Tässä sitä hymyillään, ihan ilman meikkiä! Kuva: Ninna Lindström
Tässä sitä hymyillään, ihan ilman meikkiä! Kuva: Ninna Lindström

Enemmän minuutteja arkeen ja vähemmän oman ulkomuodon päivittelyä. Nämä asiat toimittaja Milla Kukkonen sai elämäänsä, kun lopetti meikkaamisen kokonaan kolmeksi viikoksi.

Luonnonmukaisuus, aitous, karsinta. Siinä kolme asia, jotka ovat nousseet varsin trendikkäiksi parin viime vuoden aikana myös ulkonäköasioissa. Vaikka yhä useammat suomalaiset kokeilevat kosmeettisia leikkauksia ja muita ulkonäön tuunauksia innokkaasti, samaan aikaan moni vannoo meikittömyyden ja perusrasvojen nimeen.

Kun koostimme viime vuonna 50 kuvaa tutuista Suomi-julkkiksista ilman meikkiä yhteen juttuun, tuhannet lukijamme kertoivat jutun kommenteissa viihtyvänsä hyvin vailla meikin hiventä. Kun Jenni Pääskysaari kertoi kieltäytyvänsä tv-töissään tuhdista meikistä, moni nyökytteli hyväksyvästi päätään hänen päätökselleen.

– Jokainen saa tehdä kuten itsestä tuntuu. Painotan vapautta valita. 15 vuoden tv-uran aikana minulle tuli monta kertaa tosi paha olo siitä, että aikaani tuhlataan 2–3 tuntia, kun minusta rakennetaan maskissa joku muu kuin minä olen, Jenni totesi Me Naisille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Maailmalla meikeistä ja pitkällisistä kauneudenhoitorutiineista luopumisesta on tullut vieläkin isompi ilmiö. Siitä on tullut aktivismia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poikkeuksellisen tiukoista kauneusnormeistaan tunnetussa Etelä-Koreassa meikkien heittämisestä roskiin on tullut ilmiö, jolla vastustetaan yhteiskunnan rajuja ulkonäkövaatimuksia.

– Kosmetiikan murskaamisen, minihameiden ja mekkojen riisumisen ja lyhyen tukan leikkaamisen jälkeen tunnen itseni ensimmäistä kertaa ihmiseksi. En tytöksi, leidiksi tai naiseksi, vaan ihmiseksi, eräs meikittömyyden puolesta puhuva eteläkorealainen Instagram-käyttäjä kirjoitti syksyllä.


Tottumus ja harrastus

Itse olen innokas meikkaaja. Kun lähden ihmisten ilmoille, meikkaan yleensä vähintään, noh, vähän. Lomamatkoilla, viikonloppuisin kotosalla ja urheillessa vietän huolettomasti aikaa ilman meikkiä, mutta esimerkiksi töihin sivelen kasvoilleni ihan kunnon meikin.

Tästä jutusta voit kurkata, millaisia meikkejä käytän arjessa:

Puunaaminen on minulle harrastus. Tykkään kokeilla uusia meikkityylejä ja ihonhoitokikkoja. Toki meikkaan pinnallisistakin syistä, kuten siksi, että minulla on finnejä, tummat silmänaluset ja värittömät ripset. Haluan tuunata itseäni suuntaan, joka on mielestäni jotain muuta kuin sitä, mitä ilman meikkiä olen.

Maskaroin ripseni, puuteroin nenäni ja tupsuttelen poskipunaa myös tottumuksesta. Meikki on osa arkirutiiniani: kun meikkaan töihin, virittäydyn ajatukseen siitä, että nyt tässä sitä mennään.

Meikkaaminen on pitkään ollut minulle niin arkinen asia, etten ole oikeastaan edes osannut kuvitella elämää ilman sitä. Millaista elämäni olisi ilman meikkiä?

Viime marraskuussa päätin ottaa asiasta selvää. Päätin olla kolme viikkoa kokonaan vailla meikkiä.

Nämä asiat viikkojen aikana opin:

1. Meikkaamattomuus ei ole oikotie parempaan ihoon

Yksi syistä meikittömyyskokeiluuni liittyi ihooni, sillä viime vuonna osaksi elämääni tupsahtivat kivuliaat hormonifinnit.

Vaikka asiantuntijoiden mukaan nykypäivän meikkivoiteet eivät vahingoita ihoa, esimerkiksi huono meikin puhdistus saattaa aiheuttaa epäpuhtauksia. Siispä toivoin meikittömyyskokeiluni parantavan ihoni kuntoa.

Niin ei kuitenkaan käynyt. Ihan samalla tavalla niitä finnejä ilmestyi kokeilunkin aikana. 

Voi toki olla, että kokeiluni oli liian lyhyt ja näpyt olisivat saattaneet kadota kuin tuhka tuuleen, jos olisin jatkanut sitä pidempään.

2. Meikkaaminen syö aikaa

Tavallinen arkimeikkirutiinini ei kauaa vie. Aamuisin meikkaamiseen kuluu maksimissaan kymmenen minuuttia. Siitä huolimatta meikkaamattomuus tuntui vapauttavan elämääni huomattavan määrän uutta aikaa.

Aamuni sujuivat sukkelammin, kun en vilkuillut itseäni peilistä.

