Viime keväänä Talouselämä-lehdessä oli juttu suomalaisten suuryritysten johtajista.

”Suuryritysten johtajat ovat lapsirakkaita tai ainakin lapsirikkaita ihmisiä. Kolmella kymmenestä on neljä lasta, yhdellä kolme ja lopuilla kaksi. ’Tyypillisesti johtajilla on yksityiselämä kunnossa. Johtajaksi pääseminen on vaativaa, ja jos energia kuluu yksityiselämän sotkujen selvittämiseen, voi olla, että voimia ei riitä enää töihin’ ”, toteaa jutussa professori Paul Lillrank.

Mahtavaa tuo lapsirakkaus ja -rikkaus! Ja sekin on onni, että suomalaisten suuryritysten johtajissa ei ole naisia, koska olisihan ikävää, jos naisille tyypilliseen tapaan energiaa valuisi kotisotkujen selvittämiseen.

Mieleen muistuu naisjohtajaystäväni, joka vuosia sitten soitti minulle sihisten oopperan vessasta, voisinko mennä selvittämään hänen kolmen lapsensa megariitaa, joka oli alkanut nuudelien keitosta. Ystäväni ryntäsi seurustelemaan vieraidensa kanssa, kun minä säntäsin rauhoittelemaan huutavia ja hakkaavia lapsia.

Ikävä puoli naisissa on myös raskaanaolo, synnyttäminen, imettäminen, lastenhoito ja eläminen. Yhtä tahmaista sotkua koko homma! Monien mielestä yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi ja kotien onnen varmistamiseksi naisten olisi parasta pysyä poissa yritysjohtamisesta ja politiikasta niiden vuosien ajan, joina he synnyttävät ja kasvattavat lapsiaan. Eli noin parikymmentä vuotta, jos hommaan keskittyy viimeisen päälle.

Eihän siinä nyt niin kovin suuri porukka jää ulos päätöksenteon ytimestä. Jäljelle jää onneksi vielä ihan nuoria naisia, sinkkunaisia ja yli viisikymppisiä naisia. Ja kaikki miehet!

Tietysti on niitäkin, jotka ovat huolestuneita siitä, että suuri osa elämästä ja näkemyksellisyydestä jää päätöksenteon ulkopuolelle, kun portti päättäjäelämään on liian ahdas. Moni nainen tekee erään ystäväni tapaan hiljaisen johtopäätöksen.

”Pomon paikan saatuani yrityksen toimitusjohtaja kehuskeli, kuinka hän on saanut homman toimimaan ja vaimo on hoitanut täysin kotijoukot. Hiki valui, kun ajattelin oman perheeni sekamelskaa.”

Nainen valvoi yön ja päätti etsiä uuden pomon. Sellaisen, jolle perhesotku on osa täyttä elämää.