Me Naiset
|
Anna Wilkman
Hiusmallina tukkaan saa ainakin vaihtelua. Kuvat: Shutterstock ja Anna Wilkman
Hiusmallina tukkaan saa ainakin vaihtelua. Kuvat: Shutterstock ja Anna Wilkman

Aina muodonmuutos ei osu nappiin. Onneksi hiukset ovat uusiutuva luonnonvara.

Muutin hiljattain pääkaupunkiseudulle. Olin pitkittänyt kampaajakäyntiä muuttokiireiden vuoksi, joten punainen värini oli sangen haalistunut ja juurikasvua useampi sentti. Suuren maailman kampaamojen hinnat olivat kuitenkin melkoinen järkytys: leikkaus ja värjäys pitkäksi luokiteltavaan kuontalooni olisi kustantanut 150–200 euroa. Niinpä mietin, miksen lähtisi pitkästä aikaa hiusmalliksi.

Siispä tuumasta toimeen. Kaivoin Facebookista hiusmallien hakuun keskittyvät ryhmät ja sivut, ja aloin seurata ilmoittelua. Eipä aikaakaan, kun Helsingissä järjestettävään tilaisuuteen haettiin leikkaus- ja värjäysmalleja. 

Koska olin ollut hiusmallina muutaman kerran aiemminkin, tiesin jo, mitä odottaa. Kokemukseni olivat myös olleet varsin positiivisia: kaikki oli aina sujunut mukavasti ja olin saanut muun muassa yhdet elämäni parhaista hiuksista. Olen ylipäänsä kampaaja-asiakkaana vaihtelunhaluinen ”ennemmin överit kuin vajarit” -tyyppi, joten idea tuntui kaiken kaikkiaan loistavalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin hiusmallina ensimmäistä kertaa 19-vuotiaana, keväällä 2010. Haaveilen tästä tukasta välillä edelleen:

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaksikymppisenä taas sain hiusmallina kivan, klassisen polkan:

Vähänpä tiesin, että tällä kertaa en lähtisi tilaisuudesta hymy korvissa, uuteen tukkaani ihastuneena. Etukäteen käymäni puhelinkeskustelun perusteella aavistin vain, että säilyisin todennäköisesti punapäänä. Vasta paikan päällä selvisi, että tällä kertaa luvassa olisi sokkivärejä ja futuristisia leikkauksia.

Kuten sanottu, en ole arka hiusten kanssa ja minulla on ollut vuosien varrella jos jonkinlaisia kuontaloita. Niinpä en kauhistunut siinä vaiheessa, kun päätäni alettiin vaalentaa minulle valittua pinkki-punaista lopputulosta varten. Silmiinpistävä väri itsessäänkään ei vielä hetkauttanut minua suuresti.

Lähtötilanne tuoreimpaan muutokseen näytti tältä. Tässä vaiheessa oli vain kammattu suora otsatukkani sivuun:

Järkytys iski, kun tajusin, mitä leikkauksen suhteen oli luvassa. Minut oli valittu niin sanotuksi demomalliksi, mikä tarkoitti, että hiukseni leikattaisiin vasta lavalla. Etukäteen tehtiin vain yksi toimenpide. Minulle vilautettiin esimerkkikuvaa ja hetken päästä pitkä otsatukkani oli mennyttä.

Tässä vaiheessa näytös hermostutti minua toden teolla. Lavalla en tietäisi, mitä tapahtuu, saati voisi kesken kaiken kieltäytyä mistään. Jo nyt minimittaan lyhentynyt otsikseni ja näkemäni kuva eivät millään tavalla sopineet tyyliini tai makuuni.

Lavalla vielä lisää hiuksia leikattiin paksuntamaan otsatukkaa ja lopuksi se ajeltiin koneella millintarkasti ovaalin muotoon. Myös muut kasvoja ympäröivät hiukset lyhenivät huimasti. Muualta mittaa ei juuri lähtenyt. Kun ensi kerran näin valmiin tukan peilistä, en ollut tunnistaa itseäni. Tämä toki johtui myös siitä, että näytökseen kuului varsin erikoiset, värikkäät meikit. Tunsin olevani kuin suoraan jostain huonosta scifi-leffasta.

Tällainen pinkkipää minusta tuli:

Olen nyt kipuillut uuden tukkani kanssa, vaikka muilta olen saanut uudesta tyylistä lähinnä myönteisiä kommentteja.