Meikit naamassa käytän myös kesken päivän joitain hetkiä siihen, että fiksailen meikkiäni. Kun meikkiä ei ollut, korjailulle ei ollut tarvetta.

Tällaisia meikkejä naamaani sivelen tavallisena arkiaamuna.
Tällaisia meikkejä naamaani sivelen tavallisena arkiaamuna.

3. Ketään ei kiinnosta, meikkaanko vai en

”Näytät jotenkin väsyneeltä...” ”Oletko kipeänä? Näytät vähän oudolta.” 

Moni meikkaava on saanut kuulla ilman meikkiä kulkiessaan vastaavia kommentteja. Yhäkin meikitöntä naista tupataan pitämään ryytyneempänä kuin meikattua.

Kokeiluni aikana eräs ystävä katsoi naamaani pitkään silmät sirrillään. Hän tokaisi: ”Näytät kauhean stressaantuneelta, onko kaikki hyvin?” 

Myönnetään: olin tuolloin stressaantunut. Kysymys synnyttikin pitkän keskustelun levon tärkeydestä. Lopulta päädyin pitämään kommenttia lähinnä pyyteettömänä kysymyksenä jaksamisestani, en huomiona siitä, että näytän uupuneelta ilman meikkiä.

Muuten meikittömyyteni ei synnyttänyt kommentteja. Suurin osa tuskin edes huomasi mitään, sillä en maininnut erityisen monelle olevani meikittä. Kokeilun jälkeen, kun kerroin asiasta muutamille läheisille, he totesivat, etteivät olleet havainneet minussa mitään erikoista.

4. Ulkomuotoni ei tarvitse miellyttää ketään

Olen jo vuosia suhtautunut melko mutkattomasti ulkomuotooni. En ole kokenut, että minun tarvitsisi tehdä keneenkään vaikutusta sillä, miltä näytän. 

Kokeiluni aluksi huomasin kuitenkin suhtautuvani meikittömyyteen pienellä epävarmuudella. Erityisesti epävarmuus nosti päätään lähtiessäni kavereiden kanssa ulos juhlimaan. Näytänköhän muiden mielestä ihan roskikselta? Mitä kaikki ajattelevat?

Jouduin kamppailemaan epävarmuuteni kanssa ja toistelemaan itselleni, etteivät ne mitään ajattele. Ja vaikka ajattelisivatkin: mitä väliä heidän ajatuksillaan olisi?

Ajatuksesta eroon pääseminen on toki helpommin sanottu kuin tehty. Niin syvälle tietyt ulkonäköön liittyvät vaatimukset ovat juurtuneet.

Kokeilu auttoi minua kuitenkin sisäistämään entistä paremmin sen, ettei minun tarvitse miellyttää ketään ulkonäölläni. Kuten mahtava feministitutkija Saara Särmäkin totesi Imagen haastattelussa: ”Kukaan ei ole kenellekään esteettisesti velkaa mitään.”

Vaikka peiliä en tuijottanut kolmen viikon aikana yhtä tiiviisti kuin tavallisesti, selfieitä otin ihan tuttuun tapaan.
Vaikka peiliä en tuijottanut kolmen viikon aikana yhtä tiiviisti kuin tavallisesti, selfieitä otin ihan tuttuun tapaan.

5. Peilien välttely kannattaa

Kolmen viikon kokeilun aikana tajusin, kuinka paljon tuijotan päivittäin itseäni peilistä. Aina peilin osuessa kohdalleni, vilkaisen naamaani ja katson, että ripsarit, meikkivoiteet ja muut ovat kohdillaan.

Kun kasvoillani ei ollut meikkiä, peiliin katsominen väheni. Samalla huomasin, että pikkuhiljaa se naama, joka peilistä minua tuijotti, alkoi näyttää tavallista kivemmalta.

Mitä vähemmän aikaa käytin peilin edessä meikkiä itseeni sivellessä ja omaa kasvojani tuijottaessa, sitä paremmalta yhtäkkiä aloin omaan silmääni näyttää, kun satuin kuvajaiseni jossain näkemään. 

Kun en kiinnittänyt huomiota asioihin, joita minun pitäisi peittää tai jollain tavalla muuten meikillä säätää, aloin unohtaa niiden olemassaolon.

6. Meikkaaminen, kiistatta hauskaa puuhaa

Kolmen viikon kokeilun jälkeen meikkaamattomuus jäi päälle. Vaikka olen kyllä meikannut runsaastikin aina silloin tällöin kokeilun jälkeen, se ei ole enää kuulunut päivittäiseen rutiiniini. Olen meikannut vain silloin, kun meikkaaminen on tuntunut minusta hauskalta. Ja siltä se on nyt yhä useammin tuntunutkin.

Lue lisää minun ja muiden Me Naisten toimituksen upeiden tyyppien ajatuksia meikkaamisesta ja meikittömyydestä tästä:

Miksi sinä meikkaat tai et meikkaa? Keskustele aiheesta kommenteissa!

Vierailija

tykkää nätistä kirjoitti:
Voi kun mukavaa ,suomalaisten naisten perus laiskuus saa nyt lisää puhtia olla huolettomasti

pieruverkkareissa myös naamansa kanssa.


Juu, ollaan laiskuudessa kohta miesten tasolla!

Sisältö jatkuu mainoksen alla