Kahvia, ruokaa, yösija, historiaa, taidetta! Taidemaalari Oili Marskin ja hänen äitinsä emännöimä Korholan kartano Rautalammilla on yllätyksiä täynnä – mutta miten prinssi Daniel liittyy paikkaan?

Käyskentelyä aitanpolulla ja lierihattuista taulujen maalaamista vehreässä puutarhassa marjapensaiden, omena- ja luumupuiden katveessa. Kauempaa katsottuna emäntäväen elämä parisataavuotiaassa kartanossa näyttää leppoisalta oleilulta, mutta läheltä näkee tarkemmin.

Usein Oili Marskilla, 64, on käsivarrellaan ainakin vasu, josta hän keväisin kylvää ja jonne syksyisin kerää. Siveltimen sijasta kädessä on kuokka tai harava.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kartanosta tuli majatalo vuonna 1971.
Kartanosta tuli majatalo vuonna 1971.

Oili ja hänen äitinsä Pirkko Nikurautio, 84, valmistavat kaikki talossa tarjottavat mehut ja hillot itse oman puutarhan antimista. Oili myös leipoo kartanon ruisleivän ikivanhaan juureen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Mummo sai juuren aikoinaan palkaksi lampaiden keritsemisestä, Oili sanoo.

Sivistystä pitäjään

Korholan kartano on toiminut majatalona vuodesta 1971, jolloin Oili Marskin vanhemmat Pirkko ja Aarne Nikurautio muuttivat Reposaaresta Rautalammille ja ostivat kartanon Peuran sahanomistajasuvulta.

Leipäjuuri oli mummon palkka lampaan keritsemisestä.

Matkailijoita palvellaan ympäri vuoden. Kahvia ja ruokaa on tarjolla aina, samoin juttuseuraa, sillä perinteeseen kuuluu talon esittely, ripaus historiaa.

Juureen leivottua ruisleipää himoitsevat kaikki.
Juureen leivottua ruisleipää himoitsevat kaikki.

– Kartano on vaalinut sivistystä Rautalammin emäpitäjässä. Peuran suku haki maailmalta parhaat opit kaikkeen tekemiseensä ja opetti ympäristöään, Oili kertoo.

Kartanossa toimi aikoinaan maamies- ja puutarhakoulu. Kauppaneuvos Heikki Peuran vaimo Aina Peura keräsi niin runsaasti talonpoikaisesineistöä, että sitä varten kirkonkylälle rakennettiin 1938 arkkitehti Toivo Anttilan suunnittelema huikea Rautalammin museo.

Kartanossa kirnuttiin voita Pietariin aikana, jolloin maito pidettiin kylmänä järvestä nostetuilla jäillä.

Pirkko Nikurautio luovutti tilanpidon tyttärelleen Oilille vuonna 2010.
Pirkko Nikurautio luovutti tilanpidon tyttärelleen Oilille vuonna 2010.

– Kellari toimii yhä moitteettomasti. Sinne on hyvä säilöä talven varalle, Oili Marski sanoo.

Tilakaan ei lopu kesken, sillä aikoinaan kartanon kellarista ruokittiin 50-henkinen palvelusväki.

Uskollisia asiakkaita

Kartanoromantiikan ylläpidossa on iso työ varsinkin, kun sen tekevät nykyään äiti ja tytär kaksin.

Pihapiirissä on toistakymmentä rakennusta. Päärakennus, jossa vieraat talvisin majoittuvat, valmistui 1858. Matkailijoille pedataan sängyt kesäisin myös aittoihin tai rantamajaan, jolloin Korholassa sopii nukkumaan 50 ihmistä.

Talvisin lämpimänä pidetään päärakennuksen 13 isoa huonetta. Niissä yöpyvät usein paikkakunnalla työskentelevät ulkomaalaiset ja pitkämatkalaiset.

Kesäisin matkailijat voivat majoittua myös aittoihin.
Kesäisin matkailijat voivat majoittua myös aittoihin.

Tutuimmat vierailijat ovat käyneet talossa viitisenkymmentä vuotta.

– He kyselevät, että vieläkö olette hengissä? Pirkko Nikurautio nauraa.

Kartanossa on pidetty monet häät, joten parit tulevat lapsineen ja lastenlapsineenkin verestämään muistojaan. Kaukaisimmat vierailijat ovat Aasiasta. Monet heistä ovat olleet Korholassa aikoinaan kansainvälisillä taide- ja musiikkileireillä, joita siellä pidettiin vuosikymmeniä.

Historian kerrokset näkyvät

Kun kartanon ylläpito jäi Oili Marskille, hänestä tuntui, että jokainen seinälauta huusi maalia. Hän uurasti kunnostustöissä, mutta suurin työ oli siinä, että oppi antamaan itselleen armoa.

Nyt töitä ovat jakamassa Oilin pojat Roope ja Kusti perheineen. He auttavat juhlien järjestelyissä, ja kesäisin matkailijoiden joukkoon sulautuu joskus talkoolaisia.

Kartanon päärakennus valmistui vuonna 1856.
Kartanon päärakennus valmistui vuonna 1856.

– Enää ei haittaa, jos maali vähän hilseilee. Sukupolvien elämäntyössä saa ollakin erinäköisiä kerroksia, Oili sanoo.

Riemunsa ja riesansa kartanon ylläpitämisessä on, mutta koskaan emännille ei ole tullut mieleen Korholaa jättää. Päinvastoin.

– Joskus kun väsyttää ja lomantarve iskee, nauramme, että pakataan laukut ja tullaan meille lomalle!

Kartano on kaiken kehys

Menneisyys puhuu Korholassa koko ajan. Rouvista on ihana tavata ihmisiä, joilla on kartanoon liittyvä tarina.

Oili Marski on kaivanut kaapeista talon vanhat tekstiilit. Ne alkoivat heti puhutella matkailijoita. Eräs vanha rouva sanoi kutoneensa 1940-luvulla kartanon villamatot. Toinen kertoi tehneensä verhojen revinnäiset.

– Siinä näkee, ettei kauneutta kannata piilotella komeroihin!

Oili Marski on muuttanut maalaiskartanon maalauskartanoksi. Taidelainaamossa on valittavana satakunta työtä.
Oili Marski on muuttanut maalaiskartanon maalauskartanoksi. Taidelainaamossa on valittavana satakunta työtä.

Myös Oilin maalaamat taulut ovat esillä. Jykevän kiviuunin vieressä ateljeessa vartoo jatkuvasti kaksi isoa maalaustelinettä.

– Lämmitän uunia ja maalaan mieluiten sen kyljessä. Uunin lähellä on parhaat energiat, Oili Marskisanoo.

Ateljee on entinen väentupa, savutupa 1800-luvun alusta. Ateljeen pitkän pöydän ääressä pidetään taidekursseja, maalataan ja rupatellaan.

Kauneutta ei kannata piilotella komeroihin.

Kun maalaamiseen on talon töiltä liian vähän aikaa, Oili on ajatellut koko kartanon olevan taidetta, luomista ruokapöytään, puhtaita lakanoita ja esittelykierroksia.

– Kartano on kuin kaikkien maalausten kehys, elämän raami, jossa taidekin tapahtuu.

Maalainen taidelainaamo

Talon kaikki taulut ovat esillä ja lainattavissa. Maalaislainaamon erottaa kaupunkilaislainaamosta se, että lainaajat eivät halua vaihdella teoksia tiuhaan. Monet taulut jäävät pysyvästi lainaajien koteihin.

– Se tuntuu todella suloiselta ja lämpimältä, Oili Marski sanoo.

Ateljeen seiniä kiertävät Oilin suurimmat työt, joissa joutsenet uivat talvitummassa vedessä. Niiden syntysykäys on unohtumaton.

Suuret joutsentaulut Oili maalasi hurjan inspiraation vallassa.
Suuret joutsentaulut Oili maalasi hurjan inspiraation vallassa.

Oili kävi tutussa rannassa, mutta lumiset puut ja musta vesi näyttivät yhtäkkiä ihan erilaisilta. Kun hän palasi rantaan uudestaan, vedessä ui neljä joutsenta.

– Aivan kuin Sibelius olisi potkaissut minua!

Oili alkoi maalata hurmiossa ja aivan päinvastoin kuin koskaan ennen. Suunnitteluun ei ollut aikaa.

– Oli vain maalattava. Kankaan reunasta reunaan. Ihan hullua, mutta ihanaa!

Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/et.

Danielin savolaisjuuret

Muutama vuosi sitten Oili Marski sai puhelinsoiton, jossa pyydettiin lämmittämään illaksi rantasauna "pojille, jotka tulisivat pyörillä". Emäntä valmisti löylyn ja jäi odottelemaan nuorukaisia polkupyörillään. Pihaan pörähti kuitenkin kuusi harmaata herraa Harrikoillaan.

Aamiaisen jälkeen seurue jatkoi Rautalammin museoon tutustumaan pysyvään Metsäsuoma-laiset-näyttelyyn.

Vasta seuraavana päivänä Oili Marskille selvisi, että seuruetta johti Olle Westling, Ruotsin kruununprinsessan puolison Daniel Westling Bernadotten isä. Heidän sukujuurensa juontavat Rautalammille, ehkä Seppäsiin. Löytyyköhän suloisesta prinsessa Estellestä tai prinssi Oscarista savolaisia piirteitä?

Rautalammin emäpitäjästä siirtyi 1800-luvulla torppareita länteen, Finnskogiin, kaskeamaan syrjäisiä takametsiä. Muuttoliikkeen takia nykyisin joka viidennellä ruotsalaisella on suomalaiset, suorastaan savolaiset juuret.

Metsäsuomalaisuus on jälleen muotia, ja jälkeläiset elvyttävät nykyään innokkaasti myös suomalaista rakennusperinnettä. Nykyiselle Norjan ja Ruotsin rajalle nousee riihiä ja savusaunoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla