Huulirasvojen laittamista jäähylle kannattaa kokeilla, mutta aina sekään ei auta. Kuva: Shutterstock
Huulirasvojen laittamista jäähylle kannattaa kokeilla, mutta aina sekään ei auta. Kuva: Shutterstock

Kun huulirasva ei auta, eikä huulirasvattomuus liioin, on tosi kyseessä. 

Tätä kirjoittaessani käyn jatkuvaa taistelua itseäni vastaan. Alahuuleni pinnasta nousee useamman neliömillimetrin kokoinen kuiva ihokaistale, jonka haluaisin kuollakseni repiä irti. 

Pieni, järkevä osa minusta kuitenkin sanoo: Anna sen olla. Jos kosket siihen viattomalta vaikuttavaan kaistaleeseen, olet pian takaisin alkupisteessä.

Kaameat korppuhuulet

Se, että huulet rohtuvat Suomessa talviaikana, ei ole millään tavalla ihmeellistä. Kun ilma ulkona viilenee ja sisätiloissa käännetään lämmitystermostaatit kaakkoon, iho yksinkertaisesti tuppaa tuntumaan kuivemmalta kuin kesällä. Valitettavasti kuivuus koskee myös huulia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tänä talvena olen kuitenkin tutustunut aivan uuden tasoiseen huulten korppuuntumiseen. Liekö kohtalon ivaa, mutta pahin kuivuminen alkoi pian kirjoitettuani siitä, miten saan huulet pysymään huulipunakunnossa läpi talven

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Huulet muuttuivat karheiksi, ja niiden pintaan ilmestyi erityisen kuivia kohtia, joita nypin pois. Ensiapuna otin käyttöön koko huulirasva-arsenaalini:

  • Levitin kasvojen pesun yhteydessä huuliini silmänympärysvoidetta.
  • Sivelin huulille yöksi paksun kerroksen klassikkovoide Eight Hour Creamin huulirasvaversiota.
  • Valmistauduin ulkoiluihin kerrostamalla huulille silmänympärysvoidetta sekä vaseliinia.
  • Kaikissa muissa väleissä laitoin huulille sheavoipohjaista huulirasvaa

Huulet tuntuivat heti rasvaamisen jälkeen aina pehmeämmiltä, mutta eivät lakanneet kuoriutumasta. Aika ajoin nyppäisin alahuulesta kokonaan pois irtoamassa olleen ihonpalan, mikä avasi huuleen verta vuotavan pikkuhaavan. 

Samantapaisista ongelmista kärsinyt siskoni oli ostanut lääkärin määräyksestä huultensa hoitoon kortisoni-antibioottivoiteen. Epätoivoisena ja kirjaimellisesti verenmaku suussa olin jo käsi siskon voidetuubilla, mutta päätin lopulta kuitenkin jättää toisen ihmisen reseptilääkkeet rauhaan.

Huulirasvapaastolle

Kun en enää löytänyt muita kotikonsteja, päätin luopua huulirasvasta. Järkeilin, että huulten korppumainen alennustila saattoi johtua huulirasvariippuvuudesta.

Huulirasva-detox ei ollut helppo nakki. Varsinkin illalla nukkumaan mennessä käsi nyki kohti huulirasvapurnukkaa lähes pakonomaisesti.

Alkuun näytti kuitenkin siltä, että rasvattomuus voisi olla ratkaisu. Huulet eivät kokeneet ihmeparantumista, mutta eivät myöskään menneet huonompaan suuntaan – kunnes sitten menivät.

Muutaman päivän huulirasvapaaston jälkeen huulet näyttivät karmeilta ja tuntuivat häiritseviltä. Alahuulen pinnassa vuorottelivat kuivat ihonpalat ja tummanpunaiset haavat. 


Todellinen haaste

Neljännen huulirasvattoman päivän iltana – viikkoja kestäneen rohtumispainajaisen jälkeen – koin ahaa-elämyksen. Riippumatta huulirasvan käytöstä tai käyttämättä jättämisestä huuleni tuskin parantuisivat niin kauan kun tapasin näprätä niitä likaisilla käsilläni kymmeniä kertoja päivässä. Kuivuneiden ihonpalojen nyppimisen olisi loputtava.

Jos huulirasvattomuus oli vaikeaa, niin sormien pitäminen pois huulista vasta vaikeaa onkin. Vihdoin rauhaan jätetty alahuuli alkoi parantua muodostamalla kuivia, kellertäviä rupia haavojen päälle. Jokainen, jolla on joskus ollut rupi, tietää, kuinka houkuttelevaa reunoistaan jo irronneen ruven irti repäiseminen on. 

Jollakin ilveellä onnistuin kuitenkin sinnittelemään pahimman yli. Siitäkin huolimatta, että hilseilevä ja ruvella oleva alahuuli ei ollut suosikkiseuralaiseni julkisilla paikoilla. 

Nyt tilanne ei ole täydellinen, mutta rumimmat ruvet ovat irronneet eivätkä huulet enää mene haavoille. Lisäksi tiedän nyt, mitä rohtuneille huulille pitää tehdä: ei mitään, eikä varsinkaan käpälöidä. Pian uskallan taas laittaa huulipunaa. 

Vierailija

En ole riippuvainen huulirasvasta ja ja olen pitkiä aikoja ilman, mutta siinä vaiheessa kun syksyn kylmät ilmat ja viima alkavat, jo vartin ulkoilu saa varsinkin ylähuulen ja ihon rajan tuntumaan pahalta ja on suoranainen pakko sipaista Bebanthenia. Lisäksi käytän luontaistuotekaupan mehiläisvahahuulivoidetta ja pyrin muistamaan ulos lähtiessä joko laittamaan rasvaa tai huulikiiltoa, joka myös tuntuu suojaavan ulkoilmalta. Rasvaamattomuus tuntuu hurjalta hoitokeinolta enkä kyllä laita huulipunaakaan, jos huulet ovat vähänkään rohtuneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla