Selvitimme, voiko sertifioidussa luonnonkosmetiikassa olla muutakin kuin luonnollisia ainesosia ja kuinka kummassa se käy päinsä.

Kuten moni muukin, myös minä pyrin kiinnittämään entistä enemmän huomiota käyttämäni kosmetiikan ympäristöystävällisyyteen. Tuotteissa on kuitenkin jos jonkinmoisia merkintöjä, eikä niiden viidakossa ole aina ihan helppoa luovia.

Sellaisiin mainintoihin kuin ”saanut inspiraationsa luonnosta” ei kannata sokeasti luottaa, vaan luotettavampaa on valita sertifioitu tuote.

Hiljattain opin myös, että eettisten valintojen tekemisessä voi käyttää apuna siihen tarkoitettuja sovelluksia. Ne helpottavat haitallisina pidettyjen raaka-aineiden tunnistamista. Silti yksi kysymys on vaivannut mieltäni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Monissa luonnonkosmetiikkasertifioiduissa tuotteissa on nimittäin merkintä, joka kertoo, kuinka paljon tuote sisältää luonnollisia ainesosia.

Osa tuotteista on tehty sataprosenttisesti luonnon raaka-aineista, mutta joidenkin kyljessä lukee esimerkiksi ”98 % natural origin”. Tällainen merkintä herättää kysymyksen siitä, mistä loppuosa, esimerkiksi se kaksi prosenttia, sitten kostuu.

Miten tuotteelle voidaan myöntää luonnonkosmetiikkasertifikaatti, jos siinä on muitakin kuin luonnollisia raaka-aineita?

Samaa ainetta, mutta laboratoriossa tehtynä

Pro Luonnonkosmetiikka ry:n kouluttaja ja asiantuntija Maria Varon kertoo, että muut aineet ovat tyypillisesti luonnonkosmetiikassa sallittuja säilöntä- ja väriaineita.

– Luonnonkosmetiikassa sallitaan säilöntäaineena vain orgaaniset hapot ja niiden suolat, kuten salisyylihappo ja natriumbentsoaatti. Esimerkiksi esim. BDIH-sertifioidussa luonnonkosmetiikassa muiden säilöntäaineryhmien käyttö on ollut kiellettyä jo vuodesta 1996 lähtien, Varon sanoo.

– Myöskään synteettiset väriaineet eivät ole sallittuja, mutta esimerkiksi mineraalipigmentit ovat.

Sallittuja säilöntä- ja väriaineita esiintyy myös luonnossa, mutta sertifikaateissa hyväksytään myös saman raaka-aineen laboratorio-olosuhteissa valmistetun muodon käyttäminen. Nämä laboratoriossa valmistetut ainesosat vastaavat luonnossa esiintyviä, ja niistä käytetään nimitystä natural identical. Laboratoriovalmisteisten ainesosien käyttö on rajattu vain tiettyihin raaka-aineryhmiin eli säilöntä- ja väriaineisiin sekä yhdisteisiin, joita voidaan erottaa kasveista.

– Luonnonkosmetiikan valmistaminen on jo lähtökohtaisesti huomattavasti haastavampaa ja kalliimpaa kuin muun kosmetiikan. Siinä täytyy ensin viljellä raaka-aine, sitten tarkistaa sen turvallisuus, eli ettei siinä ole mitään epäpuhtauksia, kuten maaperästä siirtyneitä raskasmetalleja. Siksi on katsottu, että näiden tiettyjen raaka-aineryhmien osalta voidaan hyväksyä myös laboratoriossa valmistaminen, Varon sanoo.

Varonin mukaan luonnonkosmetiikkasertifikaateissa hyväksyttyjen säilöntä- ja väriaineiden tuotantotapojen eettisyyden välillä ei ole merkittävää eroa.

– Pitää huomioida myös, että esimerkiksi mineraalien louhinnallakin on omat ympäristövaikutuksensa. Siksikin on ajateltu, että näissä tapauksissa on parempi toimia näin.

Varon huomauttaa myös, että vaikka pieneen osuuteen raaka-aineista saa käyttää myös synteettisesti valmistettua versiota, luonnonkosmetiikkavalmistajat pyrkivät parantamaan tuotteiden säilyvyyttä ennemmin muilla keinoin. Niitä ovat esimerkiksi pakkaustekniset ratkaisut, eteeriset öljyt ja etanoli eli sama alkoholi, jota on alkoholijuomissa. Kaikki tuotemuodot eivät välttämättä säilöntäainetta edes kaipaa.

Jore1

Mikä saa kuvittelemaan, että "luonnollinen" olisi automaattisesti jotenkin parempi ja terveellisempi?

Myös kärpässieni on luonnollinen tuote.

Vierailija

Iho ei ehkä tunnista onko kyseessä sertifioitua luonnonkosmetiikkaa vai synteettistä kosmetiikkaa, mutta moni tekeekin valinnan ekologisista ja eettisistä syistä. Vaikkei luonnonkosmetiikkakaan toki "täydellistä" ole, on se silti yleensä näiltä osilta synteettistä parempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla