän haluaa juoda jugurttinsa. Laajan muumimukikokoelman omistavalle Jonille mukien arvolla ei ole väliä: ne ovat vain kuppeja, joista juodaan. 

– Mukit ovat vain mukeja, toteaa muumimukeja keräilevä kirjailija Joni Pyysalo

Hän ei välitä siitä, säilyykö mukien arvo vuosien myötä, eikä hän pelkää niiden varastamista. Hän ei pidä kokoelmaansa taloudellisena sijoituksena, vaan kokee käyttäneensä niihin saman verran rahaa kuin joku toinen voisi käyttää esimerkiksi taksiin tai muuhun vastaavaan. 

”Tiedän ihmisiä, jotka keräilevät mainoskyniä tai oksennuspusseja.” 

– Mukit ovat hyödyllisiä käyttöesineitä ja lapseni juo niistä joka aamu jugurttia, Joni kertoo. 

Ja hänen lapsellaan on todellakin valinnanvaraa aamuisin: Jonin kokoelmassa on noin 80–90 erilaista muumimukia. 

– Kalleimmat ovat niin arvokkaita, että niitä kannattaa säilyttää pankin tallelokerossa. Jouluisin ja juhlapäivinä ne voidaan hakea sieltä. 

Kuvassa muutamia Jonin mukeja. 

Laaja kokoelma syntyi puolivahingossa: Joni asuu lähellä Turun Hämeenkadun Iittalaa, josta hankkii keittiövälineitä. Samasta paikasta oli helppo käydä ostamassa mukeja. Joni on Tove Jansson -fani ja pitää hänestä kirjailijana, taitelijana ja sarjakuvapiirtäjänä. Mukit ovat hänelle tunneasia ja muistuttavat häntä tärkeistä hetkistä tai ihmisistä, kuten hänen äidistään.  

Intohimoisella keräilijällä on muitakin kokoelmia

Joni on todellinen keräilijä. Muumimukien lisäksi hän on kerännyt esimerkiksi klassikkokirjoja ja -elokuvia, sekalaisia vanhoja kirpputoriesineitä ja legoja lapselleen. 

– Ihmiset ovat aina keräilleet asioita. Tiedän ihmisiä, jotka keräilevät esimerkiksi mainoskyniä tai lentokoneiden oksennuspusseja, Joni kertoo. 

Joni on kirjailija, jolla on paljon erilaisia kokoelmia. 

– Esineet ovat alkaneet edustaa ihmisille arvoja. Niiden kautta lähetetään viestejä ja ja sitoudutaan tietynlaiseen elämäntapaan. 

Hän ei kuitenkaan itse myönnä mukien edustavan hänelle tiettyjä arvoja. 

– Minulle arvot on sidottu muihin asioihin kuin esineisiin. Nämä ovat vain kuppeja, joista juodaan. 

Vanhaan taloon muuttaminen ei ole halpaa tai vaivatona, Terhi Palomaa tietää. Rahan ja ajan korvaa kuitenkin se, että voi elää unelmaansa.

Kun Terhi Palomaa, 60, osti 900 neliön vanhan koulun Eräjärveltä vuonna 2009, hän oli jo pitkään haaveillut vanhasta koulusta, jossa olisi oma hevostalli.

30- ja 50-luvulla rakennettua taloa hän kävi katsomassa kolme kertaa ennen ostopäätöstä. Ensimmäisellä kerralla se vietiin nenän alta, toisella kerralla Terhi ei innostunut vanhasta rohjosta, mutta kolmannella kerralla hän vihdoin ihastui taloon ja osti sen. 

Tältä Villa Kaaos näytti silloin, kun Terhi osti sen. 
Tältä Villa Kaaos näytti silloin, kun Terhi osti sen. 

Vaikka vanhan talon ostaminen on halvempaa kuin uuden kaupunkitalon, vanhan talon omistaja joutuu olemaan koko ajan varpailla ja jopa sääolosuhteiden armoilla. Terhin ostamassa Villa Kaaos -taloon hankittiin 30 000 eurolla maalämpö, mutta koska se ei toiminutkaan, lisälaitteen rakentamisesta tuli 16 000 euron lasku.

– Jossain vaiheessa aloin miettiä, että mitä oikein ostin, mutta pakko on paras pakote elää unelmaansa, Terhi naurahtaa. 

Hän on kuitenkin saanut rakennettua talosta varsin ihastuttavan kovalla työllä yhdessä miehensä kanssa.

”Ajantaju on mennyt. Sama pätee uhrattujen eurojen kanssa.”

– Mieheni ei koskaan haaveillut vanhasta talosta. Nykyään hänestä on kuoriutunut vanhan talon halaaja. Tämä on meidän yhteinen rakkaus ja hulluus, joka tuo meitä lähemmäs toisiamme. 

Tuhansien tuntien ja eurojen unelma

Vanha talo vaatii uhrauksia niin taloudellisesti kuin ajallisestikin. 

– Heittämällä voin sanoa, että työtunteja on mennyt tuhansia. Ei nyt ihan kokopäivätyön verran, mutta melkein. Ajantaju on mennyt, kun joka päivä pitää puuhastella jotain, hän kertoo. 

Terhin mukaan hän ja hänen miehensä pärjäisivät taloudellisesti paremmin jossain muualla.

– Jos ostaa uuden talon, voi mennä kymmenenkin vuotta ilman huolta remontista. Meillä menee 3000–10 000 euroa vuodessa asunnon remontteihin asumiskulujen lisäksi, Terhi kertoo. 

”Joka kerta kotipihaan tullessa lämmin tunne läikähtää sydämeen”

Terhin mukaan vanhassa talossa eläminen on ikuista keskeneräisyyden sietämistä: unelma ei koskaan valmistu. Vaikka talvet vedetään henkeä pihamaalla, puuhasteltavaa sisätiloissa kyllä riittää. Keväällä käydään keskeneräisten projektien kimppuun. 

Uusia remontteja tulee jatkuvasti. Ne vaativat sitoutumista. 

– Kun tähän ryhtyy, pitää olla riittävästi rohkeutta, sopivasti sisua, eikä se pesämunakaan ole pahitteeksi. Aina kun talosta hajoaa jotain, mikä maksaa paljon, kuten lämmityslaite tai vesijohdot, se vaatii sitkeyttä. Vanhan talon omistaminen on kuin parisuhde. Kun rahat loppuvat, loppuu romanttisuuskin, hän sanoo. 

Pienet vaikeudet eivät lannista

Terhillä on ollut matkan varrella myös epäonnistumisia. Yksi niistä on talon sijainti. Eräjärveltä on matkaa lähimpään kaupunkiin Orivedelle 20 kilometriä. Talo, joka on monen järven takana, syö Terhin sosiaalista elämää.

Epäonnistumisiin kuuluu myös, ettei Terhin haave hevostallin perustaminen ei toteutunut, vaan hän joutui siirtymään ratsastusleiritoimintaan, joka on kesäkausina kannattavaa. Terhillä ja hänen miehellään on kodissaan  oma eläin- ja elämyspiha Ponimaa, jossa käy ihmisiä vierailemassa.

Loppupeleissä onnistumisia on riittänyt sen verran, että Terhi edelleen jaksaa elää unelmaansa. 

– Joka kerta kotipihaan tullessa lämmin tunne läikähtää sydämeen. Elän omaa unelmaani, enkä olisi onnellinen kaupungissa. 

Juttua muokattu 1.8. klo 11:02 Jutun kuvat vaihdettu tuoreempiin.