Olin tässä yhtenä iltana teatterissa ystäväni kanssa. Väliajalla otimme kupposet kahvia. Kun kello soi toisen näytöksen merkiksi, ystäväni kysyi varovasti:

”Onko tää susta hyvä näytelmä?”

”Ei, tää on ihan kamala, mutta ajattelin, että en viitsi sanoa mitään, kun kuitenkin kutsuin sut tänne,” vastasin.

Mikä helpotus! Vähän ajan kuluttua talsimme raikkaassa ilmassa kohti kaverini kotia, jossa nostimme maljat yhteiselle illalle ja sille, että lähdimme kesken. 

Illalla ennen nukahtamistani mietin, miten ihmeessä olo tuntui niin vapautuneelta. Tajusin, että olin ottanut järisyttävän askeleen elämässäni. Vaikka olen pian puoli vuosisataa vanha, en ole koskaan lähtenyt kesken teatterista, elokuvista tai mistään muustakaan kulttuuri­jutskasta! Vaikka tarjolla olisi ollut mitä potaskaa, on meikäläinen napittanut penkissä loppuun asti. Nimittäisin tätä ominaisuuttani mitä syvimmäksi auktoriteettiuskoksi.  

Toiset meistä keskeyttävät kevyemmin, kun taas joidenkin mielestä isot ja pienetkin asiat pitää aina viedä elämässä loppuun. Huvitti tai ei. Alkaa naurattaa, kun muistelen ensimmäisiä treffejäni aviomieheni kanssa, joka oli pyytänyt minut kanssaan teatteriin. Väliajan alkaessa hän sanoi minulle:

”Tämä näytelmä on niin kauheeta potaskaa, että mun on nyt kyllä pakko lähteä täältä pois.”

Tuijotin tätä silloin itselleni niin vierasta miestä ja ajattelin, että näytelmä oli ihan mahtava enkä ollut pitkään aikaan nauranut niin, että koko keho tärisi. Kun sitten istuin tyhjän paikan vieressä toisen näytöksen ajan, ajattelin, että huhhuh, eipä tarvitse tuotakaan huumorintajutonta tonttua enää toista kertaa tavata. 

Kun lähdin teatterista, mies seisoikin ulko-ovella odottamassa. Tajusin, että tässä on nyt tällainen oman tiensä kulkija, joka ilmeisesti haluaisi kulkea myös minun kanssasi. Ja vuosien kuluessa opin, että mieheni on kaikkea muuta kuin keskeyttäjä. Pitkällä matkalla hän on sitkeiden sukua, vaikka saattaa surkeista tapahtumista edelleenkin marssia surutta kesken pois.

Minäkin olen tehnyt päätöksen kevään kunniaksi. Arki on täynnä velvollisuusjuttuja, mutta muuten aloitan uuden elämän. Suruttomana keskeyttäjänä.