Torniolainen Lisbeth Kadenius on luonut pieneen puutarhaansa tilan tuntua taideharrastuksesta tutuilla keinoilla.

Tavallisen torniolaisen rivitalon takapihalla odottaa yllätys. Vaikka Lisbeth Kadeniuksen, 78, pieni puutarha sijaitsee Perämeren pohjukassa, sieltä löytyy keskieurooppalaisten prinsessalinnojen muotopuutarhoista tuttuja symmetrisiä kuvioita ja topiaareja eli muotoleikattuja pensaita, herkissä pastellisävyissä kukkivia perennoja ja hienoja ruusuja.

– Mottoni on, että ei saa antaa heti periksi, mutta kyllä tämä opettelua on ollut, Lisbeth huokaisee.

Sinnikkyys on ollut tarpeen, kun Lisbeth ja hänen miehensä Matti päättivät kymmenen vuotta sitten muuttaa Paraisilta pysyvästi Tornioon, Matin kotikonnuille. Pari tapasi opiskelija-aikoinaan Turussa. Matkat Paraisilta mökille Tornion edustalla olevalle Mustan saarelle alkoivat käydä heille turhan raskaiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisbet ja Matti päättivät muuttaa eläkepäiviksi kokonaan pohjoiseen.
Lisbet ja Matti päättivät muuttaa eläkepäiviksi kokonaan pohjoiseen.

–Saari on minulle todella rakas, joten ehdotin muuttoa Matille. En kuitenkaan ollut valmis luopumaan kokonaan puutarhastani Paraisilla. Otin muuttokuormaan sieltä mukaan melkein kaikki kasvit, mitä vain irti sain. Moni ruusupensaani on vanhan puutarhan peruja, Lisbeth kertoo.

Sininen ja kaverit vierekkäin

Uuden kodin pihaa ei oikeastaan voinut edes kutsua puutarhaksi. Siellä kasvoi vain pienet läntit valkokukkaista syysleimua ja kevätesikkoja, jokunen puna- ja mustaherukkapensas sekä tuhottoman paljon vuohenputkea. Tilaa oli entiseen puutarhaan verrattuna vähän, vain 200 neliömetriä, joten Lisbeth halusi luoda illuusion isommasta paikasta. Hän on harrastanut pitkään kuvataiteita ja tiesi, kuinka se tehdään.

– Suunnittelin tänne linjoja, jotka huijaavat silmät uskomaan, että puutarha vain jatkuu ja jatkuu. Häivytin puutarhan rajoja istuttamalla takaosaan pikkupuita. Nyt näyttää siltä kuin naapuruston korkeat puutkin olisivat osa minun puutarhaani, vaikka vain lainaan niitä omiin näkymiini.

Idänunikko 'Prinzessin Marie Louise' on tuliainen Keukenhofin tulppaanipuistosta Hollannista.
Idänunikko 'Prinzessin Marie Louise' on tuliainen Keukenhofin tulppaanipuistosta Hollannista.

Myös toinen puutarhan tilan tuntua lisäävä konsti on peräisin taiteen maailmasta. Väriopin mukaan väriympyrässä vieruskavereina olevat sävyt luovat harmonisen vaikutelman. Se tarkoittaa, että esimerkiksi sininen ja siihen vivahtavat viileät värit, kuten hennot vaaleanpunaiset ja violetit, avartavat ja rauhoittavat tilaa.

Lisbethin puutarhassa näissä väreissä kukkivat heinäkuun lopulla ruusujen lisäksi esimerkiksi kirjolupiinit, vuorikaunokit, pionit, orvokit ja pikkusydämet. Niiden joukkoon Lisbeth on valinnut myös valkokukkaisia ja hopealehtisiä lajeja, jotka tuovat ilmavuutta ja jännittävää valoa Lapin valoisiin kesäöihin.

 Lupiinit kukkivat ahkerasti, kun niiden kukat leikkaa heti kun ne alkavat lakastua.
Lupiinit kukkivat ahkerasti, kun niiden kukat leikkaa heti kun ne alkavat lakastua.

– Välttelen tarkoituksella keltaista ja oranssia. Ne ovat niin voimakkaita ja vangitsevia värejä. Jos nyt laittaisin jonkin oranssin potin tuonne kaiken keskelle, huomaisin pian katselevani vain sitä.

Ruusut kestävyystestissä

Uutta puutarhaa perustaessaan Lisbeth sai huomata, että puitteet puutarhaharrastukselle ovat Torniossa tyystin erilaiset kuin entisellä kotipaikalla.

Ilmatieteen laitos on jakanut tilastojensa perusteella Suomen kahdeksaan vyöhykkeeseen koristekasvillisuuden menestymisen suhteen. Mitä suurempi vyöhykkeen luku, sitä ankarammat olosuhteet siellä on kasveille. Parainen on jaottelun mukaan Suomen suotuisinta seutua, kasvuvyöhykettä 1A, kun taas Tornio, muu Meri-Lappi ja Kainuu ovat kasvuvyöhykettä 6.

