Vanhusten auttaminen ja piristäminen eivät vaatisi jättisummia. Jo pelkkä juttukaveri olisi monelle ikäihmiselle valtava ilo.

– Suurin osa vanhuksista on ihan yksin, Ritva Alatalo, 78, huokaa.

Alatalo asuu lahtelaisessa palvelutalossa ja rupattelee iloisesti talon aulatilassa muiden vanhusten kanssa. Kaikilla ikätovereilla asiat eivät ole yhtä mukavasti. Moni kaipaisi juttuseuraa tai vaikka vain jotakuta seuraksi keittämään kahvia.

Vanhusten yksinäisyys on Suomessa paljon puhuttu ongelma, jonka hyväksi moni haluaisi tehdä jotain. Suomalaiset ovat myös ahkeria pelaamaan rahapelejä, ja kaikki me joskus unelmoimme, mitä miljoonapotilla voisikaan tehdä – ehkäpä siivu siitä riittäisi hyväntekeväisyyteenkin. On kuitenkin hyvä muistaa, että jättipottien lisäksi onnekkaille voittajille jaetaan myös kosolti muunkokoisia summia. Esimerkiksi Keno, joka on yksi Suomen suosituimmista rahapeleistä, arpoo päivittäin jopa yli 120 000 voittoa.

Ei tarvitse olla miljonääri tehdäkseen hyvää. Jättisummien sijaan jo muutamalla satasella saisi aikaan valtavan paljon päivittäistä iloa yksinäisille vanhuksille. Niille, joille pelkkä ajatuskin ulkopuolisesta avusta vaikuttaa tavoittelemattoman kaukaiselta.

– Sen mitä olen seurannut, yksinäisyys on se kaikista pahin monelle vanhukselle, Alatalo tietää.

 

Pienelläkin summalla auttaa paljon

Mikäli yksittäinen kansalainen haluaisi kantaa kortensa – ja maltillisen rahallisen panostuksensa – kekoon, se olisi sangen helppoa.

Kovasti toivottu ystävätoiminta ei itse asiassa maksaisi välttämättä yhtään mitään. Juttuseuraksi ja kahvinkeittäjäksi voi ilmoittautua vaikkapa Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnan kautta. Myös vanhusten ja nuorten yhteisasumiskokeiluita on tehty.

Monelle vanhukselle yhteisöllinen kerhotoimintakin olisi tärkeää. Useimmista vanhustentaloista toki löytyy erillinen kerhotila, muttei läheskään kaikista.

Yksi keino voisikin olla remontoida mahdollisia kerhotiloja vanhusten käyttöön. Eräässäkin vanhustentalossa vähälle käytölle jäänyt pyöräkellari muuntui muutamilla satasilla yhteiseksi kerhotilaksi.

– Sellaiseen tilaan voisikin järjestää vaikka minkälaisia teemapäiviä! Juhannusjuhlia, vappupäiviä ja synttärijuhlia, eräs nimettömänä pysyttelevä veteraani innostuu.

Kustannukset? Maltilliset.

Ohjelmasta ja tarjoiluista riippuen budjetti pyörisi maksimissaan joissakin satasissa.

Joku hyväsydäminen voisi halutessaan ostaa kerhotilaan kahvinkeittimen ja vaikka nättejä kahvikuppeja. Jos tabletteihin investointi olisi liian kallista, uutisia voisi lukea lehdistä. Useimmat kyllä selaavat sanomalehtiä, mutta harvalla vanhuksella on varaa tilata aikakausilehtien vuosikertoja.

 

Siivousapua tai kulttuuriretkiä

Jos 65-vuotias Merja-Liisa Norjava voisi valita, hän kustantaisi itselleen siivousapua. Joitakin kymppejä kustantavan kotiapulaisen lisäksi monesta vanhuksesta olisi mukavaa käydä enemmän ulkona muiden kansalaisten parissa.

Myös kulttuuri kiinnostaa. Kahdeksankymppinen Matti Norjava sanoo nauttivansa niistä kerroista, kun palvelutalossa järjestetään joskus musiikkiesityksiä. Silti kivenheiton päässä sijaitseva teatterikin kutkuttaisi.

– Se olisi mukavaa. Sellainen pitäisi vain järjestää kuljetuksineen, hän aprikoi.

– Monet tulisivat varmasti lähteneeksi paremmin erilaisiin aktiviteetteihin, jos se vain olisi mahdollista.