Miksi tämä muutos sitten oli minulle niin iso pala? Vaikka muutoin vaihtelen tyyliäni tiuhaan tahtiin, pitkistä otsahiuksista on muodostunut minulle eräänlainen tavaramerkki. Vauvaotsis on yksi tämän vuoden kauneustrendeistä, mutta se ei ole minun juttuni. Olen myös tottunut siihen, että kasvojani kehystävät aina pienet hiussuortuvat. Nyt nekin ovat poissa. Ehkä minustakin on siis huomaamattani tullut hiusten suhteen jollain tapaa tyyliuskollinen. Tietyistä pienistä asioista on tullut ikään kuin osa persoonaani ja ilman niitä olen vähän hukassa.

Onneksi hiukset ovat uudistuva luonnonvara, eikä tämäkään tyyli ole lopullinen. Ja ainakaan en voi valittaa, että tukka olisi tylsä. Siinä missä juuri mikään punaisen sävy ei tätä ennen näyttänyt silmiini tarpeeksi helakalta, tästä ei kirkkautta puutu. Nyt haaveilenkin lähinnä mahdollisimman luonnollisesta lookista. Kastanjanruskeaa, kiitos!

Muista nämä asiat, kun ryhdyt hiusmalliksi!

 

  1. Hiusmalleus ei sovi aralle tai hiuksistaan tarkalle. Hiusmalliksi lähtevän täytyy olla valmis isoonkin muutokseen ja mahdollisista rajoitteista kannattaa mainita jo etukäteen. Itse tilanteessa kaikkia toiveita ei välttämättä huomioida tai ainakin sinua saatetaan taivutella taidokkaasti muuttamaan mieltäsi. Joskus tämä voi tarkoittaa upeampia hiuksia kuin olisit ikinä itse osannut valita, mutta en silti suosittelisi touhua sellaiselle, jonka on vaikea sanoa ei.
  2. Aina tilaisuuden sisällöstä ei ole tarjolla juurikaan tietoa. Kannattaa tiedustella etukäteen, onko luvassa joku teema, ja millaisia hiuksia toteutetaan.
  3. Nimestään huolimatta hiusmallin ei tarvitse olla niin sanotusti mallin mitoissa. Joskus näytöskäyttöön on varattu vaatteita, mutta tällöin käytettävissä olevat koot kyllä kerrotaan etukäteen. Voi myös olla, että voit siitä huolimatta käyttää omia vaatteitasi, jos sovit asiasta erikseen.
  4. Hiusmallina ei ole odotettavissa ylellistä asiakaspalvelukokemusta. Päävastuussa on yleensä yksi tai kaksi huippuammattilaista. Heillä on kuitenkin sinun lisäksesi useamman muunkin tyylimuutos vastuullaan. Siksi paikalla onkin liuta assistentteja, jotka oman kokemukseni perusteella ovat usein alan opiskelijoita. ”Assarit” hoitavat suuren osan käytännön työstä, kuten hiusten pesun ja värien levityksen, ja usein tekijä vaihtelee tilanteen mukaan. Toisin sanoen kukaan ei keskity vain sinuun.
  5. Edellisestä kohdasta saattaa jo arvata, että päämääränä ei ole ensisijaisesti antaa sinulle unelmiesi tukkaa. Näytökset ovat usein koulutustilaisuuksia, ja niissä palvellaan ennen kaikkea oppimaan saapunutta yleisöä. Toki tavoitteena on upea tukka, mutta sen tyyliä saattaa määritellä esimerkiksi sen hetken trendit, uudet leikkaustekniikat tai muu kyseisen tilaisuuden kannalta olennainen seikka.
  6. Hiusmallina olo ei tavallisesti maksa mitään – paitsi aikaa. Sitä tuleekin varata paljon, ja iso osa siitä menee odotellessa. Omien kokemusteni perusteella touhuun tulee varata vähintään muutamia tunteja, enimmillään kahtena päivänä yhteensä 13 tuntia.
  7. Yleensä osa kampauksista viimeistellään vasta lavalla. Spottivalojen paahteessa tulee kuuma eli helposti hikoilevan kannattaa varautua kunnon antiperspirantilla. Myös itse tilanne voi saada hikikarpalot vierimään. Lavalla ei näe, mitä päähän taiteillaan, ja putoilevat hiuksenpätkät voivat saada herkemmän stressikäyrän kohoamaan.
  8. Hiusmallina saa varautua olemaan huomion keskipisteenä. Kukaan ei tosin katso sinua, vaan hiuksiasi. Tilaisuudesta riippuen voi olla, että osallistujat käyvät tutkimassa tukkaasi lähemmin itse näytöksen jälkeen. Todennäköisesti sinusta otetaan myös kuvia. Paikalla olevat kampaajat haluavat tallentaa inspiraationlähteet, ja osa heistä jakaa kuvia somessa. Kannattaa varautua myös siihen, että hiuksesi (ja naamasi) voivat Instagramin lisäksi päätyä alan ammattilehden sivuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla