Kuvat
Shutterstock
Talon ostaminen on elämän isoimpia hankintoja, ja sen kanssa ei kannata hötkyillä. Kuvituskuva.
Talon ostaminen on elämän isoimpia hankintoja, ja sen kanssa ei kannata hötkyillä. Kuvituskuva.

Kehtaamattomuus ja muiden miellyttäminen ajoivat Elinan ja hänen miehensä tekemään ostopäätöksen, jota he katuivat vuosia. 

Me Naisten kehtaamiskyselyyn vastannut Elina kertoo, miten hän osti talon, koska ei kehdannut kieltäytyäkään.

Kymmenisen vuotta sitten Elina etsi miehensä kanssa uutta taloa, koska perheeseen oli syntymässä toinen lapsi. Tulevaisuuden kuvaan kuului perhe, omakotitalo isolla pihalla ja kaksi autoa.

Anoppi olikin bongannut sopivan asunnon Jyväskylän maalaiskunnasta ja toivoi, että pariskunta menisi katsomaan sitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

− Olin jo siinä vaiheessa sitä mieltä, että se on liian kaukana. Että emme me muuttaisi yli 30 kilometrin päähän, Elina kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elinalla ja hänen miehellään Markolla oli aina ollut haaveena maalle muuttaminen ja ihana iso puutarha, josta voisi saada myös satoa. Puutarha olikin se, joka sai parin katsomaan taloa. Kyseessä oli 1970-luvulla rakennettu iso omakotitalo, jonka tontti oli lohkottu tilan maista. Talo vaatisi kuitenkin täyden remontin.

− Olin ihan viimeisilläni siinä raskaana, mutta mieheni vakuutteli, että kyllä me saisimme remontin valmiiksi ennen kuin vauva syntyy.

Epäilykset talon ostamisesta kasvoivat kuitenkin parin mielessä, kun kaupanteonhetki läheni.

− Tunsin jo ennen niitä kauppoja, että ehkä meidän ei kannattaisi lähteä tähän ja molemmilla oli asiasta tosi epävarma olo.

Ennen talokauppoja pariskunta olikin jo päätynyt siihen, että he peruisivat kaupat. Vielä kaupantekotilaisuuteen kävellessään Elina ajatteli tulevan remontin olevan liian työläs, kun toinen lapsikin syntyisi pian.

Kaupantekotilaisuudessa heitä oli kuitenkin vastassa taloa myyvä herttainen vanha pariskunta, joka otti Elina ja Markon iloisina vastaan. Kahdeksankymppiset tilan omistajat olivat onnellisia siitä, että juuri tämä nuori pariskunta ostaisi heidän talonsa.

− Me jäädyimme ihan totaalisesti siinä kauppatilanteessa ja vain allekirjoitimme ne paperit. Ajattelimme, että mitä hitsiä me menimme tekemään. Emme kuitenkaan kehdanneet enää perua kauppoja.

Elina kertoo, että hänet ja hänen miehensä on molemmat kasvatettu hyvin tunnollisiksi ja kilteiksi, ja tästä syystä he eivät voineet tuottaa taloa myyneelle eläkeläispariskunnalle pettymystä.

Vauva-arkea remontin keskellä

Tila oli ostohetkellä alkuperäisessä kunnossa ja vaati täyden remontin. Talossa uusittiin kaikki sisäpinnat ja ulkopuolelle rakennettiin terassi ja talo maalattiin. Piha, joka oli pariskunnan alun perin tontille houkutellut, osoittautui hyvin työllistäväksi.

− Meillä oli marjapensaita ja omenapuita. Pihan ruohoa piti leikata kaksi kertaa viikossa, ja siellä kasvoi kaikki kasvit kesän aikana metrin ylöspäin. Meidän selviytymiskeinomme oli se, että niitimme ja leikkasimme niin paljon, kun ehdimme. Sillä tavalla yritimme pitää sen pihan jotenkuten siistin näköisenä.

Elina totesi, ettei haaveiden puutarhan hoitaminen vastannutkaan heidän mielikuviaan.

− Huomasimme, että me emme olekaan mitään viherpeukaloita. Ennemmin meille sopii, jos voi istuttaa kasveja vaikka vain ruukkuihin.

Alkuperäisen ajatuksen mukaan remontti olisi valmistunut ennen toisen lapsen syntymää, mutta loppujen lopuksi kahden kuukauden remontti venyi kolmen vuoden mittaiseksi.

Vanhassa talossa löytyi aina jotain uutta kunnostettavaa. Elina kertoi kokeneensa vauva-arjen remontin keskellä vaikeaksi. Raskaushormonien vallassa keskeneräiseen taloon muuttaminen aiheutti stressiä ja monet yöt tuli itkettyä karua tilannetta.

− Siinä vaiheessa kadutti tosi paljon, että olimme tehneet ne kaupat. Sitä olisi tietenkin halunnut muuttaa vauvan kanssa valmiiseen kotiin ja päästä jo laittamaan vauvalle huonetta valmiiksi, mutta kaikki sellaiset jäi tekemättä.

Avioliitto koetuksella

Elämä pienten lasten kanssa remontin keskellä oli vaikeaa aikaa myös parisuhteelle.

− Kyllä meille tuli siitä kova kriisi. Me kumpikin ehkä toteutimme sellaisia malleja, jotka me olimme saaneet kotoa. Suoritimme elämää ilman, että mietimme, mitä me oikeasti halutaan.

Perheen talous oli myös tiukalla, ja talo tuntui syövän pariskunnan kaikki säästöt.

− Se oli taloudellisesti tosi tiukkaa aikaa, kun itse olin vielä kotiäitinä. Talo oli sellainen, johon olisi saanut uppoamaan kaikki meidän rahat. Se laittoi miettimään tosi paljon meidän arvoja, että haluammeko laittaa materiaan niin paljon rahaa kiinni.

Vaikea tilanne sai parin syyttelemään toisiaan. 

− Totta kai siinä syytökset sinkoilivat puolin ja toisin, mutta sitten tajusimme, että meissä molemmissa oli syytä ihan yhtä lailla. Yhdessä me allekirjoitimme ne paperit. Siinä vaiheessa teimme välirauhan ja totesimme, että yhdessä tästä mennään eteenpäinkin.

Kiltin tytön syndrooma

Vaikea elämäntilanne pakotti Elinan tekemään itsetutkiskelua. Talokaupat toimivatkin loppujen lopuksi sysäyksenä elämänmuutokselle. Elina löysi itsestään myös kiltin tytön syndrooman.

− Ja myös miehillä voi olla sellainen kiltin pojan syndrooma. Kun kaksi tällaista ihmistä päätyy yhteen, niin voi tulla eteen hullunkurisia tilanteita. Me ostimme tilan, koska kumpikaan ei uskaltanut sanoa ei.

Perhe asui talossa lopulta kolme vuotta, ennen kuin he laittoivat sen myyntiin. Ensimmäiset kaksi vuotta oli vaikeaa aikaa, mutta kolmantena vuotena he osasivat jo myös nauttia tilalla asumisesta. Elina kertoo, että siinä kohdassa he olivat tehneet jo päätöksen talon myymisestä, mikä poisti paineita ja suuntasi ajatuksia tulevaan.

Pariskunta alkoi myös aktiivisesti miettiä sitä, millaista elämää he oikeasti haluavat elää. Elina teki esimerkiksi viiden kohdan listan asioista, jotka hän haluaisi tapahtuvan seuraavan viiden vuoden aikana. Myös Marko vaihtoi pohdintojen seurauksena kokonaan alaa.

Oppirahat maksettu

Nyt perhe elää omannäköistään elämää toisella puolella Suomea. Perheeseen on myös tullut kolmas lapsi. Uusi koti on lähiössä sijaitseva paritalon puolikas, jossa on pieni piha.

− Parasta on, että nyt meillä on se pieni piha, missä ei kasva juuri muuta kuin ruohoa. Pihallamme on ruukkuja, mihin voidaan laittaa kukkia. Se riittää meille. Tiedämme nyt, missä meidän rajamme kulkevat.

Elina kertoo oppineensa paljon kokemuksestaan. Nykyään hän kehtaa sanoa mielipiteensä asioista ilman muiden miellyttämistä.

− Se oli kyllä kova koulu siitä kehtaamisesta. Jatkossa uskallan sanoa, mitä oikeasti haluan, enkä pyri vain miellyttämään muita. Talon ostamisessakin on niin isosta asiasta kyse, ei siinä voi vaan ajatella muiden tunteita. Kyllä siinä pitää ajatella omaa elämäntilannetta ja kokonaiskuvaa.

Elinan ja Markon nimet on muutettu.

Vierailija

Peukalo keskellä kämmentä kirjoitti:
Siis, jos nurmikon leikkuu on liian työlästä, niin kannattaa tosiaankin pysytellä kerrostalossa...Mistä näitä uusavuttomia sikiää...?

Mistä näitä lukihäiriöisiä sikiää? Jutussa selvästi kerrottiin tilan hoitamisen olleen liian raskasta remontin ja vauva-arjen keskellä. Myös uuden kodin syrjäinen sijainti varmasti vei vuorokaudesta tunteja esim. Kasvaneiden työmatkojen muodossa. Helppo huudella avuttomuudesta jos itse ei ole rairuohoa isompaa nurmea hoitanut...

Mrs J

Edelliselle kommentoijalle :eihän tuossa pelkästään nurmikon leikkuusta ollut kyse vaan kunnon remonttiakin piti tehdä pienten lasten kanssa. On siinä työsarkaa kenelle tahansa. Kokemus se on huonokin kokemus. Nytpä tietävät mitä eivät ainakaan halua. Itsekin osaan tehdä kaikenlaista mutta eri asia haluaisinko asua "työläästi ".

Sisältö jatkuu mainoksen alla