Se ei maksaisi maltaita. Eikä juuri teatterikaan olisi välttämättömyys, vaan kaikenlainen köröttely ja retkitoiminta kelpaisi monelle vanhukselle – kunhan vain näkisi muutakin kuin pelkän taloyhtiön pihan.

 

Muutamilla satasilla paljon hyvää mieltä

Miten olisi esimerkiksi muutaman tunnin kiertoajelu bussilla johonkin kauniiseen luontokohteeseen? Tai vaikkapa vain sataman kahvilaan? Linja-auton vuokra ja kuljettajan palkka kustantaisivat korkeintaan muutamia satasia. Entä voisivatko yritykset kustantaa vanhuksille vierailuja ja tutustumispäiviä?

Tällaisten ehdotusten mainitseminen synnyttää vanhusten keskuudessa oitis yksimielistä nyökkäilyä. Ilmiselvästi kysyntää olisi.

Meistä kaikista ei koskaan tule miljonäärejä, mutta jokainen meistä voi huolehtia vanhuksista. Eikä siihen vaadita mitään suuria summia.

Oli kyseessä sitten oman lähipiirin vanhus tai vaikka taloyhtiön tuntematon ikäihminen, voimme auttaa olemalla läsnä, kuuntelemalla. Kenties keittämällä kahvia tai tekemällä ruokaa. Pienetkin teot voivat olla suuria.

 

Näin voit konkreettisesti auttaa:

– Ota yhteyttä erilaisiin veteraani- tai palvelutaloihin. Näin pääset konkreettisesti sopimaan talon henkilökunnan kanssa, mitä kaikkea vanhuksille voisi keksiä.

– Isoimmissa palvelutaloissa on ohjaajia, jotka organisoivat erilaisia virkistyshetkiä ja vievät näitä ideoita eteenpäin, lahtelaisesta Palvelukeskus Onnelanpolusta kerrotaan.

– Muutaman tunnin kiertoajelu lähialueille ei maksa maltaita. Esimerkiksi kolmetuntinen kiertoajelu minibussilla 15 vanhuksen ryhmälle maksaa muutamia satasia.

– 15 vanhuksen teatterikäynnistä voi halvimmillaan selvitä jopa alle satasella. Joissakin teattereissa pääsee sota- ja rintamaveteraanien oikeuttamalla veteraanilipulla 6 eurolla puhenäytöksiin. Eläkeläislipulla puhenäytöksien hinta on joitakin kymppejä, musikaalien usein hieman enemmän. Karkea hinta-arvio 15 vanhuksen eläkeläislipuille teatteriin olisi 500–1000 euroa. Hinnat vaihtelevat teatterista ja näytösajasta riippuen.

 

 

Artikkeli on Veikkauksen ja Sanoma Creativesin yhteistyössä toimittamaa kaupallista sisältöä, jonka tarkoituksena on kannustaa ihmisiä haaveiluun ja hyvän tekemiseen.

Tiesitkö tämän Kenosta?

  • Kenossa on kolme arvontaa päivittäin, klo 14.45, 20.45 ja 22.45.
  • Kenossa valitaan riviin 2–10 numeroa ja riville panos 0.50–10 € väliltä.
  • KunkkuKertoimet on Kenon lisäpeli, jonka voi liittää riviin maksamalla panoksen suuruisen lisämaksun.
  • KunkkuKertoimilla voittosumma voi olla yli kaksinkertainen KunkkuNumeron osuessa riviin.
  • Lisätietoa numeroiden määrän, panoksen ja KunkkuKertoimien vaikutuksesta voittosummiin saat osoitteesta Veikkaus.fi/Keno.
Säästöt näkyy vanhusten hoidossa!

Nyt puhuvat vanhukset: "Järjestäisipä joku synttärijuhlat tai veisi konserttiin" – Näin voit auttaa pikkusummallakin

Ennen jopa kaupunki tuki vanhusten virkistystoimintaa esim. -90 luvulla, mutta ei enää koska rahat ja hoitajat loppu vanhustenhoidossa. Ennen vanhuksia vietiin esim. risteilylle ja syömään ja vietettiin kesäjuhlia ja pikkujouluja yhdessä. Mutta nykyisin vanhustenhoidossa hoitajat ajetaan loppuun eikä vanhukset saa edes riittävää hoitoa mitä ennen.
Lue kommentti