ET

Mehiläistarhaus tuo iloa ja sisältöä elämään. Peruskurssi kannattaa kuitenkin käydä.

Tänä syksynäkin some pursuaa kuvia hillo- ja mehupurkeista, kun kotipuutarhurit säilövät omenapuiden ja marjapuskien satoa talteen. Mutta entäs omavaraistaloutta haluaisi viedä askeleen pidemmälle ja tehdä hunajatkin itse?

Vinkkejä mehiläistarhauksesta haaveileville antaa Suomen Mehiläishoitajain Liiton (SML) mehiläishoidon neuvoja Maritta Martikkala.

– Mehiläistarhaus ei vaadi etukäteen mitään varsinaisia erikoistaitoja tai -ominaisuuksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muutama asia on kuitenkin otettava huomioon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mehiläispesää ei voi ottaa noin vain.

– Mehiläistarhaus vaatii kiinnostusta luontoon, ahkeruutta ja vähän voimaa, että jaksaa nostaa laatikoita, Martikkala kertoo.

Hän korostaa myös kouluttautumisen merkitystä. Mehiläispesää ei voi ottaa noin vain.

– Siitä tulee ongelmia lähiympäristölle ja toisille tarhaajille. Peruskurssi pitäisi käydä ja mielellään olisi joku kokeneempi tarhaaja mentorina.

Tekemällä oppiii

Martikkala huomauttaa, että pelkästään lukemalla mehiläistarhausta ei opi. Myös käytäntö pitää tuntea. Hyvään alkuun tarhausharrastuksessa pääsee ottamalla yhteyttä paikallisyhdistykseen tai SML:ään ja menemällä tarhauksen peruskurssille.

Myös rahaa tarvitaan. On ostettava pesä, lisälaatikot, kehät vahoineen ja ainakin pesätaltta, suojahaalari ja savutin. Näihin menee noin 500 euroa. Martikkalan mukaan harrastukseen saa kuitenkin helposti uppoamaan vaikka tuhansia euroja.

Toisaalta tarhauksella voi myös ansaita. Suomessa pesä tuottaa keskimäärin 40 kg hunajaa vuodessa. Mehiläiset  tuottavat myös siitepölyä, propolista eli hartsimaista kittivahaa, mehiläisvahaa ja kuhnurintoukkia.

Pesän ostoon saa hyviä neuvoja mehiläishoidon kursseilla. Lisäksi hankintamatkalla kannattaisi olla mukana kokenut tarhaaja. Sopiva pesämäärä aloittelijalle on 2–5 pesää.

– Yhdelläkin voi aloittaa, mutta kahdessa on jo särkymävara, Martikkala sanoo.

Ei notkoon, saarelmaan

Tarhaus onnistuu Suomessa melkein missä tahansa. Hyvällä tarhapaikalla on kuitenkin tiettyjä ominaisuuksia.

– Se saisi mielellään olla kuiva ja lämmin. Ei notkelma, johon kylmä kertyy. Olisi hyvä, jos autolla pääsisi lähelle, koska raskaita hunajalaatikoita joutuu kantamaan. Pajua pitää olla lähellä, se on erittäin hyvä siitepöly- ja mesikasvi. Ja vadelma on aika varma pääsatokasvi Suomessa.

Mikäli omaa maata ei ole, tarvitaan mehiläistarhaukseen maanomistajan lupa. Kaupunkialueella asiasta täytyy sopia naapureiden kanssa. Eri kaupungeilla on erilaisia ehtoja tarhaukselle.

Martikkala ei suosittele kaupunkitarhausta aloittelevalle tarhaajalle. Aloittelijalla pesä esimerkiksi parveilee helposti. Parveiluksi kutsutaan mehiläisten luontaista tapaa lisääntyä, jolloin osa pesän asukkaista "karkaa" uutta pesäpaikkaa etsimään.

Tarhaajan täytyy myös ilmoittautua Ruokavirastoon mehiläisten pitäjäksi ja rekisteröidä pitopaikka. Myös alkutuottajaksi täytyy  ilmoittautua, mikäli aikoo lahjoittaa yhdenkin purkin hunajaa. 

Pesillä on käytävä kerran viikossa.

Kesäaikaan pesillä on käytävä noin kerran viikossa. Haastavuudestaan huolimatta mehiläistarhaus on Martikkalan mielestä hieno harrastus ja mehiläiset ehtymätön yllätysten lähde.

– Mehiläistarhaus on äärimmäisen mielenkiintoista. Tarhaaja saa hunajaa ja muita pesän tuotteita sekä tosi paljon iloa ja sisältöä elämään. Samalla auttaa lähiympäristöään myös pölytyksessä, Martikkala sanoo.

Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/et.

Pörrääjien yhdistys

Suomessa on noin 3 000 mehiläistarhaajaa, joista Suomen Mehiläishoitajain Liiton (SML) jäseniä on noin 2 700. Ammattilaisia tai merkittäviä lisäansioita saavia tarhaajia on noin 100. Loput ovat harrastajia.

SML:n Maritta Martikkalan mukaan mehiläistarhauksen tilanne näyttää hyvältä. Kiinnostus lähiruokaan ja lähihunajaan, sekä huoli luonnosta ja pölyttäjistä ovat lisänneet mielenkiintoa alaa kohtaan.

Lisätietoa Suomen Mehiläishoitajain Liiton nettisivuilta

Sisältö jatkuu mainoksen alla