'Wasagaming' on kestävä tarhakurtturuusulajike. Se kasvaa Tornion korkeudellakin melko kookkaaksi.
'Wasagaming' on kestävä tarhakurtturuusulajike. Se kasvaa Tornion korkeudellakin melko kookkaaksi.

Käytännössä hyppäys monen kasvuvyöhykkeen yli tarkoitti sitä, että monet Lisbethin muuttokuorman kasvit ovat olleet helisemässä pohjoisen pakkasten ja pitkän talven kanssa. Toisaalta iloisiakin yllätyksiä on riittänyt. Esimerkiksi jo muinaisessa Egyptissä tunnettu muumioruusu on menestynyt puutarhassa hyvin, vaikka sen sanotaan pärjäävän vain Etelä-Suomessa. Kasvihistoriasta kiinnostunut Lisbeth sai sen tutulta ruusutaimistolta kolmen vuoden odotuksen jälkeen.

Ranskantulikukka leviää pitkin puutarhaa. Taustalla kukkiva rohtovirmajuuri on hyvä mesikasvi pölyttäjille.
Ranskantulikukka leviää pitkin puutarhaa. Taustalla kukkiva rohtovirmajuuri on hyvä mesikasvi pölyttäjille.

– Syysperennat taas eivät Lapin lyhyen suven aikana ehtineet kukkia lainkaan, kun ensilumi jo satoi maahan. Pysyvä lumi tulee täällä jo lokakuussa.

Valtaosa puutarhan kasveista on vähitellen valikoitunut sellaiseksi, että ne kestävät mutisematta vaativia olosuhteita.

– Herkimmät ruusut ja jalokärhöt kiikutan syksyllä suosiolla kellariin. Onhan se työlästä, mutta se on ainoa keino saada ne menestymään täällä, Lisbeth kertoo.

Suojaa kellarista

Koska tilaa on kellarissa rajallisesti, Lisbeth leikkaa syksyllä kärhöjen kaiken kasvuston pois, nostaa juurakon ylös mullasta ja karsii juuria niin paljon, että kasvi mahtuu samaan ruukkuun, jossa se on aikoinaan ostettu taimimyymälästä.

Viileässä ja pimeässä kellarissa talvehtivat juurakot alkavat puskea uusia versoja huhtikuussa. Silloin Lisbeth istuttaa ne uudelleen isompiin ruukkuihin ja nostaa ne valoon.

 Muumioruusu on menestynyt Torniossa runsaan lumisuojan ansiosta.
Muumioruusu on menestynyt Torniossa runsaan lumisuojan ansiosta.

Sitkeimmät Lisbethin vanhoista ruusuista on ovat pärjänneet uusissa oloissa yllättävän hyvin, vaikka ne vaativatkin nykyään talvisuojauksen. Esimerkiksi hennon vaaleanpunainen, ihanasti tuoksuva neidonruusu ’Maiden’s Blush’, jota suositellaan kasvuvyöhykkeille 1–3, kärsii aina kovasti talvesta. Kaikesta huolimatta se kuitenkin kasvaa ja tekee sinnikkäästi sivuversoja.

– Minulla ja ruusuilla taitaa olla sama motto, Lisbeth arvelee.

Kukkaisat näkymät todistavat, että sinnikkyys on kannattanut.

Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/et.

6 vinkkiä pieneen puutarhaan

  1. Tee joka päivä jotakin, niin puutarha on aina siisti ja hoito helppoa.
  2. Valitse pienikokoisia lajeja tai trimmaa kasveja niin, etteivät ne pääse kasvamaan suuriksi.
  3. Leikkaa pois kuihtuneet kukat ennen kuin kasvit ehtivät kehittää siemeniä. Esimerkiksi kirjolupiinit tekevät leikkauksen jälkeen edellisiä pienemmät uudet kukat sivuversoihin.
  4. Leikittele villin ja hallitun vastakohdilla. Esimerkiksi säntilliseen muotoon leikatut pensasaidat tuovat kaunista kontrastia vapaasti rönsyileville kasveille.
  5. Eurooppalaisissa muotopuutarhoissa leikattuna reunuksena käytetyt puksipuut eivät sovi pohjoiseen, mutta voit korvata ne kestävämmillä keiju- ja perhoangervoilla. Niistä voi muotoilla aidan, jonka voi pitää matalana ja muodokkaana säännöllisesti leikkaamalla. Varsinkin pienilehti-semmästä perhoangervosta saa oikein nätin aidan.
  6. Kompostoi kaikki puutarhasta kertyvät kasvijätteet. Se onnistuu pienessäkin tilassa, ja samalla saat ravitsevaa multaa kasveille. Silppua kasvinosat tarkasti ja lisää tarvittaessa tujaus kompostiherätettä, jotta komposti toimii jatkuvasti täydellä teholla. Levitä valmis komposti keväällä kasvien juurelle.

 Kasvijätteet kompostoituvat hyvin, kun ne silppuaa pieniksi.
Kasvijätteet kompostoituvat hyvin, kun ne silppuaa pieniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla